Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n armollisella tuella ja J.V. Snellmanin johtamien fennomaanien tarmokkaalla toiminnalla suomesta saatiin suuriruhtinaskunnassamme virallinen kieli. On huomattava, että suomesta ei tullut asetuksen jälkeen ruotsin kanssa tasavertainen kieli, sillä suomeksi saatiin asetuksen nojalla hoitaa julkisia asioita vain sikäli, kuin ne nimenomaan koskivat suomenkielistä väestöä. Maan virallisena pääkielenä pysyi edelleen ruotsi.
Kраткое пояснение
Швеция и Финляндия были одной страной более 600 лет,
прибл. от
1200 года до «Финской войны» 1808-1809 гг. Финский не имел официального
статуса в течение этого времени, хотя и был основным языком в восточной
части Швеции,
т.е. на территории, которую мы теперь называем Финляндия. Россия
выиграла Финскую войну. Финляндия получила статус «Великого княжества
Финляндского» под властью русского царя.
В Великом княжестве Финляндском большинство говорило на финском языке, и группа образованных финнов хотела повысить статус языка. Йохан Вилхелм Снеллман был наиболее важным человеком в этой группе, которая называлась «фенноманы» ("борцы за финский язык"). Царь Александр II считал, что статус финского слишком низок. Он сочувствовал идеям фенноманов. Он понимал: если поднять статус языка, финны будут ещё более преданными подданными. Фенноманы и особенно Снеллман поддержали его. И первого августа в 1863 году царь издал указ о языке. Это постановление подняло статус финского языка. Теперь финны могли использовать свой язык в общественных делах вместо шведского языка.
В Великом княжестве Финляндском большинство говорило на финском языке, и группа образованных финнов хотела повысить статус языка. Йохан Вилхелм Снеллман был наиболее важным человеком в этой группе, которая называлась «фенноманы» ("борцы за финский язык"). Царь Александр II считал, что статус финского слишком низок. Он сочувствовал идеям фенноманов. Он понимал: если поднять статус языка, финны будут ещё более преданными подданными. Фенноманы и особенно Снеллман поддержали его. И первого августа в 1863 году царь издал указ о языке. Это постановление подняло статус финского языка. Теперь финны могли использовать свой язык в общественных делах вместо шведского языка.
Финляндия в настоящее время является страной с двумя официальными языками - финским и шведским. Люди, которые говорят на шведском как родном языке, образуют меньшинство - около 6% от населения в 5,4 мил. человек. Русские также образуют довольно большое меньшинство в Финляндии, прибл. 60 000 человек. И я написал этот пост, так как случайно услышал об этом важном деле первого августа в новостях на русском языке финляндского радиовещания.
Olen hyvin iloinen siitä, että suomen kielen asema kohentui 150 vuotta sitten. Työ suomen kielen puolesta on siitämisin jatkunut ja jatkuu sitkeästi edelleen. Siihen kuuluu mm. se, että suomen kielestä on tullut virallinen vähemmistökieli Ruotsissa. Sitä edustaa myös se, että noin 50 Ruotsin kuntaa on liittynyt suomenkieliseen hallintoalueeseen. Tästä voitte lukea lisää tuosta ruotsinsuomalaisille tärkeästä asiasta. Keisarillinen 150-vuotias asetus on katsottavissa tässä osoitteessa.
Sain edellä esittämääni asiaan palautetta Virosta. Tuttavani vuosikymmenten takaa kirjoittaa:
Väga tähelepanuväärne sündmus! Palju õnne ja aitäh,
et seda meeles pead ja kõigile meelde tuletad!
(Todella huomionarvoinen tapahtuma! Paljon onnea ja kiitos, että pidät sen mielessä ja muistutat siitä kaikkia!)
Virolaiset jos ketkä ymmärtävät edellä esittämäni asian merkityksen. Olen hyvin iloinen, että suomen kielestä puhuessani voin viitata sekä venäläisten myönteiseen osuuteen kielemme käytön kehityksessä että virolaisiin, joiden kiintymys omaan kieleensä on aina innoittanut minua, suomenharrastajaa.
Olemme kiinteästi mukana globaalissa vuorovaikutuksessa, mutta emme saa unohtaa paikkaa, jossa elämme.Tästä puhutaan "glokalisaationa". Kaikkien kielten vaaliminen riippumatta niiden puhujien määrästä on glokaalista ajattelua.
