18.12.13

Kielitietoa marketissa

Kävin vaimoni kanssa ostoksilla kaupunkimme keskustan yhdessä supermarketissa. Minä työnsin ostoskärryä ja latelin vaimolle kauppalistasta, mitä meidän piti hankkia kotiin. Vaimo poimi tavarat hyllyiltä ja laittoi ne kärryyn. Yhteistyömme tuotti tulosta: kärry täyttyi kuten piti, ja me asetuimme tyytyväisinä kassajonoon. Vaimo siirtyi ottamaan vastaan tavaroita, jotka minä ladoin hihnalle kassan laskettaviksi. 

Siinä touhutessamme kiinnitin huomioni kassarouvan nimilappuun: Sabah. Silläkin uhalla, että jonossa takanani seisova mies odotti ilmeisen kärsimättömänä kassavuoroaan ostoksineen, jotka olisivat täyttäneet joulupukin pulkan ainakin puolilleen, kysyin kassarouvalta ruotsiksi, mitä hänen nimensä tarkoittaa. "Morren," hän vastasi. Arvasin, että hän tarkoitti "morron" tai "morgon", 'aamu'. 

Kun hän oli laskenut ostoksemme ja kun vaimoni pakkasi niitä kasseihin, hän riensi korjaamaan: "Inte morren men när solen går upp." Ahaa! Tarkoittiko "sabah" siis 'gryningiä', 'aamunkoittoa' tai 'auringonnousua' eikä 'aamua'? Vai oliko hän huomannut, että en ollut ymmärtänyt hänen lausumaansa sanaa "morren"? Hän ehkä halusi varmistaa, että kyse oli aamupuolesta päivää eikä mistään muusta. Hän lisäsi, että se oli arabiaa mutta että samaa sanaa käytetään myös persiassa: "Samma persiska!" 

http://moroccodrib.wordpress.com/2013/09/19/nelja-paivaa-ja-kolme-yota-satukirjojen-saharassa/attachment/32/
Saatuaan asian selvitetyksi Sabah-rouvan kasvot loistivat kuin Naantalin aurinko. Hän oli todella hyvillään, kun oli voinut kertoa jotain äidinkielestään ja nimestään. Vaikka ruualle tulikin hintaa – Sabah piti tarkan vaarin ostostemme laskemisestaminunkin oli hyvä mieli: olin oppinut taas vähän lisää maailman kielistä. Nostin raskaat ostoskassit kärryyn ja lähdin vaimoni kanssa kotimatkalle. 

Toki Sabahin ruotsin ääntämys kaipaa hiomista ja sanavarasto kasvattamista, mutta toisaalta hän on polyglotti, monikielinen ihminen, kuten monet muutkin Ruotsin maahanmuuttajat. Hän osaa äidinkielensä arabian ohella myös ruotsia ja persiaa. Monikielisyys on aivan ilmeisesti lisännyt hänen kielellistä tietoisuuttaan: hän miettii sanojen merkityksiä ja pyrkii korjaamaan, jos tietää sanoneensa väärin. 

Minä olin mielissäni, kun sain häneltä vahvistusta jo muualta lukemaani seikkaan, nimittäin siihen, että persiassa on paljon arabian kielen lainasanoja. 

Ja parhaaksi lopuksi: juttua syntyi, kun kysyin semmoista, mistä puhekumppanini osasi sanoa jotain. Lyhyt juttuhetkeni Sabahin kanssa osoitti, että hän on sekä marketin kassatyöntekijä että myös monitietoinen ihminen.
 
Hänen, vaimoni, minun ja lukemattomien muiden Ruotsiin muuttaneiden ansiosta Ruotsin kulttuuriset ja kielelliset resurssit ovat todella suuret. Olen mieltynyt tunnuslauseeseen: "Bevara Sverige blandat!" Kun rohkeasti ja avoimesti vaalimme kieliämme, sabah loistaa Ruotsin monikielisyydelle ja monikulttuurisuudelle. Ja niin on hyvä.


Internetin lähteiden perusteella:


صَبَاح‎ (ṣabāḥ) 'aamu'


شروق (shuruuq) 'auringonnousu'

5.12.13

Halifaxin pamaus ja Suomi

Tiistai, joulukuun kuudes 1917

The Halifax Explosion occurred near Halifax, Nova Scotia, Canada, on the morning of December 6, 1917. SS Mont-Blanc, a French cargo ship fully loaded with wartime explosives, collided with the Norwegian vessel SS Imo. Approximately twenty minutes later, a fire on board the French ship ignited her explosive cargo, causing a cataclysmic explosion that devastated the Richmond District of Halifax. Approximately 2,000 people were killed by debris, fires, and collapsed buildings, and it is estimated that nearly 9,000 others were injured. The blast was the largest man-made explosion prior to the development of nuclear weapons, with an equivalent force of roughly 2.9 kilotons of TNT. In a meeting of the Royal Society of Canada in May 1918, Professor Howard L. Bronson estimated the blast at some 2400 metric tons of high explosive.

