26.10.08

Väinö Voionmaan muisteluu

Joo, Väinö Voionmaa eli VV oli mun faden fade ja mä funasin täs et mä voisin snadisti skribaa siitä ku nii monet tyypit on pamlannu ja skribannu siitä kaikellaista.

Mä kirjotan tällai, toivon et te ette pahastu ja et te pystytte saamaan selvän mun jutusta. VV:n stoori tulee kato nii lähelle mun henkiveivii et mä rupeen murtaan tällai, mun kotiseudun eli rakkaan stadin lengolla.

Mun fade oli Jouko, ja sen fade taas siis se kaveri, jonka kunniaks Tampereen universtaan eteen on tällätty se metallimöykky. Mun faija oli arkeologi ja se oli duunissa Kansallismuseon rahakammiossa. Se oli intendentti tai niin ku mä skidinä sanoin, indendentti.

VV:n vaimo oli Ilma. Ne meni naimisiin kai Virroilla, mistä Ilma oli kotosin, ja siellä kulki kansan suussa pitkään hoku: "Ilma Alin ja Väinö Wallin menivät naimisiin." Hieno riimi! Vuonna 1906 VV sai päähänsä vaihtaa sukunimen Voionmaaks, kun se luuli et suku tulee Gotlannista. Sehän oli historiantutkija, ja luulis, et se ois tienny, mut sillä oli kans aika vilkas mielikuvitus. Gotlannin aiempi nimihän oli suomeks Vuojonmaa. "Voionmaa" on E.N. Setälän mukaan väännös siitä. Sit on sellasii tutkijoita, jotka inttää, et Vuojonmaa ois ollu Öölanti. No, oli se sitten päivä tai öö-lanti, joka tapauksessa tollasta juttuu liikkuu.

Sit jos te ihmettelette, et miks VV innostu vaihtaan nimee, nii sukunimien vaihtaminen suomalaisiks oli muotii vuossadan alussa. VV:n kohdalla oli kyl sillai, et se ei ollu mikään porvarillinen nationalisti vaan valistunu suomalainen humanisti ja sosialisti. Suomalaisuus yhdisty sen duuneissa kansanvalistukseen, kuten aikakirjat kertoo.

Mä en koskaan tavannu VV:tä. Mut tietenkin sen ajatuksii siirty eri tavoin myös mulle. Opin, et ihmisil on sivistystahto. Kansanvalistustoiminnassa on kyse tän tahdon huomioon ottamisesta ja vaalimisesta. Se et kyse on tärkeestä asiasta, käy ilmi siitäkin et suomes on kaks sanaa jotka vastaa ruotsin folkbildningiä: kansansivistys ja kansanvalistus. Mä käytän mieluummin sanaa kansanvalistus, koska se yhdistyy semmosiin käsitteisiin kun valistusaika, Voltaire ja kumppanit. Ne on mulle tärkeitä. ¨

Mä uskon, et VV ajatteli tosissaan, et Suomesta vois tehdä sosialistisen valtion, mut muutoksen piti perustuu valistukseen eli kuten nykyään sanotaan tietotaitoon, know-howhun. VV oli siis aika moderni ajattelussaan. Sitä mä en tiedä, et miten paljon siihen vaikutti pohjoismainen tai alkuaan kai tanskalainen folkbildning-liike.

VV varmaan skoolaa limua Pietarin kanssa nyt, kun Suomen koululaiset on pärjänny nii hienosti kansainvälisessä vertailussa. Suomalaiset on saavuttanu tietotaito-tason, mikä on maailman huippuu. Otetaan jaffat sen kunniaks!

Vuoden 1918 sisällissota, valkosten rakentamat keskitysleirit, hävinneen puolen nälkään näännyttäminen, köyhien yleinen kyykyttäminen sisällissodan jälkeen oli hirveä ja onneton tapahtumasarja. VV ei ollu punasten mukana sotimassa tai organisoimassa sotaa.

VV oli hengeltään pasifisti, jos mä oon asian oikein oivaltanu. Taas on kyse vähän idealistisesta ajattelusta, joka kuitenkin perustuu järkeen, rationaalisuuteen. On mieletöntä pistää varoja semmosiin asioihin, mitkä ei edistä kansan henkistä ja ruumiillista hyvinvointii. Ihmisten poliittiset intohimot vaan tuppaa sotkeen järkevää hommien hoitoo. Ja niiden intohimojen raunioita on sit saatu sukupolvesta toiseen raivata.

1920-luvulla VV asettu punasten puolelle. Se oli aktiivi sosialidemokraatti ja kansanvalistusmies. Kun Ståhlberg halus antaa sille jonkin korkeen kunniamerkin, se kieltäyty, ilmeisesti sen takii, et kyse oli porvareiden kunniamerkistä. Meidän kodin seinällä Stadissa oli Kaarlo Juho Ståhlbergin potretti ja sen alla sen kirjotus, että tää potretti tulee korkeen kunniamerkin sijasta. Oli ne aika heppuja, noi Väiskit ja Kallet. Niil oli oma käytöskoodi.

