Mitä oikein puuhailen? Kurkistus kielityöläisen arkeen

Neljän vanhana vietin kesät vaarini rakennuttamassa huvilassa, joka sijaitsi Naistenmatkassa lähellä Tamperetta. Aamutuimaan istuin huvilan portailla seuraten tarkoin, mitä ympärilläni tapahtui. Huvilan ohi kulki työmiehiä työmaalleen, ja kuuntelin heidän puheitaan. 

Kerran sitten paljastin äidilleni, mitä olin oppinut. Kailotin: "Taatana pelkele taatana pelkele!" Äitini säikähti. Semmoista kieltä minun ei todellakaan sopinut käyttää. En ollut aivan samaa mieltä vaan intin: "Te on työmietten kieltä." Vastaväitteeni teki aivan ilmeisesti vaikutuksen äitiini, sillä hän kertoi tämän jutun minulle monia vuosia myöhemmin, kun ihan oikeasti tutkin kieltä. Äitini ei rankaissut minua kirosanoistani; hän ei pessyt suutani saippualla, kuten siihen aikaan saatettiin tehdä puhdaskielisyyden varjelemiseksi nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.

Tästä Suomi keskustelee Internetissä:
"3 v. lapsi kiroilee...miten suhtautua?"
(106 vastausta, 4 122 lukukertaa) 

Kerron taatana-pelkele-jutun kehuakseni tieteellisen urani pituutta, sillä se osoittaa, että tein kielitieteellisiä havaintoja jo neljän vanhana eli siis noin 60 vuotta sitten. Jatkan samaa uraa, nyt Göteborgin yliopistossa Språkbankenin (Kielipankin) työntekijänä.

Koetan vastata asettamaani kysymykseen: Mitä oikein puuhailen? Kysymys on haastava, sillä huomaan toisinaan, että kun kerron työstäni, juttuni menee kiharalle. En halua myöskään nukuttaa lukijoitani kuivalla tekstillä, sillä kyse on hyvin jännästä vaikkakin aika arkisesta asiasta, sanoista ja niiden merkityksistä.  

Lähtökohdaksi valitsen jonkin käsitteen, joka voidaan sanallistaa eri tavoin. Otetaanpa vaikka käsite Aktiivisena oleminen, mikä on likimain sama asia kuin Aktiivisuus. (Kirjoitan käsitteiden ja kohta mainittavat lauseen sisältöelementtien nimikkeet isolla alkukirjaimella (*).) Kerromme jonkun aktiivisuudesta sanomalla esimerkiksi, että hän on aktiivinen, ja keskitynkin tässä adjektiiviin aktiv (aktiivinen (**)). Valitsen sen Pääsanaksi ja tutkin sitä sen lauseyhteydessä.  

彼はアクティブ (Hän on aktiivinen, japaniksi)

Voin tietenkin omasta päästäni keksiä kaikenlaisia esimerkkilauseita, mutta minusta on jännittävämpää ottaa selville, miten muut kielenpuhujat käyttävät Aktiivisuutta tarkoittavia ilmaisuja. Koska teen työtä ruotsin kielen parissa, esimerkkini ovat ruotsiksi. Kielipankki on huolehtinut siitä, että meillä on käytössämme riittävästi materiaalia, josta voimme poimia esimerkkejä. Kielipankin tekstiaineistoon on koottu valtaisat määrät mitä erilaisimpia tekstejä; niitä on niin paljon, että niiden yhteinen sanemäärä yltää 1,4:ään miljardiin.

Tietokoneessani olevan hakuohjelman avulla poimin aineistosta esimerkkejä, joissa on jokin aktiv-sanan muoto. Koetan ottaa huomioon myös yhdyssanat, joiden jälkiosana se on; esimerkiksi dagaktiv (päivisin aktiivinen) on tällainen sana. Yksi koneen antamista lauseista on tämä - lauseen suomennos on alaviitteessä (*):

Han har varit aktiv inom församlingen sedan 1981.
 

Kun tarkastelemme lausetta, huomaamme, että aktiivisuutta kuvataan siinä tietyn henkilön (= han) piirteeksi. Han on lauseen Päähenkilö. Työni on koodaamista, ja laitan tähän asti käsitellyt elementit paikalleen näin:

[Han (Päähenkilö)] har varit [aktiv (Pääsana)] inom församlingen sedan 1981.

Hakasulut osoittavat, minkä osan lausetta tietty elementtinimike kattaa.

Näemme että paljon jää merkitsemättä. Tulisiko siitä välittää? Ajatelkaamme kielen arkista käyttöä. Kuinka luontevaa on lausahtaa tai kirjoittaa Hän on aktiivinen? Ehkä sanomme niin joissakin yhteyksissä, mutta tyypillisempää kielenkäyttöä on semmoinen, jossa kerromme vähän enemmän: haluamme esimerkiksi selvittää, minkälaisesta aktiivisuudesta on kyse. Vastaavasti koodauksessa meidän on syytä ottaa huomioon myös jäljelle jäänyt lauseen osa. Käyttäen sovittuja elementtien nimikkeitä täydennän merkintääni tähän tapaan:

[Han (Päähenkilö)] [har varit (kopulaverbi)] [aktiv (Pääsana)] [inom församlingen (Toiminta)] [sedan 1981 (Aika)].

