18.12.08

Joulun muistilista

osta lanttua perunaa laatikkoja varten siivoa lattiat nurkat vessat ja eteinen älä unohda ottaa hellan alta likoja pois hae joulukoristeet kellarista hae joulukuusikin jossain vaiheessa älä riitele vaimon kanssa kun laitatte yhdessä sitä pystyyn ja kun alatte koristella sitä lapset tulevat mukaan saatuaan piparitalon valmiiksi tee kauppalista uudestaan pari glögipulloa systeemistä ei tee pahaa mutta kaiken hulinan keskellä älä tee pelkkiä heräteostoksia äläkä vaivaannu joulumuzasta jota nyt tulee tuutin täydeltä oletko unohtanut lahjat et kai? pitäähän sitä nyt kriisiaikoinakin paketteja antaa parhaille ystävilleen siis vaimolleen lapsilleen ja lähiomaisille muita surevia unohtamatta jotain jää kuitenkin ihan varmasti jonnekin piiloon sipuli jääkaapin alle? pannulappu pesukoneen taakse? vitosen kolikko sohvatyynyn ja selkänojan väliin?

hyvää joulua ja onnellista ensi vuotta!

14.11.08

Om Ryssland - på svenska

Johdannoksi: Olen mukana Östgruppen-keskustelufoorumissa, jossa aiheena on Venäjä. Sattuneesta syystä vedin keskusteluun mukaan Suomen; itse asia koski stereotyyppisiä käsityksiä, joita meillä on ollut ja on toisistamme, esimerkiksi suomalaisilla venäläisistä ja päinvastoin. Tässä meilini tuohon keskusteluun, jossa on mukana eri kansallisuuksia:

"Hei - Hej - Cześć - Privet!

Martin nämner i sitt mejl stereotypiska föreställningar om "ryssen". Jag är provocerande och frågar: Varför behöver vi tränga bakom dessa stereotypier? Ryssarna är ju oförutsägbara partners. Vi har historisk evidens: de bröt mot ingångna avtal (icke-angreppspakten 1932) då de angrep mot Finland 1939; de bedrev hänsynslös maktpolitik under sovjettiden bl.a. i Östeuropa. I tak dal'she.

Hur annorlunda är det moderna Ryssland, kan man fråga sig? Jag låter gärna Ryssland-kännare svara på frågan. Det jag tror mig veta är att gamla stereotypier hos Rysslands grannar lätt väcks till livs. Många äldre generationens finnar sa säkert "ryssä on ryssä vaikka voissa paistas" (ryss är ryss även om man stekte (henne/honom) i smör) efter att Ryssland trängt sig in i Georgien. En bredare analys av den situationen hann man inte med och man tog ryssarna över en kam.

Jag ogillar sådana stereotypier och deras återvinning från generation till generation. Vi kan bättre!

Det som jag upplever som oerhört tröstrikt är att sk. vanliga människor håller på att ta över skötseln av kontakter européerna emellan, inkl. ryssar. Det är inte bara yngre utan även äldre människor som är med i denna "rörelse" mot nationalistiska och andra fördomar. Det handlar om personer med olika bakgrunder och intressen. I Finland har man bl.a. en bloggsajt Minun Venäjäni - Moja Rossija där både finländare och ryssar deltar (det går bra att använda svenska, inte bara finska, ryska och engelska). Det finns också Finsk-ryska medborgarforumet där nyheterna sprids och diskussioner pågår över gränser på fyra språk (finska, ryska, svenska och engelska).

Mer specifikt skulle jag önska att man under märkesåret 2009 då det har gått 200 år sedan Sverige var tvunget att avträda sina åtta östliga län till Ryssland efter förlusten i Finska kriget (1808-1809) tar med ryssar. Det var ju trots allt tack vare autonomitiden 1809 - 1917 som ett Finland uppstod.

Jag hoppas att vi har kommit till insikt att det spelar en roll vad vi gör idag. Jag tror uppriktigt och kanske naivt på att vi kan skapa ett annorlunda Europa än det som gick i graven då Sovjetunionen rasade samman och muren föll. Det jag vill allra minst är nya hjältegravar; de 162 hjältekyrkogrådar vi har enbart i Finland räcker. Ryssarnas (och polackernas och ...) förluster under samma period var flera gånger större. Det är denna mörka bakgrund vi har när vi pratar om stereotypier som vi har av varandra, dessa vanföreställningar baserade på nationalistiska och andra fördomar."

8.11.08

Niinku

Sain palautetta yhden radioesiintymiseni jälkeen. Se alkoi näin: "Voi, voi Kaarlo Voionmaa! Etkö sinä kielentutkijana tiedä jotta suomenkielessä ei ole sellaista sanaa kuin "Niinku", ei löydy ainakaan sanakirjoista." Palautteen nimettömäksi jättäytynyt lähettäjä oli laskenut, että käytin niinku-sanaa lyhyessä haastattelussa viisi, kuusi kertaa. Palautteen asiallinen puoli oli se, että puheemme vilisee sanoja ja ilmauksia, joita emme kirjoitetussa kielessä käytä. Jotkin näistä puhekielelle ominaisista sanoista esiintyvät hyvin taajaan ilmauksissamme, joskus ihan häiriöksi asti. "Niinku" on tällainen puhekielen "häirikkö". Siitä olen palautteen lähettäjän kanssa yhtä mieltä.