Internetissä on monta lähdettä, joissa kerrotaan kaameasta Halifaxin räjähdyksestä Kanadassa tiistaina, joulukuun kuudentena 1917. Siinä täydessä ammuslastissa ollut ranskalainen SS Mont-Blanc törmäsi norjalaiseen SS Imo-alukseen. Seuranneessa räjähdyksessä kuoli noin 2000 ihmistä ja vahingoittui lähes 9000 muuta ihmistä. Kyseessä oli suurin ihmisen aikaansama räjähdys ennen atomipommia.

Halifaxin pamaus

Suomessa ei muistella Halifaxin pamausta 6.12.1917, vaan siellä juhlitaan tuona päivänä maan itsenäisyyttä. Siis samoihin aikoihin, kun Halifaxissa tapahtui hirvittävä onnettomuus, Suomen eduskunnassa käytiin keskustelua maan valtiollisesta asemasta. Näin Internet-lähteessä selostetaan Suomen tapahtumia:

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi 4.12.1917 eduskunnalle tasavaltaisen hallitusmuotoesityksen. Esitystä jättäessään senaatti esitti eduskunnalle Suomen itsenäisyyttä koskevan tiedoksiannon, joka julkaistiin Suomen Kansalle osoitettuna senaatin itsenäisyysjulistuksena.
Kaksi päivää myöhemmin eduskunta päätti hyväksyä äänin 100 – 88 hallituksen esitykseen sisältyvän periaatteen, jonka mukaan Suomi oli oleva riippumaton tasavalta. Voittaneen porvarillisen puolen esitys merkitsi yksipuolista tahdonilmaisua, jossa toimeenpanovalta jätettiin senaatille. Hävinneen ehdotuksen mukaan ”riippumattomuus olisi tullut toteuttaa Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella”.

Ehkä olisi ollut parempi, jos äänet olisivat jakautuneet jälkimmäisen vaihtoehdon eduksi. Hyvät idänsuhteet olisivat olleet tärkeitä Suomelle jo alusta lähtien. Porvarillinen puoli suhtautui tähän näkökohtaan varsinkin maailmansotien välisenä aikana turmiollisen kielteisesti. 
Mesimarja: mehukasta suomalaisuutta. Kuva Pekka Helo.
Professori Matti Klinge toteaa Suomi-myyttiä käsittelevässä kirjoituksessaan (*): "Suomen kansan enemmistö ei ollut pyrkinyt valtiolliseen suvereeniuteen, ja valtion johto viivytteli syksyllä 1917 itsenäisyyden julistamista perin pitkään. Vaikka Svinhufvud kuinka oli aikaisemmin uhitellut Keisaria vastaan, hän oli kovin varovainen, kun tuli kysymys lopullisesta eroamisesta Venäjästä. Viimein Saksan piti patistaa Suomen Senaattia julistamaan Suomi itsenäiseksi valtioksi. 
Suomesta tuli siis itsenäinen siten, että venäläiset tekivät kaksi vallankumousta ja Saksa sitten vaati Suomea julistautumaan itsenäiseksi, jotta Saksa voisi tunnustaa Suomen ja ottaa maan suojelukseensa."
Suomalaiset käyttivät saksalaisten ohjastamina hyväkseen poliittista tilannetta, mihin liittyy J.K.Paasikiven toteamus: "Itsenäisyyden julistaminen 1917 oli suhteellisesti helppo ja luonnollinen asia. Venäjä oli maahanlyöty, voimaton. Lenin oli vallassa: Me emme voineet tunnustaa Leniniä suuriruhtinaaksi. Itsenäisyydelle ei silloin ollut muita vaikeuksia, kuin mitä oman maan kommunistit aikaansai - sisällissota, jonka Mannerheim selvitti."
Nähdäkseni Paasikivi uskollisena porvarilliselle aatetaustalleen kuittaa sisällissodan tragedian vastenmielisen kepeästi. (Ks. tästä tietoa tragedian laajuudesta.) Muissa suhteissa hänen lausumansa valottaa mielenkiintoisella tavalla tilannetta sen ajan näkökulmasta käsin.
(*) ks. Matti Klinge: Mesimarja myytti Mannerheim. Helsinki: Otava. 1994. S. 20 - 21.

Crescendo, vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistomerkki Helsingissä.
Kuvanveistäjä Taisto Martiskainen, valokuva Htm.





20.10.13

Pojat ovat poikia, Sunt pueri pueri...

