Kieli - eläimellinen kasvihuone

Totean toisessa tänäisessä pilkkeessäni, että kielessä on paljon kollokaatioita eli sanojen yhteisesiintymiä kuten "aurinko paistaa", "härski voi", "nythän on niin että" jne.. Kaikissa kielissä on kosolti aineksia, joita kielen puhujat usein ihan huomaamattaankin toistavat. Näihin kuuluvat kollokaatioiden lisäksi muunkinlaiset sanonnat, joita kutsutaan sananparsiksi, metaforiksi, vertauksiksi ym. vakiintuneiksi ilmauksiksi. 

Esitän joukon kasvi- ja eläinkuntaan kuuluvia vakioilmauksia toivoen, että lukijani vakuuttuu ilmaisuvarastojemme "vihannasta eläimellisyydestä". (Tulleeko tuosta uusi sanonta? Mene tiedä.)

Näin kasvikunta kukkii kielessämme:
Työ maistuu puulta. Jalka puutuu.
Asia ei mene kaaliin eli se ei mene jakeluun tai siis ei tule ymmärretyksi.
Jollakulla on peruna- eli pottunenä.
Kauniilla tytöllä on ehkä mantelisilmät.
Kurkussamme on aataminomena.
Lapsosilla on omena- tai kenties ruusuposket. Toisinaan heillä on myös pellavatukka.
Somaa suuta kutsumme ruususuuksi.

Monilla suomen metaforilla on vastineensa muissa kielissä. Esim. "perunanenä" on ruotsiksi "potatisnäsa", venäjäksi "nos kartoshkoj" ja viroksi "nina nagu kartul"; "aataminomena" taas on vastaavasti "Adams äpple", "aadamaõun" ja "Adamovo jabloko". Se että monet metaforat esiintyvät useassa kielessä, osoittaa, että kielet ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti.

Huomiota kiinnittää se, että kasvimetaforia ei ole esim. vatsasta eikä takapuolesta, vaikka ne hyvinkin voisivat antaa aihetta erikoisiin ilmauksiin. Ihon alla olevat elimet puuttuvat myös kasvimetaforien joukosta. Poikkeus on sydän: mehän kutsumme rakasta ihmistä "sydänkävyksi".

Aihepiiri josta on runsain mitoin kasvimetaforia, on värien nimitykset. Tässä vain muutamia esimerkkejä: "lehtivihreä", viroksi "leheroheline"; "ruiskukansininen", viroksi "rukkilillesinine"; "sitruunankeltainen", viroksi "sidrunkollane" ja venäjäksi "zheltij kak limon"; "liljanvalkoinen", ruotsiksi "liljevit", viroksi "liiliavalge", "ruusunpunainen", viroksi "roospunane".

Konkreettisten asioiden lisäksi kasvimetaforia käytetään usein myös silloin, kun kuvataan olemista ja toimintaa. Sekä luonto että ihminen voivat "puhjeta kukkaan". Jos joku on hermostunut, hän "vapisee kuin haavanlehti", minkä voi kääntää suoraan mainituille kolmelle muullekin kielelle: "darrar som ett asplöv", "väriseb nagu haavaleht" ja "rozhajet kak osinovyj list". 

Sekä suomessa että ruotsissa voimme "vetää kortemme kekoon" eli "dra vårt strå till stacken". Kaikissa neljässä kielessä "pistämme (toisinaan) päämme pensaaseen" ja hädän hetkellä "tartumme oljenkorteen". Samoin voimme sanoa itsetyytyväisestä ihmisestä, että hän "lepää laakereillaan", ruotsiksi "vilar på sina lagrar", viroksi "puhkab loorberitel" ja venäjäksi "pochivaet na lavrah". Jos joku kiinnittää huomionsa yksityiskohtiin eikä ymmärrä kokonaisuutta, "hän ei näe metsää puilta" eli "han ser inte skogen för alla träden" tai "ta ei näe puude tagant metsa".

Metaforat ovat tärkeitä silloin, kun muodostamme käsitteitä. Esim. tietokoneita vaivaavat erilaiset "virukset". Puhumme "sukupuusta" aivan kuin kyseessä olisi puu. Kun asiat eivät etene virastoissa, ne ovat jumiutuneet ehkä "pykäläviidakkoon".
Metaforia on muodostettu semmoisista asioista, jotka pistävät silmään. Esim. pitkät ihmiset kiinnittävät huomiota, ja sen takia heistä on metaforia ("hongankolistaja"); rahojen holtitonta käsittelyä paheksutaan, ja siitä syystä siitä on oma metaforansa ("kylvää rahaa").

Metaforien muodostumista ohjaa myös se, että asiaa ei aina haluta tai uskalleta sanoa suoraan. On hienotunteisempaa puhua, että joku on ruvennut lepäämään laakereillaan kuin sanoa, että hän on kovin tyytyväinen itseensä.

Ilmeikkyys on metaforien arvon mitta, mutta toisaalta metaforat haalistuvat eli ne menettävät mehunsa. Vanhojen ja kuluneiden tilalle ilmaantuu kuitenkin varmasti aina uusia.

Siirrymme sanontoihin, joissa hyödynnetään eläinmaailman olioita:
Kiukkuinen kuin ampiainen.
Vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu.
Olla pukki eli olla seksuaalisesti toimelias.
Liikkua kuin norsu posliinikaupassa.
Kylmä kuin kala.
Olla porsas. Porsastella.
Sika, epämukava ihminen. 
Jokin asunto voi olla kuin sikolätti eli hirveän likainen. 
Tietyt ihmiset sikailevat. 
Joskus ärähdämme: "Sä olet täys sika!" ihmiselle, josta emme pidä. 
Puhekielessä ilmaus "Tää on sika hyvää" tarkoittaa samaa kuin ruotsin ja englannin "cool". 

"Pässinpää" on tyhmä. Jos kerromme, että jotakuta "voi vetää kuin pässiä narusta", tarkoitamme että hän on helposti johdateltavissa. Ilmiselvä tai helposti käsitettävä asia on "selvää kuin pässin liha". 

Joskus saatamme olla "kännissä kuin käki". "Olla käkenä" tarkoittaa, että olemme umpihumalassa.

"Viisas kuin koira" kuuluu myös suomen sanontoihin samoin kuin "Lauhkea kuin lammas".

"Olla kuin täi tervassa" ilmaisee selkeästi tilanteen tukaluuden.

Jos sanomme, että joku on "harmaa kuin hiiri", hän on huomaamaton ihminen. Tiukan vaikenemisen ilmaisemme sanonnalla "Olla hiljaa kuin hiiri".

Jos on "ahkera kuin muurahainen" on todella uuttera. Huomatkaa, että "työmyyrä" on kansanetymologia ruotsin ilmauksesta "arbetsmyra". "Myyrä" on ruotsiksi "sork" tai "mullvad". "Myyrä" muistuttaa ruotsin "myraa", joka tarkoittaa 'muurahaista'.

"Viekas kuin kettu" on todella juonikas ihminen. Luikertelevasta tyypistä sanomme taas, että hän on "liukas kuin ankerias".

"Itsepäinen kuin aasi" kertoo osuvasti semmoisesta ihmisestä, joka aina pitää päänsä.

"Uljas kuin kotka" kuvaa tietynlaista komeutta.
Ja sademetsän laiskiainen saa toimia "laiskurin" ilmauksena.

"Myrkyllinen kuin käärme" kuvaa hyvin epämiellyttävää henkilöä.

Kieli on eläimellisen vihanta kasvihuone, todella sikarikas ilmauksistaan.