Mikä siis on tuo niinku-sana? Se on lyhennys sanoista "niin kuin", ja se on hyvin monikäyttöinen ilmaus. Suomen kielen perussanakirjan mukaan "niin kuin" voi tarkoittaa samaa kuin "samalla tavoin, samoin kuin" ja "kuten". Lisäksi sanakirjassa huomautetaan, että varsinkin arkikielessä "niin kuin" yhdistelmää viljellään "ilmausta lieventämässä tai epämääräistämässä; puheessa tarpeettomasti oikeaa ilmausta tavoiteltaessa". Esimerkiksi: "Olisi vähän noin niin kuin asiaa", "Minä niin kuin haluaisin sanoa, että--".

On totta, että sanaa "niinku" ei ole arvovaltaisissa sanakirjoissa, mutta sen kirjakielistetty muoto "niin kuin" on kyllä otettu mukaan näihin. Sen yksi ja palautteen antajaa häirinnyt käyttö on myös selvitetty pitävästi mainitsemassani sanakirjassa. "Niinku" on eräänlainen täyteilmaus, jolla puhuja hankkii itselleen aikaa suunnitellessaan mitä sanoisi seuraavaksi tai vain pitääkseen hallussaan puheenvuoroa.

Miksi sitten en käytä niin kuin-yhdistelmää blogissani kyseisellä tavalla, täyteilmauksena? Tietenkin siksi, että olen kirjoittanut tämän jutun; en puhu ex tempore, valmistautumatta. Jos lankeaisin niinkutteluun, tämä esitykseni muuttaisi luonnettaan. Te ette ehkä ottaisi minua yhtä vakavasti kuin nyt. "Joo, tota ja vähän niinku sillai. Miltä toi kuulosti niin ku?"

Miksi niinku-sanaa ei ole Suomen kielen perussanakirjassa, vaikka se aivan ilmeisesti kuuluu puhekielemme keskeisiin ilmauksiin, olkoonkin että sitä pidetään osittain "täyteilmauksena"? Syy on se, että aivan viime vuosiin asti suomen kielen tutkimuksessa ei ole katsottu tärkeäksi kirjata sellaisia arkisen puhekielen ilmauksia kuin "joo, kyllä, ei, mm, jaha, nii" tai "niinku, tota, jaa, mm".

"Joo, kyllä, ei, mm" jne. antavat puhujalle palautteita. Esimerkiksi: "Osaatsä venäjää? "Joo".
"Niinku, tota, jaa'a, mm" taas täyttävät tehtävän puheenvuoron säilyttäjinä vaikkapa näin: "Eilen mä olin katsomassa mmm tuota noin yhtä filmiä". Pidän puheenvuoron itselläni käyttämällä sanoja "mmm" ja "t(u)ota noin". Ilmauksia "mmm" ja "t(u)ota noin" voisi kutsua puheenvuoron hoitamissanoiksi tai lyhyesti sen hoitimiksi.

Palautesanoilla ja puheenvuoron hoitimilla ei ole samanlaista sanallista merkitystä kuin esimerkiksi sanoilla "pöytä", "rakastaa" ja "ihana". Ne eivät ole myöskään sanoja ja lauseita toisiinsa liittäviä ilmauksia kuten "ja, mutta, että, jos". Ne muodostavat oman ryhmänsä, jonka merkitys on valjennut kielentutkijoille vasta vähitellen, kun puhekieleen on alettu paneutua. Puheen tallentaminen ääni- ja kuvanauhaan, nykyään myös sen digitalisoiminen, on avannut aivan uusia mahdollisuuksia kielen tosiasiallisen käytön tutkimukselle. Keskustelun tutkimus on tällä hetkellä kielitieteen pääaloja, jolla suomalaiset kielentutkijat ovat niittäneet myös kansainvälistä menestystä.

Ruotsista on olemassa sekä kirjoitetun että puhutun kielen taajuussanasto. Ikävä kyllä vastaavaa sanastoa ei vielä ole suomen yleisestä puhekielestä. Mutta vaikka tilanne onkin tämä, lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että "niinku" kuuluu puhekielemme ilmaisuvarastoon. Ja alussa mainitsemani palautteen antajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että ylenmääräinen "niinkuttelu" on huono tapa, jonka kitkeminen on kaikkien soukan suomemme harrastajien tehtävä.

Lukijoitteni kannattaa tutustua kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen runsaisiin Internet-antimiin. Puhekielen tutkimuksesta pääsee perille tästä osoitteesta:
Kotus

Ruotsittuuko ruotsinsuomi?

Joitakin vuosia sitten ruotsinsuomalaisen Kieliviestin palstoilla käytiin melko tiivistä ja välillä kuumaakin keskustelua ruotsinsuomesta. Aika moni esitti siinä yhteydessä pelkonsa siitä, että tämä Ruotsissa käyttämämme suomen kieli täyttyy ruotsin sanoista ja että se sitä tietä menettää käyttökelpoisuutensa julkisuuden kielenä. Tietääkseni kukaan ei ollut kerännyt vankkaa aineistoa mielipiteittensä tueksi, vaan annetut esimerkit olivat kaskumaisia. Ruotsinsuomea olisi esimerkiksi tällainen kielen­käyttö: "Panen faalukorvin fryysiin ja haen sitten shiftnykkelin ja menen mekkaamaan sykkelin kanssa."