Johdannoksi: Koulukiusaamisesta eli mobbauksesta puhutaan ainakin Ruotsissa jatkuvasti. Kerron oman tarinani, en osoitellakseni ketään sormellani vaan todistaakseni omasta puolestani, että tuommoinen psykososiaalinen kaltoinkohtelu voi jättää syvät arvet ihmisten mieleen. Suvaitsevaiseen ja säädylliseen yhteiskuntaan se ei kuulu. Kertomus on totta. Siinä esiintyvä latinanopettaja ei ole sama, jonka mainitsen blogissani Mater linguarum, 30.9.2012.
      "Kansakoulun jälkeen pyrin Helsingin keskustassa sijaitsevaan oppikouluun. Selviydyin pääsykokeista hyvin ja aloitin vuoden 1959 syksyllä kahdeksanvuotisen opintaipaleeni tuossa opinahjossa. Sen lähellä oli suuri kirkko ja urheilukenttä. Pelasimme kentällä jalkapalloa tai pesäpalloa ennen lumen tuloa; talvisin luistelimme siellä. 
       Koulurakennus oli vanha; menneiden oppilaspolvien äänet - vain poikien äänet, koska tyttöjä ei tähän kouluun otettu - tuntuivat kaikuvan holvimaisissa portaikoissa, käytävillä ja luokkahuoneissa. Siellä oli komeroita, joihin piilouduimme, kun emme halunneet mennä välitunnilla pihalle. Kutsuimme itseämme "inessiiveiksi" suomen kieliopin mukaan. Noissa komeroissa säilytettiin suuria karttoja ja eläimiä esittäviä tauluja. Olipa yhdessä komerossa luurankokin, Luu Johansson. Koulun pohjakerroksessa oli käymälä, jota kutsuttiin Manalaksi; tupakoimaan oppineet menivät sinne sauhuttelemaan kuvitellen, että valvovat opettajat eivät huomaisi heitä.
       Kävin tuota koulua kahdeksan vuotta ja pääsin sieltä aikanani ylioppilaaksi. Kun seulon muistojani, tietyt luokassa tapahtuneet tilanteet nousevat mieleeni hyvin terävinä. Yleensä me seurasimme opetusta hiljaa ja keskittyneesti. Kun opettaja kysyi, tietäväiset viittasivat. Minäkin viittasin ja sain silloin tällöin vastatakin. Toisinaan vastasin väärin, ja luokkatoverini rähähtivät nauramaan. "Ja luokka nauroi" oli vakiintunut sanontapa. Nauru oli ilkeä "taas se vastasi väärin", ei ystävällinen "kappas vain, olipa hassusti sanottu". Ehkä opin koulussa yhtä ja toista, mutta sen minkä yhä kirvelevänä asiana muistan, on tuo "Ja luokka nauroi".
       Luin latinaa, ja se kiinnosti minua kovasti varsinkin alussa. Innostuin sen sanon­noista, jotka olivat ytimekkäitä. "Mens sana in corpore sano", terve mieli terveessä ruumiissa, minkä me väänsimme muotoon "mene saunaan kun kroppasi sanoo".
       Latinan opettajamme pyysi meitä taivuttamaan poikaa tarkoittavan puer-sanan eri sijamuodoissa, ja kun joku oli sen tehnyt, minä viittasin. 
- On semmoinen sanonta, aloitin ja yhtäkkiä se sanonta katosi mielestäni. Luokka­toverini katsoivat minuun jännittyneinä, ja opettaja odotti, että saisin sanottua asiani.
- Semmoinen että, yritin jatkaa, - sunt pueri pueri tractant.
- Jaha, opettaja totesi kiusaantuneena siitä, että olin keskeyttänyt hänen toisen deklinaation käsittelynsä. Ja luokka rähähti nauramaan.
Hävetti. Istuuduin naama punaisena ja korvat tulikuumina.  

Sunt pueri pueri, pueri puerilia tractant. Pojat ovat poikia, pojat tekevät poika­maisia tekoja." 

 

13.10.13

Mitä oikein puuhailen?
Kurkistus kielityöläisen arkeen

Neljän vanhana vietin kesät vaarini rakennuttamassa huvilassa, joka sijaitsi Naistenmatkassa lähellä Tamperetta. Aamutuimaan istuin huvilan portailla seuraten tarkoin, mitä ympärilläni tapahtui. Huvilan ohi kulki työmiehiä työmaalleen, ja kuuntelin heidän puheitaan. 

Kerran sitten paljastin äidilleni, mitä olin oppinut. Kailotin: "Taatana pelkele taatana pelkele!" Äitini säikähti. Semmoista kieltä minun ei todellakaan sopinut käyttää. En ollut aivan samaa mieltä vaan intin: "Te on työmietten kieltä." Vastaväitteeni teki aivan ilmeisesti vaikutuksen äitiini, sillä hän kertoi tämän jutun minulle monia vuosia myöhemmin, kun ihan oikeasti tutkin kieltä. Äitini ei rankaissut minua kirosanoistani; hän ei pessyt suutani saippualla, kuten siihen aikaan saatettiin tehdä puhdaskielisyyden varjelemiseksi nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.

Tästä Suomi keskustelee Internetissä:
"3 v. lapsi kiroilee...miten suhtautua?"
(106 vastausta, 4 122 lukukertaa)
 

Kerron taatana-pelkele-jutun kehuakseni tieteellisen urani pituutta, sillä se osoittaa, että tein kielitieteellisiä havaintoja jo neljän vanhana eli siis noin 60 vuotta sitten. Jatkan samaa uraa, nyt Göteborgin yliopistossa Språkbankenin (Kielipankin) työntekijänä.