Tässä vastaväite käsilläolevaan blogiin, johon täytyy suhtautua vakavasti; poimin tämän tiiviisti muotoillun tekstin suomenruotsalaisesta Astra Nova-kausikkaasta:
"De som förhärligar det ryska väldet i Finland fram om Svea rikets kan inte förneka den tid av ofärd och förryskning som sporrade fosterlandsvänner i Finland till aktivt motstånd mot den rigorösa regimen. Olika manifest mot Finlands autonomi utgavs, bl.a. språkmanifestet, enligt vilket ryskan skulle bli obligatorisk i alla landets skolor och 1901 års värnpliktslag, som innebar nedläggning av Finlands egen armé. Föreningsfriheten skars ned liksom också yttrandefriheten."
Tuohon voi tietenkin vastata eri tavoin. Jos asiaa tarkastelee Venäjän kannalta, kyse oli Suomen liittämisestä tiiviimmin osaksi valtakuntaa. Tässä Heikki Ylikankaan aiheeseen liittyvä kannanotto (lähde: http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/ylikang.htm):
... Miksi Suomi sitten sai autonomian? Perinteinen vastaus on ollut, että Aleksanteri I oli liberalismin ja valistuksen lumoissa, mutta vanhemmiten ärsyyntyi. Nikolai I puolestaan oli taantumuksellinen. Toinen vastaus on ollut se, että autonomian avulla Suomi haluttiin erottaa Ruotsista. Pääkaupunkikin siirrettiin Helsinkiin. Taustalla olivat myös sotilaalliset syyt: keisari arveli joutuvansa sotaan Napoleonia vastaan ja että tällä tavoin Suomi saatiin lojaaliksi Venäjälle.
Olisiko Venäjällä ollut sitten muita vaihtoehtoja kuin autonomia Suomen hallitsemiseksi? Sellaisia ei olisi ollut, koska tällöin Suomi olisi pitänyt alistaa Venäjän keskushallinnon alaisuuteen ja se oli mahdotonta, koska Venäjällä ei ollut toimivaa keskushallintoa. (Esimerkiksi Aleksanteri II kehui, kuinka helppoa Suomen hallitseminen oli.) Venäjä toimi samalla tavoin kaikkien valloitusmaiden kanssa. Se jätti lait voimaan, sijoitti sotaväkeä ja asetti kenraalikuvernöörin.
Miksi sitten sortokausi alkoi? Yhtenä selityksenä on ollut Saksan keisarikunnan synty ja vahvistuminen. Se aiheutti Venäjällä panslavismia. Sortokausi alkoi kuitenkin vasta vuodesta 1890 (postimanifesti), aikajana tulee liian pitkälliseksi ollakseen selittävä. Välittömän syyn täytyy olla 1880-luvulla.
Aleksanteri III aikana Venäjä muodosti periaatteessa länsimaisen oikeusvaltion. Sen rikoslaki oli Preussista ja siviililainsäädäntö Ranskasta. Sillä oli tehokas keskushallinto. Tämän jälkeen oli edellytykset Suomen hallitsemiseksi.
Suomen sodan aikana talonpojat suhtautuivat erityisen kielteisesti Venäjään, mutta Etelä-Suomen säätyläiset suopeammin. Eliitti katsoi, ettei Ruotsi pysty Suomea puolustamaan ja että Venäjän valta tarjoaa virkakärriääriä ja taloudellisia etuja. [Vrt. Eu nyt ?] Toiveet Venäjän suopeudesta toteutuivatkin hyvin vuosisadan loppuun asti ja pelot huonosti, esimerkiksi talonpojat vapautuivat ruoturasituksista. Autonomian lopussa syntyi ongelmia, ja eliitti alkoi vastustaa Venäjän pyrkimyksiä (koska asema hallinnossa laski). Talonpoikaisto oli myöntyväisempi.
Autonomian ensi puolisko 1809-1863 hallittiin ilman valtiopäiviä, virkavaltion kautta. Aika oli virkamiehille "paratiisi". Palkat olivat korkeat, lisäpalkkiot tuntuvat, eläkkeet hyvät (näin ei ollut Ruotsissa). Virkamiehillä oli huomattavat sosiaaliedut, status korkea ja työmäärä vähäinen...
Olemme kiinteästi mukana globaalissa vuorovaikutuksessa, mutta emme saa unohtaa paikkaa, jossa elämme.Tästä puhutaan "glokalisaationa". Kaikkien kielten vaaliminen riippumatta niiden puhujien määrästä on glokaalista ajattelua.