Mä oon tsiigannu VV:tä netistä ja yleensä arviot siitä on myönteisii, mut sen raittiusintoilulle on naurettu. Me sisarukset ruukattiin skoolata, kun oltiin opittu se taito ja kun oltiin koolla. Mut me peitettiin aina VV:n seinällä riippuva taulu, ennen kun me kippisteltiin.

Mä en tiedä kuin paljon Ilma vaikutti VV:n käsityksiin, vissiin aika paljon. Mun fadenmude, siis toi Ilma, oli varsinainen raittiusintoilija. Kun kansalla oli garmee jano sodan jälkeen ja kun jätkät seiso Alkon edessä jonottamas lestii, nii Ilma meni siihen ja rupes sättiin niitä. Et ne kehtaskin viedä ruokarahat pitkäripaseen, ne oli raukkoja kun ne jätti vaimonsa selviytyyn yksin kotona. Mun täti Marjatta veti sen siitä pois.

Ne oli aika naisii noi entisajan tätiset ja mummelit, ja ne pitää ihan ehdottomasti ottaa mukaan historian kirjotuksessa.

Mä funtsaan niin, et ehkä VV ajatteli raittiustoiminnassaan, et jos vallankumous meinataan tehä ja jos halutaan rakentaa inhimillisempi valtio, ei sitä kännipäissä pysty saamaan aikaan tai sit jälki on susihukkasta, niinku se suuressa naapurimaassa monessa suhteessa sit oli. Raittiusasiaakaan ei siis saa irrottaa poliittisesta yhteydestään, sosialistisen Suomen rakentamisesta.

VV:n kohdalla ei o puhuttu useinkaan suhteesta Venäjään. Kun kerran VV oli karjalaisuuden tutkija, se oli aivan varmasti hyvin perillä venäläisestä historiantutkimuksesta ja Neuvostoliiton politiikasta. En tiedä, mitä VV jutteli Jartsevin, Stalinin lähetin, kanssa 1930-luvun lopulla. Olisko vuosien 1939-45 sodat vältetty toisenlaisella diplomatialla? Ainakaan ei voi kehuu, et suomalaispoliitikkojen Venäjän ja Neuvostoliiton tuntemus ois ollu järin korkeella tasolla. Paasikivi oli tietenkin poikkeus. Ja vaik se olikin porvari, ni mä oon digannu monii sen näkemyksii. Harva suomalainen poliitikko osas venäjää tai arvosti Venäjän kulttuuria. Ja musta semmonen on tyhmää.

Jonkinmoisen asiallisen Venäjän ja venäjän tuntemuksen pitäs kuuluu jokasen suomalaisen perustietämykseen, vallankin jos ne on päättävissä asemissa. Tämä oli VV:n kanta, minkä osottaa se, että hänet valittiin siihen delegaatioon, joka neuvotteli rauhan vuonna 1940. Ja kuten Isossa Kirjassa sanotaan: rauhantekijöiden on taivasten valtakunta. Ehkä VV tosiaan nyt kippistelee jaffaa Pietarin kanssa. Mistä sitäkään tietää? Oikeesti.

Jyvaskylan kaupunki yhdyskuntatoimi
Lisää tietoa Väinö Voionmaasta

24.10.08

Elämä on kallis asia - Ja ljublju tebja zhiznj

Kun kuuntelen Ystävän laulua Arja Saijonmaan esittämänä, mielessäni herää monia muistoja. Kiitän mielessäni Juha Watt Vainion hienoa suomennosta, joka välittää tarkasti Vysotskin alkuperäistekstin sisällön ja hengen. Alan ajatella ystäviäni eli kuten heitä voisi myös kutsua, kokemusteni sponsoreita: olemalla puhekumppaneitani, työtovereitani tai muuten vain tuttavia he ovat monien vuosikymmenien aikana antaneet minulle sen, mitä kutsun elämänkokemukseksi, livserfarenhet. Minähän sen kaiken olen tietenkin omaksunut omalla tavallani, mutta ilman ystäviäni ja tuttaviani minun olisi ollut mahdoton kulkea tuota pitkää opintietä. Kiitos siis ystävyydestä ja tuttavuudesta elämänkokemusteni sponsoreille.

Einarin olen tuntenut siitä pitäen, kun 70-luvun alussa kävin Tallinnassa opiskelijaryhmän mukana ja hän toimi meidän oppaanamme. Hänen avullaan olen oppinut ymmärtämään vähän paremmin Viron vaikeata historiaa, maan korkeaa kulttuuria - Viro on laulun maa - ja pitämään yllä minulle tärkeää viron kielen taitoa. Eestlane olla on uhke ja hea.