Koetan vastata asettamaani kysymykseen: Mitä oikein puuhailen? Kysymys on haastava, sillä huomaan toisinaan, että kun kerron työstäni, juttuni menee kiharalle. En halua myöskään nukuttaa lukijoitani kuivalla tekstillä, sillä kyse on hyvin jännästä vaikkakin aika arkisesta asiasta, sanoista ja niiden merkityksistä.  

Lähtökohdaksi valitsen jonkin käsitteen, joka voidaan sanallistaa eri tavoin. Otetaanpa vaikka käsite Aktiivisena oleminen, mikä on likimain sama asia kuin Aktiivisuus. (Kirjoitan käsitteiden ja kohta mainittavat lauseen sisältöelementtien nimikkeet isolla alkukirjaimella (*).) Kerromme jonkun aktiivisuudesta sanomalla esimerkiksi, että hän on aktiivinen, ja keskitynkin tässä adjektiiviin aktiv (aktiivinen (**)). Valitsen sen Pääsanaksi ja tutkin sitä sen lauseyhteydessä.  

彼はアクティブ (Hän on aktiivinen, japaniksi)

Voin tietenkin omasta päästäni keksiä kaikenlaisia esimerkkilauseita, mutta minusta on jännittävämpää ottaa selville, miten muut kielenpuhujat käyttävät Aktiivisuutta tarkoittavia ilmaisuja. Koska teen työtä ruotsin kielen parissa, esimerkkini ovat ruotsiksi. Kielipankki on huolehtinut siitä, että meillä on käytössämme riittävästi materiaalia, josta voimme poimia esimerkkejä. Kielipankin tekstiaineistoon on koottu valtaisat määrät mitä erilaisimpia tekstejä; niitä on niin paljon, että niiden yhteinen sanemäärä yltää 1,4:ään miljardiin.

Tietokoneessani olevan hakuohjelman avulla poimin aineistosta esimerkkejä, joissa on jokin aktiv-sanan muoto. Koetan ottaa huomioon myös yhdyssanat, joiden jälkiosana se on; esimerkiksi dagaktiv (päivisin aktiivinen) on tällainen sana. Yksi koneen antamista lauseista on tämä - lauseen suomennos on alaviitteessä (*):

Han har varit aktiv inom församlingen sedan 1981.
 
Kun tarkastelemme lausetta, huomaamme, että aktiivisuutta kuvataan siinä tietyn henkilön (= han) piirteeksi. Han on lauseen Päähenkilö. Työni on koodaamista, ja laitan tähän asti käsitellyt elementit paikalleen näin:

[Han (Päähenkilö)] har varit [aktiv (Pääsana)] inom församlingen sedan 1981.
Hakasulut osoittavat, minkä osan lausetta tietty elementtinimike kattaa.

Näemme että paljon jää merkitsemättä. Tulisiko siitä välittää? Ajatelkaamme kielen arkista käyttöä. Kuinka luontevaa on lausahtaa tai kirjoittaa Hän on aktiivinen? Ehkä sanomme niin joissakin yhteyksissä, mutta tyypillisempää kielenkäyttöä on semmoinen, jossa kerromme vähän enemmän: haluamme esimerkiksi selvittää, minkälaisesta aktiivisuudesta on kyse. Vastaavasti koodauksessa meidän on syytä ottaa huomioon myös jäljelle jäänyt lauseen osa. Käyttäen sovittuja elementtien nimikkeitä täydennän merkintääni tähän tapaan:

[Han (Päähenkilö)] [har varit (kopulaverbi)] [aktiv (Pääsana)] [inom församlingen (Toiminta)] [sedan 1981 (Aika)].

Aktiv-sana saa siis seurakseen Päähenkilön, joka on ollut aktiivinen seurakunnan Toiminnassa Ajan vuodesta 1981. Kun ajattelemme lauseessa ilmaistua asiaa, voimme pitää sitä tilanteena, jolle lauseen sisältöelementit luovat eräänlaisen kehyksen. Aktiv-sana kuuluu Aktiivisena olemisen kehykseen, ja sen puitteissa syntyy tilanne, jossa joku on aktiivinen jossain toiminnassa jonakin aikana. 

Toki voimme lisätä vielä muitakin seikkoja tähän kehykseen. Niitä voisi olla vaikkapa Tarkoitus, jonka vuoksi Päähenkilö on aktiivinen. Arvelen kuitenkin, että esimerkkimme on osoittanut, mihin pyrimme koodaustyössämme: kuvaamme sanojen merkityksiä, ja rakennamme kuvauksen sen varaan, miten sanoja käytetään lauseyhteydessään. 
Lisäksi on hyvä huomata, että tietyn sanan merkitys usein vaihtelee lauseyhteyden eli kontekstin mukaan: perheen pää on ihminen, kun taas laiturin pää on paikka, josta voi hypätä veteen. Se että joku pitää päänsä ei tarkoita itsensä fyysistä puolustamista vaan sinnikkyyttä. (Ks. alaviitettä **.) 