Tuo näyte on kieliopillisesti silkkaa suomea. Objektitkin ovat oikeassa sijamuodossa: "Panen faalu­korviN fryysiin" eikä esimerkiksi "Mine panne faalukorvi niinku fryysi", "haen shiftnykkeliN" eikä "minä hake yks shiftnyckel".Vain sanasto on ruotsin­voittoista (faalukorvi, shiftnykkeli, mekata, sykkeli).

Tuolle kuten monelle samanlaiselle keskustelulle oli tyypillistä, että kieli ikään kuin irrotettiin käyttö­yhteydestään. Kieli esineistettiin: siitä puhuttiin kuin jonkinlaisesta kalusta tai aparaatista, jonka yksi vipu on sanasto, toinen kielioppi ja kolmas ääntämys.

Mutta kielihän ei ole mikään meistä irrallinen aparaatti, vaan se on ai­voi­himme ja muuhun ruumiseemme kiinnittynyt kyky ilmaista itseämme vuorovaikutuk­sessa itsemme ja muiden ihmisten kanssa. Tärkeätä on huomata, että kieli on myös meidän sisäistä puhettamme eikä vain ihmisten välillä tapahtuvaa viestimistä. Kieli kulkee mukanamme, me emme pääse siitä eroon, emme edes silloin, jos satumme sairastumaan afasiaan tai muuhun kielikykyä heikentävään sairau­teen.

Kieli sanastoineen, kielioppeineen ja ääntämistapoineen on osa meitä. Emme voi antaa sitä pois. Tätä pohdin, kun luen juttuja siitä, miten suomen kieli on kehit­tynyt.

Arkeologisten kaivauksien ja kielitieteellisen tutkimuksen avulla on päädytty siihen, että suomen kielen esimuotoa puhunutta kansaa asui Suomen niemellä jo yli 3 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Noin 500 tai 1000 vuotta myöhemmin alueelle alkoi etelästä työntyä väkeä, joka puhui nykyisten liettulaisten ja latvialaisten esi-isien, balttien, kieltä. Miten pystymme tietämään tämän? Tiedämme sen sekä arkeologisten todisteiden että lainasanojen perusteella. Suomessa ja sen lähisukukielissä kuten virossa on nimittäin kosolti balttilaisia lainoja. Lauseessa Paimenet parjasivat aina puu­roaan heimojen ahtaissa hirsimajoissa on pelkästään tällaisia sanoja.

Minusta on hauska kuvitella tilanteita, joissa nuo sanat ovat siirtyneet kielestä toiseen. Balttilainen ja suo­malainen ovat ehkä tutustuneet toisiinsa - arkeologian todistuksen mukaan heidän välinsä olivat rauhan­omaiset. Tuttavuuden syventyessä baltti pyysi suomalaisen kylään. Sinne tultuaan suomalainen ihasteli taloa, jossa baltti asui. "Maja," tämä totesi. Pihalla liikuskeli karjaa, ja sitä hoiti balttiystävämme poika. "Paimen," baltti tokaisi viitaten poikaansa. Myöhemmin käytiin pöytään. Suomalainen kummasteli, mitähän oli oikein tarjolla, ja baltin emäntä toi esille "puuroa".

Ehkä balttien asumukset olivat toisenlaisia kuin suomalaisten, kenties ne olivat jopa hie­nom­piakin. Talo tai kota ei sopinut kuvaamaan niitä, vaan niistä puhuttaessa oli syytä käyttää sanaa maja. Siirtykäämme nykyhetkeen ja tehkäämme vertailuja. Vas­taa­vasti täällä Ruotsissa joudumme tekemisiin ilmiöiden kanssa, joita emme äkkiseltään osaa ni­metä suo­meksi. Esimerkiksi hankimme insatsi­asunnon. Luovumme suomen sanoista ruotsin hyväksi: viemme lapsemme daagikseen. Jakoavain saattaa vaihtua shiftnykkeliin.

Lainaamme ruotsista muustakin syystä kuin sii­tä, että ilmiölle ei ole vielä nimeä suomessa tai että muis­timme pettää. Haluamme ehkä osoittaa, että taidamme ruotsia tai että asiasta on jotenkin hie­nom­paa puhua käyttämällä semmoisia ruotsin sanoja kuin shiftnykkeli, fryysi tai daagis. Vastaavanlaista hienostelua tai käytännön kannalta tarpeetonta sanojen lainaamista on tapahtunut kautta aikojen.

Balteilta esi-isämme lainasivat sanan hammas, vaikka heillä jo oli sitä tarkoittava pii-sana. Myös kaula on balttilainen laina. Sen omaperäinen vastine on sepä, joka esiintyy murteissa 'kaulailemista' tarkoittavassa teon­sanassa sevätä. Äiti on germaanilainen lainasana; oma suomalais-ugrilainen sana on emä. Viroksi 'äiti' onkin ema eikä esimerkiksi äit. (Suomen äijä tarkoittaa virossa 'appea' ja ämmä (ämm) vastaavasti 'anoppia'.)