Aktiv-sana saa siis seurakseen Päähenkilön, joka on ollut aktiivinen seurakunnan Toiminnassa Ajan vuodesta 1981. Kun ajattelemme lauseessa ilmaistua asiaa, voimme pitää sitä tilanteena, jolle lauseen sisältöelementit luovat eräänlaisen kehyksen. Aktiv-sana kuuluu Aktiivisena olemisen kehykseen, ja sen puitteissa syntyy tilanne, jossa joku on aktiivinen jossain toiminnassa jonakin aikana. 

Toki voimme lisätä vielä muitakin seikkoja tähän kehykseen. Niitä voisi olla vaikkapa Tarkoitus, jonka vuoksi Päähenkilö on aktiivinen. Arvelen kuitenkin, että esimerkkimme on osoittanut, mihin pyrimme koodaustyössämme: kuvaamme sanojen merkityksiä, ja rakennamme kuvauksen sen varaan, miten sanoja käytetään lauseyhteydessään. 
Lisäksi on hyvä huomata, että tietyn sanan merkitys usein vaihtelee lauseyhteyden eli kontekstin mukaan: perheen pää on ihminen, kun taas laiturin pää on paikka, josta voi hypätä veteen. Se että joku pitää päänsä ei tarkoita itsensä fyysistä puolustamista vaan sinnikkyyttä. (Ks. alaviitettä **.) 

他是活跃的 (Hän oli aktiivinen, kiinaksi.)

Siinä tutkimustyössä, jota minä työtovereitteni kanssa teen, olemme kolmen vuoden kuluessa ehtineet saada aikaan 905 kehystä, joihin Aktiivisena oleminen-kehys sisältyy. Kehyksiin on koottu yhteensä 28790 sana- eli leksikaalista yksikköä, joista yksi on aktiv.

Miksi sitten teemme tätä työtä? Miksi minä puuhailen sanojen ja lauseiden merkitysten parissa? Yleisluontoinen vastaus on se, että koodauksemme tallentuvat suureen tietokantaan, josta niitä voidaan hakea monenlaisiin, kielen käyttöä ja käsittelyä koskeviin tarkoituksiin. Tällaisia tarkoituksia voisi olla esimerkiksi kielen opettaminen. Kielenoppijalle voitaisiin näyttää koodattuja esimerkkejä, joista hän oppisi tunnistamaan lauseiden sisältöelementtejä kuten Pääsanoja, Päähenkilöitä jne. Tällä tavoin hän näkisi kouraantuntuvasti, miten lauseiden elementit rakentavat sen, mitä lauseilla halutaan sanoa. Parasta olisi, jos hän kiinnostuisi myös koodaamaan, sillä oman kokemukseni mukaan tekemällä oppii parhaiten.

Kiinnostuneille voin suositella käyntiä tässä osoitteessa, jossa on kaikki tähän mennessä koodatut kehykset. Tutkimustyön kehyksistä tai puitteista saa käsityksen menemällä tähän osoitteeseen. Ja jos sinua kiinnostaa, miten kieltä voi oppia laajan kieliaineiston eli korpuksen avulla, voit pistäytyä "leivosen pesään", Lärka-sivustoon. Suomenkielistä aineistoa löytyy runsain mitoin tästä korpuksesta. Jos aihe vähääkään kiinnostaa sinua, et pety. Mutta palatakseni alkuun: toivon, että annoin riittävän selvän vastauksen kysymykseen, mitä oikein puuhailen. Olen  pesunkestävä kielimies.

Pesukarhu pesee ruokansa, ei kieltänsä

Viitteet:
(*) Viittaan termillä lauseen sisältöelementti sellaiseen lauseen osaan, joka rakentaa osan sillä ilmaistua asiaa. Esimerkkilauseemme on suomeksi Hän on ollut aktiivinen seurakunnassa vuodesta 1981 lähtien. Kuten tekstissä esitän lauseen sisältöelementtejä ovat hän, aktiivinen, seurakunnassa sekä vuodesta 1981 lähtien. Valitsen sanan aktiivinen pääsanaksi, koska se viittaa puheena olevaan käsitteeseen, Aktiivisena olemiseen eli Aktiivisuuteen.
 

(**) Sanoja aktiivinen ja aktiivi käytetään usein toistensa synonyymeinä, mutta ainakin minun kielitajussani niiden välillä on hienoinen merkitysero. Niitä voi tosin käyttää samassa kontekstissa: Hän on kovin aktiivinen / aktiivi ollakseen niin vanha. Aktiivisuus tarkoittaa tässä yleistä toimeliaisuutta. Mutta seuraavassa lauseessa aktiivi sopii mielestäni paremmin kuin aktiivinen: Hän on ollut aktiivi puolueen jäsen koko ikänsä. Aktiivi kuvaa tässä toiminnan jatkuvuutta ja kiinteyttä: aktiivi jäsen maksaa esimerkiksi aina järjestön jäsenmaksun. Aktiivi jäsen voi toisaalta olla enemmän tai vähemmän aktiivinen järjestön arkisessa toiminnassa. Aktiivisen vastakohdaksi sopii saamaton tai laiska, mutta aktiivin vastapariksi taas passiivinen. Huomattakoon, että passiivisen parikiksi ei oikein sovi passiivi. Tätä sanaa käytetään tavallisesti kielen kieliopin kuvauksessa: verbeillä on aktiivi- ja passiivimuotoja. 

Huomaamme, että sanojen merkitysten kuvaamisessa lauseyhteys on usein ratkaiseva – ja monesti pitkän väittelyn lähtökohta.