17.4.12

Sanasta miestä, sarvesta kunnanjohtajaa

Lähtökohta
Olen kiinnostunut sanonnoista, ja se johtuu osaksi omakohtaisista kokemuksistani. Muutama vuosi sitten rupesin opiskelemaan venäjää Göteborgin yliopistossa ihan vain kokeillakseni, miten toisen kielen oppiminen sujuu vanhalta ihmiseltä ja kaiken lisäksi kielen­opettajalta. Utshitelnitsani eli siis venäjän opettajani halusi ääntämyksen, kieliopin ja sanaston lisäksi opettaa meille välttämättä myös venäjän sanontoja, koska hän piti tärkeänä, että me oppisimme tuntemaan venäläisten ajattelutapoja.

         Sanonnat piristivät opetusta, ne yhdistivät mielestäni sopivalla tavalla kielen ja kulttuurin toisiinsa. Niiden taustat tai synty olivat monesti mielenkiintoisia, ja me innos­tuimme keskustelemaan niiden tulkitsemisesta. Yksi tällainen sanonta on ilmeisesti­kin sodan aikana syntynyt ilmaus ” Первым делом самолет, а потом девушки”, eli ”Ensin lentokone ja vasta sitten tytöt”. Sanonta vastaa kuulemaani suo­men­kielistä sanontatapaa ”Ja nyt tytöt pois mielestä”, jota tuttavani maan­viljelijä käytti, kun sirklasimme polttopuita vuosikymmeniä sitten. Työ vinkuvan sirkkelin ääressä oli minusta, silloisesta murkkunuoresta, liki yhtä vaarallista kuin lentäjien taistelutehtävä. Näin sama sisältö ”ole tarkkana kuin porkkana tai muuten käy köpelösti” ilmaistaan hiukan eri lailla suomessa ja venäjässä. Mutta kummassakin raaka työ asetetaan teerenpelin edelle. Ikävä kyllä raaka työ on raa’assa maailmassa usein tärkeämpää kuin lemmenleikki.

     Jos joku luulee, että vain kielen ammattilaiset ovat kiinnos­tuneita semmoisista ilmiöistä kuin sanonnoista, hän on aivan väärässä. Kurkistin www. sanaristikot.net keskustelu­pals­talle ja minulta meni ihmetyksen sormi ihailun suuhun: sanaristikoiden ystävät käyvät siellä erittäin vilkasta keskustelua sanonnoista ja niiden synnystä, sanojen alku­perästä ja niiden eri merkityksistä. Kyse on aidosta valistuneen maallikkoyleisön kieliharrastuksesta. Näihin innokkaisiin ihmisiin kuuluvat myös vieraiden kielten oppijat. He odottavat saavansa oppia muutakin kuin sana­listoja ja kieliopin taivutuskaavoja. Ja siihen muuhun kuuluu mm. sanonnoissa ilmenevä kielen kuvallinen eli figura­tiivinen käyttö.
Sanonnat ja niiden aihepiirit
Käytän termiä ”sanonta” yläkäsitteenä. Tila ei salli eri tyyppisten sanontojen erottelua. Sisällytän niihin sekakoosteisen joukon ilmauksia, jotka muodoltaan ovat melko vakiintuneita eli joita käytetään samanmuotoisina tai lähes samanmuotoisina eri yhteyksissä. Tällaisia ovat sanan­laskut, sanontatavat, lauseparret, vertaukset ja metaforat.

     Erikseen on huomautettava kollokaatioista eli semmoisista sanakimpuista, jotka esiintyvät taajaan yhdessä. Esimerkiksi suomeksi sanotaan useammin ”aurinko paistaa” kuin ”aurinko loistaa”. ”Aurinko paistaa” on kollokaatio. Todettakoon, että vastaavasti ruotsissa ”solen skiner” on tavallisempi yhdis­telmä kuin ”solen lyser”. Tällaiset kollokaatiot eivät ole tarkoittamiani sanontoja. 