Kuten muutkin kieliyhteisöt myös suomea käyttävät ihmiset ovat saaneet ja omaksuneet vaikutteita muilta koko pitkän historiansa ajan. Toisinaan lainat ovat olleet tarpeeseen, toisinaan ne ovat olleet tietyssä mielessä tarpeettomia lisukkeita. Kaiken taustalla on ollut ihmisten vuorovaikutus arkisissa tilanteissa. Kieli on osa ihmisten historiaa, henkistä ja aineellista kehitystä. Se ei ole mikään väline, joka vain kulkee mukana.

Kristalliyö

"Aivan ensimmäiseksi meidän tulee polttaa heidän synagogansa ja koulunsa ja peittää maalla se, mikä ei pala, niin ettei yksikään ihminen milloinkaan saa nähdä kiveäkään niistä." Teksti on peräisin Martti Lutherin teoksesta "Juutalaisista ja heidän valheistaan", ja se on esimerkki vuosisatoja vanhasta juutalaisvastaisuudesta, antisemitismistä, joka on riivannut Eurooppaa, myös sen itäisiä osia kuten Puolaa, Venäjää ja Baltian maita.

Marraskuun yhdeksännen ja kymmenennen päivän välisenä yönä 1938, tasan 455 vuotta Lutherin syntymän jälkeen, natsit panivat toimeen vainon, jossa "tuhottiin 267 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, yli 7000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee 36:sta 91:een". Kristalliyö sai nimensä rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 525 vuotta Lutherin syntymästä ja 70 vuotta Kristalliyöstä. On tietenkin hyvin ikävää, että kristikunnan yksi suunnanmuuttaja, Martti Luther, on yhdistettävissä natsien harjoittamiin juutalaisvainoihin. Ikävää se on siksi, että Lutherin aloittamalla henkisellä mullistuksella on ollut kauaskantoisia, myönteisiä vaikutuksia. Suomen kielen ystävänä minun tulee iloita reformaatiosta, jonka hän pani alulle, koska sen ansiosta suomen kieli alkoi kehittyä siksi kulttuurikieleksi, joka se nykyään on.

Kansanvalistuksen kannattajana pidän arvossa luterilaisuutta, koska sen pakottamina tai ohjaamina suomalaiset astuivat lukutaidon tielle. Lukutaito johti koulutukseen, joka puolestaan kylvi siemenet tietotaidon kasvuun. Sodista ja muista vastoinkäymisistään huolimatta suomalaiset ovat rakentaneet valtion, joka kuuluu maailman hyvinvoivaan tusinaan Inhimillisen kehityksen indeksin mukaan.

Minä en siis haluaisi yhdistää Martti Lutheria sellaisiin hirveisiin asioihin kuin antisemitismiin. Mutta varmaan on niin, että suunnanmuuttajatkin ovat aikansa lapsia. He eivät ole mitään yli-ihmisiä; kun me luemme heidän ajatuksiaan, meidän on asetettava ne oman aikansa yhteyteen, jotta tulkintamme ei vääristyisi ajallisesti, olisi anakroninen. Tämä merkitsee Lutherin tapaisten suurmiesten ymmärtämistä, ei heidän kaikkien ajatustensa hyväksymistä.

Huomenna Göteborgissa järjestetään kulkue Kristalliyön uhrien muistoksi. Osallistun siihen, sillä kuten Jevgenij Jevtushenko sanoo Babij Jarissa tapahtunutta, natsien järjestämää juutalaisten verilöylyä käsittelevässä runossaan:
"Jevrejskoj krovi njet v krovi mojej / No njenavisten zloboj zaskoruzloj / ja vsem antisemitam / kak jevrej. // I potomu - ja nastojashchij [finskij]" -
Minussa ei ole juutalaisten verta / Mutta raakaa pahuutta vihaten / olen kaikille antisemiiteille / juutalainen // Ja juuri sen vuoksi olenkin oikea [suomalainen]
(Minun suomennokseni; olen korvannut Jevtushenkon russkij-sanan finskij-sanalla, mutta sillä ei liene yleistä merkitystä.)

Martti Lutherista
Kristalliyöstä
Jevgenij Jevtushenkosta
Hyvinvointi-indeksi

1.11.08

Synnytyskuolleisuus - aikamme skandaali

Yli puolimiljoonaa naista kuolee joka vuosi lapsivuoteeseen maailmassa, mikä merkitsee 1 400 kuolonuhria päivittäin. Vain yksi prosentti näistä tapauksista sattuu hyvinvoivissa teollisuusmaissa, loput maailman köyhimmissä maissa. Joka päivä syntyy 10 000 lasta kuolleina ja noin 8 400 vauvaa kuolee heikon synnytyshoidon takia. Siis liki 20 000 menetettyä elämää päivittäin ala-arvoisen terveydenhoidon vuoksi.

Yksi YK:n milleniumtavoite vuoteen 2015 mennessä on vähentää raskausaikaan ja synnytykseen liittyvää kuolleisuutta. Tätä varten naisille on järjestettävä kunnollinen terveydenhuolto, johon sisältyy ehkäisyvälineet, mahdollisuus suorittaa turvallinen abortti sekä laadukas synnytys- ja akuuttihoito. Tämä tietenkin maksaa, ja asiaintilaa havainnollistaa se, mitä muihin vakaviin sairauksiin satsataan.

