23.3.15

Carl Haglundin kielipolitiikkaa

Tämä kritiikki Suomen puolustusministerin Carl Haglundin näkemyksiä vastaan perustuu asian uutisointiin Uudessa Suomessa 19.3.2015. Kuten lukijana varmaan tiedät, voit aina meilata minulle kommenttisi. Osoite on kaarlo.voionmaa@gmail.com.

Haglund: "Gallupeja johtava keskusta esittää vaaliohjelmansa kärkihankkeissa kokeilua, jossa itäsuomalaiset kunnat voisivat korvata ruotsin kielen opiskelun venäjän opiskelulla. RKP vastustaa kokeilua, joka Haglundin mukaan hankaloittaisi koekaniineiksi asetettavien nuorten tulevia työmahdollisuuksia kaksikielisessä maassa."
         Kaarlo: Haglund siis väittää, että ne nuoret jotka oppivat venäjää ruotsin sijasta, olisivat heikommassa asemassa kuin ruotsintaitoiset Suomen työmarkkinoilla. Ensinnäkin, se ruotsin tai venäjän taito, jonka hankkii koulussa, tuskin riittää asioiden hoitamiseen ruotsiksi tai venäjäksi työmarkkinoilla. Kieltä on opiskeltava lisää riittävän kompetenssin hankkimiseksi. Toiseksi, venäjän taidolle on kysyntää Suomessa, tämähän on Keskustan ehdotuksen kiistaton lähtökohta. Nuoret jotka valitsisivat venäjän ruotsin sijasta, saattaisivat olla jopa vahvemmilla Suomen työmarkkinoilla kuin ne, jotka eivät kieltä osaa. He eivät missään tapauksessa olisi koekaniineita. Haglundin väite ei siis pidä paikkaansa eivätkä hänen sananvalintansa ole järin onnistuneita.
         Haglund: " – Meidän mielestä se [ruotsin vaihtaminen venäjään koulujen kieltenopetuksessa] ei ole ollenkaan järkevä[ä], me ei nähdä siinä mitään järkeä... Mikä on se ulkopoliittinen signaali, mikä lähetettäisiin, jos korvattaisiin ruotsi venäjällä juuri nyt, kun venäläiset ovat käyttäytyneet kuten ovat käyttäytyneet.”
         Kaarlo: Haglundin lausahdus "Me ei nähdä siinä mitään järkeä" perustuu siihen, että hän haluaa kaikin keinoin pitää ruotsin opetuksen puolta, mikä tietenkin on ymmärrettävää hänen kohdallaan. Mutta päinvastoin kuin hän väittää, venäjän opettamisessa ruotsin sijasta on järkeä: se antaa oppilaille valttikortin myöhempää työnhakua silmällä pitäen edellyttäen, että kielen opiskelu ei jää vain koulussa saadun opetuksen varaan.
         Haglund antaa kielipoliittisen ideologiansa sotkea asian johdonmukaisen käsittelyn. Erittäin huolestuttavaa on, että Haglund sekoittaa kielen ja valtapolitiikan. Päinvastoin kuin hän väittää, juuri nyt me suomalaiset todella tarvitsemme venäjäntaitoisia henkilöitä mm. sen vuoksi, että voisimme seurata, miten venäläiset käsittelevät meille tärkeitä asioita kuten Euroopan rauhaa omissa joukkoviestimissään. Se informaatio, jonka varaan suomalaiset tällä hetkellä rakentavat käsityksensä Venäjästä ja venäläisistä, on usein läntisten viestimien tuottamaa. Kaikkea informaatiota pitää tietenkin lukea kriittisesti. (Tämä koskee myös tekstiä jota nyt luet.)
         Lisäksi on erittäin huolestuttavaa, että Haglund kylvää vihaa suomalaisten ja venäläisten välille. Tästä kielii se, että hän katsoo venäjän opiskelun olevan pahasta nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Jälleen, asiat ovat toisin kuin Haglund esittää: venäjän kieli ja Putinin henkilöllistämä imperialistinen politiikka on pidettävä erillään. Venäläiset ovat Suomen naapureita, mikä Haglundin tulisi pitää mielessä. Vihan kylväminen naapureita kohtaan, jota Haglund harjoittaa, on järjetöntä. Venäjän kielen opetuksen lisääminen Suomessa lähettäisi rauhaa edistävän signaalin venäläisille. "Olkoonkin, että vallanpitäjänne ovat toimineet kansainvälistä oikeutta vastaan, meillä ei ole mitään Venäjän kansaa, kulttuuria ja kieltä vastaan. Päinvastoin, suhtaudumme niihin myönteisesti mm. sen vuoksi, että toivomme hyviä naapurisuhteita kansojemme välille."
         Minä luin englantia oppikoulussa, mutta se ei merkinnyt sitä, että olisin hyväksynyt silloisen USA:n sodan Vietnamissa tai USA:n imperialistisen politiikan latinalaisessa Amerikassa. Englannin kieli ei ole sama asia kuin anglo-amerikkalaisten harjoittama politiikka. Päinvastoin: sen ansiosta, että opin englantia, pystyin lukemaan, mitä USA-laiset oikein tahtovat.
         Luin myös venäjää. Olin nuori, parinkymmenen ikäinen. Kun Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian 1968 ja murskasi ihmiskasvoisen sosialismin, katkaisin venäjän kielen harrastamiseni. Ymmärrettävää: he särkivät sen unelman, joka minulla ja monella ikätoverillani oli solidaarisemmasta Euroopasta. Myöhemmin tajusin, että toimin puberteettisesti eli siten kuin Carl Haglund nyt. Ilmaistakoon asia vertauskuvallisesti, se ehkä selvittää, mikä on kielen ja politiikan ero: Kun katkaisin venäjän opintoni, unohdin, että Dostojevski ei ollut miehitysjoukkojen matkassa. Dostojevski nje byl v Prage v 1968-om godu (Dostojevski ei ollut Prahassa vuonna 1968)
         Haglundin puolesta on sanottava, että hän kannattaa venäjän opettamista Suomen kouluissa, kunhan se ei tapahdu ruotsin kustannuksella. Mutta mistä tunnit siihen otettaisiin? Oppilailla on kovin paljon opittavaa. Mm. englantiakin heidän pitäisi oppia kaikkien muiden kouluaineiden lisäksi.
         Summa summarum: On ikävä, että Suomen ylimmässä johdossa on puberteettisesti ajattelevia ministereitä, kun kielten opiskelusta ja käytöstä on kyse.

