29.4.09

Kieli - eläimellinen kasvihuone

Totean toisessa tänäisessä pilkkeessäni, että kielessä on paljon kollokaatioita eli sanojen yhteisesiintymiä kuten "aurinko paistaa", "härski voi", "nythän on niin että" jne.. Kaikissa kielissä on kosolti aineksia, joita kielen puhujat usein ihan huomaamattaankin toistavat. Näihin kuuluvat kollokaatioiden lisäksi muunkinlaiset sanonnat, joita kutsutaan sananparsiksi, metaforiksi, vertauksiksi ym. vakiintuneiksi ilmauksiksi. 

Esitän joukon kasvi- ja eläinkuntaan kuuluvia vakioilmauksia toivoen, että lukijani vakuuttuu ilmaisuvarastojemme "vihannasta eläimellisyydestä". (Tulleeko tuosta uusi sanonta? Mene tiedä.)

Näin kasvikunta kukkii kielessämme:
Työ maistuu puulta. Jalka puutuu.
Asia ei mene kaaliin eli se ei mene jakeluun tai siis ei tule ymmärretyksi.
Jollakulla on peruna- eli pottunenä.
Kauniilla tytöllä on ehkä mantelisilmät.
Kurkussamme on aataminomena.
Lapsosilla on omena- tai kenties ruusuposket. Toisinaan heillä on myös pellavatukka.
Somaa suuta kutsumme ruususuuksi.

Monilla suomen metaforilla on vastineensa muissa kielissä. Esim. "perunanenä" on ruotsiksi "potatisnäsa", venäjäksi "nos kartoshkoj" ja viroksi "nina nagu kartul"; "aataminomena" taas on vastaavasti "Adams äpple", "aadamaõun" ja "Adamovo jabloko". Se että monet metaforat esiintyvät useassa kielessä, osoittaa, että kielet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti.

Huomiota kiinnittää se, että kasvimetaforia ei ole esim. vatsasta eikä takapuolesta, vaikka ne hyvinkin voisivat antaa aihetta erikoisiin ilmauksiin. Ihon alla olevat elimet puuttuvat myös kasvimetaforien joukosta. Poikkeus on sydän: mehän kutsumme rakasta ihmistä "sydänkävyksi".

Aihepiiri josta on runsain mitoin kasvimetaforia, on värien nimitykset. Tässä vain muutamia esimerkkejä: "lehtivihreä", viroksi "leheroheline"; "ruiskukansininen", viroksi "rukkilillesinine"; "sitruunankeltainen", viroksi "sidrunkollane" ja venäjäksi "zheltij kak limon"; "liljanvalkoinen", ruotsiksi "liljevit", viroksi "liiliavalge", "ruusunpunainen", viroksi "roospunane".

Konkreettisten asioiden lisäksi kasvimetaforia käytetään usein myös silloin, kun kuvataan olemista ja toimintaa. Sekä luonto että ihminen voivat "puhjeta kukkaan". Jos joku on hermostunut, hän "vapisee kuin haavanlehti", minkä voi kääntää suoraan mainituille kolmelle muullekin kielelle: "darrar som ett asplöv", "väriseb nagu haavaleht" ja "rozhajet kak osinovyj list". 

Sekä suomessa että ruotsissa voimme "vetää kortemme kekoon" eli "dra vårt strå till stacken". Kaikissa neljässä kielessä "pistämme (toisinaan) päämme pensaaseen" ja hädän hetkellä "tartumme oljenkorteen". Samoin voimme sanoa itsetyytyväisestä ihmisestä, että hän "lepää laakereillaan", ruotsiksi "vilar på sina lagrar", viroksi "puhkab loorberitel" ja venäjäksi "pochivaet na lavrah". Jos joku kiinnittää huomionsa yksityiskohtiin eikä ymmärrä kokonaisuutta, "hän ei näe metsää puilta" eli "han ser inte skogen för alla träden" tai "ta ei näe puude tagant metsa".

Metaforat ovat tärkeitä silloin, kun muodostamme käsitteitä. Esim. tietokoneita vaivaavat erilaiset "virukset". Puhumme "sukupuusta" aivan kuin kyseessä olisi puu. Kun asiat eivät etene virastoissa, ne ovat jumiutuneet ehkä "pykäläviidakkoon".
Metaforia on muodostettu semmoisista asioista, jotka pistävät silmään. Esim. pitkät ihmiset kiinnittävät huomiota, ja sen takia heistä on metaforia ("hongankolistaja"); rahojen holtitonta käsittelyä paheksutaan, ja siitä syystä siitä on oma metaforansa ("kylvää rahaa").

