21.3.14

Onko tietoa eli miten ymmärtäminen tapahtuu?

Me kannamme mielessämme hyvin paljon kaikenlaista tietoa, joka vaikuttaa välittömästi arkisiin keskusteluihin. Yksi tapahtuma sai minut hiljattain pohtimaan tätä. Ja kun ajattelin sitä, aloin muistella useita muita samanlaisia sattumuksia. Kyse on hyvin tavallisesta asiasta.
              Menin aamutuimaan hammaslääkäriin. Olin asettunut hoitotuoliin ja katselin ulos ikkunasta. Hammaaslääkäri valmistautui työhönsä. Hän kääntyi puoleeni ja kysyi: "Onk se alkanu vaalentua?" Ajattelin, että hän halusi olla hetken sosiaalinen. "Joo, siltä näyttää," vastasin katsellen vaalenevaa taivasta. Hän katseli minua kummissaan: "Niin, mä tarkotin sun etuhammasta." Hän oli edelliskerralla laittanut hammasta vaalentavia kristalleja etuhampaaseeni ja halusi tietää, olinko huomannut mitään eroa.
              Tulkitsin "vaalentumisen" toisin kuin hammaslääkärini tarkoitti, mikä aiheutti väärinymmärtämisen. Jäin poran suhistessa miettimään, miten nopeasti kaikki tapahtuu keskustelussa. Tässä tapauksessa väärintulkintani korjaamiseen ei mennyt varmaan nanosekuntiakaan. 
Hampaiden valaisua
 

             












Me ymmärrämme asiat paikallisesti. Jos joku kysyy: "Mihin sä oot menossa?", tavallisin tulkinta on se, että kyse on menoaikeesta senhetkisessä tilanteessa. Mutta miten onnistumme samassa sekunnin siunaamassa karsimaan vaihtoehtoiset järkevät vaihtoehdot pois? "Olla menossa" voisi viitata esimerkiksi elämisen suuntaan ("asiat ovat menossa huonoon suuntaan"). Sanoin kerran työpaikkani kirjaston taukohuoneessa: "Ei se noita häiritse" vastauksena työtoverini kysymykseen: "Puhutaankohan me liian kovaa?" Juuri samalla hetkellä kirjastonjohtajatar astui huoneeseen. Ja meitä nauratti niin. Muutimme sanomukseni tulkintaa salamannopeasti koko juttuporukka.

             Naurunpyrähdyksemme on helppo selittää: johtajatar oli aika jyrkkä ihminen. Meidän suhteemme häneen oli yhteistä tietoamme, joka vaikutti siihen, että lausumastani tuli juuri tietyllä tavalla monitulkintainen. "Se" viittasi joko jutteluumme tai johtajaan, "noita" joko kirjaston asiakkaisiin tai kyseiseen johtajaan. 

             Keskustelu tapahtuu puheissaolijoiden yhteisen tiedon varassa. Samoissa paikoissa elävien ihmisten kesken tällaista tietoa kehittyy paljon, mutta jos oleskelemme vieraassa maassa, saatamme sikäläisten kanssa keskustellessamme sanoa semmoista, joka paljastaa, että meiltä puuttuu paikallinen yhteinen tieto. Sitä voisi kutsua myös "hiljaiseksi tiedoksi", koska siitä ei juuri koskaan puhuta. Tämä johtuu taas siitä, että sitä tai sen merkitystä ei huomata, vaikka se on keskeinen vuorovaikutusta kannattava tieto- ja tuntemuspohja. 

             Tuo tieto voi olla myös eri tavoin kytkettynä päälle. Me äkkäämme puhekumppa­neittemme käytöksestä tavallisesti aika helposti, ovatko he kytkeneet tuota tietoa päälle vai eivät. Kun se ei ole heillä päällä, meistä tuntuu, että he eivät ole läsnä. He puhuvat ympäripyöreästi ja innottomasti ja pyrkivät päättämään keskustelun mahdollisimman pian. Kaikilla meillä on kokemuksia henkilöistä, jotka esimerkiksi puhelimessa keskustellessaan rupeavat räpläämään tietokoneella ja vastailevat tyhjin lausein puuta heinää. He eivät ole "mukana jutussa", minkä voimme kokea hyvinkin loukkaavana käytöksenä.