21.3.15

Delar av CV och publikationer

Kaarlo Voionmaa, kaarlo.voionmaa@gmail.com
SJÄLVBESKRIVNING
Jag är en utåtriktad akademiker. Jag vill ha struktur i det jag gör och jag vill uppnå resultat. Jag är kreativ och kan flera språk, flytande finska, svenska, engelska, estniska och esperanto samt mindre flytande ryska, tyska och italienska. På fritid promenerar jag gärna och gör min del av hushållsarbeten hemmavid. Jag sjunger, skriver dikter, noveller och essäer om diverse ämnen.

ARBETSLIVSERFARENHET sedan 1980
1980 - 2007 Lärare vid olika högskolor och universitet
Sedan 1980 har jag meddelat undervisning vid flera nordiska universitet. Lärosäten där jag har undervisat omfattar följande (ämnet och tjänstgöringstid inom parentes):
- Högskolan i Örebro och Uppsala Universitet (finska,1980-81),
- Göteborgs Universitet (lingvistik,1981–1995 och 2001–2003),
- Umeå Universitet (lingvistik, 1995–1996),
- Tromsö Universitet (finska, 1997–1998), '
- Uleåborgs Universitet (finska, 1998–2002),
- Malmö högskola (lingvistik, 2006–2007),
- Högskolan Dalarna (svenska som andraspråk, distans/videokonferenser, 2009).
Jag har meddelat undervisning på finska, svenska och på engelska.

1981 - 2013 Deltagande i olika forskningsprojekt
Projektens inriktning har varit följande (finansiären och genomförandeåret/-åren inom parentes):
- Vuxnas andraspråkstillägnande (European Science Foundation, Finlands Akademi, 1981-1988),
- Frekvensordbok för talad svenska (Göteborgs Universitet, 1994–1995),
- Finska som universitetsämne i Norden (NOS-H, 1996–97, huvudansvarig för projektet),
- Yrkesterminologi för alleuropeisk arbetsför­medling på Internet (EU, 1998),
- Demokratisk diskurs i Indonesien (SIDA, 1998–1999),
- Interkulturell kommunikation på arbetsplatser (EU, 2005–2006),
- Svenskt frasnät/Swedish Framenet-projekt, ramsemantisk kodning av svenskans ordförråd (Språkbanken, Göteborgs Universitet 2011–2013).
1981– vidare Föredragshållare och kåserist
Sedan 1981 har jag hållit kåserier på SR:s Sisu-radio om språk och recenserat böcker. Våren 2008 publicerades min essäsamling Kielenpilkkeitä (Språkglimtar) av bokförlaget Finn-kirja (Stockholm). Jag har deltagit i Finn-kirjas novellsamlingar med fem noveller på finska.
2008 Språkkonsult
Som språkkonsult gav jag handledning i affärsfinska åt arbets­ledare och anställda på Hennes & Mauritz postordercentrum i Borås under våren 2008. Det gällde att utveckla deras färdigheter att svara på kundernas beställningar på finska per telefon och e-post. Under tiden skrev jag en manual där jag ger instruktioner på hur man använder finska i affärskommunikation.

2008, 2010 Översättare mellan finska, svenska, engelska, ryska och norska .
Under 2008 arbetade jag med läkarintervjuer på finska som jag sedan översatte till en sammanhängande text på engelska (företaget: Qualitative and Quantitative Field Services, Göteborg). Jag har också översatt manualen av LUDA Elektronik AB (Göteborg) från svenska till finska. Under november 2010 översatte jag företaget Ebecos hemsida från svenska till finska. Dessutom har jag översatt kortare tidningsartiklar och liknande från norska och ryska till finska.
Organisatör och arrangerare
Jag har under årens lopp tagit initiativ till, planerat, genomfört och slutrapporterat ett antal konferenser, t.ex. finska som minoritetsspråk i Sverige (seminarium 1991 i samarbete med finska föreningar i Göteborg), forskarutbyte mellan universiteten i Göteborg, Tartu och Minsk (Göteborgs universitet, 1995), Finnplus-utbytesprogram mellan finska institutioner i Norden (1997), utställning ”Europas språkdag” (Uleåborgs universitet, 2000) samt finsk skrivarkurs på Nordiska folkhögskolan i Kungälv i samarbete med författaren Asko Sahlberg (2003, 2004 och 2005).
UTBILDNING / EXAMEN
1978 Filosofie kandidatexamen i lingvistik, finska och fonetik,
Helsingfors Universitet
1993 Filosofie doktorsexamen i lingvistik/andraspråksinlärning, Göteborgs Universitet.
1999 Docent i finska som andra- och främmande språk, Uleåborgs Universitet

