“Kansan emännän keittokirja” - osa suomen kielen historiaa

Laadittu 21.10.2020

Keittokirjasta, sen tekijästä ja kielestä

Tässä pilkkeessä¹ pohdin suomen kielen muuttumista lyhyen tekstin avulla. Virikkeen tähän työhön sain anopiltani, josta syväksi murheekseni aika on jo jättänyt. Hän oli maailman paras anoppi, hyvä ihminen, joka paljon muun ohessa teki mainiota ruokaa. Kun äskettäin kävin anoppilassani, löysin hänen jäämistöstään teoksen KANSAN EMÄNNÄN KEITTOKIRJA. Sen on laatinut Alma Forstén², se on A5-kokoa, siinä on 253 sivua ja sen painovuosi on 1926. Anoppini kappale on kirjan kymmenes painos.

Käyn läpi teoksen Johdanto-luvusta poimimiani esimerkkejä, mutta kirjan yleisluonne on paikallaan kertoa jo tässä. Alma Forstén toteaa heti kirjan kannessa isoin kirjaimin näin: [Kirja on] “SOVITETTU KÄYTETTÄVÄKSI MYÖSKIN YKSINKER­TAISISSA RUUANLAITTOKURSSEISSA KANSAN NAISILLE”. Keittokirjan ilmei­nen päätavoite on siis se, että Forstén pyrkii valistamaan eritoten naisia ruoanlaittoon liittyvistä asioista. Johdanto-luvussa Alma Forstén puhuu ravinnosta näin:

“Ruuan arvo ei riipu sen paljou­desta, sen rasvaisuudesta t.m.s. vaan sen ravintokyvystä. Ravinnon tulee sekä pitää ruumiin lämpöä tasapainossa että myös korvata työn vaikuttamaa elimien kulumista. Ja sen vuoksi täytyy ruuassamme olla kaikkia niitä kemiallisia aineita, joita tavataan ruumiin elimissä ja nesteissä, ja erikseen sellaisia aineita, jotka ovat soveliaita ruumiin polttoaineiksi.”

Yllä olevassa tekstiotteessa ei nähdäkseni ole suomen kielioppisääntöjä rikkovia ilmauksia. Huomauttamista kaivannevat kuitenkin muoto “ruuan”, joka nykyään kirjoitetaan tavallisesti asussa “ruoan”³, ja lyhenne “t.m.s.”, joka uudemmassa kirjakielessä merkitään muodossa “tms.”. Lisäksi voi todeta, että elin-sanan monikon genetiivi on useimmiten elinten eikä elimien^4..

Jos tekstiote kieliopillisesti onkin nykyisen yleiskielen mukaista, sen tietyt ilmaukset vaikuttavat merkitykseltään hivenen oudoilta. Näitä ovat seuraavien esimerkkien kursivoidut kohdat:

(1) “Ruuan arvo [riippuu] ... sen ravintokyvystä.”, (2) “Ravinnon tulee … korvata työn vaikuttamaa elimien kulumista.”, (3) “… kemiallisia aineita joita tavataan ruumiin elimissä …”., (4) “… aineita, jotka ovat soveliaita ruumiin polttoaineiksi.” Ennen kuin käsittelen kursivoituja ilmauksia, totean ruumis-sanan käytöstä, että elävästä ruumiista käytetään nykysuomessa ruumiin sijasta useammin keho-sanaa.⁵ (Ks. esimerkkejä (3) ja (4).)