             Aloitamme keskustelun usein olettamalla enemmän tai vähemmän tietoisesti, että puhekumppani jakaa tietyn yhteisen tiedon meidän kanssamme. Olettamuksemme saattavat olla vääriä, mikä johtaa ongelmiin. Jos hammaslääkärini olisi kysynyt: "Onks sun etuhammas alkanut vaaleta?", olisin oitis vastannut hänelle asianmukaisesti. Hän oletti, että siinä hoitotuolissa istuessani ajattelen vain hampaitani, kun mietteeni itse teossa liikkuivat siinä, mitä näin ikkunasta. Tämä ristiriita vaikutti siihen, että tulkitsin hänen lausumansa väärin.
             Kun ihmisillä on paljon yhteistä kokemusta ja etenkin jos he vielä elävät yhdessä, he voivat käyttää yleisiä sanoja. Heidän mietteensä liikkuvat ehkä samoissa aiheissa, ja näin heidän ei tarvitse ponnistella toistensa ymmärtämisessä eikä heidän välillään synny väärintulkintoja. 
             Toki tilanne voi olla aivan päinvastainen, sellainen että arkinen vuorovaikutus on täynnä väärinkäsittämistä ja siitä johtuvaa keskustelun tökkimistä. Ehkä tällaisissa tapauksissa olisi hyvä, jos se vain muuten kävisi päinsä, nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä, miksi keskustelu tökkii. 
             Ja muutenkin: ehkä voisimme pohtia yhdessä sitä, miten puhumme toisillemme ja miten tulkitsemme toisiamme. Kysehän ei ole sen kummemmasta asiasta kuin suhteiden kohentamisesta eli eräänlaisesta sosiaalisten piippujen nuohoamisesta. Kun nuohous on suoritettu, savupiipussa on parempi veto.
Nuohooja kissansa kanssa
 

9.3.14

Hur använder man kropp på finska?

Nedan har jag samlat finska ord och uttryck med deras svenska motsvarigheter som har med olika kroppsdelar att göra. Efter listan berättar jag kort om likheter och skillnader mellan svenska och finska i fråga om hur man använder dessa ord.
 
Vitruvianske mannen


1. ande henki

henki 'ande, spirit', henkilö 'person', henkiä 'andas' (naturen andas frid), hengittää 'andas', hengellinen 'andlig', henkevä 'spirituell', henkilökohtainen 'personlig', henkilöityä 'personifiera', henkilöauto 'personbil', henkilöys-todistus 'identitetsbevis, leg.' (även: henkilöllisyystodistus), henkilötunnus 'personnummer'
Viisi henkeä 'fem personer'
viisihenkinen perhe 'familj med fem personer'
Ajan henki 'tidens anda'
Se maksaa kruunun henkeä kohti 'Det kostar en krona per person'
Pyhä Henki 'den Helige Anden' > < paha henki 'den onde'
Olla hengen hädässä 'vara i nöd, livshotande situation'

2. arsle : perse 
Olla perse auki 'vara arsle öppet, inte ha pengar'
mennä perseelleen 'gå på sitt arsle, ramla ned, gå åt Fanders'

3. bak : taka- 
takana, takaa, taakse 'bakom, (från) bakom, (till) bakom', takaisin 'tillbaka', takamus 'bak', takavarikoida 'lägga beslag', takerrella 'haka upp sig', takaaja 'borgensman', taata 'garantera', tausta 'bakgrund', taustoittaa 'förse med bakgrund', taka-ajatus 'baktanke', takahammas 'oxel/ kindtand, takaisku 'bakslag'
Omasta takaa 'för egen del'
olan takaa 'från bakom skuldran, med all kraft'
tavan takaa 'allt emellanåt'
kahden päivän takaa 'sedan två dagar'
ajaa takaa 'driva bakom, jaga, söka' 

4. bringa, bröst, byst : rinta, (povi, hög stil), (parmas, gammalt)
rinnat 'bröst' (även povi o. tissit), rintama 'front', rinnastaa 'jämföra', rinnakkainen 'parallell', rinnakkaisluokka 'parallellklass', rintakehä 'bröstkorg', rinne 'sluttning, slänt'
Olla rinnalla 'vara med och stödja'
Pysyä rinnalla 'hålla jämna steg med ngn'
Päästä rinnalle 'komma i kapp'
Rinta rinnan ''sida vid sida'
Antaa rintaa 'ge bröst'

5. finger : sormi
sormeilla 'fingra (neg. bibetydelse)', sormus 'ring (t.ex. i fingret)', sormikas 'handske' 

6. fot, ben : jalka
jalusta 'stativ', jaloitella 'promenera, sträcka på benen', jalkautua 'börja röra sig till fots', jalkapallo 'fotboll', pöydänjalka 'bordsben'
Pyöriä jaloissa 'snurra i fötter' (om barn) 'vara i väg'

