Laddade repliker kring Ostpolitik

Jag hade nyligen en replikväxling i Göteborgs Posten. Det handlade om den oroväckande situation som vi enligt mångas bedömning befinner oss i då Rysslands politik mot sina grannar och framför allt mot Ukraina har blivit allt hotfullare. Håller vi på och glider in i ett nytt era av kalla kriget? Jag är bland väldigt många som inte vill ha en sådan utveckling. Spänningen måste minska, inte eskalera. Men hur skulle den kunna minska? Det kan varken Obama, Reinfeldt eller jag ge ett bra svar på. Det skulle väcka mycket mer respekt hos mig om Ryssland satsade på det sociala och ekonomiska välbefinnandet hos hennes medborgare än på militarismen som på ett eller annat sätt skadar oss alla, både Ryssland självt och oss, hennes grannar.

Urban Finne inleder replikvälingen i GP så här: 

NATO - no thanks!

Jag tycker att det är oförståndigt drömmeri om man tror att Finland och Sverige skulle kunna försvara sig militärt mot Ryssland. Vi lever inte Vinterkrigets tider då en flugestat kunde stoppa en elefant. Då leddes elefanten av en dumbom till ledare, Stalin. Bland de trupper han skickade till karelska ödemarker var det många ukrainare som inte kunde åka skidor. Stupade ukrainska soldater hade instruktionsböcker i sina ryggsäckar som gav dem vägledning i skidåkandets ädla konst. 
 

Nu lever vi andra, moderna tider: ryska armén klarar av Finland på några dagar och av Sverige enligt utsago på ett par veckor. Hur ska vi då försvara oss mot "putinister"? Kvar blir de försvarsmetoder som gjorde bl.a. att Sovjetunionen fick lämna Baltikum.

Metoder sammanfattas i begreppet icke-väpnat civilmotstånd. Det är det våra små stater ska satsa på, inte på JAS och andra dödbringande prestigeprylar. Jag hoppas att folk och försvar inser att de dagar då vi kunde försvara oss med vapen i handen är förbi och sluta med sina våta NATO-drömmerier. Flugor och elefanter kämpar inte i samma viktklass. Ett effektivt och välfungerande civilmotstånd är möjligt bara man förbereder för det i god tid. 

 

Leif P. replikerar:

Inget trovärdigt alternativ

 
Att ett av Ryssland ockuperat Sverige skulle kunna driva ut ryssarna med civilmotstånd är nog det mes korkade jag hört. Det finns metoder att slå ner civilmotstånd. Se på Nordkorea där allt civilmotstånd slagits ner med ofattbart grymma metoder.

Jag är för att Sverige skall ansluta sig till Nato och ta del av alliansens samlade styrka som ett avskräckande hot mot eventuella angripare. Ryssland har aldrid hotat en Natostat av den enkla anledningen att ett krig mot Nato skulle Ryssland förlora.

Urban Finne svarar:

NATO och självförsvar

Sanna dessa ord: att Sverige (eller Finland) skulle ty sig till civilmotstånd ifall Ryssland angriper ter sig i nuläget ett märkligt förslag. Obama och Reinfeldt har ju lovat varandra att utveckla samarbetet mellan Nato och partnerländer där Sverige ingår ytterligare. I detta scenario blir civilmotståndet möjligen aktuellt först om eller när det militära försvaret kollapsar.

Det kalla kriget kryper allt närmare och det ser ut som att det är dags att börja spela krigsspel på allvar. Min kritikers drag är klart: "... ett krig mot Nato skulle Ryssland förlora." Ja, kanske.

Den nationalistiska glöden känns oerhört starkt när jag tittar på en rysk konsert med militär musik på video. Publiken applåderar hängivet när en kvinna med mäktig röst sjunger om det "heliga kriget", det krig som Sovjetunionen inledde genom att angripa Finland 1939. Att se detta gör mig illamående.

Finns det verkligen inget alternativ till det förskräckliga krigspelet och den respektsökande militarismen? Diplomati? Civilmotstånd? Att lösa de säkerhetsproblem vi faktiskt har militärt är rationellt sett rappakalja, vilket ett väl organiserat civilmotstånd - även i det värsta scenariot - inte är.

