18.12.13

Kielitietoa marketissa

Kävin vaimoni kanssa ostoksilla kaupunkimme keskustan yhdessä supermarketissa. Minä työnsin ostoskärryä ja latelin vaimolle kauppalistasta, mitä meidän piti hankkia kotiin. Vaimo poimi tavarat hyllyiltä ja laittoi ne kärryyn. Yhteistyömme tuotti tulosta: kärry täyttyi kuten piti, ja me asetuimme tyytyväisinä kassajonoon. Vaimo siirtyi ottamaan vastaan tavaroita, jotka minä ladoin hihnalle kassan laskettaviksi. 

Siinä touhutessamme kiinnitin huomioni kassarouvan nimilappuun: Sabah. Silläkin uhalla, että jonossa takanani seisova mies odotti ilmeisen kärsimättömänä kassavuoroaan ostoksineen, jotka olisivat täyttäneet joulupukin pulkan ainakin puolilleen, kysyin kassarouvalta ruotsiksi, mitä hänen nimensä tarkoittaa. "Morren," hän vastasi. Arvasin, että hän tarkoitti "morron" tai "morgon", 'aamu'. 

Kun hän oli laskenut ostoksemme ja kun vaimoni pakkasi niitä kasseihin, hän riensi korjaamaan: "Inte morren men när solen går upp." Ahaa! Tarkoittiko "sabah" siis 'gryningiä', 'aamunkoittoa' tai 'auringonnousua' eikä 'aamua'? Vai oliko hän huomannut, että en ollut ymmärtänyt hänen lausumaansa sanaa "morren"? Hän ehkä halusi varmistaa, että kyse oli aamupuolesta päivää eikä mistään muusta. Hän lisäsi, että se oli arabiaa mutta että samaa sanaa käytetään myös persiassa: "Samma persiska!" 

http://moroccodrib.wordpress.com/2013/09/19/nelja-paivaa-ja-kolme-yota-satukirjojen-saharassa/attachment/32/
Saatuaan asian selvitetyksi Sabah-rouvan kasvot loistivat kuin Naantalin aurinko. Hän oli todella hyvillään, kun oli voinut kertoa jotain äidinkielestään ja nimestään. Vaikka ruualle tulikin hintaa – Sabah piti tarkan vaarin ostostemme laskemisestaminunkin oli hyvä mieli: olin oppinut taas vähän lisää maailman kielistä. Nostin raskaat ostoskassit kärryyn ja lähdin vaimoni kanssa kotimatkalle. 

Toki Sabahin ruotsin ääntämys kaipaa hiomista ja sanavarasto kasvattamista, mutta toisaalta hän on polyglotti, monikielinen ihminen, kuten monet muutkin Ruotsin maahanmuuttajat. Hän osaa äidinkielensä arabian ohella myös ruotsia ja persiaa. Monikielisyys on aivan ilmeisesti lisännyt hänen kielellistä tietoisuuttaan: hän miettii sanojen merkityksiä ja pyrkii korjaamaan, jos tietää sanoneensa väärin. 

Minä olin mielissäni, kun sain häneltä vahvistusta jo muualta lukemaani seikkaan, nimittäin siihen, että persiassa on paljon arabian kielen lainasanoja. 

Ja parhaaksi lopuksi: juttua syntyi, kun kysyin semmoista, mistä puhekumppanini osasi sanoa jotain. Lyhyt juttuhetkeni Sabahin kanssa osoitti, että hän on sekä marketin kassatyöntekijä että myös monitietoinen ihminen.
 
Hänen, vaimoni, minun ja lukemattomien muiden Ruotsiin muuttaneiden ansiosta Ruotsin kulttuuriset ja kielelliset resurssit ovat todella suuret. Olen mieltynyt tunnuslauseeseen: "Bevara Sverige blandat!" Kun rohkeasti ja avoimesti vaalimme kieliämme, sabah loistaa Ruotsin monikielisyydelle ja monikulttuurisuudelle. Ja niin on hyvä.


Internetin lähteiden perusteella:


صَبَاح‎ (ṣabāḥ) 'aamu'


شروق (shuruuq) 'auringonnousu'

5.12.13

Halifaxin pamaus ja Suomi

Tiistai, joulukuun kuudes 1917

The Halifax Explosion occurred near Halifax, Nova Scotia, Canada, on the morning of December 6, 1917. SS Mont-Blanc, a French cargo ship fully loaded with wartime explosives, collided with the Norwegian vessel SS Imo. Approximately twenty minutes later, a fire on board the French ship ignited her explosive cargo, causing a cataclysmic explosion that devastated the Richmond District of Halifax. Approximately 2,000 people were killed by debris, fires, and collapsed buildings, and it is estimated that nearly 9,000 others were injured. The blast was the largest man-made explosion prior to the development of nuclear weapons, with an equivalent force of roughly 2.9 kilotons of TNT. In a meeting of the Royal Society of Canada in May 1918, Professor Howard L. Bronson estimated the blast at some 2400 metric tons of high explosive.