Kaarlo Voionmaas publikationer framtill januari 2015
1. Referee-bedömda monografier och artiklar
VOIONMAA, KAARLO 1977: Alkoholistien huoltola viestintä-yhteisönä. (Alkoholistanstalten som kommunikations-samfund.) Fil.kand.-avhandling i lingvistik. Helsingfors universitet. 128 s.
VOIONMAA, KAARLO 1989a: Narratiivien verbit ja sidesanat. (Verb och konjunktioner av narrativ.) Avhandling för fördjupade studier i finska. Helsingfors universitet. 63.
VOIONMAA, KAARLO 1994: On the Semantics of Adult VerbAcquisition. Ph. D. thesis. Gothenburg Monographs in Linguistics 12. Department of Linguistics, Göteborg University. Kompendiet, Göteborg. 251 s.
VOIONMAA, KAARLO 2001: Kielenoppimisen optimointi: alustavia näkökohtia. (Att optimera språkundervisning: preliminära synpunkter.) –LÄHDEMÄKI, E.–KALLIO,P-M. – PÖRN, M. (red.) Kiinnostuksesta kieleen. Fennistica 13. Finska institutionen, Åbo Akademi. 173–190.
VOIONMAA, KAARLO 2004a: Elections and the media: a dis- course analysis of the 1997 and 1999 elections in Indo- nesia. –ANTLÖV, H. – CEDERROTH, S. (red.). Elections in Indonesia. The New Order and beyond. Routledge Curzon, London. 138161.

ALLWOOD, J. – BERBYUK LINDSTRÖM, N. – BÖRJESSON, M. – EDEBÄCK, C. – MYHRE, R. – VOIONMAA, K. –ÖHMAN, E. 2006: European Intercultural Workplace: Sweden. National EIW-Project Report. Kollegium SSKKII. Göteborg University. 192 s.
ALLWOOD, J. – AHLSÉN, E. – PETER, J.H. – GUNNARSSON, M. – VOIONMAA, K.,VAPPULA, H. – GRÖNQVIST, L. 2004: Några frekvensbaserade skillnader mellan svenska och danska talspråk. –HENRICHSEN, P.J. (red.) Babylonic Confusion Resolved. Proceedings of the Nordic Symposium on the Comparison of Spoken Languages. Copenhagen Working Papers in LSP. 1-2004. Dept. of Computational Linguistics. Copenhagen Business School. 68–98.
BROEDER, P. – VOIONMAA. K. 1985: Procedure for lemmati-zation. ESF-project report. Tilburg/Göteborg.
BROEDER, P. – VOIONMAA, K. 1986: Establishing wordclass distinctions in the vocabulary of adult language learners – a cross-linguistic perspective. –DAHL, Ö. (red.) Papers from the Ninth Scandinavian Conference of Linguistics. Stockholm. 74–85.
BROEDER, P. – EXTRA, G.–VAN HOUT, R. – VOIONMAA, K. 1993: Word formation processes in talking about entities.–  PERDUE, C. (red.) Adult language acquisition: cross-linguistic perspectives. Volume II. The results. Cambridge  University Press, Cambridge. 41–72.
EXTRA, G.–BROEDER, P.–VAN HOUT, R. – STRÖMQVIST, S. –VOIONMAA, K. 1988: Processes in the developing lexicon. Final report. European Science Foundation. Tilburg–Göteborg.
NOYAU, C. – DORRIOTS, B. – SJÖSTRÖM, S. – VOIONMAA, K. 1995: The acquisition of Swedish. – DIETRICH, R. – KLEIN, W. – NOYAU, C. (red.) The acquisition of tempo-rality in a second language. John Benjamins, Amsterdam–Philadelphia. 211-261.
2. Referee-bedömda konferensbidrag
VOIONMAA, KAARLO 1983a: On interpersonal power and its relation to second language acquisition. –KARLSSON, F. (red.) Papers from the Seventh Scandinavian Conference of Linguistics, Volume II. Helsinki. 556–567.
VOIONMAA, KAARLO 1983b: Collecting and dealing with data in second language acquisition. –NYSTRÖM, I. – HÄKKINEN. K. (red.) The status of corpus-based study in syntax: Seili 8.– 9.9. 1983. Publications of the Linguistic Association of Finland 11. Turku. 59–77.
VOIONMAA, KAARLO 1986: Learning to express processes – a study on Aktionsarten in adult language learners. –LILIUS, P.–SAARI, M. (red.) The Nordic languages and Modern Linguistics 6. Proceedings from the Sixth International Conference of Nordic and General Linguistics in Helsinki, August 18–22, 1986. Helsinki. 459–470.
VOIONMAA, KAARLO 1987: En studie av lexikal överföring hos vuxna språkinlärare. –WANDE, E., – ANWARD, J. – NORDBERG, B.,– STEENSLAND, L. –THELANDER, M. (red.) Aspects of multilingualism. Proceedings from the Fourth Scandinavian Conference on Bilingualism, 1984. Uppsala. 313–324.
VOIONMAA, KAARLO 1996a: Sanaston omaksumisesta. (Om ordförrådsinlärning.) – CEDERHOLM, P-E. – LAINIO, J. – ALMQVIST, I. (red.) Första skandinaviska fennistik-konferensen. Föredrag i Stockholm den 26–28 maj 1994. Stockholm Studies in Finnish Language and Literature 10. Finska institutionen, Stockholms universitet.16 s.
VOIONMAA, KAARLO 1996b: "Isä, sano koska mä aion tulla sisään." ("Pappa, säg till när jag ämnar komma hem".)POOL, R. (red.) Emakeel ja teised keeled II. 18.–20. oktoober 1996. Ettekanded. Tartu ülikool, Tartu. 135–144.
VOIONMAA, KAARLO 2014: Stödverbskonstruktioner och deras användning i frasnätsannoteringar. –Lindström, Jan & al. Svenskans beskrivning 33. Finska, finskugriska och nordiska institutionen, Helsingfors universitet. 521–531.
BORIN, L. – FORSBERG, M. – VOIONMAA, K. & al. 2012: Transferring Frames: Utilization of Linked Lexical Resources. Proceedings of the Workshop on Inducing Linguistic Structure Submission (WILS).
FRIBERG HEPPIN, KARIN – VOIONMAA, KAARLO 2012: Practical aspects of transferring the English Berkeley FrameNet to other languages. Proceedings of the Conference. SLTC 2012 The Fourth Swedish Language Technology Conference Lund, October 2426, 2012. 
PEDERSEN, B. – BORIN, L. – VOIONMAA, K. & al. 2013: Nordic and Baltic wordnets aligned and compared through "WordTies". Proceedings of the 19th Nordic Conference of Computational Linguistics (NODALIDA 2013), May 22–24, 2013, Oslo University, Norway. NEALT Proceedings Series 16, 2013.
VOIONMAA, KAARLO – FRIBERG HEPPIN, KARIN 2013: Use of support verbs in FrameNet annotations. Electronic lexicography in the 21st century: thinking outside the paper. Proceedings of the eLex 2013 conference, 17–19 October 2013, Tallinn, Estonia.
3. Översiktsartiklar
VOIONMAA, KAARLO 1982: Aikuinen, uusi maa ja uusi kieli. (Vuxen, nytt land, nytt språk.) –SAJAVAARA, K.–KALIN, M.–LEIWO, M. (red.) Psycholinguistic papers III. Jyväskylä. 147–156.
VOIONMAA, KAARLO 1990: Aikuiset sanaston oppijoina. (Ordförrådsinlärning hos vuxna.) – TOMMOLA, J. (red.) Foreign language comprehension and production – vieraan kielen ymmärtäminen ja tuottaminen. AFinLA Yearbook – AFinLA:n vuosikirja 1990. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLA) julkaisuja no. 48. Turku. 227–256.
VOIONMAA, KAARLO 1993: Frekventtien verbien asemasta kielenoppimisessa ja -opetuksessa. (Om frekventa verbs ställning i språkinlärning och -undervisning.) –KALLIO­KOSKI, J. – SIITONEN, K. (red.) Suomeksi maailmalla kirjoituksia Suomen kielen ja kulttuurin opettamisesta. Castrenianumin toimitteita 44. Helsinki. 63–75.
VOIONMAA, KAARLO 1995: Suomen kirjallisuuden opetusta Göteborgissa: Vi kommer igen. (Att undervisa i finländsk litteratur i Göteborg: Vi kommer igen.) –KOITTO, A-K – VEHKANEN, M. (red.) Senaatintorilta Orajärven osuuskaupalle. Ulkomaanlehtori suomalaisen todellisuuden tulkkina. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 49. 89–93.
VOIONMAA, KAARLO 2000: Selvitys vierasopiskelijoiden sopeutumisesta Ouluun. (Rapport om utländska studenters anpassning till Uleåborg.) –MARTIN, S. – SULKALA, H. (red.). Tutkielmia oppijankielestä. Suomen, saamen ja logopedian laitoksen julkaisuja n:o 17. Oulu. 7–32.
VOIONMAA, KAARLO 2003a: Vuorovaikutusta ja variaatiota suomen oppimisessa. (Interaktion och variation i inlärning av finska.) –Virittäjä 1/2003. Helsinki. 136–145.
VOIONMAA, KAARLO 2004c: Ekologisia näkökulmia kielen-oppimiseen ja sosialisaatioon. (Ekologiska perspektiv på språkinlärning och socialisation.) –Virittäjä 2/2004. Helsinki. 294–302.
VOIONMAA, KAARLO 2013: Stödverbkonstruktioner och deras användning i frasnätsannoteringar. Svenskans beskrivning 33. Helsingfors.
ALLWOOD, J. – STRÖMQVIST, S . – VOIONMAA, K. 1983: Ecology of adult language acquisition. Göteborgs universitet, Institutionen för lingvistik. 24.