Ensimmäisessä esimerkissä esiintyy sana ravintokyky. Hain sitä Internetistä, ja muutamassa lauseessa sitä oli käytettykin, mutta ne olivat kielellisesti liian huonoja tähän tekstiin lainattaviksi. Ravintokykyä ei ole otettu vuonna 1970 julkaistuun Nykysuomen sanakirjaan (lyh. NSK) eikä vuonna 1996 ilmestyneeseen Suomen kielen perussanakirjaankaan. Huomattakoon, että Forsténin ruuanlaittokirja on olemassa myös ruotsiksi (ks. alaviite 1), ja saattaa olla, että hän on käyttänyt ravintokykyä jonkin ruotsinkielisen sanan vastineena. Minulla ei ole ruotsinnosta käsillä, mutta kyseessä saattaa olla ruotsin 'ravitsevaisuutta' tarkoittava näringsvärde-sana.⁶

Kakkosesimerkissä kohdistan huomioni vaikuttaa-verbiin. Itse käyttäisin sen sijasta verbiä aiheuttaa tai aikaansaada eli sanoisin näin:”Ravinnon tulee korvata työn aikaansaamaa elinten kulumista.” Toki on muitakin tapoja ilmaista kyseinen asia, kuten esimerkiksi tällä tavoin:”Ravinnon tulee korvata työstä johtuva elinten kuluminen.” Lisäksi voisi täsmentää väitettä, jonka mukaan ravinnon avulla pystytään puuttumaan elinten kulumiseen. Esimerkiksi olisi hyvä tietää, kelpaako kaikenlainen ruoka kulumisen hoitamiseen vai pitääkö ruoan olla aivan tietynlaista.

Kolmannen esimerkin tulkitseminen on hivenen hankalaa. Siinä Forstén sanoo, että kemiallisia aineita tavataan ruumiin elimissä. Tapaaminen on minusta sen verran aktiivinen ja usein sosiaalinen tapahtuma, että tässä kohdin olisin käyttänyt neutraalimpaa esiintyä- tai olla-verbiä ja kirjoittanut, että kemiallisia aineita esiintyy tai on ihmisen elimistössä. Korjausintoani vähensi kuitenkin Duodecim-yhdistyksen Terveyskirjastosta löytämäni esimerkki ”Paikallisessa ihon sklerodermassa ei tavata sisäelinmuutoksia.”⁷ Ehkä Duodecim vetää tässä semanttisessa kiistassa pitemmän korren, eli suostun siihen, että kyseisiä aineita voidaan sanoa tavattavan ruumiin sisäelimissä.

Neljännen esimerkin kohdalla minua epäilytti polttoaine-sanan käyttäminen ihmisen elimistössä kulkeutuvasta ruuasta. Epäilyni haihtui, kun tutkin eri lähteitä. Nykysuomen sanakirjaa selatessani vastaani tuli ruoka-sanan kohdalla esi­merkki: “Ruoka on ihmisruumiin p:tta” eli tämän lähteen mukaan ruoka toimii kehomme polttoaineena.

Esimerkkejä siitä, että Alma Forstén kirjoittaisi nykysuomesta kieliopillisesti ja/tai semanttisesti poikkeavaa suomen kieltä, löytyy edellä käsiteltyjen lisäksi muitakin. Täydennän tähän asti antamaani kuvaa keittokirjan suomesta tarkastelemalla vielä muutamia muitakin esimerkkejä teoksen Johdanto-luvusta. Numeroin esimerkit edellisten jatkoksi, mutta kommentoin niitä heti perään:

(5) “[Ravintoaineita] on etupäässä eläinten ja kalain lihassa”. Kommentti (Kom.): kalain on kala-sanan vanhentunut monikon genetiivimuoto. Isossa suomen kieliopissa (ISK) tosin kerrotaan, että “[tämä] muototyyppi esiintyy tavallisimmin yhdyssanojen määriteosana, esim. vanhempainryhmä ...” (ISK, s. 112).

(6) “... hiilihydraatti⁸, yleinen nimi sokurille ja tärkkelysaineille ...” Kom.: NSK:ssa sokuri-hokusanan kohdalla lukee “s. vanh. kans. sokeri” eli sana on vanhentunut ja kansanomainen substantiivi, jonka sijasta nykyään käytetään sanaa sokeri. (Ks. NSK, S–Ö, s. 247). SKP:an sokuria ei ole otettu mukaan.

