Kaikki virtaa, ilokin

Onkohan tämä paras päivä kirjoittaa ilosta? On pitkäperjantai. Mutta kohta pääsiäismunat menevät rikki ja pajunkissat alkavat kehrätä. Pääsiäisen väri on keltainen, ilon ja onnen, ylösnousemuksen väri. Ihan totta! Mieleni nousee taivaisiin, kun aamuvarhaisella koiraa ulkoiluttaessani katson avaruutta ympärilläni ja kuulen lintujen laulun. On kevät.

        Ulkoilutan kultaistanoutajaamme. Menemme matalan muurin ympäröimälle ruohikolle Mölndalsån/Mölndalinjoen rannalla keskellä Göteborgia. Siellä on rauhallista, ihmiset eivät ole hoksanneet, miten ihana paikka se on. He ovat vain paikoittaneet autonsa sen lähelle ja kiiruhtaneet toimistoihinsa. Nyt sinililjat (rt. scilla) kukkivat siellä, ja koetan ohjata koiraani niin, että se ei tallo niiden päälle. Ne ovat niin kauniita. Tämä on minun "hanami-ni", kukkien katselun aika. 

Hanami Japanissa

          Matkalla kotiin pysähdyn katsomaan jokea uudestaan. Aiemmin luulin, että se ei juurikaan virtaa. Nyt näen esineistä, jotka ovat joutuneet siihen, että sen viekki on aika voimakas. Sorsat uiskentelevat, ne ovat kuin kauppalaivojen pienoismalleja, jotka kääntävät vihreät tai ruskean harmaat päänsä eri suuntiin. Sitten ne nostavat peräpeilinsä pystyyn ja yrittävät kurottaa jotain vedenpinnan alta. Yltävätkö ne joen pohjaan asti, pohdin. Tuskin.

          Kerran aamuvarhaisella, kun olin taas koiran kanssa ulkona, vastaani tuli mies, joka veti perässään kanoottia. Ihmettelin, mihin hän oli sitä viemässä. Vastasi, että oli matkalla töihin. "Jokea pitkinkö?" kummastelin. "Niin, siellähän se virtaa," hän selvitti. Toista kertaa en ole häntä nähnyt. Ehkä hän oli merimies palaamassa kanootilla laivalleen, joka vei hänet Klondykeen.
 

花見=Hanami

          Kotimatkalla pysähdyn juttelemaan talonmiehen kanssa. Hänellä on virallisempikin titteli, kiinteistönhoitaja eli fastighetsskötare, mutta sitä minun ei tarvitse käyttää hänen kanssaan. Hän kiertää joka aamu kuuden ja seitsemän välillä ne kaksi vuokrataloa, joista toisessa on meidän asuntomme. Vuokraisäntä on antanut hänen tehtäväkseen lakaista kadulle ja pihalle illan ja yön aikana kertyneet roskat. Hyvä että hän jaksaa tehdä sen työn. Siistissä ympäristössä on mukavampi elää kuin roskaisessa.

         On mukava tavata hänet senkin takia, että saan puhua suomea. Hän on pohjoisesta, minkä erottaa hänen juoheasta puheestaan. Sinne, kauas pohjoiseen hän ajaa perheensä kanssa autolla, kun kesäloma koittaa. Nyt hän ottaa työhousujensa taskusta pussin, jossa on makupaloja koiralle. Kultainennoutajani nuuhkii hermostuneen innokkaasti pussia, heiluttaa häntäänsä ja hotkaisee saamansa palat. Olemme kavereita: talonmies, kultainennoutaja ja minä.

          Kotona päivä alkaa. Vaimo on herännyt. Rupeamme arkisiin puuhiimme. Tiskatessani mieleeni tulee runo: 

olin väsynyt kun heräsin

mutta sitten näin sinut

ja pilvet katosivat auringon edestä

päästämättä ääntäkään.

Sinä olit siinä

kuin onnellinen päivä.

Tästä saat lukeaksesi kertomuksen Mölndalinjoesta 
http://www.mikaelsvensson.com/photo/mikael-foljde-strommen-2/

Herakleitos (n. 535 - n. 475 e.a.a.) Johannes Moreelsen (n. 1603 - 1634) kuvaamana
Ei näytä kovin iloiselta filosofilta, mutta hänen sanomakseen on laitettu tuo kuuluisa lause "Panta rhei", kaikki virtaa.