4. Populärvetenskapliga artiklar
VOIONMAA, KAARLO 1998: Språkdöd och språklig mångfald. Anteckningar från ett samtal med Ernst Håkon Jahr.  
         –Multiethnica. Meddelanden från Centrum för multietniskforskning. Uppsala universitet. 38–40.
VOIONMAA, KAARLO 2002c: Suomen kielen vaikeudesta. (Svårigheten med finskan.) Kieliviesti 2/2002. Sverigefinska språknämnden. Stockholm. 18.
VOIONMAA, KAARLO 2003b: Suomi – näkymätön kieli. (Finska – ett osynligt språk.) –LAMÉR, I. (red.). Vasaranhelinää. Ystävänkirja – Vänbok. Författares Bokmaskin. Stockholm.
VOIONMAA, KAARLO 2004b: Venäjän savotta – Russkij zavod. (Ämne: Att lära sig ryska i vuxen ålder.) –Tempus. 3/2004. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 28–29.
VOIONMAA, KAARLO 2004d: Suomea Ruotsissa. (Finska i Sverige.) –Virke. Äidinkielen opettajain liitto. Helsinki. 40–43.
VOIONMAA, KAARLO 2004e: Puhe ja huomio. (Tal och upp- märksamhet.) Kieliviesti. Sverigefinska språknämnden. Stockholm. 1720.
VOIONMAA, KAARLO 2004f: Formaalisen ja funktionaalisen kieltenopetuksen rajankäyntiä. (Gränsdragning mellan formell och funktionell språkundervisning.) –Tempus. 3/2004. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 14–15.
VOIONMAA, KAARLO 2005: Semanttisia spekulaatioita. (Semantiska spekulationer.) –Tempus. 1/2005. Språklärar-förbundet i Finland. Helsinki. 26.
VOIONMAA, KAARLO 2006a: Kieli joka hukkui. (Språket som försvann, finskan i Sverige.) –Tempus. 4/2006. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 21.
VOIONMAA, KAARLO 2006b: Kielen merkitysoppi. (Språkets semantik.) –Tempus. 5/2006. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 27.
VOIONMAA, KAARLO 2007a: Suuri kielitapahtuma. (En stor språkhändelse, utkomsten av Iso suomen kielioppi/Stor finsk grammatik.) –Tempus. 1/2007. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 34.
VOIONMAA, KAARLO 2007b: Word lover. (Om ordförrådets struktur.) –Tempus. 2/2007. Språklärarförbundet i Finland. Helsinki. 33.
VOIONMAA, KAARLO 2007c: Sanasta miestä. (Om idiomatiska uttryck i olika språk.) –Tempus. 3/2007. Språklärar­förbundet i Finland. Helsinki. 27.
ALLWOOD, J. – VOIONMAA, K. – BERBYUK, N. – DANYU,L. –NDAME, T. 2002 Sticka huvudet i busken.Ett växande vetande. Vetenskapsrådets temabok 2002. Uppsala. 23–34.
5. Övriga, bl.a. working papers i anslutning till olika projekt och föredrag
VOIONMAA, KAARLO 1989b: En studie om språkforskningens centrum och periferi med särskild hänsyn till finska förhållanden. Working paper. Institutionen för lingvistik, Göteborgs universitet.
VOIONMAA, KAARLO 1996c: Ruotsinsuomi – fryysifinskaa vai? (Sverigefinska – blandspråk eller?) Föredrag vid videokon-ferens mellan Göteborgs och Jyväskylä univer­sitet 1996-06-02. 23 s.
VOIONMAA, KAARLO 1997a: Linguistic analysis of demo­cratic discourse: a tentative approach. Working paper. GESEAS. University of Göteborg.
VOIONMAA, KAARLO 1997b: Finnisch als eine europäische Sprache aus historischer und moderner Sicht. Vortrag am Universität zu Köln. Dezember 1997. 16 s.
VOIONMAA, KAARLO 1997c: Opettajahaastattelut. (Lärar­intervjuer.) Finska som universitetsämne i Norden (FISU). NOS-H:n projekti 113101/541. Tromsö.
VOIONMAA, KAARLO 1997d: FISU-projektin aineistonkeruu syksyllä 1996 ja keväällä 1997. (FISU-projektets data­insamling under hösten 1996 och våren 1997.) Finska som universitetsämne i Norden (FISU). NOS-H:n projekt 113101/541. Tromsö.
VOIONMAA, KAARLO 2002a: En textlingvistisk analys av ett valmanifest. Working paper. Institutionen för lingvistik, Göteborgs universitet. 10 s.
VOIONMAA, KAARLO 2002b: What makes political discourse democratic. Föredrag vid The First SSAAPS Asia-Pacific Annual Conference i Göteborg 2002-09-27. 5 s.
MARTIN, M. – VOIONMAA, K. (red.) 1999 Yhdeksän tutkiel­maa suomesta toisena ja vieraana kielenä. (Nio studier av finska som andra- och främmande språk.) Suomen kielen laitoksen julkaisuja. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
6. Noveller och kåserier på finska
SAKKA, ANTTI (pseudonym). 2014. Painajainen. (Mardröm.) TIKKANEN-RÓZSA, ANNELI (red.). Jälkeen jääneet. (De som blev kvar.) Finn-kirja. Stockholm.
TANNER, HEIKKI (pseudonym). 2010. Kosteat juhlat. (Fuktig fest.) – TIKKANEN-RÓZSA, ANNELI (red.). Jossakin itkee pikkuveli. (Någonstans gråter lillebron.) Finn-kirja. Stockholm.
VOIONMAA, KAARLO. 2010: Hän ja muita novelleja. (Han och andra noveller.) Beställning: kaarlo.voionmaa@gmail.com.
VOIONMAA, KAARLO. 2013: ”Lamppu on minun, ja minä sen otan.” (Lampan är min och det ska jag ta.) TIKKANEN-RÓZSA, ANNELI (red.). Houkutus. (Lockelse.) Finn-kirja. Stockholm.
VOIONMAA, KAARLO. 2013: Homot ja minä. (Bögar och jag.) TIKKANEN– TIKKANEN-RÓZSA, ANNELI (red.). Näissä mietteissä. (I dessa funderingar.) Finn-kirja. Stockholm. 