Orosmoln i öster

Ryssland roffade åt sig Krim. Folk i Väst med sina politiker är upprörda. Med all rätt. 

I detta sammanhang erinrar jag mig som är finne hur Sovjetunionen med Stalin i spetsen under Andra världskriget berövade områden från Finland som enligt freden i Dorpat 1920, som Sovjetunionen skrivit under, tillhörde Finland. Lyckligtvis kunde Röda armén stoppas. Finska armén samt ett antal frivilliga framför allt från Sverige, gjorde vad de skulle: Sveriges granne i öster förblev Finland, inte Sovjetfinland.

Väinö Voionmaa, en av undertecknarna av Freden i Dorpat

Nu är Finlands läge prekärt igen. Vi får se vad den mäktiga armén med Putin i spetsen hittar på den här gången. Det bor 60 000 etniska ryssar i Finland. Dessutom anser Putin att bolsjevikerna 1917 begick förräderi mot ryska nationella intressen genom att ge Finland självständighet.

Det jag tycker vi nu måste göra är att intensivt söka kontakt med demokratiska, "icke-putinfierade" krafter i Ryssland. Demokratiskt sinnade människor har det säkert svårt där, men i detta stora land måste det finnas folk som inte är lika "putinfierade" som sin ledare och hans hejarklack. 

Vägen till varaktig fred är lång och svår

Vi ska inte demonisera ryssar och Ryssland även om vi måste visa avsky mot Putins och putinisternas förehavanden. Vi måste göra allt för att hindra en eskalering av situationen. Aldrig mera krig.

Onko tietoa eli miten ymmärtäminen tapahtuu?

Me kannamme mielessämme hyvin paljon kaikenlaista tietoa, joka vaikuttaa välittömästi arkisiin keskusteluihin. Yksi tapahtuma sai minut hiljattain pohtimaan tätä. Ja kun ajattelin sitä, aloin muistella useita muita samanlaisia sattumuksia. Kyse on hyvin tavallisesta asiasta.

              Menin aamutuimaan hammaslääkäriin. Olin asettunut hoitotuoliin ja katselin ulos ikkunasta. Hammaaslääkäri valmistautui työhönsä. Hän kääntyi puoleeni ja kysyi: "Onk se alkanu vaalentua?" Ajattelin, että hän halusi olla hetken sosiaalinen. "Joo, siltä näyttää," vastasin katsellen vaalenevaa taivasta. Hän katseli minua kummissaan: "Niin, mä tarkotin sun etuhammasta." Hän oli edelliskerralla laittanut hammasta vaalentavia kristalleja etuhampaaseeni ja halusi tietää, olinko huomannut mitään eroa.

              Tulkitsin "vaalentumisen" toisin kuin hammaslääkärini tarkoitti, mikä aiheutti väärinymmärtämisen. Jäin poran suhistessa miettimään, miten nopeasti kaikki tapahtuu keskustelussa. Tässä tapauksessa väärintulkintani korjaamiseen ei mennyt varmaan nanosekuntiakaan. 

Hampaiden valaisua

 

             












Me ymmärrämme asiat paikallisesti. Jos joku kysyy: "Mihin sä oot menossa?", tavallisin tulkinta on se, että kyse on menoaikeesta senhetkisessä tilanteessa. Mutta miten onnistumme samassa sekunnin siunaamassa karsimaan vaihtoehtoiset järkevät vaihtoehdot pois? "Olla menossa" voisi viitata esimerkiksi elämisen suuntaan ("asiat ovat menossa huonoon suuntaan"). Sanoin kerran työpaikkani kirjaston taukohuoneessa: "Ei se noita häiritse" vastauksena työtoverini kysymykseen: "Puhutaankohan me liian kovaa?" Juuri samalla hetkellä kirjastonjohtajatar astui huoneeseen. Ja meitä nauratti niin. Muutimme sanomukseni tulkintaa salamannopeasti koko juttuporukka.