     Sanonnat ovat asenteiden ja us­ko­musten va­ras­to. Esimer­kiksi mieheys on ollut naiseutta keskeisempi asia perinteisissä yhteisöissä. Naisten roolia on väheksytty tai se on häivytetty. Emme sano: Sanasta naista, utareesta lehmää, vaikka lypsäminen on ollut hyvin tärkeä ja etupäässä naisten suorittama toimi, vaan käytämme sanontaa Sanasta miestä, sarvesta härkää huolimatta siitä, että matadorin omi­nai­suuksilla Suomen miehet eivät ole tulleet tunnetuiksi.

     Sanonnat ohjaavat meitä sisälle kulttuuriin myös sikäli, että opimme, mitkä asiat ovat olleet ja ovat keskeisiä tai kiinnostavia kyseisen kielen eli tässä tapauksessa suomen käyttäjille. Suo­malaiset ovat olleet mukana monissa sodissa, ja vas­taa­vasti kuole­man läheisyys ilmenee kielemme sanon­noissa kuten Päästää ilmat pihalle, Potkaista tyhjää, Liittyä suora­jalkaisten pa­tal­joo­naan jne.

     Yksi sanontoja yhdistävä piirre on se, että niillä on duaali eli kaksinainen viittaussuhde tarkoitteeseensa. Tällainen sanonta on esimerkiksi “saada kylmä suihku niskaansa”, jota käyte­tään yleensä metaforan omai­sesti. Tässä kaksi netistä poimimaani esimerkkiä: “Saimme kylmän suihkun niskaamme sää­tiedotuksen muodossa” ja ”Kylmän suihkun jälkeen menimme ulkoilma-altaaseen istuskelemaan ja juttelemaan”. Edellinen on sanonta, jälkimmäinen taas raportoiva ilmaus 
     Tuo lakimies on kettu tarkoittaa metaforana, että ky­seis­tä lakimiestä ja kettua yhdistävät tietyt jälkimmäisen luonteenpiirteiksi ajatellut ominaisuudet kuten viekkaus. Mutta firman pikku­jou­luissa esitetään ehkä näytelmää, jossa miehellemme lankeaa ketun rooli. Lakimies on kettu tulkitaan silloin toisin kuin edellä. Kettua voidaan tietenkin ajatella myös esimerkiksi turkis­eläi­menä, mihin lakimiehisyys ei hevin yhdisty.
    Monesti ajatellaan että metaforan tyyppisten sanontojen lähtökohtana on vastaavan ilmauksen perusmerkitys: kylmä suihku yleensä kirpaisee, mikä on ilmauksen ensisijainen merkitys. Sanonnassa se saa johdetun merkityksen: se muuntuu vertauksenomaiseksi kylmäksi suihkuksi. Useiden sanon­tojen kohdalla on kuitenkin niin, että ns. johdettu merkitys on päämerkitys. Tuskin monikaan meistä ajattelee ensin konkreettia käpälautaa kuullessaan sanonnan Joutua käpälälautaan. Monille sanonnoille vain kielen historiaa tuntevat pystyvät antamaan etymologisen selityksen; näin on esimerkiksi semmoisen ilmauksen laita kuin päästä pälkäästä.  (Lisää "pälkäästä" voit lukea tästä.)
     Sanonnoille on tyypillistä, että ne yleistävät eli abstrahoivat ilmauksen tietyn osan. Esimerkiksi Lakimies on kettu -sanonnassa ketulla on tietty abstrakti merkitys, jonka se siirtää lakimieheen. Kettu on tässä se sanonnan osa, jota englanniksi kutsutaan termillä vehicle, suomeksi ehkä merkityksen siirrin. Lakimies taas on siirron kohde, topic. Esiintyipä hän lakituvassa tai firman pikkujoulussa, lakimies ei ole kaikissa suh­teissa kettu, hän ei esimerkiksi hiivi ketun­koloon vaan kömpii todennäköisesti iki­omaan omistusasuntoonsa. 
       Se että abstrahointi on ominaista sanonnoille, tulee esille, kun muutam­me niitä esimerkiksi näin: Lakimies on ruskea ja nopea kettu. Voimme kuvitella. että hän muuttui semmoiseksi lasten sadussa. Siinä kettu viittaa kon­kreettiseen olentoon. Samalla tavoin vähennämme abstraktisuutta, kun lisäämme sanontaan määritteitä. Tällä keinoin semmoinen abstraktinen sanonta kuin Pää tulee vetävän käteen muuntuu konkreettisemmaksi, kun sitä hiukan rukataan: Köyden pää tulee lujasti vetävän käteen. 