11.3.15

Näin olen ja ajattelen

Olen Kaarlo Voionmaa. Voionmaa-nimi tarkoittaa Gotlantia. Se esiintyy vanhassa suomen kielessä myös muodossa Vuojonmaa. Isoisäni vaihtoi Wallin-nimen Voionmaaksi 1906 suuren nimen-muutoksen yhteydessä, koska historioitsijana arveli, että sukumme tulee Gotlannista, Vuojonmaasta. Wallinin suku oli ruotsinkielinen, mutta nimen suomentamisen yhteydessä myös suvun pääkieli vaihtui. Ruotsi ei ollut enää minun lapsuuteni kieli, jos kohta kuulinkin aina ympärilläni ruotsia asuessani Helsingin keskustassa.

           Olen siis kotoisin Helsingistä. Myös isäni oli syntynyt Helsingissä. Hän opetti minulle slangia, mistä tamperelainen äitini ei pitänyt, ja myöhem­min myös viron kieltä. Isäni oli oppinut viroa toimiessaan Suomen armeijan yhdysupseerina jatkosodan aikana Virossa. Slangia käytin kavereitteni kanssa; isäni kanssa puhuin aina silloin tällöin viroa. Ei siitä sen enempää, mutta sekä slangi että viro ovat pysyneet lähellä sydäntäni.