             Naurunpyrähdyksemme on helppo selittää: johtajatar oli aika jyrkkä ihminen. Meidän suhteemme häneen oli yhteistä tietoamme, joka vaikutti siihen, että lausumastani tuli juuri tietyllä tavalla monitulkintainen. "Se" viittasi joko jutteluumme tai johtajaan, "noita" joko kirjaston asiakkaisiin tai kyseiseen johtajaan. 

             Keskustelu tapahtuu puheissaolijoiden yhteisen tiedon varassa. Samoissa paikoissa elävien ihmisten kesken tällaista tietoa kehittyy paljon, mutta jos oleskelemme vieraassa maassa, saatamme sikäläisten kanssa keskustellessamme sanoa semmoista, joka paljastaa, että meiltä puuttuu paikallinen yhteinen tieto. Sitä voisi kutsua myös "hiljaiseksi tiedoksi", koska siitä ei juuri koskaan puhuta. Tämä johtuu taas siitä, että sitä tai sen merkitystä ei huomata, vaikka se on keskeinen vuorovaikutusta kannattava tieto- ja tuntemuspohja. 

             Tuo tieto voi olla myös eri tavoin kytkettynä päälle. Me äkkäämme puhekumppa­neittemme käytöksestä tavallisesti aika helposti, ovatko he kytkeneet tuota tietoa päälle vai eivät. Kun se ei ole heillä päällä, meistä tuntuu, että he eivät ole läsnä. He puhuvat ympäripyöreästi ja innottomasti ja pyrkivät päättämään keskustelun mahdollisimman pian. Kaikilla meillä on kokemuksia henkilöistä, jotka esimerkiksi puhelimessa keskustellessaan rupeavat räpläämään tietokoneella ja vastailevat tyhjin lausein puuta heinää. He eivät ole "mukana jutussa", minkä voimme kokea hyvinkin loukkaavana käytöksenä.

             Aloitamme keskustelun usein olettamalla enemmän tai vähemmän tietoisesti, että puhekumppani jakaa tietyn yhteisen tiedon meidän kanssamme. Olettamuksemme saattavat olla vääriä, mikä johtaa ongelmiin. Jos hammaslääkärini olisi kysynyt: "Onks sun etuhammas alkanut vaaleta?", olisin oitis vastannut hänelle asianmukaisesti. Hän oletti, että siinä hoitotuolissa istuessani ajattelen vain hampaitani, kun mietteeni itse teossa liikkuivat siinä, mitä näin ikkunasta. Tämä ristiriita vaikutti siihen, että tulkitsin hänen lausumansa väärin.
             Kun ihmisillä on paljon yhteistä kokemusta ja etenkin jos he vielä elävät yhdessä, he voivat käyttää yleisiä sanoja. Heidän mietteensä liikkuvat ehkä samoissa aiheissa, ja näin heidän ei tarvitse ponnistella toistensa ymmärtämisessä eikä heidän välillään synny väärintulkintoja. 
             Toki tilanne voi olla aivan päinvastainen, sellainen että arkinen vuorovaikutus on täynnä väärinkäsittämistä ja siitä johtuvaa keskustelun tökkimistä. Ehkä tällaisissa tapauksissa olisi hyvä, jos se vain muuten kävisi päinsä, nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä, miksi keskustelu tökkii. 
             Ja muutenkin: ehkä voisimme pohtia yhdessä sitä, miten puhumme toisillemme ja miten tulkitsemme toisiamme. Kysehän ei ole sen kummemmasta asiasta kuin suhteiden kohentamisesta eli eräänlaisesta sosiaalisten piippujen nuohoamisesta. Kun nuohous on suoritettu, savupiipussa on parempi veto.

Nuohooja kissansa kanssa

 

Hur använder man kropp på finska?

Nedan har jag samlat finska ord och uttryck med deras svenska motsvarigheter som har med olika kroppsdelar att göra. Efter listan berättar jag kort om likheter och skillnader mellan svenska och finska i fråga om hur man använder dessa ord.
 