      Sanontojen kirjo on laaja, ja niitä on sen vuoksi hankala käsitellä lingvistisesti kovin tarkasti. Monitulkintaisen viittaussuhteen lisäksi sanontojen toinen keskeinen piirre on niiden kiinteys eli sanonnan osien rajallinen yhdisteltävyys, kompositionaalisuus. 

      Tässä kohdin meidän on varottava yleistämästä liikaa. Semmoisia ilmauksia kuin vaikkapa niukin naukin, katin kontit, tillin tallin ei ole mahdollista komponoida muulla tavoin. Mutta esi­mer­kiksi ilmauksen Sisu menee kaulaan predikaattia voidaan muutella: Sisu meni kau­laan, Sisu taitaa mennä kaulaan jne.

       Sanonnan Menee pieleen voi niinikään muuttaa muotoon Meni pahasti pieleen tai aivan tai kerta kaikkiaan täysin päin pieltä mutta Meni päin ovenpieltä on jo liian konkreettinen ilmaus. Se karistaa sanonnasta kaiken korkealentoisuuden. Sanontojen kompositio ei ole siis täysin kiinteä vaan tapauksesta riip­puen yhdistelyvaraa on olemassa.

      Edellä sanotun voi tiivistää sanomalla, että sanonnat edustavat kielen yhtä, omin­takeista käyttötapaa, genrea. Ja hyvään kielitaitoon kuuluu, että kielen puhuja osaa käyttää kieltä tuossa genressa. Semmoiset ilmaukset kuin Pää tuli vetävän käteen, Olla ulkona kuin lumiukko, Rohkea rokan syö, Peukalo keskellä kämmentä jne. kuuluvat kielitaitoon. Ne opitaan vähitellen: sanonnat ja tilanteet saadaan sopimaan toi­siinsa vähä vähältä kielenoppimisen myötä. Kielenoppija kokeilee niitä kuten yksi pikkupoika, joka oli kylvyssä ja harmistui, kun saippuapullo ei pysynyt ammeen laidalla. Sanoa puuskahti: Johan on markkinat.  

       Koetan nyt kartoittaa, minkälaisia sanontoja meillä on eri aihepiireissä ja mihin erityisiin aloihin ne liittyvät. Pohdin myös, mitä sanonnat kertovat niiden käyttäjistä. Tilan puutteen vuoksi kohdistan huomioni vain kahdek­saan aihepiiriin. Huomattakoon, että tätä tarkastelutapaa voi helposti laajentaa ottamalla mukaan useampia aihepiirejä.

      Käsittelemäni aihepiirit liittyvät Suomeen, koska kyseessä on suomen kieli, ja ne ovat nämä:
1. Maantiede: pitkät etäisyydet, harva asutus; ”harvoin yhtehen yhymme”
2. Ulkoiset elin­olot: karu luonto, leivän hankkiminen kovan työn takana
3. Ilmasto: lyhyt lämmin vuodenaika; kylmät ulkotilat ja lämpimät sisätilat, sauna
4. Demografia: alhainen keski-ikä; kuoleman arkinen läsnäolo
5. Geopolitiikka: sijainti idän ja lännen välillä, paljon sotia;
6. Elinkeinot: vähäinen ammatillinen eriytyneisyys;
7. Asuminen: vähäinen kaupungistuneisuus; kaupungin ja maaseudun vastakohta
8. Sosiaaliset olot: suhteellisen vähäinen sosiaalinen eriytyneisyys
9. Sukupuolten väliset suhteet: miesten dominoivuus, patriarkaalisuus;
10. Uskonto: pakanuuden hidas väistyminen erämaissa (ks. runsas suomalais-karjalainen kansanrunous), mutta luterilaisuus voimakas suuressa osassa maata (1800-luvun herännäis­liikkeet.