7. fot, fotben : jalka, jalkaterä
jalkahiki 'fotsvett', tuhatjalkainen 'tusen-foting', jalkakäytävä 'fotgång, trottoar', jalkapöytä '(ordagrant) fotbord, fotvalv'
Kengät jalassa 'skorna i foten' 
Tehdä jalkakamppi 'sätta krokben för ngn'

8. hand : käsi
käsittää 'gripa, begripa', käsite 'begrepp', käsitys 'uppfattning', käsitellä 'behandla'
Tehdä käsin 'göra med händerna' 
Sieltä käsin 'från det hållet'
Olla käsillä 'vara tillhands'
Saada käsiinsä 'få tag i ngt'
Kultainen kädenpuristus 'gyllene handskakning, fallskärm'

9. handflat : kämmen
mesikämmen 'mjödhand­flata', 'björn', päivänkämmen 'dagens
hand­flata', 'solens spegling i vattnet'

10. hjärta : sydän
sydämellinen 'hjärtlig', sydämistyä 'bli uppretad', sydämikkö 'ilsken person', sydänkohtaus 'hjärtslag, hjärtatatck', lampun sydän 'lampans hjärta, veke', sydänkesä/-talvi 'mitten av sommar/vinter', sydänajatus 'innersta tanke', sydänkäpy 'hjärtekotte, hjärtegryn' 
Sydän sykähtää onnesta 'hjärtat slår till av lycka'
Käsi sydämellä 'handen på hjärtat
Olla sydämenasia 'vara hjärtesak' 
Sydäntä riipaiseva 'hjärtatskärande, hemsk'

11. huvud : pää (även: ända, slut)
päihtyä 'bli berusad', päätellä 'sluta sig till, dra slutsatser', päättyä 'avsluta, upphöra', päättää 'avsluta, besluta', päätös 'beslut'
Sinne päin 'dit åt'' 
Hattu päässä 'hatten i huvudet'
Olla päissään 'vara i sina huvud' 'vara berusad'

12. knä, led : polvi
polvi, 'generation', 'krök, kurva', (suku)polvi 'släktled, genera­tion, polvistua 'knäböja', polveutua 'härstamma', polveilla 'kröka, slingra', polviasento 'knäställning', polvihousut 'knäbyxor'
Joutua polvilleen 'bli tvingad på sina knän, förlora' 

13. knog : rystynen
Rystyset valkeina 'med vita knogar, när man verkligen försöker få ngt gjort'
Man räknar upp månaderna med hjälp av knogarna. 

14. kropp : keho
kehonrakentaja 'kropps­byggare, bodybuilder' 
Keho 'kropp' är ett rel. nytt ord i finska. Det finns även kalmo 'lik' av kalma 'död' (även kuolema) men det används sällan. 

15. kropp, lik : ruumis
ruumiillinen 'fysisk', ruumiillistaa 'förkroppsliga' 
Ruumiin ja hengen ravinto 'kroppens och andens näring'

16. lår : reisi
Ordet betyder 'lår', men används också som byggterm; 
arm i not
Kiivetä reisiä pitkin ylös 'klättra längs lårar uppåt, gifta sig med en rik kvinna' 
Olla kahareisin 'vara i grensle' 

17. knytnäven : nyrkki
nyrkkeily 'boxning', nyrkkeillä 'boxas', nyrkkisääntö 'knytnävesregel, tum­regel', nyrkkipyykki 'handtvätt', nyrkkirauta 'knogjärn'
Olla nyrkit pystyssä 'vara k. uppåt, hota slåss'
Olla nyrkit savessa 'vara k. i lera, vara berusad'
Osua/sattua kuin nyrkki silmään 'träffa som näven i ögat, träffa mitt i prick'

18. rygg : selkä
selättää få ngn på rygg, besegra', seläke 'filé', selänne 'höjdsträckning', 'frontsystem' i meteorologi, selusta 'ryggstycke, bakre ställningar i krig', selkäasento 'ryggläge', selkäpii 'ryggrad', selkämys '(bokens) rygg', tuolin selkä 'stolsrygg', järvenselkä 'sjörygg, fjärd', vuoren selkä 'bergsrygg', kädenselkä 'handrygg', yönselkä 'nattens rygg, mörker'
Istua selin 'sitta med ryggen till'
Ovi on selällään Dörren är "sepposen" på sin rygg, vidöppen'
Karmia selkäpiitä 'svida ryggrad, vara mycket obehagligt'
Asua Jumalan selän takana 'bo bakom Guds rygg, långt från all ära o. redlighet'

19. ryggmärg : selkäydin
 ytimekäs 'kärnfull', ydinvoima 'kärnkraft', ydinalue 'kärnområde', ydinajatus '(ordagrant) kärntanke, poäng, point'
Villakoiran ydin 'pudelns kärna'

20. ryggrad : selkäranka
selkärangattomuus 'ryggradlöshet, håll­ningslöshet'
Hänellä on/ei ole selkärankaa 'Hen har/har inte ryggrad, moral'.