Vitruvianske mannen

1. ande henki

henki 'ande, spirit', henkilö 'person', henkiä 'andas' (naturen andas frid), hengittää 'andas', hengellinen 'andlig', henkevä 'spirituell', henkilökohtainen 'personlig', henkilöityä 'personifiera', henkilöauto 'personbil', henkilöys-todistus 'identitetsbevis, leg.' (även: henkilöllisyystodistus), henkilötunnus 'personnummer'

Viisi henkeä 'fem personer'
viisihenkinen perhe 'familj med fem personer'
Ajan henki 'tidens anda'
Se maksaa kruunun henkeä kohti 'Det kostar en krona per person'
Pyhä Henki 'den Helige Anden' > < paha henki 'den onde'
Olla hengen hädässä 'vara i nöd, livshotande situation'

2. arsle : perse 
Olla perse auki 'vara arsle öppet, inte ha pengar'

mennä perseelleen 'gå på sitt arsle, ramla ned, gå åt Fanders'

3. bak : taka- 
takana, takaa, taakse 'bakom, (från) bakom, (till) bakom', takaisin 'tillbaka', takamus 'bak', takavarikoida 'lägga beslag', takerrella 'haka upp sig', takaaja 'borgensman', taata 'garantera', tausta 'bakgrund', taustoittaa 'förse med bakgrund', taka-ajatus 'baktanke', takahammas 'oxel/ kindtand, takaisku 'bakslag'

Omasta takaa 'för egen del'
olan takaa 'från bakom skuldran, med all kraft'
tavan takaa 'allt emellanåt'
kahden päivän takaa 'sedan två dagar'
ajaa takaa 'driva bakom, jaga, söka' 

4. bringa, bröst, byst : rinta, (povi, hög stil), (parmas, gammalt)
rinnat 'bröst' (även povi o. tissit), rintama 'front', rinnastaa 'jämföra', rinnakkainen 'parallell', rinnakkaisluokka 'parallellklass', rintakehä 'bröstkorg', rinne 'sluttning, slänt'

Olla rinnalla 'vara med och stödja'
Pysyä rinnalla 'hålla jämna steg med ngn'
Päästä rinnalle 'komma i kapp'
Rinta rinnan ''sida vid sida'
Antaa rintaa 'ge bröst'

5. finger : sormi
sormeilla 'fingra (neg. bibetydelse)', sormus 'ring (t.ex. i fingret)', sormikas 'handske' 

6. fot, ben : jalka
jalusta 'stativ', jaloitella 'promenera, sträcka på benen', jalkautua 'börja röra sig till fots', jalkapallo 'fotboll', pöydänjalka 'bordsben'
Pyöriä jaloissa 'snurra i fötter' (om barn) 'vara i väg'

7. fot, fotben : jalka, jalkaterä
jalkahiki 'fotsvett', tuhatjalkainen 'tusen-foting', jalkakäytävä 'fotgång, trottoar', jalkapöytä '(ordagrant) fotbord, fotvalv'
Kengät jalassa 'skorna i foten' 
Tehdä jalkakamppi 'sätta krokben för ngn'

8. hand : käsi
käsittää 'gripa, begripa', käsite 'begrepp', käsitys 'uppfattning', käsitellä 'behandla'
Tehdä käsin 'göra med händerna' 
Sieltä käsin 'från det hållet'
Olla käsillä 'vara tillhands'
Saada käsiinsä 'få tag i ngt'
Kultainen kädenpuristus 'gyllene handskakning, fallskärm'

9. handflat : kämmen
mesikämmen 'mjödhand­flata', 'björn', päivänkämmen 'dagens
hand­flata', 'solens spegling i vattnet'

10. hjärta : sydän
sydämellinen 'hjärtlig', sydämistyä 'bli uppretad', sydämikkö 'ilsken person', sydänkohtaus 'hjärtslag, hjärtatatck', lampun sydän 'lampans hjärta, veke', sydänkesä/-talvi 'mitten av sommar/vinter', sydänajatus 'innersta tanke', sydänkäpy 'hjärtekotte, hjärtegryn' 
Sydän sykähtää onnesta 'hjärtat slår till av lycka'
Käsi sydämellä 'handen på hjärtat
Olla sydämenasia 'vara hjärtesak' 
Sydäntä riipaiseva 'hjärtatskärande, hemsk'