Vaellustoverini Mortti, Jack, Eki, Rami, Tupla ja Kapu sekä Pena. En tässä mainitse tyttöjä, vaikka he kuuluivat myös siihen aikaan. Yhtenä aamuna koiraa ulkoiluttaessani kuljin puiston läpi täällä Göteborgissa: aurinko kultasi syksyisen maiseman. Aloin aivan huomaamattani hyräillä laulua, jota me joskus vaeltaessamme lauloimme: "Kaunis on aamu kun aurinko taivaan rannalta nousee kullaten metsän ja maat, kukkulat kentät ja veet." Silmiini kihosi pelkkää kiitollisuuden tunnetta muutama kyynel.

Oppikoulun alaluokilla muodostin kaveriporukan kolmen luokkatoverini Osmon, Eeron ja Hannun kanssa. Keräännyimme keskustelemaan mm. Kreikan filosofeista, ja muistan miten kävimme kiistaa siitä, kuka heistä olisi arvostetuin. Olen tietenkin unohtanut, kenen puolta muut pitivät, mutta minun sankarini oli Sokrates. Ja vaikka me emme oikeasti tiedäkään, mitä hän sanoi puolustuksekseen, kun kansantuomioistuin oli päättänyt rankaista häntä kuolemalla nuorison villitsemisestä, Platonin kirjoittama Sokrateen puolustuspuhe on silti lukemisen arvoinen. Hannusta tuli professori kuten Eerostakin, Osmosta taloutta ja maailmaa ymmärtävä tutkija ja minusta yleishumanisti. So it goes.

Perheeni, vaimoni ja meidän neljä tai oikeastaan viisi lasta. Viides on vanhimman tyttären poikaystävä. "Siitä tunnet sä ystävän kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois." Stina-vaimoni on pysynyt rinnallani, ja se on elämäni suurimpia lahjoja.

Martti Ahtisaaren mielilaulu on kuulemma "Rakastan elämää". Olen samaa mieltä. "Ja ljublju tebja zhiznj."

Kerran partiolainen, aina partiolainen
Tietoa Sokrateen puolustuspuheesta ruotsiksi

22.10.08

Jumaluusoppia

Maailmassa on paljon hautausmaita. Niitä on eri uskontokunnilla ja niilläkin, jotka eivät usko. Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että on olemassa myös jumalten hautausmaa? Kerran – ja siitä on vain vähän yli tuhat vuotta – suomalaiset palvoivat Ukko-ylijumalaa, he uskoivat Ukon saavan aikaan ukonilmat. Ahti asui vedessä. Mielikki ja Tapio elelivät metsässä, ja heillä oli Nyyrikki-niminen poika. Nuo jumalat ovat aikaa sitten menneet tuonen tuville.
Sinne ovat siirtyneet myös muinaisroomalaisten jumalat, ja niitä olikin monta: Jupiter oli niistä mahtavin, se joka ei uskonut hänen voimaansa oli barbaari tai, kuten me nyt sanoisimme, todellinen juntti. Jupiterista voi lukea historian kirjoista, mutta muuten hän on siirtynyt varjojen maille, jumalten manalaan.
Viisisataa vuotta sitten Huitzilopochtli-niminen jumala vaikutti Meksikossa. Yhtenä ainoana vuonna hänelle uhrattiin 50 000 nuorta naista ja miestä. Kuten Jeesuksen äiti Maria myös hänen äitinsä oli neitsyt. Tämä hairahtui liehakoimaan auringon kanssa, ja siitä syntyi sitten Huitzilopochtli. Kun Huitzilopochtlin tuli jano, sitä sammuttamaan tarvittiin tuhansia litroja ihmisverta. Vaan nyt hänkin, tuo aikanaan Allahin vertainen jumala, on yhtä unohdettu kuin Pekka Virtanen tai Pirkko Salminen tai kuka tahansa tavallinen edesmennyt suomalainen.
Tunnetteko Damonan, Esuksen, Drunementonin, Silvanan, Dervonesin, Adsallutin tai Devan? Onko teille tuttu Belisama, Uxellimus, Borvo, Grannos tai Mogons? Ettekö tunne heitä? He olivat kaikki jumalia, joita miljoonat ihmiset palvoivat. He päättivät ihmisten kohtaloista, heiltä rukoiltiin menestystä, ja he päästivät kaikenlaisista pinteistä.
Ihmiset raatoivat sukupolvi toisensa jälkeen rakentaakseen jumalilleen temppeleitä kivista. Jumalten tahtoa tulkitsemaan tarvittiin pappeja jos jonkinlaisia. Se, joka epäili saati pilkkasi jumalia, oli tuhon oma. Oikeauskoisten armeijat kävivät taisteluun vääräuskoisten joukkioita vastaan. Kuolleiden jumalten puolesta kuolleille rakennettiin sankarihautausmaita. Unohdus on kuitenkin koitunut noiden jumalolentojen kohtaloksi, jotka sytyttivät uhrimielen niin monissa ihmisissä.
Kuka hallitsi Niilin laaksoa aikanaan? Kuka oli se mahtava hahmo? Sutekh tietenkin. Varjojen vanki jo hänkin kuten Respeh, Anath, Ashtoreth, Nebo, Malkek, Ahtijah, Isis, Ptah, Baal, Astarte, Hadad, Dagon, Yau, Amon-Re, Osiris, Molech, Tammuz, Venus, Beltis, Nusku, Aa, Sin, Apsu, Elali. Kaikki nuo ja tuhannet muut jumalat olivat kaikkivoipia, kaikkitietäviä, kuolemattomia. Ja kaikki ne ovat nyt kuolleita.
Haluaisin, että Limperin Hilman muisto säilyisi sukupolvelta toiselle. Tehän tunnette tuon raatajan, josta Veikko Lavi teki ikimuistettavan balladin. Hilman haudalle voisi sytyttää liekin, joka palaisi samalla tavoin kuin hän raatoi: aamusta yöhön, kesät ja talvet, tuulet ja tuiskut. Ehkä ajan kuluessa voisimme järjestää sinne pyhiinvaellusmatkojakin. En vain tiedä, missä se hauta sijaitsee.