Metaforien muodostumista ohjaa myös se, että asiaa ei aina haluta tai uskalleta sanoa suoraan. On hienotunteisempaa puhua, että joku on ruvennut lepäämään laakereillaan kuin sanoa, että hän on kovin tyytyväinen itseensä.

Ilmeikkyys on metaforien arvon mitta, mutta toisaalta metaforat haalistuvat eli ne menettävät mehunsa. Vanhojen ja kuluneiden tilalle ilmaantuu kuitenkin varmasti aina uusia.

Siirrymme sanontoihin, joissa hyödynnetään eläinmaailman olioita:
Kiukkuinen kuin ampiainen.
Vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu.
Olla pukki eli olla seksuaalisesti toimelias.
Liikkua kuin norsu posliinikaupassa.
Kylmä kuin kala.
Olla porsas. Porsastella.
Sika, epämukava ihminen. 
Jokin asunto voi olla kuin sikolätti eli hirveän likainen. 
Tietyt ihmiset sikailevat. 
Joskus ärähdämme: "Sä olet täys sika!" ihmiselle, josta emme pidä. 
Puhekielessä ilmaus "Tää on sika hyvää" tarkoittaa samaa kuin ruotsin ja englannin "cool". 

"Pässinpää" on tyhmä. Jos kerromme, että jotakuta "voi vetää kuin pässiä narusta", tarkoitamme että hän on helposti johdateltavissa. Ilmiselvä tai helposti käsitettävä asia on "selvää kuin pässin liha". 

Joskus saatamme olla "kännissä kuin käki". "Olla käkenä" tarkoittaa, että olemme umpihumalassa.

"Viisas kuin koira" kuuluu myös suomen sanontoihin samoin kuin "Lauhkea kuin lammas".

"Olla kuin täi tervassa" ilmaisee selkeästi tilanteen tukaluuden.

Jos sanomme, että joku on "harmaa kuin hiiri", hän on huomaamaton ihminen. Tiukan vaikenemisen ilmaisemme sanonnalla "Olla hiljaa kuin hiiri".

Jos on "ahkera kuin muurahainen" on todella uuttera. Huomatkaa, että "työmyyrä" on kansanetymologia ruotsin ilmauksesta "arbetsmyra". "Myyrä" on ruotsiksi "sork" tai "mullvad". "Myyrä" muistuttaa ruotsin "myraa", joka tarkoittaa 'muurahaista'.

"Viekas kuin kettu" on todella juonikas ihminen. Luikertelevasta tyypistä sanomme taas, että hän on "liukas kuin ankerias".

"Itsepäinen kuin aasi" kertoo osuvasti semmoisesta ihmisestä, joka aina pitää päänsä.

"Uljas kuin kotka" kuvaa tietynlaista komeutta.
Ja sademetsän laiskiainen saa toimia "laiskurin" ilmauksena.

"Myrkyllinen kuin käärme" kuvaa hyvin epämiellyttävää henkilöä.

Kieli on eläimellisen vihanta kasvihuone, todella sikarikas ilmauksistaan.

Teloittajien jäljillä kevätauringossa

Kävin tänään pitkästä aikaa luennolla. Sen piti espanjalainen kielentutkija, ja se käsitteli englannin kielen kollokaatioita eli sanojen yhteisesiintymiä. Esimerkiksi jos mainitsen sanan "härski", teidän mieleenne tulee joko "härski voi", "härski juttu" tai ehkä "härski kaveri". Jos aloitan "Ja niin joulu", te jatkatte joko ääneen tai mielessänne "joutui jo taas Pohjolaan". On aika jännä juttu, että paljo siitä, mitä pistämme paperiin tai päästämme suusta, on tuolla tavoin valmiiksi pakattua. Vaikka voisimme huudahtaa: "Voi kuinka ihanasti aurinko loistaa!", me ehkä sittenkin hihkaisemme, että se paistaa ihanasti tai muuten vain suloisesti.

Luentoa seurasi keskustelu, jonka aikana kävi selville, että kielenopetuksessa kollokaatiot otetaan nykyään visusti huomioon käymällä läpi sopivina annoksina kielelle tyypillisiä sanayhdelmiä. Myös niitä, jotka kirjoittavat ja vallankin niitä jotka koettavat saada jotain aikaan tieteen rintamailla, opastetaan käyttämään kyseiselle kielivarieteetille tyypillisiä ilmauksia. Espanjalainen luennoijamme mainitsi, että hänen maanmiehensä (ja -naisensa) eivät osaa käyttää semmoisia tieteenenglannissa tavallisia sanontoja kuin "draw conclusions" 'tehdä johtopäätöksiä'.