Tässä vastaväite käsilläolevaan blogiin, johon täytyy suhtautua vakavasti; poimin tämän tiiviisti muotoillun tekstin suomenruotsalaisesta Astra Nova-kausikkaasta:
"De som förhärligar det ryska väldet i Finland fram om Svea rikets kan inte förneka den tid av ofärd och förryskning som sporrade fosterlandsvänner i Finland till aktivt motstånd mot den rigorösa regimen. Olika manifest mot Finlands autonomi utgavs, bl.a. språkmanifestet, enligt vilket ryskan skulle bli obligatorisk i alla landets skolor och 1901 års värnpliktslag, som innebar nedläggning av Finlands egen armé. Föreningsfriheten skars ned liksom också yttrandefriheten."
Tuohon voi tietenkin vastata eri tavoin. Jos asiaa tarkastelee Venäjän kannalta, kyse oli Suomen liittämisestä tiiviimmin osaksi valtakuntaa. Tässä Heikki Ylikankaan aiheeseen liittyvä kannanotto (lähde: http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/ylikang.htm):
... Miksi Suomi sitten sai autonomian? Perinteinen vastaus on ollut, että Aleksanteri I oli liberalismin ja valistuksen lumoissa, mutta vanhemmiten ärsyyntyi. Nikolai I puolestaan oli taantumuksellinen. Toinen vastaus on ollut se, että autonomian avulla Suomi haluttiin erottaa Ruotsista. Pääkaupunkikin siirrettiin Helsinkiin. Taustalla olivat myös sotilaalliset syyt: keisari arveli joutuvansa sotaan Napoleonia vastaan ja että tällä tavoin Suomi saatiin lojaaliksi Venäjälle.
Olisiko Venäjällä ollut sitten muita vaihtoehtoja kuin autonomia Suomen hallitsemiseksi? Sellaisia ei olisi ollut, koska tällöin Suomi olisi pitänyt alistaa Venäjän keskushallinnon alaisuuteen ja se oli mahdotonta, koska Venäjällä ei ollut toimivaa keskushallintoa. (Esimerkiksi Aleksanteri II kehui, kuinka helppoa Suomen hallitseminen oli.) Venäjä toimi samalla tavoin kaikkien valloitusmaiden kanssa. Se jätti lait voimaan, sijoitti sotaväkeä ja asetti kenraalikuvernöörin.
Miksi sitten sortokausi alkoi? Yhtenä selityksenä on ollut Saksan keisarikunnan synty ja vahvistuminen. Se aiheutti Venäjällä panslavismia. Sortokausi alkoi kuitenkin vasta vuodesta 1890 (postimanifesti), aikajana tulee liian pitkälliseksi ollakseen selittävä. Välittömän syyn täytyy olla 1880-luvulla.
Aleksanteri III aikana Venäjä muodosti periaatteessa länsimaisen oikeusvaltion. Sen rikoslaki oli Preussista ja siviililainsäädäntö Ranskasta. Sillä oli tehokas keskushallinto. Tämän jälkeen oli edellytykset Suomen hallitsemiseksi.
Suomen sodan aikana talonpojat suhtautuivat erityisen kielteisesti Venäjään, mutta Etelä-Suomen säätyläiset suopeammin. Eliitti katsoi, ettei Ruotsi pysty Suomea puolustamaan ja että Venäjän valta tarjoaa virkakärriääriä ja taloudellisia etuja. [Vrt. Eu nyt ?] Toiveet Venäjän suopeudesta toteutuivatkin hyvin vuosisadan loppuun asti ja pelot huonosti, esimerkiksi talonpojat vapautuivat ruoturasituksista. Autonomian lopussa syntyi ongelmia, ja eliitti alkoi vastustaa Venäjän pyrkimyksiä (koska asema hallinnossa laski). Talonpoikaisto oli myöntyväisempi.
Autonomian ensi puolisko 1809-1863 hallittiin ilman valtiopäiviä, virkavaltion kautta. Aika oli virkamiehille "paratiisi". Palkat olivat korkeat, lisäpalkkiot tuntuvat, eläkkeet hyvät (näin ei ollut Ruotsissa). Virkamiehillä oli huomattavat sosiaaliedut, status korkea ja työmäärä vähäinen...