19.10.08

Yksilö vaikka jos sortuisi ...

Mielikolumnistini on nimeltään Svetlana Aleksievitsh, valkovenäläinen kirjailija, joka aina silloin tällöin esiintyy Göteborgs Posten-lehden kulttuurisivuilla. Tänään hän kertoo, miten poliisit pysäyttivät hänen tuttavansa ja muutaman muun auton Minskiin johtavalla tiellä. Poliisit eivät kertoneet, miksi he olivat käskeneet autojen pysähtyä ja muodostaa suman ajoradalle.

Kohta tietä pitkin alkoi lähestyä ajoneuvo: tultuaan suman luo sen ajaja ei suinkaan jarruttanut vaan painoi täysillä päin muita autoja. Jotkin näistä paiskautuivat ojaan, yksi kääntyi ympäri, ja siinä olleet äiti ja lapsi saatiin viime hetkellä
vedettyä ulos. Kun poliisit eivät onnistuneet omin neuvoin pysäyttämään kaaharia, he keksivät muodostaa tiellä liikkuneista ajokeista muurin tämän eteen.

Valko-Venäjä on Lukashenkon johtaman diktatuurin kynsissä. Hän ja hänen valtakoneistonsa piittaavat ihmishengestä yhtä vähän kuin Neuvosto-Venäjä. Tästäkin Svetlana Aleksievitshillä on anekdootti kolumnissaan.

Eisenhower uteli sodan jälkeen marsalkka Zhukovilta, kuinka neuvostopanssarit olivat onnistuneet ylittämään natsien miinakentät. "Lähetimme sinne ensin jalkaväkeä," Zhukov vastasi. Samanlaisesta välinpitämättömästä suhtautumisesta sotilaiden henkeä kohtaan voivat kertoa myös puna-armeijaa vastaan taistelleet suomalaiset.

Voitto ja valta merkitsevät kaikkea, yksilö ei mitään. Me ihmiset menemme vuosisadasta toiseen mukaan tuohon veriseen leikkiin joko pakosta tai omaa typeryyttämme. Kerron omasta typeryydestäni: lauloin nuoruudessani Varshavjankaa, jossa on sanat "Yksilö vaikka jos sortuisi siellä, muistonsa konsana kuolla ei voi."
Muisteleeko kukaan Gulagin, Goman, Kamputsean ... uhreja yksilöinä? Ehkä Srebrenican verilöylyn uhrien tunnistus ja muistaminen sujuvat paremmin.

Varshavjankassa on myös sanat: "Hirveä joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se." Olemme päässeet uudelle vuosisadalle holokausteja savuavasta 1900-luvusta. Mutta olemmeko päässeet irti siitä älyn ja tunteen sumentavasta totalitarismista, jota utopioita luvanneet ideologiat ovat meille tarjonneet?

Kirjoitin tämän blogin ajatellen Anna Politkovskajaa, jonka kansalaisrohkeutta ihailen. Ona zhiva, potomu shto pravda nikogda ne budet umirat'. Hän elää, koska totuus ei kuole koskaan. Toivon, että meillä yksilöinä olisi rohkeutta aina nousta pieniä ja suuria napoleoneja, hitlereitä ja stalineja vastaan. Yksilön kyykyttäminen, sortaminen ja tappaminen on aina paha asia. Mikään ideologia ei pyhitä sitä.