           Minulla on vaimo ja neljä lasta. Olen asunut Ruotsissa vuodesta 1980; olin välillä töissä Norjassa puolisentoista vuotta ja Suomessa kolme vuotta, mutta palasin takaisin Ruotsiin. Minä pidän tästä maasta, sen ihmisistä, elämästä täällä. Nyt pidän myös ruotsin kielestä, koska ihan tavallisetkin ihmiset puhuvat sitä. Kuten monilla ruotsinsuo­malaisilla minulla on kaksi kotimaata ja kuten monet etenkin ensimmäisen polven "ruosut" minäkin kaipaan välillä Suomeen. Päästetäänpä Kuoppamäki laula­maan meille niin tuttu laulu.  
Kuoppamäki: Kotimaa kun taakse jää

Olin lapsi 60 vuotta sitten. Perheemme ei ollut rikas eikä köyhä. Suomessa elettiin tiukkoja sodanjälkeisiä aikoja. Se ei ollut semmoinen hyvinvoipa maa silloin kuin se on nykyään. Joku huo­mauttaa tähän: "Entäs EU:n lähettämät ruokapaketit ja Hakaniemen torin soppajonot itenäisyys­päivänä." Sanokaamme näin: köyhyyttä oli silloin paljon enemmän.

           Hyvä ystäväni Markku oli merimiehen poika. Hän asui äitinsä kanssa ahtaassa yksiössä. Hänellä oli vaikeuksia oppia lukemaan, ja hän pissasi housuihinsa, kun opettaja käski häntä lukemaan. Opettaja sanoi, että Markku on tyhmä. Minä pyysin Markun meille. Halusin osoittaa, että opettaja oli väärässä. Niin kuin olikin: Markku oppi lukemaan.

           Kolme muutakin kaveriani olivat yksinhuoltajan lapsia; yksi heistä asui pienessä yksiössä äitinsä ja sisarustensa kanssa. Kaksi muuta, veljekset, asuivat Helsingin yhdessä esikaupungissa lautamökissä äitinsä kanssa. He kävivät usein meillä ja rupesivat kutsumaan kotiamme Töölön kansanruoka­laksi. Kotimme sijaitsi Töölössä ja siellä tarjottiin aina syötävää vieraalle. Kansan- ruokala. Se oli kunnianimi sille kodille, jossa kasvoin.

           Meitä oli monta: vanhemmat ja seitsemän lasta. Lisäksi oli kavereita, tuttavia, sukulaisia ja ystäviä. Voisin sanoa lapsuudestani kuten kirjailija Lauri Viita omasta nuoruudestaan: "Oli kerran ystäväjoukko ja nuoruus. Joka päivä oli kuin luominen olisi alkanut uudestaan."

           Tuommoinen lapsuus oli hyvä. Oli riittävästi ruokaa, oli turvallista, oli ystäviä ja oli paljon tekemistä koko ajan. Soitan nyt laulun, jossa puhu­taan lapsista arvoituksellisena kansana. Laulu on minun mieleeni. Tyttäreni sanoi, että tämä laulu ei ole oikein mistään kotoisin. Ehkä se onkin vanhem­mille tarkoitettu lastenlaulu. 
Det gåtfulla folket

Vanhin veljeni kuoli, kun olin seitsemän vuotias. Hänet ammuttiin 14:n ikäisenä partio­retkellä. Ampuja oli toinen partiolainen, joka oli ottanut isänsä parabellum-pistoolin mukaan retkelle ja halusi pelotella pienempiä partiolaisia. Ase laukesi ja yksi elämä sammui. Minun veljeni elämä. Ei liene kummallista, että inhoan aseita. Inhoan sotaa. Olen pasifisti ja aseistakieltäytyjä.

      Parinkymmenen ikäisenä kävin Auschwitzissa, natsien rakentamassa keskitysleirissä. Siellä on lasivitriineissä kasoittain silmälaseja, hiuksia, pro­teeseja, lastenvaatteita jne., jotka otettiin ihmisiltä, ennen kuin heidät tapettiin kaasulla.

           Toinen maailmansota ei lopettanut sotia. Ristiriidat joita aina väistä­mättä syntyy ihmisten välille, ratkaistaan usein edelleen asein. Samat kauhut ovat toistuneet Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja juuri tällä hetkellä Lähi-Idässä ja Euroopassa.

           Mutta asioiden ei pidä välttämättä olla näin. Yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että me pystymme parempaan, että me pystymme ratkaisemaan ristiriitamme viisaasti, kaikkia osapuolia kunnioittaen. Tällaisessa käytän­nönläheisessä inhimillisessä hengessä toimii kotimaani Ruotsin hallitus. Lisäksi on lukuisia kansainvälisiä, hallituksista riippumattomia järjestöjä, joiden tavoitteena on oikeudenmukai­sen maailman luominen. Niihin voi lukea semmoiset organisaatiot kuin Amnesty International, Greenpeace, Plogbill-liike, Positive Futures Network eli Myönteisen tulevaisuuden verkosto jne.

           Oikeudenmukainen maailma koskee kaikkia ihmisiä, ei vain rikkaita länsimaita vaan myös alikehitettyjä maita, ei vain valkoihoisia vaan myös muunrotuisia, ei vain aikuisia vaan myös vanhuksia ja lapsia, ei vain kristittyjä vaan myös toisuskoisia ja niitä, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa. 

     Me pystymme olemaan inhimillisiä. Me pystymme vähentämään tarvetta ratkaista kiistakysymykset asein. Me pystymme vähentämään sotia. Soitan nyt Katri Helenan laulaman laulun. Soitin tätä laulua usein kasetti­nauhuristani, kun olin aseistakieltäytyjänä ja yövahtina Perniön alkoholisti­huoltolassa 1974. Se piti henkeä yllä niissä oloissa.