21. sida : kylki
kylki 'flank', (båt) sida', kyljys 'kotlett', kylkiäinen 'tillägg, bonus', kylkiluu 'revben'
Olla jnk kyljessä 'vara i ngns sida, vara vid/hos/intill ngn
Olla kyljetysten 'vara intill varandra sida vid sida'
Maata kyljellään 'ligga på sidan'

22. tå : varvas
varvastella 'gå på tårna', varvasastuja 'tågångare', varvasnivel 'tåled'
Olla varpaisillaan 'vara i sina tårna, vara försiktig, rädd för ngt'

23. tumme : peukalo
peukaloida 'tumma' (neg. bibetydelse)', poropeukalo 'klumpig', peukaloinen 'tummeliten, pyssling'
Olla peukalo keskellä käm­mentä 'ha tummen mitt på handflatan'

24. vad, smalben : sääri
säärys, säärystin 'damask, benskydd',  kapeasäärinen 'smalbenig' 

25. öga : silmä
silmä 'öga, maska (handarbete), silmätä 'ta en titt, kika', silmäys 'ögonkast', silmäillä 'ögna, titta omkring', silmu 'knopp', silmukka 'ögla', silmukoida 'göra öglor', silmitön 'hejdlös', silmää-tekevä 'pamp, höjdare (person, ordagrant: 'ögon-görande'), silminnähtävä 'klar, tydlig' (ordagrant: 'synlig med ögonen'), silmänilo 'ögonfröjd', silmäterä 'pupill, ögonsten', silmätikku (ordagrant) 'ögonsticka' - olla silmätikkuna 'vara en nagel i ögat på ngn', silmänkääntäjä 'illusionist' (ordagrant: 'ögon-vändare') + tiotals sammansättningar och avledningar.   


Iakttagelser
1. finska: henki / svenska: ande 
När man anger antalet personer säger man t.ex. ”viisi henkeä”, ordagrant: ”fem ande”. 
Finskans ”henki” har således ett större betydelseomfång än svenskans ”ande”.  

2. käsi, pää, jalka / resp.: hand, huvud, fot/ben
Båda språken använder dessa mycket gamla ord som allmänna adverb. T.ex. olla käsillä = vara tillhands. Ord som bords-ben förekommer i finska som översättningslån pöydän-jalka. Observera att finskans käsi betyder både hand och arm, samt att jalka är både fot och ben på svenska. 

3. sydän / hjärta

Båda språken har liknande användningar av ord motsv. hjärtlig, hjärtattack, hjärtesak, hjärtegryn. Finskan uttrycker även 'ilska' med detta ord, t.ex. sydämistyä 'bli förbannad'. Man kan vara sydämikkö (äldre stil) 'vresig, ilsken person'. Sydäntalvi 'hjärtvinter' hetermidvinter” på svenska.

4. polvi / knä

Språken skiljer åt i fråga om överförda betydelser. I latin finns "genus:generis" 'härstamning; familj, stam, släkt' samt "generare" 'föda; (pass.) vara född, härsamma' som gett "generation". Latinets "genu" betyder 'knä' eller 'polvi' på finska som kanske har gett "suku-polvi" 'släktled' och verbet polveutua 'härstamma' som härletts från polvi 'knä'
 
5. rinta / byst, bröst, bringa

Finska ord där rinta ingår har några motsvarigheter i vissa svenska sammansattningar, t.ex. rinta-maito ”bröstmjölk”. Men annars uttrycks de härledda ord i finska som har rinta som sin stam på andra sätt i svenska, t.ex. rintama ”front”, rinnastaa ”jämföra” osv. 
 
6. selkä / rygg

Motsvarigheten till finskans selkä används i svenska sammansättningar som t.ex. ryggläge, ryggstycke och stolsrygg. Finskan har dock bildat ett stort antal avledningar av selkä som inte uttrycks med rygg på svenska. T.ex. järven-selkä "sjö rygg", yön-selkä "nattens rygg". Även ord motsvarande filé (seläke) och frontsystem (i meteorologi) (selänne) härleds från selkä 'rygg' i finska. 