Virkistyin luennosta ja sitä seuranneesta keskustelusta niin, että menin yliopiston kirjastoon. Selailin uutuuskirjoja, joiden joukossa oli Aapo Roseliuksen Teloittajien jäljillä-tutkimuksen ruotsinnos "I bödlarnas fotspår: massavrättningar och terror i finska inbördeskriget 1918". Luin sen johdannon ja selailin kuvat.

Ulkona oli ihana kevät. Kesä on tullut Göteborgiin. Yli 36 000 ihmistä tapettiin, nääntyi hengiltä, teloitettiin, kuoli valkoisten keskitysleireillä riehuneisiin tauteihin. Otin takin pois päältä, riisuin villatakinkin, kun tuntui, että muuten en sovi joukkoon mukaan: Carlanderskan puistossa loikoili monia auringonpalvojia sen kutsuvanvihreällä nurmikolla. Armoa ei annettu: Jämsä oli pahimpia valkoisten lahtauskyliä; sen kellotapuliin vietiin naisia, lapsia ja tietenkin punikkimiehiä. Soitin kännykällä kotiin: Emmeliina-tyttäreni vastasi, ja hän halusi tietää, minkälainen verokortti hänen pitäisi hankkia nyt, kun hän lähtee töihin Suomeen. Vastasin, että en tiedä; siitä on pitkä aika, kun viimeksi olin töissä Suomessa. Ja ketään valkoisten lahtareista ei asetettu oikeuden eteen, vaan heidät armahdettiin kaikki silloisen valtionpäämiehen Svinhufvudin toimesta.

Kotiin tultuani kuulin poikani huoneesta tuttua musiikkia: "El pueblo unido jamas vencido, el pueblo unido jamas vencido"... Sitä minä lauloin ja taisinpa itkeäkin kauan sitten. Ilmeisestikin sanaryväs "yhtenäistä kansaa ei voi koskaan kukistaa" on kollokaatio, jolla yhä on arvonsa.

24.4.09

Haikua

Haikulla tarkoitetaan japanilaista runoa, jossa on kolme riviä. Ensimmäisellä rivillä olevien sanojen tavumäärä on perinteisesti viisi, toisella seitsemän ja kolmannella taas viisi. Aina ei näitä ehtoja seurata eli japanilaisessakin runoudessa pätee licentia poetae, runoilijan vapaus. Ehkä kuuluisin kaikista haiku-runoista on 1600-luvulla eläneen Bashon (1644-94) laatima. Tässä haiku suomeksi - nyt hiukan eri muodossa kuin pilkkeessäni 29.11.2008:

On vanha pato,
noin se sammakko hyppää,
ja veden ääni

Haiku-runot viehättävät minua, koska niissä on vähän sanoja. Totta kyllä, ne voi lukea nopeasti, mutta hoppuilemalla jää ehkä jotain ymmärtämättä. Siis toppuutellaan. Otetaan taas yksi Bashon runo:

Luumun tuoksu
ja auringon nousussa
vuoristopolku

En saa nyt mieleeni luumun tuoksua mutta kylläkin monia muita tuoksuja, ja voisin ajatella vastaavani Basholle näin:

Kalan tuoksussa
jo kojuja suljetaan
sateinen tori.

Miten olisi: ehkä sinä joka luet tätä, voisit myös yrittää.
Pidä tauko! Keksi haiku!

23.4.09

Turpaanko Urbanille?

Paljastan: kirjoittelen juttuja myös kirjailijanimellä Urban Finne, ja aiheeni koskevat silloin paljolti samoja asioita kuin näissä pilkkeissäni eli blogeissani. Tässä vihainen reaktio yhteen suomenruotsalaisia puolustaneeseen juttuuni. Julkaisen sen, koska minusta avoin keskustelu ehkäisee parhaiten rintamien muodostumisen tai on ainakin omiaan lyömään niihin säröjä. Joku saattaa huokaista, emmekö ole jo sivuuttaneet kielitaisteluvaiheen? Eikö suomalaisten keskuudessa vallitse kielisopu - ja suomalaisiksi luen tässä sekä ruotsinsuomalaiset että Suomessa asuvat suomen- ja ruotsinkieliset henkilöt, suomenvirolaiset ja -venäläiset, saamelaiset, romanit, kuurot, monet vasen- ja oikeakätiset, ajokorttiset ja kortittomat, lesbot, homot ja useat muutkin ryhmät. Ilmesestikään ei. Kielikysymyksestä riittää keskusteltavaa, kuten tämä kirje osoittaa:

"Urban Finne kirjoittaa siihen tapaan, että ei muuta kuin Turbaan Finneä. Hurrit on rauhoitettuja. Finniä saa vetää turbaan mennen tullen, niin Suomessa kuin Ruotsissa ja välillä Ahvenanmaallakin.
Tämä Urban on ilmeisesti suuri lahja RKP:n ruotsinosastolle. Näin viilataan silmään yksinkertaista maahanmuuttaja finniä, ”työpakolaista”, jonka ainoa päämäärä maanvaihdokselle oli saada elanto perheelleen, sekä Volvo millä oli ylvästä käydä huristelemassa autioituneita kotitanhuvia leuhkimassa sukulaisille kuningaskunnan paremmuudesta. Suomi oli verissään, polvillaan, mutta ei lyöty se rakensi maan ilman näitä ”karkureita” siihen mitä se tänään on. ”Kurjuus” joka silloin oli onkin muuttunut 50-60 vuodessa ruotsalaisten kateuden kohteeksi.

Urban kirjoittaa: ”Samalla suhtaudun erittäin kielteisesti kaikkiin yrityksiin yksikielistää Suomi.” ”Ruotsi on suomalainen kieli.” ”On järjetöntä rakentaa muureja sinne, missä niitä ei tarvita.”

Kamrat Urbanin mielestä ei pitäisi yksikielistää suomea. Olen täysin samaa mieltä. Jos Urban vaivautuisi katsomaan ... Viri-lehtien sivustoja, niin ketkä suomessa haluaa rakennella muureja ja yksikielistää Suomea. Kysyn vaan.
Urban hallitsee loistavan kirjoittamisen taidon. Hän on ilmeisestikin akateemikko. Siitä huolimatta hänen dilemmansa onkin puutteellisuus omaperäisistä mielipiteistä. 

Mielipiteet jotka hän esille tuo tulevat suoraan RKP:n ja rantahurri järjestöjen propaganda julkaisuista joilla halutaan pitää kolmella % yksiköllä päätäntävalta vastaan 97 % suomalaista kantaväestöä vastaan. Kyseiset edut rantahurreille ja Ahvenanmaalaisille maksaa suomalainen veronmaksaja josta ei koskaan mainita RKP:n propakannassa.

Minä en rakentele ”muureja”hurreja vastaan, enkä myöskään näitä hurreille annettuja etuisuuksia vastaan, mutta tasapuolisuutta Urban, jos hurrit haluaa erottautua tästä pää- kansan proletaarisuudesta niin maksakoon hurrit itse viulunsa eikä ”suomalaiset”. Otetaan pois myös pakkoruotsi ja tilalle Englanti, ja miksi ei entinen ”isäimme maan” Venäjän kieli. Meillähän on huomattavasti pisempi maaraja Venäläisten kanssa kuin Ruotsalaisten kanssa Eller hur Urban?"

Kommenttini:

Minulle esitetään kaksi kysymystä, toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi. Ensiksi suomenkielinen kysymys: "Ketkä Suomessa haluaa rakennella muureja ja yksikielistää Suomea." Jos tulkitsen oikein, kirjoittaja on sitä mieltä, että suomenruotsalaiset pyrkivät tuohon päämäärään. Mutta mitä kirjoittaja tarkoittaa yksikielistämisellä? Sitäkö että suomenruotsalaiset haluavat noin viiden miljoonan suomenkielisen vaihtavan kielensä suomesta ruotsiin? Vai sitäkö että suomenruotsalaiset haluavat ruotsin työntävän suomen syrjään maan (= Suomen) toisena virallisena kielenä? Tämä muutos palauttaisi meidät siihen tilanteeseen, joka Suomessa vallitsi 1800-luvun alussa. (Olen kirjoittanut suomen kielen asemasta Suomen suuriruhtinaskunnassa Språktidningen-lehden numerossa 2009/1.)

Kimppuuni käynyt kirjoittaja on esittänyt kysymyksensä kovin epäselvästi. Molemmat esittämäni tulkinnat - suomalaisten laaja kielenvaihto ja suomen syrjäyttäminen virallisen kielen asemasta Suomessa - ovat järjettömiä. Sen sijaan voidaan pohtia esimerkiksi sitä, tulisiko suomenruotsalaisille luoda Suomessa kuntia laajempi oma lääni tms. Ahvenanmaan lisäksi.

Toiseksi kirjeen kirjoittaja haluaa tietää, olenko hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että meillä on "huomattavasti pisempi maaraja Venäläisten kanssa kuin Ruotsalaisten kanssa". Olen samaa mieltä.