Voimavaroja on kyetty kokoamaan HIV:in ja AIDS:in hoitoa varten; avustusjärjestöt lupasivat viime vuonna 10 miljardia US-dollaria, joilla rahoitetaan AIDS:ia, tuberkuloosia ja malariaa vastaan toimivan säätiön toiminta kolmen vuoden ajan. HIV/AIDS koskee sekä kehittyneitä että kehitysmaita, kun taas rahoituksen katveeseen jäänyt raskaus- ja äitiyskuolleisuus on pääasiassa vain köyhien maiden ongelma. WHO:n arvion mukaan terveydenhoitojärjestelmä, joka takaisi perustavan sairaudenhoidon kaikille koko maailmassa, maksaisi noin 35 - 40 US-dollaria henkeä kohden vuodessa.

On ilmeistä, mitä sellaisten kehittyneiden sosiaalivaltioiden kuin pohjoismaiden on tehtävä: on toimittava aktiivisesti edellä mainittuun milleniumtavoitteeseen pääsemiseksi. Raskauteen, synnytykseen, turvallisiin abortteihin sekä imeväis- ja lastenhoitoon on panostettava huolimatta siitä, että toiminnalla on vastassaan moraalikonservatiiviset voimat sekä EU:ssa että YK:ssa. Joka minuutti kuolee yksi nainen ja kuusi vastasyntynyttä lasta raskauteen ja synnytykseen liittyvien komplikaatioiden takia. Näistä yhteensä 20 000 vuosittaisesta kuolintapauksista melkein kaikki voitaisiin pelastaa, jos niin tahdotaan. Synnytyskuolleisuudessa on kyse aikamme skandaalista, joka on ehdottomasti korjattava.

26.10.08

Väinö Voionmaan muisteluu

Joo, Väinö Voionmaa eli VV oli mun faden fade ja mä funasin täs et mä voisin snadisti skribaa siitä ku nii monet tyypit on pamlannu ja skribannu siitä kaikellaista.

Mä kirjotan tällai, toivon et te ette pahastu ja et te pystytte saamaan selvän mun jutusta. VV:n stoori tulee kato nii lähelle mun henkiveivii et mä rupeen murtaan tällai, mun kotiseudun eli rakkaan stadin lengolla.

Mun fade oli Jouko, ja sen fade taas siis se kaveri, jonka kunniaks Tampereen universtaan eteen on tällätty se metallimöykky. Mun faija oli arkeologi ja se oli duunissa Kansallismuseon rahakammiossa. Se oli intendentti tai niin ku mä skidinä sanoin, indendentti.

VV:n vaimo oli Ilma. Ne meni naimisiin kai Virroilla, mistä Ilma oli kotosin, ja siellä kulki kansan suussa pitkään hoku: "Ilma Alin ja Väinö Wallin menivät naimisiin." Hieno riimi! Vuonna 1906 VV sai päähänsä vaihtaa sukunimen Voionmaaks, kun se luuli et suku tulee Gotlannista. Sehän oli historiantutkija, ja luulis, et se ois tienny, mut sillä oli kans aika vilkas mielikuvitus. Gotlannin aiempi nimihän oli suomeks Vuojonmaa. "Voionmaa" on E.N. Setälän mukaan väännös siitä. Sit on sellasii tutkijoita, jotka inttää, et Vuojonmaa ois ollu Öölanti. No, oli se sitten päivä tai öö-lanti, joka tapauksessa tollasta juttuu liikkuu.

Sit jos te ihmettelette, et miks VV innostu vaihtaan nimee, nii sukunimien vaihtaminen suomalaisiks oli muotii vuossadan alussa. VV:n kohdalla oli kyl sillai, et se ei ollu mikään porvarillinen nationalisti vaan valistunu suomalainen humanisti ja sosialisti. Suomalaisuus yhdisty sen duuneissa kansanvalistukseen, kuten aikakirjat kertoo.

Mä en koskaan tavannu VV:tä. Mut tietenkin sen ajatuksii siirty eri tavoin myös mulle. Opin, et ihmisil on sivistystahto. Kansanvalistustoiminnassa on kyse tän tahdon huomioon ottamisesta ja vaalimisesta. Se et kyse on tärkeestä asiasta, käy ilmi siitäkin et suomes on kaks sanaa jotka vastaa ruotsin folkbildningiä: kansansivistys ja kansanvalistus. Mä käytän mieluummin sanaa kansanvalistus, koska se yhdistyy semmosiin käsitteisiin kun valistusaika, Voltaire ja kumppanit. Ne on mulle tärkeitä. ¨

Mä uskon, et VV ajatteli tosissaan, et Suomesta vois tehdä sosialistisen valtion, mut muutoksen piti perustuu valistukseen eli kuten nykyään sanotaan tietotaitoon, know-howhun. VV oli siis aika moderni ajattelussaan. Sitä mä en tiedä, et miten paljon siihen vaikutti pohjoismainen tai alkuaan kai tanskalainen folkbildning-liike.

VV varmaan skoolaa limua Pietarin kanssa nyt, kun Suomen koululaiset on pärjänny nii hienosti kansainvälisessä vertailussa. Suomalaiset on saavuttanu tietotaito-tason, mikä on maailman huippuu. Otetaan jaffat sen kunniaks!