Internetissä on monta lähdettä, joissa kerrotaan kaameasta Halifaxin räjähdyksestä Kanadassa tiistaina, joulukuun kuudentena 1917. Siinä täydessä ammuslastissa ollut ranskalainen SS Mont-Blanc törmäsi norjalaiseen SS Imo-alukseen. Seuranneessa räjähdyksessä kuoli noin 2000 ihmistä ja vahingoittui lähes 9000 muuta ihmistä. Kyseessä oli suurin ihmisen aikaansama räjähdys ennen atomipommia.

Halifaxin pamaus

Suomessa ei muistella Halifaxin pamausta 6.12.1917, vaan siellä juhlitaan tuona päivänä maan itsenäisyyttä. Siis samoihin aikoihin, kun Halifaxissa tapahtui hirvittävä onnettomuus, Suomen eduskunnassa käytiin keskustelua maan valtiollisesta asemasta. Näin Internet-lähteessä selostetaan Suomen tapahtumia:

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi 4.12.1917 eduskunnalle tasavaltaisen hallitusmuotoesityksen. Esitystä jättäessään senaatti esitti eduskunnalle Suomen itsenäisyyttä koskevan tiedoksiannon, joka julkaistiin Suomen Kansalle osoitettuna senaatin itsenäisyysjulistuksena.
Kaksi päivää myöhemmin eduskunta päätti hyväksyä äänin 100 – 88 hallituksen esitykseen sisältyvän periaatteen, jonka mukaan Suomi oli oleva riippumaton tasavalta. Voittaneen porvarillisen puolen esitys merkitsi yksipuolista tahdonilmaisua, jossa toimeenpanovalta jätettiin senaatille. Hävinneen ehdotuksen mukaan ”riippumattomuus olisi tullut toteuttaa Venäjän kanssa aikaansaatavalla sopimuksella”.

Ehkä olisi ollut parempi, jos äänet olisivat jakautuneet jälkimmäisen vaihtoehdon eduksi. Hyvät idänsuhteet olisivat olleet tärkeitä Suomelle jo alusta lähtien. Porvarillinen puoli suhtautui tähän näkökohtaan varsinkin maailmansotien välisenä aikana turmiollisen kielteisesti. 
Mesimarja: mehukasta suomalaisuutta. Kuva Pekka Helo.
Professori Matti Klinge toteaa Suomi-myyttiä käsittelevässä kirjoituksessaan (*): "Suomen kansan enemmistö ei ollut pyrkinyt valtiolliseen suvereeniuteen, ja valtion johto viivytteli syksyllä 1917 itsenäisyyden julistamista perin pitkään. Vaikka Svinhufvud kuinka oli aikaisemmin uhitellut Keisaria vastaan, hän oli kovin varovainen, kun tuli kysymys lopullisesta eroamisesta Venäjästä. Viimein Saksan piti patistaa Suomen Senaattia julistamaan Suomi itsenäiseksi valtioksi. 
Suomesta tuli siis itsenäinen siten, että venäläiset tekivät kaksi vallankumousta ja Saksa sitten vaati Suomea julistautumaan itsenäiseksi, jotta Saksa voisi tunnustaa Suomen ja ottaa maan suojelukseensa."
Suomalaiset käyttivät saksalaisten ohjastamina hyväkseen poliittista tilannetta, mihin liittyy J.K.Paasikiven toteamus: "Itsenäisyyden julistaminen 1917 oli suhteellisesti helppo ja luonnollinen asia. Venäjä oli maahanlyöty, voimaton. Lenin oli vallassa: Me emme voineet tunnustaa Leniniä suuriruhtinaaksi. Itsenäisyydelle ei silloin ollut muita vaikeuksia, kuin mitä oman maan kommunistit aikaansai - sisällissota, jonka Mannerheim selvitti."
Nähdäkseni Paasikivi uskollisena porvarilliselle aatetaustalleen kuittaa sisällissodan tragedian vastenmielisen kepeästi. (Ks. tästä tietoa tragedian laajuudesta.) Muissa suhteissa hänen lausumansa valottaa mielenkiintoisella tavalla tilannetta sen ajan näkökulmasta käsin.
(*) ks. Matti Klinge: Mesimarja myytti Mannerheim. Helsinki: Otava. 1994. S. 20 - 21.

Crescendo, vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistomerkki Helsingissä.
Kuvanveistäjä Taisto Martiskainen, valokuva Htm.