Täytän vuosia

Kristillisen perinteen maissa uusi vuosi aloitetaan taivaallisen talonvahdin Januksen kuussa. Iranlilaiset ja monet muutkin kansat juhlivat vuoden vaihtumista kevätpäivän tasauksen aikaan. Minun uusi vuoteni alkaa "kaikkien hullujen päivänä", sinä lotisevana auringonkierron hetkenä, jolloin juksattuja ihmisiä kiusoitellaan sanomalla että "Aprillii, syö sillii, juo kuravettä päälle."

Voin hyvin. Elän turvallisissa oloissa, katon alla, työtä riittää, ruokaa on kaapissa, Stina ja lapset, perhe, ovat ympärillä ja tukena, ilon lähteenä.

En ole yhtä mainio "elämän hullu" kuin isäni Jouko. Hän oli omalla erityisellä ja välillä eriskummallisellakin tavallaan ihmeellinen ihminen. Muistan lapsuuden kotini seinältä piirroksen, jonka hänen sodanaikaiset alaisensa olivat lahjoittaneet hänelle. Siinä isä kulkee kapteeniluutnantin univormussa piippu hampaiden välissä lauhkean näköisenä. Alla teksti: "Kun päällikkömme yritti olla vihainen."

Enkä ole yhtä laajatietoinen kuin Liisa-äitini, joka synnytti seitsemän lasta. Kieltämättä hän oli luonteeltaan hallitseva, piti ohjakset käsissään. Traagisia tapahtumia, jotka vaikuttivat perheemme elämään, oli vanhimman veljeni Laurin kuolema. Opin äidiltäni paljon: juurruin hänen avullaan ja hänen opastamanaan siihen henkiseen ympäristöön, jota kutsutaan eurooppalaisuudeksi.

En finne i Sverige med sin familj! Jo, det är jag ju. Min kära Stina, min soldadera, och jag har fyra barn: Terhiä, Illimar, Inkaliisa och Emmeliina. Igår samlades de och Terhiäs fästman Fredrik hemma hos oss och de pratade och pratade ända till sena timmar. Stina och jag gick och la oss men vi hörde hur de skrattade. Det var så härligt och höra. Livet har gett mig det jag inte kunde vänta: lyckan. När jag var nattvakt på en anstalt och hade det lite svårt skrev jag en kort dikt om lärkan uppe på vårhimlen:

Kiuru aamutaivaalla / Lärkan på morgonhimlen
olen täynnä / jag är fylld
keskeneräistä onnea / av ofullbordad lycka

Nog tror jag att jag inte längre behöver prata om att den är ofullbordad, lyckan. Den är närvarande, den här och nu. Tack!

Lapset kerääntyivät kotimme olohuoneeseen eilen illalla ja juttelivat yömyöhään saakka. Stina ja minä menimme maate, mutta kuulimme kun he nauroivat. Tuntui niin hyvältä. Olen saanut sen, mitä en osannut odottaa, onnen. Vaikeina hetkinäni runoilin "keskeneräisestä onnesta", mutta nyt minun ei tarvitse puhua siitä enää "keskeneräisenä". Onni on läsnä, se on tässä ja nyt. Kiitos!