Vuoden 1918 sisällissota, valkosten rakentamat keskitysleirit, hävinneen puolen nälkään näännyttäminen, köyhien yleinen kyykyttäminen sisällissodan jälkeen oli hirveä ja onneton tapahtumasarja. VV ei ollu punasten mukana sotimassa tai organisoimassa sotaa.

VV oli hengeltään pasifisti, jos mä oon asian oikein oivaltanu. Taas on kyse vähän idealistisesta ajattelusta, joka kuitenkin perustuu järkeen, rationaalisuuteen. On mieletöntä pistää varoja semmosiin asioihin, mitkä ei edistä kansan henkistä ja ruumiillista hyvinvointii. Ihmisten poliittiset intohimot vaan tuppaa sotkeen järkevää hommien hoitoo. Ja niiden intohimojen raunioita on sit saatu sukupolvesta toiseen raivata.

1920-luvulla VV asettu punasten puolelle. Se oli aktiivi sosialidemokraatti ja kansanvalistusmies. Kun Ståhlberg halus antaa sille jonkin korkeen kunniamerkin, se kieltäyty, ilmeisesti sen takii, et kyse oli porvareiden kunniamerkistä. Meidän kodin seinällä Stadissa oli Kaarlo Juho Ståhlbergin potretti ja sen alla sen kirjotus, että tää potretti tulee korkeen kunniamerkin sijasta. Oli ne aika heppuja, noi Väiskit ja Kallet. Niil oli oma käytöskoodi.

Mä oon tsiigannu VV:tä netistä ja yleensä arviot siitä on myönteisii, mut sen raittiusintoilulle on naurettu. Me sisarukset ruukattiin skoolata, kun oltiin opittu se taito ja kun oltiin koolla. Mut me peitettiin aina VV:n seinällä riippuva taulu, ennen kun me kippisteltiin.

Mä en tiedä kuin paljon Ilma vaikutti VV:n käsityksiin, vissiin aika paljon. Mun fadenmude, siis toi Ilma, oli varsinainen raittiusintoilija. Kun kansalla oli garmee jano sodan jälkeen ja kun jätkät seiso Alkon edessä jonottamas lestii, nii Ilma meni siihen ja rupes sättiin niitä. Et ne kehtaskin viedä ruokarahat pitkäripaseen, ne oli raukkoja kun ne jätti vaimonsa selviytyyn yksin kotona. Mun täti Marjatta veti sen siitä pois.

Ne oli aika naisii noi entisajan tätiset ja mummelit, ja ne pitää ihan ehdottomasti ottaa mukaan historian kirjotuksessa.

Mä funtsaan niin, et ehkä VV ajatteli raittiustoiminnassaan, et jos vallankumous meinataan tehä ja jos halutaan rakentaa inhimillisempi valtio, ei sitä kännipäissä pysty saamaan aikaan tai sit jälki on susihukkasta, niinku se suuressa naapurimaassa monessa suhteessa sit oli. Raittiusasiaakaan ei siis saa irrottaa poliittisesta yhteydestään, sosialistisen Suomen rakentamisesta.

VV:n kohdalla ei o puhuttu useinkaan suhteesta Venäjään. Kun kerran VV oli karjalaisuuden tutkija, se oli aivan varmasti hyvin perillä venäläisestä historiantutkimuksesta ja Neuvostoliiton politiikasta. En tiedä, mitä VV jutteli Jartsevin, Stalinin lähetin, kanssa 1930-luvun lopulla. Olisko vuosien 1939-45 sodat vältetty toisenlaisella diplomatialla? Ainakaan ei voi kehuu, et suomalaispoliitikkojen Venäjän ja Neuvostoliiton tuntemus ois ollu järin korkeella tasolla. Paasikivi oli tietenkin poikkeus. Ja vaik se olikin porvari, ni mä oon digannu monii sen näkemyksii. Harva suomalainen poliitikko osas venäjää tai arvosti Venäjän kulttuuria. Ja musta semmonen on tyhmää.

Jonkinmoisen asiallisen Venäjän ja venäjän tuntemuksen pitäs kuuluu jokasen suomalaisen perustietämykseen, vallankin jos ne on päättävissä asemissa. Tämä oli VV:n kanta, minkä osottaa se, että hänet valittiin siihen delegaatioon, joka neuvotteli rauhan vuonna 1940. Ja kuten Isossa Kirjassa sanotaan: rauhantekijöiden on taivasten valtakunta. Ehkä VV tosiaan nyt kippistelee jaffaa Pietarin kanssa. Mistä sitäkään tietää? Oikeesti.

Jyvaskylan kaupunki yhdyskuntatoimi
Lisää tietoa Väinö Voionmaasta

24.10.08

Elämä on kallis asia - Ja ljublju tebja zhiznj

Kun kuuntelen Ystävän laulua Arja Saijonmaan esittämänä, mielessäni herää monia muistoja. Kiitän mielessäni Juha Watt Vainion hienoa suomennosta, joka välittää tarkasti Vysotskin alkuperäistekstin sisällön ja hengen. Alan ajatella ystäviäni eli kuten heitä voisi myös kutsua, kokemusteni sponsoreita: olemalla puhekumppaneitani, työtovereitani tai muuten vain tuttavia he ovat monien vuosikymmenien aikana antaneet minulle sen, mitä kutsun elämänkokemukseksi, livserfarenhet. Minähän sen kaiken olen tietenkin omaksunut omalla tavallani, mutta ilman ystäviäni ja tuttaviani minun olisi ollut mahdoton kulkea tuota pitkää opintietä. Kiitos siis ystävyydestä ja tuttavuudesta elämänkokemusteni sponsoreille.