(7) “Sitä paitsi tarvitsee ihminen muutamia lajeja suoloja ...”. Kom.: Tässä esimerkissä Forstén käyttää käänteistä sanajärjestystä tavalla, joka on, varmaankin osittain ruotsin vaikutuksesta, tyypillinen suomen vanhemmalle kirjakielelle.

(8) “Jos käytetään ainoastaan yksi ruokalaji ateriaan, niin katsokaamme, että se on kokoonpantu monipuolisista ravintoaineista...”. Kom. 1: Pidän esimerkin kieliasua jäykkänä ja sen sisältöä muuttamatta sujuvoittaisin sitä näin:”Jos aterialla tarjotaan vain yksi ruokalaji ...” Korvaan siis käyttää-verbin tarjota-verbillä, joka vastaa paremmin nykykielen ilmaisutapaa kuin Forsténin versio “jos käytetään … ruokalaji ateriaan”. Kom. 2: Verbi katsokaamme ei kaipaa korjausta vaan pelkästään sen huomautuksen, että se on didaktinen keino, jonka avulla tekstin lukijaa houkutellaan mukaan ruoanlaittoasioiden käsittelyyn.

(9) “Ruuan valmistuksella … tarkoitetaan ruoka-aineiden … maukkaaseen muotoon saattamista.” Kom.: Tässä esimerkissä kirjoittaja ilmaisee itsensä hyvin omaperäisesti, jos kohta ehkä hivenen vanhahtavasti. Saattaa-verbi on verraten monimerkityksinen; SKP:ssa tarjotuista merkityksistä lähimmäs puheena olevaa tapausta tulee nähdäkseni tämä:”[A]iheuttaa jnk joutuminen jhk tilaan tai tilanteeseen” (ks. SKP, osa S–Ö, s. 6). Ruoan valmistajan tulee näin ollen saattaa käyttämänsä ruokaaineet (yhteiseen) maukkaaseen muotoon. Todettakoon myös, että saattaa on verraten yleinen verbi; Suomen kielen taajuussanastonssa sen koko aineistoon perustuva sijaluku on 96. Kaunokirjallisten sanojen joukossa sillä on sijaluku 22, eli se on melko tyypillinen siinä tyylilajissa käytetty verbi.

(10) "Jota huolellisemmin … ruoka on valmistettu, sitä helpommin pääsevät ruuansulatusnesteet vaikuttamaan ...”. Kom.: NKS:n osassa A – K rakennetta jota – sitä tai jota – sen selvitetään seikkaperäisesti. Jota on sen mukaan relatiivinen adverbi määrittämässä sivulauseessa olevaa komparatiivia, “johon ylilauseen [= alistavan lauseen] sisällys t. jk. jäsen on syy- t. riippuvaisuussuhteessa”. Kyseistä suhdetta valaistaan NKS:ssa monin esimerkein kuten tällä “Jota vanhempi, sitä viisaampi”. SKP:ssa jota ei saa läheskään yhtä perusteellista käsittelyä, sillä vaikka jota on sen osassa A–K mukana hakusanana, siitä kerrotaan vain tämä:“Jota⁹ [tavallisemmin: mitä, kuta] suurempi, sitä t. sen parempi”. Päättelen näiden tietojen perusteella, että tässä kohdin Forstén todella kirjoittaa nykyhetkestä katsoen vanhahtavaa suomea.

(11) “Ja valmistetun ruuan maku … ei myöskään ole ilman merkitystä ruuan ravintoarvoon nähden.” Kom.: Forstén aloittaa lauseen ja-sanalla, mitä pidän retorisena tyylikeinona. Kursivoimani esimerkki ei ole kielen vastainen, mutta se on mielestäni virallisen tuntuinen, se tekee sanotusta asiasta juhlavan. Esimerkkiä saattaa olla vaikea käsittää. sillä lukija voi ihmetellä, miten ruoan maku muka liittyy ravintoarvoon. Forstén selittää asian näin:”... maukas, miellyttävän näköinen ruoka vaikuttaa kielessä olevien makuhermojen välityksellä kiihoittavaisesti ruuansulatus-nesterauhasiin”. Ruokaa laitettaessa sen maku on siis erittäin tärkeä asia, ja tärkeys korostuu, kun Forstén viljelee vanhahtavia ilmaisukeinoja. Tämä käy esille adjektiivin kiihoittavaisesti käytöstä. Nykykielellä nesterauhasten kiihottuminen ilmaistaisiin ehkä toisin.