Aihepiiri
Aiheita
Ilmauksia
Opetusta ajatellen
1. Maantiede: pitkät etäisyydet, harva asutus; “harvoin yhtehen yhymme”: sosiaalisia suhteita säätelevät ilmaukset poikkeavat “manner­maisista” (esim. liite­­partikkelien käyttö).
Kohteliaisuus-ilmaukset: “anteeksi mutta”
Puhuttelu: teitittely yleistä.
Puhuttelua tai toisen häiritsemistä välte­tään, puhekumppa­niin ei vedota tur­haan.
Suhde kumppa­niin saatetaan säätää hyvinkin hienojakoi­sesti.


Kielteisten ilmaus­ten käyttö

Kasvojen säilyt-täminen tärkeätä, ja siinä tarkoi­tuksessa viljel­lään melko moni­mutkaisia il­mauk­sia


Anteeks mutta missä täällä olikaan taas vessa

Ja mitä teille saisi olla?

Oho, anteeks, sori (vaan)

Sano ( milloin tulet!) – Sano­han … - Sanopa… - Sanopahan… - Sanoisit­ko… - Sanoisitkos… - + teitittely ja persoonatto­mat ilmaukset: Olisi hyvä jos tietäisi…
Sä et satu tietä(mä)än, mitä kello on?
Sä et ha­luu kahvii?
Voisitteko te mahdolli­sesti sanoa/kertoa, paljonko kello on?
-Ruotsalai­sille on ker­rot­tava, että kaikki eivät sinuttele
-Humalaiset ovat oma lukunsa: heillä ei ole estoja
-Kasvojen säilyttä­misen tärkeys suo­malaisessa vies­tin­nässä
-Ilmausten erikoi­nen muotorakenne (paljon päät­teitä)
-Kielteiset ilmauk­set eivät ole välttä­mättä kielteisiä


Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
2. Ulkoiset elin­olot: karu luonto, leipä on kiskottava maasta; työ on keskeinen elämän­arvo, sosiaali­nen yh­des­säolo toisinaan hyvin jäykkää
Itsekurin / työ-tahdin / vallan ylläpitä­minen : kiroilu
Pelkäämisen paheksuminen
Epäonnistumisen paheksuminen
Yrittämisen arvostaminen; yrittää voi kuka tahansa, loppu­tulos ratkaisee
Työn ja tsempin arvostaminen



Työstä ei pääse eroon

Hyvän loppu-tuloksen arvos­taminen
Saamattomuuden ja huo­non työn­teon paheksunta
Kiitoksen anta­misen ja vastaan­ottamisen vai­keus
Semanttinen ‘tahto’-kenttä
Helkkari, sam­pe­ri, helvetti, hitto, vittu, saatana, perkele
Sisu meni kaulaan.
Siitä tuli (ihan) susi.

Yrittänyttä ei laiteta!

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä

Luja tahto vie miehen vaik­ka läpi harmaan kiven! Tsemppiä!
Ja periksi ei anneta!
Ei auta itku markkinoilla!
Ei työ tekemällä lopu eikä järvi soutamalla kulu
Tuo on kyllä ihan viimesen päälle!
­
Mitä sä nynnit? Sä vaan sähläät! Älä tunaroi!

Tässä tää nyt olis!
Ei tää nyt on niin hääppönen!
 Kiinnostus, mielty­mys, halu, tahto, tarmo, puhti, sisu, uho. mania
-Suomessa kirosanoja ei ole mitenkään hirveän paljon, mutta perkele on kyllä syytä opettaa.
-Ilmaukset susi, laittaa, olla viimesen päälle, nynniä, sählätä, tunaroida ovat sumeahkoja ja ne pitäisi selittäää omassa käyttö­yhteydessään.


Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
3. Ilmasto: lyhyt lämmin vuodenaika. Vuoden keskilämpö-tila on Suomessa -2C - +5C, 6 – 10 astetta korkeampi kuin muualla samoilla leveysasteilla
Suurehko lämpö-tilojen vaihtelu




Sää, ilma, ”ilmanolennot”


Tuuli, myrsky
Ulkona kylmä
Sauna

Löyly

Lämmitys

Lumi, lumentulo
Kuuma, helle, paahde
Viileä, vilpoinen, kylmä, jäätävän kylmä
Helisevä pakkanen
Huh hellettä!
Pitää helteitä
Tehdä jotain kesäkuumalla
Tehdä jotain hyvän sään aikana.
Siitä on monenlaista ilmaa.
Mistä päin nyt tuulee?
Pakkanen paukkuu
Saunoen sappi sammuu, vihtoen viha viilenee.
Löylyä lisää kiukaalle!
Olla löylynlyömä.
Sisäänlämpiävä (ryhmä)
Aivoriihi
Lumi, sohjo, nuoska, suoja + kymmeniä muita lumi-sanoja
Lunta tulee tupaan

Sanonnat eivät tässä aihepiirissä muo­dosta mitään se­manttisesti yhte­näistä ryhmää, mut­ta ne ovat kes­kei­siä niiden seikko­jen kannalta, joihin suo­malaiset samas­tuvat (saunominen, melko ankara ilmasto, lumi).




Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
4. Demografia: alhainen keski-ikä.
Elämän lyhyys, elämisen vaikeus


Kuoleman läsnäolo, sen arjestaminen

Väkivalta, sota
Terveyden ihannointi
Vanhuuden ihannointi
 Elämä on elet­tävä säädyllisesti
Vanhuus tuloo kun varas
Elämä olis ko silkki mut tyä on kon terva
Potkaista tyhjää
Heittää lusikka nurkkaan
Kuoliit pois niiko hyvät lapset pahast maailmast
Päästää ilmat pihalle
Nappi kalloon (vaan)
(X on oikea) tervaskanto

Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus
Elää ku pellossa, veräjät auki
Miten erilaisia kult­tuurit ovat suhtees­saan elä­män ehtoihin, eri ikäkausiin, kuole­maan ja työhön? Koska aihe on yleis­inhi­millinen, siitä saa helposti aikaan keskustelua.



Suomen väestö v. 1900: 2,7 milj., v. 2003: 5,2 milj.
Ikä: 0-14, 1900: 35%, 2003: 18%,
15–64, 1900: 60%, 2003: 67%
65– 1900: 5%, 2003: 15%
Vanhuksia (yli 65-vuotiaita) oli vähän, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että heitä arvostettiin.



Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
5. Geopolitiikka: sijainti idän ja lännen välillä
Suomalaisuus ja suomenmielisyys






Ruotsalaisuus ja itseään hakeva suomalaisuus
Suomen kielen saamat vaikut­teet ruotsista, kyökki­suomi
Venäläisyys ja itseään hakeva suoma­laisuus

Suomen kielen slaavilaiset lainat
Yksi kieli, yksi mieli.
Puhua silkkaa suomea / supisuomea
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia
Rakas vihollinen
Kaffe, fröökynä, räknätä, telehvuuni, härskaappi, fiini, tyyris
Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.
Venäläiset molottaa.
Ryssäntyö, ryssänkanto
Soromnoo sano ryssä

Raamattu, risti, pappi, viesti; kapakka, porukka
-Suomalaisuuden sisältö: kansallis­mie­lisyys ja sen puute
-Miten naapuri­kansoihin suhtau­dutaan yleensä?
-Miten muita kieliä ja kanssakäymis­tapoja kuvataan suomessa?
-Miten Suomessa olevaan venä­läi­syyteen ja ruot­salai­suuteen suhtaudu­taan?
Suomen sanaston koostumus - ensimmäinen luku on prosenttiosuus sanastossa, jälkimmäinen luku taas vastaava osuus tekstissä:
Omaperäisiä sanoja (olla) 58,0 72,0
Yl. eurooppalaisia (baari) 4,6 2,2
Indoeurooppalaisia (moni) 3,8 3,4
Balttilaisia (perkele) 4,0 3,5
Germaanisia ja ruotsalaisia 25,8 17,0
Slaavilaisia ja venäläisiä (risti) 3,8 1,9
Lainsanoja yhteensä 42,0 28,0
Vain venäjästä lainattuja sanoja: Voro laati tyrmässä siistin tarinan kapakan toveriporukalle
Vain ruotsista saatuja sanoja: Kirkkoherra vihki parin sunnuntaina Uunikadun kirkossa.

Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
6. Elinkeinot: vähäi­nen ammatillinen eriytyneisyys
Toimeentulo edellytti moni­taitoisuutta, oli selviydyttävä




Oppimisen arvostus


Taitamattomuuden väheksyntä

Selviytyä, pärjätä, kunnostautua, menestyä, niittää mainetta
Kaikki muut olen ite tehnyt paitti hevosen, sano isäntä kun ajo hevosrattailla kakralaumansa kanssa kylänraitilla
Kukaan ei ole seppä syntyessään
Oppia ikä kaikki
Opinsauna autuas aina

Peukalo keskellä kämmentä
Seistä tumput suorina

Tähän osaan kuuluvat sanonnat (Oppia ikä kaikki, peukalo keskellä kämmentä jne.) ovat suomen kes­keistä fraasistoa

Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
7. Asuminen: vähäi­nen kaupungistunei­suus; urbaanisen identiteetin hentous

Maalaisuus ja maalaisuuteen liittyvä tieto on dominoinut pit­kään. Nauriin viljelystä tietämät­tömät, älkää yrit­tä­kö poliitikoiksi.

Orastava urbaa­nisuus: pyrittiin eroon maalaisuu­desta 60-luvulla


Sekakieli­muo­tojen” kehitty­mi­nen Hel­singis­sä: stadin slangi

Ensin maaseudun kehit­ty­mättö­myy­destä ja sitten sen aidosta elämästä syntyi iskelmiä
Hm, kaupungin tyttö, tietäneekö paremmin kuin Kiven Eeva, kasvaako nakriit puussa vai maassa,” ivaili vouti
Pekka [poliitikko] tietää, että kasvaako se nauris yleensä puussa vai maassa.”
Mistä päin kana kusee?
Maajussi
Landepaukku
Jyväjemmari
Turvenuija
Ts’ on böndelt, ts’ ei snaijaa mitää
Mä pamlaan slangii ja dallaan stadin gartsalla. Kliffaa hei!
Ryysyranta. Siellä on kirppuja, luteita, täitä
Kuusamoon, mua kutsuu jälleen Kuusamo
Keskustelu mur­teista ja ”kau­pun­ki­kielestä”
Keskustelu siitä, mikä kuuluu yleis­sivistykseen tai kansalaistietoon
Käytetyt kielikuvat: ”nauriit kasvaa puussa”, ”kana kusee”, ”jyväjem­mari”. Miksi myön­teisiä ilmauksia on niin vähän? ”Saarijärven Paavo”
Slangi ja jargongit muissa maissa.
Marginaalistettujen ryhmien kielet, esimerkiksi roma­nien kaaleen kieli.
Murrebuumi johon kuului myös slangi

Tyypillistä suomalaisten asumiselle on ollut se, että se on ollut yleensä puutteellista, kallista, että se ei ole vastannut ihmisten tarpeita ja että se on aina organisoitu epätyydyttävällä tavalla.”
Väestöliitto / Befolkningsförbund

Kaupunkikulttuuri on Suomessa hyvin nuorta. Urbaani identiteetti on ehkä vain isommissa kaupungeissa.

Suomessa ja Ruotsissa on voimassa jokamiehen oikeus: liikumme luonnossa, kaipaamme maalle, touhuamme tontilla ja kylvemme saunassa jollakin monijärvisen maamme rannalla. 

Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
8. Sosiaaliset olot: luokkaerot; sosiaalis­ten vastakohtien muut­tuminen; erojen tasoittamisyritykset hyvinvointipolitiikan keinoin
Maaseutuväestön sosi­aalinen kerrostu­nei­suus


Teollisuusproletariaatin synty 1800-luvulla.
Sisällissota 1918.


