Haglund: "Gallupeja johtava keskusta esittää vaaliohjelmansa kärkihankkeissa kokeilua, jossa itäsuomalaiset kunnat voisivat korvata ruotsin kielen opiskelun venäjän opiskelulla. RKP vastustaa kokeilua, joka Haglundin mukaan hankaloittaisi koekaniineiksi asetettavien nuorten tulevia työmahdollisuuksia kaksikielisessä maassa."
Kaarlo: Haglund siis väittää, että ne nuoret jotka oppivat venäjää ruotsin sijasta, olisivat heikommassa asemassa kuin ruotsintaitoiset Suomen työmarkkinoilla. Ensinnäkin, se ruotsin tai venäjän taito, jonka hankkii koulussa, tuskin riittää asioiden hoitamiseen ruotsiksi tai venäjäksi työmarkkinoilla. Kieltä on opiskeltava lisää riittävän kompetenssin hankkimiseksi. Toiseksi, venäjän taidolle on kysyntää Suomessa, tämähän on Keskustan ehdotuksen kiistaton lähtökohta. Nuoret jotka valitsisivat venäjän ruotsin sijasta, saattaisivat olla jopa vahvemmilla Suomen työmarkkinoilla kuin ne, jotka eivät kieltä osaa. He eivät missään tapauksessa olisi koekaniineita. Haglundin väite ei siis pidä paikkaansa eivätkä hänen sananvalintansa ole järin onnistuneita.
Haglund: " – Meidän mielestä se [ruotsin vaihtaminen venäjään koulujen kieltenopetuksessa] ei ole ollenkaan järkevä[ä], me ei nähdä siinä mitään järkeä... Mikä on se ulkopoliittinen signaali, mikä lähetettäisiin, jos korvattaisiin ruotsi venäjällä juuri nyt, kun venäläiset ovat käyttäytyneet kuten ovat käyttäytyneet.”
Kaarlo: Haglundin lausahdus "Me ei nähdä siinä mitään järkeä" perustuu siihen, että hän haluaa kaikin keinoin pitää ruotsin opetuksen puolta, mikä tietenkin on ymmärrettävää hänen kohdallaan. Mutta päinvastoin kuin hän väittää, venäjän opettamisessa ruotsin sijasta on järkeä: se antaa oppilaille valttikortin myöhempää työnhakua silmällä pitäen edellyttäen, että kielen opiskelu ei jää vain koulussa saadun opetuksen varaan.
Haglund antaa kielipoliittisen ideologiansa sotkea asian johdonmukaisen käsittelyn. Erittäin huolestuttavaa on, että Haglund sekoittaa kielen ja valtapolitiikan. Päinvastoin kuin hän väittää, juuri nyt me suomalaiset todella tarvitsemme venäjäntaitoisia henkilöitä mm. sen vuoksi, että voisimme seurata, miten venäläiset käsittelevät meille tärkeitä asioita kuten Euroopan rauhaa omissa joukkoviestimissään. Se informaatio, jonka varaan suomalaiset tällä hetkellä rakentavat käsityksensä Venäjästä ja venäläisistä, on usein läntisten viestimien tuottamaa. Kaikkea informaatiota pitää tietenkin lukea kriittisesti. (Tämä koskee myös tekstiä jota nyt luet.)
Lisäksi on erittäin huolestuttavaa, että Haglund kylvää vihaa suomalaisten ja venäläisten välille. Tästä kielii se, että hän katsoo venäjän opiskelun olevan pahasta nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Jälleen, asiat ovat toisin kuin Haglund esittää: venäjän kieli ja Putinin henkilöllistämä imperialistinen politiikka on pidettävä erillään. Venäläiset ovat Suomen naapureita, mikä Haglundin tulisi pitää mielessä. Vihan kylväminen naapureita kohtaan, jota Haglund harjoittaa, on järjetöntä. Venäjän kielen opetuksen lisääminen Suomessa lähettäisi rauhaa edistävän signaalin venäläisille. "Olkoonkin, että vallanpitäjänne ovat toimineet kansainvälistä oikeutta vastaan, meillä ei ole mitään Venäjän kansaa, kulttuuria ja kieltä vastaan. Päinvastoin, suhtaudumme niihin myönteisesti mm. sen vuoksi, että toivomme hyviä naapurisuhteita kansojemme välille."
Minä luin englantia oppikoulussa, mutta se ei merkinnyt sitä, että olisin hyväksynyt silloisen USA:n sodan Vietnamissa tai USA:n imperialistisen politiikan latinalaisessa Amerikassa. Englannin kieli ei ole sama asia kuin anglo-amerikkalaisten harjoittama politiikka. Päinvastoin: sen ansiosta, että opin englantia, pystyin lukemaan, mitä USA-laiset oikein tahtovat.
Luin myös venäjää. Olin nuori, parinkymmenen ikäinen. Kun Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian 1968 ja murskasi ihmiskasvoisen sosialismin, katkaisin venäjän kielen harrastamiseni. Ymmärrettävää: he särkivät sen unelman, joka minulla ja monella ikätoverillani oli solidaarisemmasta Euroopasta. Myöhemmin tajusin, että toimin puberteettisesti eli siten kuin Carl Haglund nyt. Ilmaistakoon asia vertauskuvallisesti, se ehkä selvittää, mikä on kielen ja politiikan ero: Kun katkaisin venäjän opintoni, unohdin, että Dostojevski ei ollut miehitysjoukkojen matkassa. Dostojevski nje byl v Prage v 1968-om godu (Dostojevski ei ollut Prahassa vuonna 1968)
Haglundin puolesta on sanottava, että hän kannattaa venäjän opettamista Suomen kouluissa, kunhan se ei tapahdu ruotsin kustannuksella. Mutta mistä tunnit siihen otettaisiin? Oppilailla on kovin paljon opittavaa. Mm. englantiakin heidän pitäisi oppia kaikkien muiden kouluaineiden lisäksi.
Summa summarum: On ikävä, että Suomen ylimmässä johdossa on puberteettisesti ajattelevia ministereitä, kun kielten opiskelusta ja käytöstä on kyse.
Kielen osaaminun on tosi tärkeä. Kun pystyin lukea suomeksi, sain mahdollisuus tutustua suomen kulttuuriin ja historiaan paremmin. Ja niin minusta tuli open-minded henkilö.
VastaaPoistaHyvin sanottu! Kieliriidat ovat typeriä. En nauttisi vaeltamisesta yhtä paljon jos en olisi lukenut Walt Whitmania "Afoot and light hearted I take to the open road...". En ymmärtäisi elämästä yhtä paljon jos en olisi tutustunut Tshehoviin venäjäksi. Ruotsin kielestä on tullut minulle erityisen tärkeä, koska asun Ruotsissa. Jne jne. "Open-mindedness", that's the word. Avomielisyys kaiken sen edessä, jota meille tarjotaan "na zemlje etoj vechnoj" tämän ikuisen maan päällä, kuten Bulat Okudzhava, mielirunoilijani, sanoo.
VastaaPoista