他是活跃的 (Hän oli aktiivinen, kiinaksi.)

Siinä tutkimustyössä, jota minä työtovereitteni kanssa teen, olemme kolmen vuoden kuluessa ehtineet saada aikaan 905 kehystä, joihin Aktiivisena oleminen-kehys sisältyy. Kehyksiin on koottu yhteensä 28790 sana- eli leksikaalista yksikköä, joista yksi on aktiv.

Miksi sitten teemme tätä työtä? Miksi minä puuhailen sanojen ja lauseiden merkitysten parissa? Yleisluontoinen vastaus on se, että koodauksemme tallentuvat suureen tietokantaan, josta niitä voidaan hakea monenlaisiin, kielen käyttöä ja käsittelyä koskeviin tarkoituksiin. Tällaisia tarkoituksia voisi olla esimerkiksi kielen opettaminen. Kielenoppijalle voitaisiin näyttää koodattuja esimerkkejä, joista hän oppisi tunnistamaan lauseiden sisältöelementtejä kuten Pääsanoja, Päähenkilöitä jne. Tällä tavoin hän näkisi kouraantuntuvasti, miten lauseiden elementit rakentavat sen, mitä lauseilla halutaan sanoa. Parasta olisi, jos hän kiinnostuisi myös koodaamaan, sillä oman kokemukseni mukaan tekemällä oppii parhaiten.

Kiinnostuneille voin suositella käyntiä tässä osoitteessa, jossa on kaikki tähän mennessä koodatut kehykset. Tutkimustyön kehyksistä tai puitteista saa käsityksen menemällä tähän osoitteeseen. Ja jos sinua kiinnostaa, miten kieltä voi oppia laajan kieliaineiston eli korpuksen avulla, voit pistäytyä "leivosen pesään", Lärka-sivustoon. Suomenkielistä aineistoa löytyy runsain mitoin tästä korpuksesta. Jos aihe vähääkään kiinnostaa sinua, et pety. Mutta palatakseni alkuun: toivon, että annoin riittävän selvän vastauksen kysymykseen, mitä oikein puuhailen. Olen  pesunkestävä kielimies.
Pesukarhu pesee ruokansa, ei kieltänsä
Viitteet:
(*) Viittaan termillä lauseen sisältöelementti sellaiseen lauseen osaan, joka rakentaa osan sillä ilmaistua asiaa. Esimerkkilauseemme on suomeksi Hän on ollut aktiivinen seurakunnassa vuodesta 1981 lähtien. Kuten tekstissä esitän lauseen sisältöelementtejä ovat hän, aktiivinen, seurakunnassa sekä vuodesta 1981 lähtien. Valitsen sanan aktiivinen pääsanaksi, koska se viittaa puheena olevaan käsitteeseen, Aktiivisena olemiseen eli Aktiivisuuteen.
 
(**) Sanoja aktiivinen ja aktiivi käytetään usein toistensa synonyymeinä, mutta ainakin minun kielitajussani niiden välillä on hienoinen merkitysero. Niitä voi tosin käyttää samassa kontekstissa: Hän on kovin aktiivinen / aktiivi ollakseen niin vanha. Aktiivisuus tarkoittaa tässä yleistä toimeliaisuutta. Mutta seuraavassa lauseessa aktiivi sopii mielestäni paremmin kuin aktiivinen: Hän on ollut aktiivi puolueen jäsen koko ikänsä. Aktiivi kuvaa tässä toiminnan jatkuvuutta ja kiinteyttä: aktiivi jäsen maksaa esimerkiksi aina järjestön jäsenmaksun. Aktiivi jäsen voi toisaalta olla enemmän tai vähemmän aktiivinen järjestön arkisessa toiminnassa. Aktiivisen vastakohdaksi sopii saamaton tai laiska, mutta aktiivin vastapariksi taas passiivinen. Huomattakoon, että passiivisen parikiksi ei oikein sovi passiivi. Tätä sanaa käytetään tavallisesti kielen kieliopin kuvauksessa: verbeillä on aktiivi- ja passiivimuotoja. 
Huomaamme, että sanojen merkitysten kuvaamisessa lauseyhteys on usein ratkaiseva – ja monesti pitkän väittelyn lähtökohta. 

24.9.13

Prata finska i Sverige - dumdristigt?

Den här bloggen handlar om sverigefinska barns uppväxt med finska. Den vill inte göra anspråk på att vara vetenskaplig utan den pejlar iakttagelser och tankar kring temat "Hur är det att växa upp med ett icke-svenskt språk [se fotnot] som sitt förstaspråk i vårt land?"