Herran pelko ja herraviha
Työläisistä luotu kuva ja työväenluokan omakuva





Työttömyys
Hyvinvointivaltio
Tilalliset ja tilattomat
Mäkitupalaiset, loiset, palkolliset
Lahtari tappaa, punikin tappaa, lahtari tappaa, tappaa se”
Jos työ herkkua olis, herrat sen tekis
Työntekijä tai duunari pro työläinen
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan se on sellainen työmiehen lauantai
Lisää liksaa!
Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään…
Folkhem, kansankoti
Pahoinvointivaltio
Elää (yhteiskunnan) siivellä
Sosiaalitapaukset
Sosiaalipummit
Miten sosiaalisista vastakohdista pu­hu­taan eri puo­lilla?
Mitä käsitteitä käytetään eri sosi­aalisista ryhmistä ja niiden jäsenistä?
Mitä sosiaalimur­teita on Suomessa ja muualla.
Kansankoti”, vain ruotsalainen ilmiö?


Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
9. Sukupuolten väliset suhteet: miesten dominoivuus
Ammattien mas­ku­liiniset nimi­tykset
Pohjalainen uho­-/ macho-kulttuuri





Naiset tekevät kotityöt ja muut työt, hoitavat lapset ja vihhdyt­tävät miestään
Naisilta odotetaan siveyttä ja avioitu­mista
Miesten aviorikok­set ovat syrjä­hyp­pyjä
Toisinaan vaimo on niskan päällä
Feminismin voimistuminen 1900-luvun jälkipuoliskolla
Puhemies, lautamies, asiamies, sotamies
Puukkojunkkarit
Häjyt tuloo!
Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu!
Mies ei itke / ei itke pillitä!
Purra hampaat yhteen
Akka airoihin, perkele!
Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.
Seuranainen; kevytkenkäi­nen, huora, hutsu, votak­ka, panorasia; ikäneito, vanhapiika
Seuramies , hurmuri ; naistenmies, auervaara, pukki; poikamies, pelimies
Tohvelisankari
Parempi tohvelin alla kuin taivasalla
Paras mies hommaan on nainen
Naisten asema koto­na, työs­sä ja julki­suudessa.
Mieheys ja naiseus; miehisyys ja naisel­lisuus ; miehuus ja akansisu




Huonojen naisten ” nimitykset ja niistä heijastuvat asenteet; ”urostelun” nimitykset ja niihin liittyvät asenteet.




Historialliset muu­tok­set naisten ase­massa; feministiset ilmauk­set.






Aihepiiri
Aiheita
Ilmaisuja
Opetusta ajatellen
10. Uskonto: paka­nuus, katolilaisuus, luterilaisuus.
Katolilaisuus yhdistyi muinais­uskoon , mikä loi suo­tuisan kasvu­poh­jan kansanrunou­delle ja muulle kan­sanperin­teelle.






Luterilaisuus pyrki hävittämään kaikki pakanuuden jäänteet
Pakanuuden ajan käsitteet ovat elävää nykysuomea
Kalevalaisen kansan­runouden elvyttämä muinaissuomalaisuus







Synnintuntoisuus, häpeä ja häpeily


Usko kirjoitettuun sanaan
Alamaisuus

Uskonnollisten il­maus­­ten kielteinen käyttö
Perinteisten ilmaus­ten uusiokäyttö
Ukonilma, perkele
Pohjan perillä
Anna Ahti ahvenia, Pekalle pieniä kaloja
Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön
Mielikki metsän emäntä, puhas muori, muoto kaunis
Pihlaja pyhäpuu (Rauni-jumalatar < ruots. Rönn)
Synnintunto, syntisäkki
Minä vaivainen maan matonen
Istua jalkapuussa
Mustaa valkoisella
Esivalta, virkavalta

Jumal’ auta (vrt. Pirulauta), Sam Peri, Herran Jessus, saatana, helvetti
Hamaan viimeiseen tappiin (= kapakan/pubin valomerkki) saakka, myös: ’kuolemaan asti’
Kalevala ja muu kansanrunous ovat keskeisiä suomalai­suuden rakennus­puita.
Kalevalainen alku­sointu on leimal­lista suomen sanon­noille.
Kalevalaisuus sopii hyvin käsiteltä­väksi muiden seikkojen kuten luonnonolojen ja harvan asutuksen yhteydessä.


