Kun kuuntelen Ystävän laulua Arja Saijonmaan esittämänä, mielessäni herää monia muistoja. Kiitän mielessäni Juha Watt Vainion hienoa suomennosta, joka välittää tarkasti Vysotskin alkuperäistekstin sisällön ja hengen. Alan ajatella ystäviäni eli kuten heitä voisi myös kutsua, kokemusteni sponsoreita: olemalla puhekumppaneitani, työtovereitani tai muuten vain tuttavia he ovat monien vuosikymmenien aikana antaneet minulle sen, mitä kutsun elämänkokemukseksi, livserfarenhet. Minähän sen kaiken olen tietenkin omaksunut omalla tavallani, mutta ilman ystäviäni ja tuttaviani minun olisi ollut mahdoton kulkea tuota pitkää opintietä. Kiitos siis ystävyydestä ja tuttavuudesta elämänkokemusteni sponsoreille.
Einarin olen tuntenut siitä pitäen, kun 70-luvun alussa kävin Tallinnassa opiskelijaryhmän mukana ja hän toimi meidän oppaanamme. Hänen avullaan olen oppinut ymmärtämään vähän paremmin Viron vaikeata historiaa, maan korkeaa kulttuuria - Viro on laulun maa - ja pitämään yllä minulle tärkeää viron kielen taitoa. Eestlane olla on uhke ja hea.
Vaellustoverini Mortti, Jack, Eki, Rami, Tupla ja Kapu sekä Pena. En tässä mainitse tyttöjä, vaikka he kuuluivat myös siihen aikaan. Yhtenä aamuna koiraa ulkoiluttaessani kuljin puiston läpi täällä Göteborgissa: aurinko kultasi syksyisen maiseman. Aloin aivan huomaamattani hyräillä laulua, jota me joskus vaeltaessamme lauloimme: "Kaunis on aamu kun aurinko taivaan rannalta nousee kullaten metsän ja maat, kukkulat kentät ja veet." Silmiini kihosi pelkkää kiitollisuuden tunnetta muutama kyynel.
Oppikoulun alaluokilla muodostin kaveriporukan kolmen luokkatoverini Osmon, Eeron ja Hannun kanssa. Keräännyimme keskustelemaan mm. Kreikan filosofeista, ja muistan miten kävimme kiistaa siitä, kuka heistä olisi arvostetuin. Olen tietenkin unohtanut, kenen puolta muut pitivät, mutta minun sankarini oli Sokrates. Ja vaikka me emme oikeasti tiedäkään, mitä hän sanoi puolustuksekseen, kun kansantuomioistuin oli päättänyt rankaista häntä kuolemalla nuorison villitsemisestä, Platonin kirjoittama Sokrateen puolustuspuhe on silti lukemisen arvoinen. Hannusta tuli professori kuten Eerostakin, Osmosta taloutta ja maailmaa ymmärtävä tutkija ja minusta yleishumanisti. So it goes.
Perheeni, vaimoni ja meidän neljä tai oikeastaan viisi lasta. Viides on vanhimman tyttären poikaystävä. "Siitä tunnet sä ystävän kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois." Stina-vaimoni on pysynyt rinnallani, ja se on elämäni suurimpia lahjoja.
Martti Ahtisaaren mielilaulu on kuulemma "Rakastan elämää". Olen samaa mieltä. "Ja ljublju tebja zhiznj."
Kerran partiolainen, aina partiolainen
Tietoa Sokrateen puolustuspuheesta ruotsiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.