Det finns uppenbara likheter mellan finska och svenska i fråga om lexifiering av begrepp som t.ex. bords-ben / pöydän-jalka, hjärte-sak / sydämen-asia, rygg-läge / selkä-asento. 
När det gäller skillnader märker man att svenska ofta har olika ord (filé, frontsystem, besegra) medan finska skapar nya ord med hjälp av avledningsändelser (motsv. seläke, selänne, selättää).   

Talesätt

Båda språken har ett stort antal gemensamma talesätt, som t.ex. tidens anda, den helige anden, handen på hjärtat, hjärtskärande, ha tummen mitt på handflatan, någon har/har inte ryggrad osv.). 
Finskans egen fraseologi omfattar många uttryck där olika kroppsdelar ingår: sieltä käsin (ordagrant) 'därifrån med händer, från det hållet', talon kyljessä 'i husets sida, vid huset', omasta takaa (ordagrant) 'från-egen bakom, för egen del', olan takaa (ordagrant) 'från-bakom skuldran, med kraft', ovi on selällään 'dörren är på-sin-rygg, vidöppen' (även sepposen selällään). 
Nyare uttryck omfattar sådana som nyrkit savessa 'med knytnävarna i lera, i berusat tillstånd', osua kuin nyrkki silmään 'träffa som näve i ögat, fullträff', olla perse auki 'vara arslet öppet, vara utan pengar' och det vackra talesättet asua Jumalan selän takana Herran kukkarossa 'bo bakom Guds rygg i Herrens pung'. (Obs "kukkaro" har inte den anatomiska betydelse 'scrotum' som "pung" har i svenska.)


Lisäys

Nuori ystäväni, kaksikielinen henkilö kuten niin monet ruotsinsuomalaiset nuoret, luki edellä olevan pilkkeeni ja huomautti, että olin unohtanut kertoa jalka-sanan käytöstä ilmauksessa "vuoren jalassa". Mielenkiintoinen huomautus juuri sen takia, että se ei kuulu suomen sanontatapoihin. "Vuoren jalan" sijasta puhumme "vuoren juuresta". Esimerkiksi Pompeijin ja Herculaneumin asukkaat asuivat Vesuvius-tulivuoren juurella. Ystäväni ajatteli aivan ilmeisesti ruotsin ilmausta "bergets fot", joka esiintyy lauseessa "Mäter man från bergets fot till dess topp är Mauna Kea på Hawaii högst...". 
Mauna Kea

Ystäväni huomautus todistaa, että kaksikielisen ihmisen tajunnassa kielten sanonnat limittyvät toisiinsa eivätkä aina pysy erillään. Tämä on mielenkiintoista monesta syystä. Rupean ajattelemaan sitä, miten juuri nämä ihmiset ovat vaikuttaneet kieltensä sanastoon ja sanontatapoihin. Lauri Hakulinen sanoo Suomen kielen rakenne ja kehitys -kirjassaan, että ruotsin kielen sanastollinen vaikutus suomeen on ollut vuosisatojen ajan erittäin suuri. Tätä vaikutusta ei olisi ollut ilman kaksikielisiä ihmisiä.  

Toisinaan sanonnat saattavat levitä pitkiäkin matkoja kielestä toiseen. Esimerkiksi suomen sanonnalle "vetää jotakuta nenästä" löytyy vastineita paitsi lähikielistä kuten ruotsista ja saksasta jopa Syyriassa 1400 eKr puhutusta alalah-akkadin kielestä (Lauri Hakulisen esitelmä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa 9.9.1955).

Mutta toki tiettyä ruumiinosaakin käytetään vuoresta puhuttaessa, ja se on "kiire" merkityksessä 'päälaki'. Aleksis Kiven (1834 - 1879) Onnelliset-runossa on kohta Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules... Sana esiintyy myös ilmauksessa "Kiireestä kantapäähän", ruotsiksi Från topp till tå". 


Mikä sitten on saanut suomalaiset puhumaan vuoren juuresta eikä sen jalasta. Ilmaus on tuttu mm. virosta - puheena oleva sana on kursivoitu: "Ma käisin aasta tagasi tema juures", suomeksi: "Kävin vuosi sitten hänen luonaan." On kiintoisaa huomata, että virossa käytetään sisä- ja suomessa ulkopaikallissijaa. Tästä voimme ottaa esimerkiksi puheenparren "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".