Aivan ilmeisesti Alma Forstén oli perehtynyt ruoanlaiton fysikaalisiin seikkoihin, vaikka hänen käyttämänsä termi ruuansulatus-nesterauhanen vaikuttaa kömpelöltä. Sekä NSK:ssa että SKP:ssa käsitellään ruoansulatusta. NKS:ssa hakusanan ruoansulatusauhanen merkityksestä voi lukea tämän selvityksen:”s. ruoansulatuselimistöön kuuluvista rauhasista, jotka erittävät ruoansulatusnestettä”. Päättelen, että Alma Forstén piti itsensä ajan tasalla siitä, mitä ruoanlaiton fysikaalisesta puolesta tiedettiin. Hän seurasi aikaansa eikä pelkästään jatkanut ruoanteon vanhoja perinteitä.

(12) “Yksipuolinen ruoka [voi] vaikuttaa kyllyyden tunnetta.” Kom.: Esimerkissä vaikuttaa-verbin objektina on partitiivissa oleva tunne-sana. Tämä tapa käyttää kyseistä verbiä kerrotaan NSK:ssa mutta ei SKP:ssa. (Vrt. edellä olevaa esimerkkiä (2).) NSK:n S–Ö-osassa käyttöä kuvataan näin:”saada (vaikutukseltaan) aikaan, aiheuttaa” Yhtenä esimerkkinä on lause “Ilmassa oli kuin ukkosen sähköä, joka v:ti [= vaikutti] uteliaisuutta ja mielenjännitystä” (ks. NSK, s. 269). Nykysuomessa vaikuttaa-verbin sijasta käytettäisiin mieluummin esim. herättää-verbiä:”Ukkonen herätti uteliaisuutta.” Teen sen johtopäätöksen, että esimerkki (12) viittaa siihen, että Alma Forsténin suomen kieli oli nykysuomeen verrattuna muutaman vuosikymmenen takaista.

Lopuksi

Olemme edellä nähneet, minkälaista kirjoitettu suomi oli vain muutama vuosikymmen sitten. Kun ottaa huomioon sen ajan, jona tarkastelemani teksti syntyi, on todettava, että sen kirjoittaja Alma Forstén oli hyvin taitava; hän kirjoitti käytännön asioista tavalla, jonka voi lyhyen tarkastelunkin perusteella sanoa sopivan monenlaisiin tilanteisiin eli kuten hän itse toteaa kirjan ensilehdellä “... käytettäväksi myöskin yksinkertaisissa ruuanlaittokursseissa kansan naisille” (ks. tämän kirjoituksen alkulehteä).

Alma Forsténin asema kielemme käytännön elämään pohjautuvassa käytössä oli hyvin tärkeä. Hän oli paljon muun ohessa Marttaliiton keskeinen toimija 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Hänen elämäkerrassaan häntä luonnehditaan “Marttaliiton puutarhaneuvonnan ja Emäntälehden äidiksi” (ks. alaviite 2). Ilman hänenlaisiaaan kansallisesti tietoisia ihmisiä suomalaisuus ja suomen kieli eivät olisi kehittyneet sellaisiksi, mitä ne tällä hetkellä ovat: kulttuurimme on laaja-alainen, omaleimainen ja korkeatasoinen ja kielemme taipuisa, rikas ja jatkuvasti kehittyvä.