11. huvud : pää (även: ända, slut)
päihtyä 'bli berusad', päätellä 'sluta sig till, dra slutsatser', päättyä 'avsluta, upphöra', päättää 'avsluta, besluta', päätös 'beslut'
Sinne päin 'dit åt'' 
Hattu päässä 'hatten i huvudet'
Olla päissään 'vara i sina huvud' 'vara berusad'

12. knä, led : polvi
polvi, 'generation', 'krök, kurva', (suku)polvi 'släktled, genera­tion, polvistua 'knäböja', polveutua 'härstamma', polveilla 'kröka, slingra', polviasento 'knäställning', polvihousut 'knäbyxor'
Joutua polvilleen 'bli tvingad på sina knän, förlora' 

13. knog : rystynen
Rystyset valkeina 'med vita knogar, när man verkligen försöker få ngt gjort'

Man räknar upp månaderna med hjälp av knogarna. 

14. kropp : keho

kehonrakentaja 'kropps­byggare, bodybuilder' 
Keho 'kropp' är ett rel. nytt ord i finska. Det finns även kalmo 'lik' av kalma 'död' (även kuolema) men det används sällan. 

15. kropp, lik : ruumis

ruumiillinen 'fysisk', ruumiillistaa 'förkroppsliga' 
Ruumiin ja hengen ravinto 'kroppens och andens näring'

16. lår : reisi
Ordet betyder 'lår', men används också som byggterm; 

arm i not
Kiivetä reisiä pitkin ylös 'klättra längs lårar uppåt, gifta sig med en rik kvinna' 
Olla kahareisin 'vara i grensle' 

17. knytnäven : nyrkki

nyrkkeily 'boxning', nyrkkeillä 'boxas', nyrkkisääntö 'knytnävesregel, tum­regel', nyrkkipyykki 'handtvätt', nyrkkirauta 'knogjärn'
Olla nyrkit pystyssä 'vara k. uppåt, hota slåss'
Olla nyrkit savessa 'vara k. i lera, vara berusad'
Osua/sattua kuin nyrkki silmään 'träffa som näven i ögat, träffa mitt i prick'

18. rygg : selkä
selättää få ngn på rygg, besegra', seläke 'filé', selänne 'höjdsträckning', 'frontsystem' i meteorologi, selusta 'ryggstycke, bakre ställningar i krig', selkäasento 'ryggläge', selkäpii 'ryggrad', selkämys '(bokens) rygg', tuolin selkä 'stolsrygg', järvenselkä 'sjörygg, fjärd', vuoren selkä 'bergsrygg', kädenselkä 'handrygg', yönselkä 'nattens rygg, mörker'
Istua selin 'sitta med ryggen till'
Ovi on selällään Dörren är "sepposen" på sin rygg, vidöppen'
Karmia selkäpiitä 'svida ryggrad, vara mycket obehagligt'
Asua Jumalan selän takana 'bo bakom Guds rygg, långt från all ära o. redlighet'

19. ryggmärg : selkäydin
 ytimekäs 'kärnfull', ydinvoima 'kärnkraft', ydinalue 'kärnområde', ydinajatus '(ordagrant) kärntanke, poäng, point'
Villakoiran ydin 'pudelns kärna'

20. ryggrad : selkäranka
selkärangattomuus 'ryggradlöshet, håll­ningslöshet'
Hänellä on/ei ole selkärankaa 'Hen har/har inte ryggrad, moral'.

21. sida : kylki
kylki 'flank', (båt) sida', kyljys 'kotlett', kylkiäinen 'tillägg, bonus', kylkiluu 'revben'
Olla jnk kyljessä 'vara i ngns sida, vara vid/hos/intill ngn
Olla kyljetysten 'vara intill varandra sida vid sida'
Maata kyljellään 'ligga på sidan'

22. tå : varvas
varvastella 'gå på tårna', varvasastuja 'tågångare', varvasnivel 'tåled'
Olla varpaisillaan 'vara i sina tårna, vara försiktig, rädd för ngt'

23. tumme : peukalo
peukaloida 'tumma' (neg. bibetydelse)', poropeukalo 'klumpig', peukaloinen 'tummeliten, pyssling'
Olla peukalo keskellä käm­mentä 'ha tummen mitt på handflatan'