I familjen som den här artikeln handlar om finns två föräldrar och fyra barn, men här berättar vi bara om två av dem: Tuija och Viljami. Familjen bor i Göteborg. Mamma var hemma med barnen tills de började i en svensk förskola vid fyra års ålder. Barnens pappa jobbade under dagarna på universitetet. Det var också han som ganska flitigt skrev ned vad han hörde barnen säga på finska. Föräldrarna hade bestämt att barnen först skulle lära sig finska och därefter svenska. De skulle sättas i en svensk förskola vid fyra års ålder och gå i en svensk skola. Hemmavid skulle de prata finska. 

Finska är inte bara ett språk i Sverige utan även ett språk i världen med ett antal språksläktningar

Under sin uppväxttid före förskolan hörde barnen relativt sällan finska utanför hemmet för det fanns inte några andra finska barnfamiljer i närheten. Detta förde med sig att barnens språkliga inflöde på finska blev mindre varierat än det inflöde svenska barn får i sin språkmiljö. Det föreföll därför troligt att barnens finska skulle skilja sig från den finska man pratar i Finland bl.a. i fråga om ordförrådet. Deras finska skulle kanske ha säregna drag på grund av svenskans inverkan; de hörde ju hela tiden svenska på tv, i parken och ute på stan där de var med föräldrarna.  

Hur har det då blivit? Vi kan ta en titt på läget när Tuija här är sju år och går i en svensk skola. Viljami är fem och går i en svensk förskola. Samtalet handlar om vad Tuija haft för sig i skolan:  

1. Tuija: Me juostiin terrengbaanaa (Vi sprang terrängbana)

2. Viljami: Kekä voitti? (Vem vann?)

3. Tuija: Ei siinä ollu voitosta kiinni (lit. Inte där var av-segern fast)

4. Viljami: Kekä oli edellä? (Vem var före?)


Tuija berättar om sina förehavanden, men då hon inte kan terrängbana på finska tar hon det svenska ordet och sätter det i partitiv singularis (terrengbaana-a) helt enligt den aktuella grammatiska regeln. Att låna direkt är väldigt vanligt hos icke-svenska barn som lever i en svensk miljö: svenskan fungerar som en lexikalisk resurs för dem.

Viljami ställer en fråga (rad 2) som också är språkligt korrekt med den reservationen att han inte brukar standardfinskans ord för 'vem', kuka, utan en analog form kekä. Denna form förekommer dock även i vissa finska dialekter, så den är inte helt fel. Tuija svarar (rad 3) med ett uttryck som kan skrivas i en formel X on kiinni Y:stä 'X är fast av Y'. Uttrycket finns i det finska talspråket med betydelsen ' X hänger på Y´ (Onnistuminen on kiinni yrittämisestä 'Att lyckas hänger på att försöka; Vill man lyckas, måste man försöka'). I det aktuella fallet är det emellertid inte riktigt idiomatiskt. Det verkar som Tuija i brist på det rätta uttrycket har tagit till det hon närmast kommer på. 

Viljami tycker uppenbarligen (rad 4) att han inte har fått ett ordentligt svar och därför vill han formulera om sin fråga, ställa syrran mot väggen, så att säga. 'Att vinna' blir till 'X är före Y', vilket inte är idiomatiskt men går lätt att förstå. 

Vi ser efter denna korta analys att både Tuija och Viljami använder helt gångbar finska men att de ibland använder uttryck som inte är riktigt idiomatiska utan bara "nära nog". Frågan är om finlandsfinska barn skulle ha kunnat använda liknande uttryck. Här har vi ett område som tål att utforskas. 

"He juoksevat terrengbanaa"

Någon kanske ställer frågan om det är rätt att låta barnen växa upp med ett språk som inte får mycket stöd av omgivningen. Utsikter att de skulle kunna lära sig "fullständig" finska är ju kringskurna. Trots att språket numera är ett av vårt lands fem nationella minoritetsspråk, finns det inte någon utbredd finsk infrastruktur eller finsk offentlighet i Sverige att tala om. Frågan är därför befogad: är det inte dumdristigt att låta barnen ha ett förstaspråk som inte har riktiga möjligheter att utvecklas till ett allsidigt kommunikationsmedel?

Det är flera omständigheter som talar emot ett sådant resonemang. Ett icke-svenskt språk, i det här fallet finska, är inte vilket kommunikationsmedel som helst utan barnens föräldrars förstaspråk som de behärskar allra bäst och som de vill överföra till sina barn. 
Trots begränsade möjligheter att använda finska i Sverige så finns det ändå många människor i vårt land som talar språket. En social kontaktyta på finska finns, trots allt. Därtill finns det ofantligt mycket resurser i litteratur, medier och på Internet på finska. Tuija och Viljami (och deras två yngre syskon) fick varje kväll höra en saga på finska när de var små.  

Slutligen handlar det inte om ett språk utan om två. Vill det sig väl kan det uppstå en växelverkan mellan finska och svenska hos barnen. De kommunikativa behov de kan tillfredsställa på svenska, deras språk utanför hemmet, vill de kanske också kunna uttrycka på finska. Detta dynamiska förhållande förstärker båda språken, och språkutvecklingen blir till en positiv spiral som brukar kallas aktiv tvåspråkighet.  