Suomen kirjakielestä on tehty paljon kielitieteellistä tutkimusta; sen olemusta ja kehitystä käsitellään monissa akateemisissa ja muissa yhteyksissä. Hyvä yleisesitys siitä on Laila Lehikoisen ja Silva Kiurun kirjoittama kirja “Kirjasuomen kehitys” (Helsinki, 1998), jossa on kirjakielemme historian käsittelyn lisäksi eri aikakausilta peräisin olevia tekstinäytteitä sekä kattava kirjallisuusluettelo. Aiheeseen voi tutustua myös Erkki Savolaisen laatiman digitaalisen aineiston avulla; osoite on sokl.uef.fi/aineistot/ Äidinkieli/kirjasuomi.

Ei sanota “Moi moi!!” ihan vielä

Se joka on todella kiinnostunut kielemme kehityksestä ja haluaa tarkastella aihetta nykyajasta lähtien, voi pohtia alla olevien tekstinäytteiden sijaa suomen kielen pitkähkössä historiassa.

“Arjen ruoanlaitossa valttia ovat nopeus, simppelit raaka-aineet ja hyvä maku. Meidän resepteillä kokkaat monipuolista arkiruokaa aikaa säästäen. Arjen kotiruoka valmistuu hyvin puolessa tunnissa. Arkista ruokarulettia helpottaa myös ennakointi – kokkaa ker­ralla isompi annos, josta riittää tulevallekin päivälle. Valmis, vain lämmitystä vaativa ruoka ilahduttaa seuraavan päivän kokkausvuorossa olevaa!”

“Helppo ja nopea liharuoka

Jauhelihasta, nakeista ja makkarasta valmistuu monia herkullisia arkiruokia. Tee perinteistä jauhelihakastiketta perunoiden kanssa tai valmista vaihteeksi Valio AURA® juuston maustamaa versiota. Vai olisiko tänään vuorossa kotiruokien klassikko, Italian pata? Tai jos et voi vastustaa makaronilaatikkoa, kokeile tällä kertaa nopeammin syntyvää makaronimössöä.”

Lähde:https://www.valio.fi/arkiruoka/helppo-ja-nopea-arkiruoka/

Lykkyä tykö!!

1Olen korvannut blogin sanalla pilke, koska blogia on minusta hankala lausua. Käytän pilke-sanaa mm. kirjassani Kielenpilkkeitä – kirjoituksia kielestä ja kielenkäytöstä. (Finn-kirja, 2008.) Myönnän, että pilkkeelle antamani merkitys poikkeaa sen kirjakielisestä merkityksestä. Pilke silmäkulmassa jään odottamaan sen mahdollista juurtumista suomen kieleen. Kerrottakoon myös, että puheena oleva keittokirja on olemassa ruotsiksikin, jossa sen nimike on “Kokbok för allmogehem: lämpad för användning äfven vid enkla matlagnings-kurser”. Edlundska bokhandeln I distr. 1902.

2Alma Forstén eli vuosina 1858 – 1931. Hänen elämästään kerrotaan mm. Internet-osoitteessa: http://www.martta-perinne.fi/henkilot/alma-forsten/index.html

3Ks. Suomen kielen perussanakirjan (lyh. SKP) hakusanaa ruoka SKP:n osassa L – R, s. 676.

4Googlessa 16.10.2020 tekemäni haun mukaan elinten-muotoa on käytetty 2 780 000 ja elimien-muotoa 140 000 kertaa.

5https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruumis

6Muita ravintokykyä vastaavia ruotsin sanoja ovat mm. näring 'ravitsemus' ja näringstillförsel 'ravinnon saanti'.

7Duodecimin Terveyskirjasto, www.terveyskirjasto.fi . Aug. 2, 2019. Skleroderma on TEPA-termipankin mukaan ihonkovettumatauti , ks. https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/

8Forstén kursivoi esimerkissä olevan hiilihydraatti-sanan.

9SKP:ssa jota merkitään tässä kohdin kirjaimella J.