Rakastan pieniä ihmisiä, lapsia riippumatta ihonväristä, kansalli-suu­desta, uskonnosta, poliittisesta ideologiasta, sosiaalisesta taustasta, kielestä tai mistä muusta tahansa mikä erottaa ihmisiä toisistaan. Isänä oleminen on hyvin tärkeä asia. Ehkä mukavien isien kunniaksi voisinkin panna pyörimään seuraavan levyn. Koska tämä on suomenkielinen blogi, soitan suomenkielisen version. Ole hyvä Anttila.


Pieniä ihmisiä, lapsia, on usein sorrettu. Sydäntä kylmää kun ajattelee, mihin nöyryytyksiin heidät on pakotettu ja edelleen pakotetaan monissa köyhissä maissa. Tällä en tahdo kiistää sitä, että lasten ihmisoikeuksia riko­taan toisinaan myös hyvinvoivissa teollisuusmaissa.
           Muistamme lasten käyttämisen kaivoksissa, kun Iso-Britannia raken­si talousmahtiaan, lapsikäsityöläiset kehitysmaissa joissa he paikoitellen ovat yhä orjien asemassa, lapsisotilaat Afrikassa, länsimaalaisten miesten pedofiliarikokset Venäjän Karjalassa, Belgiassa, katolisen kirkon piirissä USA:ssa, Thaimaassa jne. Lisäksi on muistettava, että joka päivä 30 000 lasta kuolee aliravitsemuksen ja lääkehoidon puutteiden takia. Niiden rikosten määrä joita aikuiset ovat tehneet lapsia vastaan on todella loputon. Yksi tällainen aikuisten suuri, lapsia vastaan tekemä rikos on sota.
      Näin sanoi Aleksej Medjajev, toisen maailmansodan neuvostosotilas Avangard-lehden haastattelussa 22.6.2011: "Vojna - uzhasna. Khotshu, shtoby boljshe nikogda na zemlje podobnovo nje povtorilosj." (Война — ужасна. Хочу, чтобы больше никогда на земле подобного не повторилось. Sota on hirveää. Toivon, että sellainen ei koskaan enää toistuisi maan päällä.) Samoin ajattelivat varmaan miljoonat muutkin, jotka kokivat, mitä sota on.
            Seuraavassa laulussa kerrataan Suomen äskeishistoriaa. Kun kuuntelen sitä, ajattelen niitä pieniä olentoja, jotka tempaistiin pois kodeistaan evakkotielle. Äiti ja hänen viisi pientä lastaan.


Miehillä on tapana sortua puhumaan suurista asioista ja unohtaa, että käytännön asiat, pyykin peseminen, vaippojen vaihtaminen, ruoan hankkimi­nen, siivoaminen ja mitä vielä, on myös hoidettava. Meidän perheessä, siinä jossa minä olen isä ja vaimoni on äiti ja jossa meillä on neljä ikiomaa lasta, nuo käytännön asiat on hoidettu sekä epäoikeudenmukaisesti että oikeuden­mukaisesti. Nykyään ne hoidetaan mielestäni aika oikeudenmukaisesti: käyn kaupassa, pyykkään ja laitan ruokaa. Vihanneslasagne on parhain osaa­mani ruokalaji. Aiemmin tiskasin. Olen tiskannut elämässäni paljon. Nyt meillä on tiskikone, joten vaivat ovat vähentyneet. Mutta mielestäni on ihan paikallaan tässä päästää mies laulamaan tiskaamisen ja siivoamisen vaivois­ta. Kun tuo mies on vielä siirtolainen tai kuten nykysuomeksi sanotaan, maahanmuuttaja, niin laulu sopii tähän oikein hyvin.


Ruotsi on osa Eurooppaa, ja minusta on ensiarvoisen tärkeää, että ruotsinsuomalaiset ja ruotsinsuomalaisuus löytävät paikkansa Euroopan kan­sojen kartalta. Oikeastaan kyse on hyvin mielenkiintoisesta asiasta: nyky­ihmisellä on pakko olla monta identiteettiä. Emme ole vain ruotsinsuoma­laisia vaan me olemme myös eurooppalaisia. Lisäksi tulee muita identiteetin aineksia kuten joidenkuiden kohdalla isyys, toisten kohdalla ammatti, kolmannen kohdalla harrastukset kuten jalkapallo jne.

      Kun puhumme Euroopasta, puhumme maanosasta, jossa on tapahtu­nut hyvin paljon pahaa. Kaksi maailmansotaa on saanut alkunsa meidän maanosastamme. Mutta Euroopassa on tapahtunut ja tapahtuu myös paljon hyvää: moderni tiede sai alkunsa täällä; vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ilmaistiin täällä ensi kerran ihmisiä yhdistäviksi perusperiaatteiksi; kirjalli­suus, kuvataide ja musiikki ovat kehittyneet täällä korkealle tasolle. 


      Ne rikokset ihmiskuntaa kohtaan, joihin eurooppalaiset ovat syyllisty­neet - siirtomaavalta ja siirtomaasodat, keskitysleirit jne. - pitävät mielen nöyränä. Meillä ei ole mitään syytä tuntea moraalista ylemmyyttä, luulla olevamme parempia kuin muut: muuallakin on luotu tiedettä ja kulttuuria. Tämän nöyryyden ja realismin muistaen kysymme, millaisen Euroopan haluamme luoda. Kysymys on tärkeä ja sitä on syytä pohtia. Tässä haluan kertoa hyvin yleisesti ja lyhyesti omasta Euroopastani.