Det är onekligen ett risktagande att ge barnen ett annat språk än svenska som förstaspråk i Sverige. Omgivningen förmår ofta inte ge det stöd som dessa barn skulle behöva i form av mångsidigt språkligt inflöde. Men om man lyckas nyttja resurser som finns till buds på ett bra sätt, är möjligheterna också stora: att växa upp som aktivt tvåspråkig kan ge stor utdelning senare i livet. Icke-svenska barn behöver dock stöd och uppmuntran i början av sin "språkkarriär" och senare under puberteten. Resten brukar de sköta själva. De är uppfinningsrika mästare även när det gäller språk.  

Fotnot:

"Icke-svenskt språk" täcker alla språk utom svenska, dvs. såväl de sk. invandrarspråken som minoritetsspråken, både de sk. moderna språken och de språk som inte är så moderna. 

Här bor vi, sverigefinnar

10.9.13

9/11 USA 11.9.2001

Syvä osanottoni yhdysvaltalaisille 11.9.2001 tehdyn terroiskun johdosta.

My deep condolences with the US people on the September 11th attacks, 2001.

 

The Star-Spangled Banner

O say can you see, by the dawn’s early light,
What so proudly we hail’d at the twilight’s last gleaming,
Whose broad stripes and bright stars through the perilous fight
O’er the ramparts we watch’d were so gallantly streaming?
And the rocket’s red glare, the bombs bursting in air,
Gave proof through the night that our flag was still there,
O say does that star-spangled banner yet wave
O’er the land of the free and the home of the brave?



Suuren kansan mahtava kansallislaulu.
A magnificent anthem of a great nation. 


Mutta - However,



I do like better what William James (1842 - 1910) says:

I am against bigness and greatness in all their forms, and with the invisible molecular moral forces that work from individual to individual, stealing in through the crannies of the world like so many soft rootlets, or like the capillary oozing of water, and yet rending the hardest monuments of man’s pride, if you give them time. The bigger the unit you deal with, the hollower, the more brutal, the more mendacious is the life displayed. So I am against all big organizations as such, national ones first and foremost; against all big successes and big results; and in favor of the eternal forces of truth which always work in the individual and immediately unsuccessful way, under-dogs always, till history comes, after they are long dead, and puts them on top. — You need take no notice of these ebullitions of spleen, which are probably quite unintelligible to anyone but myself.

Järkyttävästä terrori-iskusta voit lukea myös blogistani, jonka julkaisin 10.9.2012.
You may read of the horrific terrorist attack in my blog that I published on Sept. 10, 2012. 

8.9.13

Nunca olvidar 11.9.1973




La historia es nuestra y la hacen los pueblos.
(Salvador Allende) 
Historia on meidän, ja kansat luovat sen.






El pueblo unido jamás será vencido



Pahantekijöitä - malhechores - missdådare - krimuloj:






On September 16, 1973, five days after Pinochet had assumed power, the following exchange about the coup took place between Kissinger and President Nixon:
Nixon: Nothing new of any importance or is there?
Kissinger: Nothing of very great consequence. The Chilean thing is getting consolidated and of course the newspapers are bleeding because a pro-Communist government has been overthrown.
Nixon: Isn't that something. Isn't that something.
Kissinger: I mean instead of celebrating – in the Eisenhower period we would be heroes.

Källa: http://en.wikipedia.org/wiki/Henry_Kissinger#Intervention_in_Chile

Om statskuppen i Chile kan du läsa även i min blogg den 10 september 2012.




23.8.13

Dosa

Ordet "dosa" har en alldeles särskild plats i mitt liv. Jag förknippar det med min första tid i Sverige 1980. Jag hade flyttat från Helsingfors till Örebro, då jag hade fått vikariat som finsklärare på högskolan där, och redan andra dagen tog jag fram cykeln som hade följt mig i flyttlasset och trampade till högskolan för att fixa det praktiska med kursen. Bla. skulle jag kopiera stenciler. "Då behöver du en dosa," instruerade expeditionens unga sekreterare. "Dosa," undrade jag. Hon hade ett litet föremål i handen, ungefär som en tändsticksask av plast, och hon räckte den åt mig: "Det här är en dosa." Vi gick tillsammans till kopiatorn och hon visade för mig, hur man stoppar in dosan i ett fack i maskinen och får den att komma igång.
         Det är sant att jag hade läst svenska i ett läroverk i Helsingfors men i de texter som jag och mina olycksbröder hade stavat oss igenom under de sju år som vedermödorna med svenska varade hade jag inte stött på ordet "dosa". Detta kan tyckas märkligt. Däremot hade jag lärt mig andra nyttiga ord och uttryck. Tex. kunde jag berätta på flytande svenska att jag tänkte åka iväg till ett ställe långt borta. Det hette "Jag ärnar att avlägsna mig till ett avsides ställe". De läroböcker i svenska som vi hade vimlade av sådana fräscha fraser. Men inte "dosa": den lyste med sin frånvaro.
         Min svenska kollega upplyste mig många år senare när jag hade berättat min dosa-historia om att ordets grundbetydelse är 'behållare'. Det kommer förmodligen från lågtyska. I grekiska finns ordet "dooro" 'gåva' som kanske har en anknytning till "dosa". Man ska inte heller bortse från "dos" i betydelsen 'portion'. Kollegan sa nämligen att för honom är "dosa" anknuten till "matdosa", alltså den dagliga matportion, som hans far tog med sig i sin matlåda till jobbet. Där värmde man arbetarnas matdosor i ett skåp för dåförtiden hade man ju inte mikrovågsugnar.