Einarin olen tuntenut siitä pitäen, kun 70-luvun alussa kävin Tallinnassa opiskelijaryhmän mukana ja hän toimi meidän oppaanamme. Hänen avullaan olen oppinut ymmärtämään vähän paremmin Viron vaikeata historiaa, maan korkeaa kulttuuria - Viro on laulun maa - ja pitämään yllä minulle tärkeää viron kielen taitoa. Eestlane olla on uhke ja hea.

Vaellustoverini Mortti, Jack, Eki, Rami, Tupla ja Kapu sekä Pena. En tässä mainitse tyttöjä, vaikka he kuuluivat myös siihen aikaan. Yhtenä aamuna koiraa ulkoiluttaessani kuljin puiston läpi täällä Göteborgissa: aurinko kultasi syksyisen maiseman. Aloin aivan huomaamattani hyräillä laulua, jota me joskus vaeltaessamme lauloimme: "Kaunis on aamu kun aurinko taivaan rannalta nousee kullaten metsän ja maat, kukkulat kentät ja veet." Silmiini kihosi pelkkää kiitollisuuden tunnetta muutama kyynel.

Oppikoulun alaluokilla muodostin kaveriporukan kolmen luokkatoverini Osmon, Eeron ja Hannun kanssa. Keräännyimme keskustelemaan mm. Kreikan filosofeista, ja muistan miten kävimme kiistaa siitä, kuka heistä olisi arvostetuin. Olen tietenkin unohtanut, kenen puolta muut pitivät, mutta minun sankarini oli Sokrates. Ja vaikka me emme oikeasti tiedäkään, mitä hän sanoi puolustuksekseen, kun kansantuomioistuin oli päättänyt rankaista häntä kuolemalla nuorison villitsemisestä, Platonin kirjoittama Sokrateen puolustuspuhe on silti lukemisen arvoinen. Hannusta tuli professori kuten Eerostakin, Osmosta taloutta ja maailmaa ymmärtävä tutkija ja minusta yleishumanisti. So it goes.

Perheeni, vaimoni ja meidän neljä tai oikeastaan viisi lasta. Viides on vanhimman tyttären poikaystävä. "Siitä tunnet sä ystävän kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat luotas ois hävinneet pian pois." Stina-vaimoni on pysynyt rinnallani, ja se on elämäni suurimpia lahjoja.

Martti Ahtisaaren mielilaulu on kuulemma "Rakastan elämää". Olen samaa mieltä. "Ja ljublju tebja zhiznj."

Kerran partiolainen, aina partiolainen
Tietoa Sokrateen puolustuspuheesta ruotsiksi

22.10.08

Jumaluusoppia

Maailmassa on paljon hautausmaita. Niitä on eri uskontokunnilla ja niilläkin, jotka eivät usko. Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että on olemassa myös jumalten hautausmaa? Kerran – ja siitä on vain vähän yli tuhat vuotta – suomalaiset palvoivat Ukko-ylijumalaa, he uskoivat Ukon saavan aikaan ukonilmat. Ahti asui vedessä. Mielikki ja Tapio elelivät metsässä, ja heillä oli Nyyrikki-niminen poika. Nuo jumalat ovat aikaa sitten menneet tuonen tuville.
Sinne ovat siirtyneet myös muinaisroomalaisten jumalat, ja niitä olikin monta: Jupiter oli niistä mahtavin, se joka ei uskonut hänen voimaansa oli barbaari tai, kuten me nyt sanoisimme, todellinen juntti. Jupiterista voi lukea historian kirjoista, mutta muuten hän on siirtynyt varjojen maille, jumalten manalaan.
Viisisataa vuotta sitten Huitzilopochtli-niminen jumala vaikutti Meksikossa. Yhtenä ainoana vuonna hänelle uhrattiin 50 000 nuorta naista ja miestä. Kuten Jeesuksen äiti Maria myös hänen äitinsä oli neitsyt. Tämä hairahtui liehakoimaan auringon kanssa, ja siitä syntyi sitten Huitzilopochtli. Kun Huitzilopochtlin tuli jano, sitä sammuttamaan tarvittiin tuhansia litroja ihmisverta. Vaan nyt hänkin, tuo aikanaan Allahin vertainen jumala, on yhtä unohdettu kuin Pekka Virtanen tai Pirkko Salminen tai kuka tahansa tavallinen edesmennyt suomalainen.
Tunnetteko Damonan, Esuksen, Drunementonin, Silvanan, Dervonesin, Adsallutin tai Devan? Onko teille tuttu Belisama, Uxellimus, Borvo, Grannos tai Mogons? Ettekö tunne heitä? He olivat kaikki jumalia, joita miljoonat ihmiset palvoivat. He päättivät ihmisten kohtaloista, heiltä rukoiltiin menestystä, ja he päästivät kaikenlaisista pinteistä.
Ihmiset raatoivat sukupolvi toisensa jälkeen rakentaakseen jumalilleen temppeleitä kivista. Jumalten tahtoa tulkitsemaan tarvittiin pappeja jos jonkinlaisia. Se, joka epäili saati pilkkasi jumalia, oli tuhon oma. Oikeauskoisten armeijat kävivät taisteluun vääräuskoisten joukkioita vastaan. Kuolleiden jumalten puolesta kuolleille rakennettiin sankarihautausmaita. Unohdus on kuitenkin koitunut noiden jumalolentojen kohtaloksi, jotka sytyttivät uhrimielen niin monissa ihmisissä.
Kuka hallitsi Niilin laaksoa aikanaan? Kuka oli se mahtava hahmo? Sutekh tietenkin. Varjojen vanki jo hänkin kuten Respeh, Anath, Ashtoreth, Nebo, Malkek, Ahtijah, Isis, Ptah, Baal, Astarte, Hadad, Dagon, Yau, Amon-Re, Osiris, Molech, Tammuz, Venus, Beltis, Nusku, Aa, Sin, Apsu, Elali. Kaikki nuo ja tuhannet muut jumalat olivat kaikkivoipia, kaikkitietäviä, kuolemattomia. Ja kaikki ne ovat nyt kuolleita.
Haluaisin, että Limperin Hilman muisto säilyisi sukupolvelta toiselle. Tehän tunnette tuon raatajan, josta Veikko Lavi teki ikimuistettavan balladin. Hilman haudalle voisi sytyttää liekin, joka palaisi samalla tavoin kuin hän raatoi: aamusta yöhön, kesät ja talvet, tuulet ja tuiskut. Ehkä ajan kuluessa voisimme järjestää sinne pyhiinvaellusmatkojakin. En vain tiedä, missä se hauta sijaitsee.