Pohdiskelua

Kiinteät ilmaukset kuten vakiintuneet sanonnat, joita edellä on esitelty, muodos­tavat tärkeän osan arkisesta kielestämme. Internetin kautta kuukeloimalla huomaa nopeasti, miten ihastuneita ihmiset ovat näihin kielen ilmaisuvälineisiin. 
     Sanontoihin liittyvää aineistoa siis on ja sitä on kertynyt vuosisatojen saatossa arkistot täyteen. Sanonnoilla on erittäin keskeinen sija kielen luontevassa, aitoperäisessä käytössä.
     Olen tässä esityksessäni melko intuitiivisesti yhdistellyt aihepiirejä, aiheita ja sanontoja toisiinsa. Joissakin kohdin luokittelu jättää toivomisen varaa; ongelmia on esimerkiksi ulkoisten olojen ja ammattien eriytymisen välillä, sillä molemmissa tähdentyy työn merkitys. Olojen kovuuden takia on tarvittu monitaitoisuutta, olojen puutteellisuuden takia taas ammatit eivät ole olleet kovin eri­y­tyneitä. 
     Esitykseni keskeinen ajatus ei ole kuitenkaan tarkka ja taksonomiset normit tyydyttävä luokittelu ja sanontojen ryhmittely. Pääajatukseni on ollut toinen. Edellä kertomani asiat osoittavat nimittäin aika selvästi sen, että kielenkäyttö pitää koossa tiettyä ryhmää, yhteisöä ja yhteiskuntaa. Tämä ajatus perustuu siihen, että viestiminen tapahtuu yleensä tekemisen yhteydessä, osana tiettyä toimintaa. Sen suorittaminen tietyllä taval­la on tärkeätä, koska suhteet ovat silloin ennakoitavissa. Näin sosiaalinen vakaus säilyy. Emme kiinnitä toistemme huomiota miten tahansa, emme myöskään puhuttele toisiamme miten sattuu. Sosiaalisissa tilanteissa syntyy ja vakiintuu aina käytänteitä, joita ruvetaan kutsumaan tavoiksi ja joista me saatamme käyttää ilmausta "sosiaaliset normit" ja jopa tietyn yhteisön tai kulttuurin "elämänmuoto".
     Tuo kaikki on tuttua meille. Ajattelin mennä kuitenkin pidemmälle. Mitä sanonnat kertovat sano­jistaan? Kun joku sanoo, että ”elämä olis kun silkki, mutta työ on kun terva”, voimme ihmetellä, miksi työ on hänestä kuin tervaa. Senkö takia että sitä on pakko tehdä jatkuvasti, vai senkö takia, että se etenee hitaasti. Ehkä on muitakin syitä. 
     Olennaista on, että hän sanoo sen ääneen ja muut nyökyttävät hyväksyvästi päätään. Työ koetaan yhdessä tietynlaiseksi, ja tämä yhteisyys saattaa helpottaa ankean arjen kohtaamista. Sanontaa voi kerrata mielessään, purra hampaansa yhteen. Elämä olis kun silkkiä mutta tätä pirun työtä vain on tehtävä. 
     Tiivistän edellä sanotun toteamalla, että sanontoihin on pakattu tietyn yhteisön tai kulttuurin perinteiset käyttäyty­misohjeet ja siinä käytetyt ajattelumallit. Emme opi kieltä yksin vaan aina sosiaalisessa yhteydessä. Yhteisö sitoo meidät kieleensä ja myös ajattelumalleihinsa. Niistä ei voi vapautua kuten vapaudumme jostakin sairaudesta tai huonosta tavasta kuten tupakoinnista. Mutta niistä voi irtautua, ja tätä irtautumista kutsutaan yksilön kehitykseksi. Siinä maailmamme lukemattomat ihmisyhteisöt ovat hyvin eri tasoilla: toisissa yhteisössä yksilölle annetaan enemmän liikkumatilaa kuin toisissa. Emme missään emmekä milloinkaan kuitenkaan vapaudu kielestä ja sen meihin iskostamasa sosiaalisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.