    "Dosa" används som huvudord i väldigt många sammansättningar som "fjäderdosa, snusdosa, frödosa, matdosa, konfektdosa, nåldosa" osv. (Här kan du klicka dig till ett ställe där du kan söka exempel på olika dosor och tiotusentals andra ord.) Då språkvårdarna ville ha engelskans ”pocket calculator” översatt till ren svenska fick den heta ”räknedosa”. I finska och många andra språk har man däremot översatt engelskans term ordagrant: "tasku + laskin" 'ficka + räknare'. 
       ”Dosa” förekommer också i Helsingfors (finska) slang (stadin slangi) - det var den språkvarietet som jag under mina tonår använde med kompisarna. Att jag inte gjorde koppling mellan slangets ”dosa” och svenskans ”dosa” berodde dels på uttalet. I "stadin slangi" uttalas ordet med kort /å/ och kort /s/, alltså "DÅsa". Ordet betyder ”buss” vilket också skymde förhållandet mellan "dosa" i de berörda språkvarieteterna. Att ordet har fått en sådan överförd betydelse i helsingforsslang förefaller ganska naturligt: framförallt i rusningstider liknar stadens bussar ”lådor” där resenärerna packas ihop som sardiner i en konservburk. 
         I mina unga år var det väldigt populärt att lifta, och vi som liftade hade ett rimmande motto: 
Kun liftata vain osaan
niin pääsen autoon, dosaan
(Ungefär: Då jag bara kan lifta, stannar vilken bil eller buss som helst)

Vi liftare är olika precis som alla människor
         Efter min uppliftande ungdom fick jag veta att "buss" inte längre heter "dosa" på helsingforsslang utan "dösä" eller "dösa" (slangord saknar ibland vokalharmoni som annars gäller i finska, om detta fenomen, se här). Vad jag förstått är liftning inte längre så populär sysselsättning bland ungdomarna som förr. Eller åtminstone verkar glansdagarna för den rimmande liftningen vara passé. Times they are achanging. Moderna ungdomar tar och kör mammas eller pappas bil istället.

Post scriptum
Berättelsen om "dosa" lever vidare i större och mindre doser. Här kommer ett viktigt tillägg: efter att blivit informerad om mitt förhållande till "dosa" utbriste min kära hustru: "Sä olet unohtanut toosan." Sant: jag hade glömt att nämna "toosa" (långt /å/, kort /s/). Det är helt klart att "toosa" är besläktat med "dosa". Ett exempel ur den finska verkligheten: Min svärfar råkade ibland ha radion eller teven på för hög volym och då ropade min kära svärmor: "Panisit sä sen toosan vähän pienemmälle" (Kan du vara så snäll å sänka lite "toosas" volym). Klart han lydde ordern, min snälle svärfar. I ordboken Urbaani sanakirja (Urban ordbok) kan man läsa - om man kan finska - om "toosas" olika betydelser i det moderna finska talspråket. Ordet kan syfta på 'dålig radio/teve' eller 'kärl, behållare, dosa (!)'. Tästä pääset sanakirjan sivuille (Härifrån kommer-du-fram ordbokens sidor-på.) Nu stänger jag datordosan och önskar alla mina läsare upplyftande stunder med mina bloggar.

 

20.8.13

Jan Palach. Läsnä. Presente





Jan Palach 1948 – 1969

Ne jotka rakastavat vapautta
Ne jotka vihaavat sortoa
Ne jotka tahtovat että me kaikki
eläisimme
ilman pelkoa, toisiamme arvostaen,
yhteisyyttä tuntien.
Tänä päivänä ajattelen teitä
kun 45 vuotta on kulunut
Prahan miehityksestä,
yrityksestä murskata
ihmiskasvoinen sosialismi.
Mieleni on surullinen,
koska monet teistä
saivat  maksaa niin kalliin hinnan,
mutta mieleni valtaa myös ilo,
sillä yön jälkeen on aina aamu.

Nic ntrvá věčně
Nenio daúras eterne
Mikään ei jatku ikuisesti
Nothing goes on forever

La lotta continua 

Those who love freedom,
those who hate oppression,
those who want that we all
should live
without fear, respecting each other,
feeling solidarity.
Today I think of you
when 45 years have gone
since the occupation of Prague
since the attempt to crush
Socialism with a human face.
I think of you with sorrow in my heart
because many of you
paid so dear a price,
and joy in my heart
because after night there will always be morning.