19.10.08

Yksilö vaikka jos sortuisi ...

Mielikolumnistini on nimeltään Svetlana Aleksievitsh, valkovenäläinen kirjailija, joka aina silloin tällöin esiintyy Göteborgs Posten-lehden kulttuurisivuilla. Tänään hän kertoo, miten poliisit pysäyttivät hänen tuttavansa ja muutaman muun auton Minskiin johtavalla tiellä. Poliisit eivät kertoneet, miksi he olivat käskeneet autojen pysähtyä ja muodostaa suman ajoradalle.

Kohta tietä pitkin alkoi lähestyä ajoneuvo: tultuaan suman luo sen ajaja ei suinkaan jarruttanut vaan painoi täysillä päin muita autoja. Jotkin näistä paiskautuivat ojaan, yksi kääntyi ympäri, ja siinä olleet äiti ja lapsi saatiin viime hetkellä
vedettyä ulos. Kun poliisit eivät onnistuneet omin neuvoin pysäyttämään kaaharia, he keksivät muodostaa tiellä liikkuneista ajokeista muurin tämän eteen.

Valko-Venäjä on Lukashenkon johtaman diktatuurin kynsissä. Hän ja hänen valtakoneistonsa piittaavat ihmishengestä yhtä vähän kuin Neuvosto-Venäjä. Tästäkin Svetlana Aleksievitshillä on anekdootti kolumnissaan.

Eisenhower uteli sodan jälkeen marsalkka Zhukovilta, kuinka neuvostopanssarit olivat onnistuneet ylittämään natsien miinakentät. "Lähetimme sinne ensin jalkaväkeä," Zhukov vastasi. Samanlaisesta välinpitämättömästä suhtautumisesta sotilaiden henkeä kohtaan voivat kertoa myös puna-armeijaa vastaan taistelleet suomalaiset.

Voitto ja valta merkitsevät kaikkea, yksilö ei mitään. Me ihmiset menemme vuosisadasta toiseen mukaan tuohon veriseen leikkiin joko pakosta tai omaa typeryyttämme. Kerron omasta typeryydestäni: lauloin nuoruudessani Varshavjankaa, jossa on sanat "Yksilö vaikka jos sortuisi siellä, muistonsa konsana kuolla ei voi."
Muisteleeko kukaan Gulagin, Goman, Kamputsean ... uhreja yksilöinä? Ehkä Srebrenican verilöylyn uhrien tunnistus ja muistaminen sujuvat paremmin.

Varshavjankassa on myös sanat: "Hirveä joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se." Olemme päässeet uudelle vuosisadalle holokausteja savuavasta 1900-luvusta. Mutta olemmeko päässeet irti siitä älyn ja tunteen sumentavasta totalitarismista, jota utopioita luvanneet ideologiat ovat meille tarjonneet?

Kirjoitin tämän blogin ajatellen Anna Politkovskajaa, jonka kansalaisrohkeutta ihailen. Ona zhiva, potomu shto pravda nikogda ne budet umirat'. Hän elää, koska totuus ei kuole koskaan. Toivon, että meillä yksilöinä olisi rohkeutta aina nousta pieniä ja suuria napoleoneja, hitlereitä ja stalineja vastaan. Yksilön kyykyttäminen, sortaminen ja tappaminen on aina paha asia. Mikään ideologia ei pyhitä sitä.