      Minun Eurooppani on semmoinen, joka ei sulje rajojaan köyhiltä mailta. Toisaalta en kannata massasiirtolaisuutta, se ei ole kenenkään edun mukaista. Euroopan on oltava mukana kehitys-yhteistyössä entistä enemmän ilman, että se samalla muuttuu uudeksi siirtomaaherraksi. Minun Eurooppani on sosiaalisesti solidaarinen, taloudellisesti tehokas ja ekologinen, kulttuuri­sesti monenkirjava ja tietenkin monikielinen. Minun Eurooppani on epämili­taristinen, semmoinen jossa ihmiset ymmärtävät, että joka miekkaan tarttuu, se hukkuu miekkaan, ennemmin tai myöhemmin. 
Jag vill leva i Europa.

Suomi on ruotsalainen kieli. Sitä on aina puhuttu Ruotsin rajojen sisäpuo­lella. Ruotsi on vaikuttanut enemmän suomen kieleen kuin suomi ruotsin kieleen. Syy on selvä: yhteisessä valtakunnassa, riikissä, ruotsi oli valtakieli, suomi enemmän tai vähemmän syrjässä pidetty valtakunnan itäisen osan, Österlandetin, kieli.

      Suomi ei ole koskaan uhannut ruotsin kieltä, ei edes Suomessa. On totta, että kielitappeluita oli 30-luvulla, mutta niihin nujakoihin osallistuivat enimmäkseen keskiluokkaiset ihmiset. Kyse oli siitä, että ruotsin kielen yli­valtaa mm. yliopistoissa pyrittiin vähentämään. Suomenruotsalaiset ovat aina voineet käyttää äidinkieltään kehdosta hautaan. Ahvenanmaa on viralli­sesti kokonaan ruotsinkielinen. Kaksikielisyys suomessa ja ruotsissa ei saisi olla puoluepolitiikkaa vaan asia, joka koituu meidän kaikkien hyödyksi poliittisesta taustasta riippumatta. Lisäksi haluan kielentutkijana huomauttaa, että useamman kuin yhden kielen taito tekee hyvää aivoillemme. Asiasta on runsaasti tutkimusta.Tunnettu kielitieteilijä Ellen Bialystok kertoo monikielisyyden siunauksista englanniksi tässä.

      Olen puhunut eri tahoilla melko paljon ja usean vuoden ajan ruotsinsuoma­laisuudesta. On tärkeätä, että pohdimme, keitä olemme ja millaiseksi haluamme luoda oman vähemmistöase-mamme. Me emme ole ihmisiä, jotka ovat parhaiten kotonaan Silja- tai Viking-linjan autolautan kannella. Olemme Ruotsin suurin kielivähemmistö. Olemme Ruotsissa elääksemme ja tullak­semme toimeen täällä.

     Ruotsin lainsäädännön takia me emme tiedä, kuinka suuria maan kieliryhmät ovat, mutta arvioiden mukaan n. 210 000:n Ruotsissa vakitui­sesti asuvan ensikieli on suomi, jota he käyttävät jokapäiväisenä viestime­nään. Suomen saavuttama virallisen vähemmistökielen asema on tärkeä. Niin ikään tärkeätä on se, että liki 60 Ruotsin kuntaa kuuluvat suomen kielen hallintoalueeseen. Se vahvistaa suomen asemaa mm. vanhusten huollossa, lasten esikoulutoiminnassa ja yleisessä tiedotuksessa. Tavoitteena tulee olla yhä paremman infrastruktuurin eli yhteisörakenteen rakentaminen, johon kuuluvat mm. oma lehdistö, verkkosivustot, suomen opetus alkeista akate­miaan, suomen kielen tutkimus, vanhustenhuolto, esikoulut, perus­koululuokat jne. Lisää tietoa asiasta saa tästä. Meidän on turha taivastella suomen kielen käytön vähenemisestä, ellemme itse ole valmiit panostamaan suomen kielen siihen. Kieltä on harrastettava.

      Suomen kieli ei ole maailman kaunein kieli. En tiedä, mikä on maailman kaunein kieli. (Ks. blogiani "Ruma äidinkieleni", 14.3.2013.) Suomalainen kulttuuri ei ole maailman paras kult­tuuri. En tiedä, mikä on maailman paras kulttuuri. Onneksi suomen kieli ei ole suuri kieli eivätkä suomalaiset ole suuri kansa. Semmoinen suuruus joh­taa hyvin helposti henkiseen pöhötykseen, omahyväisyyteen ja itsekkyyteen.

      Kieltä on harrastettava. Suomen kieli on minun oma kieleni, se on minulle rakas kieli. Se on talo, jossa asun. Siinä on katto korkealla, seinät etäällä toisistaan, paljon jänniä huoneita, hyvä keittiö jossa on pataa, paistin­pannua, kasaria ja kattilaa, mukava takkahuone, jonka tulisijan edessä voi loikoilla Koskenkorvaa napostellen, verstas jossa voi puuhailla kaikenlaista ja paljon ikkunoita eri suuntiin niin, että näkee naapuritaloihin. Tämän talon pihasta pääsee muihin taloihin. Naapurisopu vallitsee talojen kesken.

      Semmoinen on suomi, minun kieleni, se talo jossa asun ja se pihamaa, josta välillä olen lähtenyt maailmalle.

      Suomea voi harrastaa monin tavoin. Kirjallisuus on yksi hyvä harrastusmuoto. Suomeksi on paljon hyvää kirjallisuutta. Minun mielikirjailijani on Lauri Viita.Tässä hiukan erilainen muistomerkki Lauri V:n kunniaksi toisen kielineron, Juice Leskisen, tulkitsemana. Lauri V. kuului niihin, jotka saivat minut kiintymään tähän kieleen. Tunnen että kieleni on kotini, ja minun on hyvä olla siinä.