24. vad, smalben : sääri
säärys, säärystin 'damask, benskydd',  kapeasäärinen 'smalbenig' 

25. öga : silmä
silmä 'öga, maska (handarbete), silmätä 'ta en titt, kika', silmäys 'ögonkast', silmäillä 'ögna, titta omkring', silmu 'knopp', silmukka 'ögla', silmukoida 'göra öglor', silmitön 'hejdlös', silmää-tekevä 'pamp, höjdare (person, ordagrant: 'ögon-görande'), silminnähtävä 'klar, tydlig' (ordagrant: 'synlig med ögonen'), silmänilo 'ögonfröjd', silmäterä 'pupill, ögonsten', silmätikku (ordagrant) 'ögonsticka' - olla silmätikkuna 'vara en nagel i ögat på ngn', silmänkääntäjä 'illusionist' (ordagrant: 'ögon-vändare') + tiotals sammansättningar och avledningar.   

Iakttagelser

1. finska: henki / svenska: ande 

När man anger antalet personer säger man t.ex. ”viisi henkeä”, ordagrant: ”fem ande”. 

Finskans ”henki” har således ett större betydelseomfång än svenskans ”ande”.  

2. käsi, pää, jalka / resp.: hand, huvud, fot/ben

Båda språken använder dessa mycket gamla ord som allmänna adverb. T.ex. olla käsillä = vara tillhands. Ord som bords-ben förekommer i finska som översättningslån pöydän-jalka. Observera att finskans käsi betyder både hand och arm, samt att jalka är både fot och ben på svenska. 

3. sydän / hjärta

Båda språken har liknande användningar av ord motsv. hjärtlig, hjärtattack, hjärtesak, hjärtegryn. Finskan uttrycker även 'ilska' med detta ord, t.ex. sydämistyä 'bli förbannad'. Man kan vara sydämikkö (äldre stil) 'vresig, ilsken person'. Sydäntalvi 'hjärtvinter' heter ”midvinter” på svenska.

4. polvi / knä

Språken skiljer åt i fråga om överförda betydelser. I latin finns "genus:generis" 'härstamning; familj, stam, släkt' samt "generare" 'föda; (pass.) vara född, härsamma' som gett "generation". Latinets "genu" betyder 'knä' eller 'polvi' på finska som kanske har gett "suku-polvi" 'släktled' och verbet polveutua 'härstamma' som härletts från polvi 'knä'. 
 

5. rinta / byst, bröst, bringa

Finska ord där rinta ingår har några motsvarigheter i vissa svenska sammansattningar, t.ex. rinta-maito ”bröstmjölk”. Men annars uttrycks de härledda ord i finska som har rinta som sin stam på andra sätt i svenska, t.ex. rintama ”front”, rinnastaa ”jämföra” osv. 
 

6. selkä / rygg

Motsvarigheten till finskans selkä används i svenska sammansättningar som t.ex. ryggläge, ryggstycke och stolsrygg. Finskan har dock bildat ett stort antal avledningar av selkä som inte uttrycks med rygg på svenska. T.ex. järven-selkä "sjö rygg", yön-selkä "nattens rygg". Även ord motsvarande filé (seläke) och frontsystem (i meteorologi) (selänne) härleds från selkä 'rygg' i finska. 

Det finns uppenbara likheter mellan finska och svenska i fråga om lexifiering av begrepp som t.ex. bords-ben / pöydän-jalka, hjärte-sak / sydämen-asia, rygg-läge / selkä-asento. 

När det gäller skillnader märker man att svenska ofta har olika ord (filé, frontsystem, besegra) medan finska skapar nya ord med hjälp av avledningsändelser (motsv. seläke, selänne, selättää).   

Talesätt

Båda språken har ett stort antal gemensamma talesätt, som t.ex. tidens anda, den helige anden, handen på hjärtat, hjärtskärande, ha tummen mitt på handflatan, någon har/har inte ryggrad osv.). 

Finskans egen fraseologi omfattar många uttryck där olika kroppsdelar ingår: sieltä käsin (ordagrant) 'därifrån med händer, från det hållet', talon kyljessä 'i husets sida, vid huset', omasta takaa (ordagrant) 'från-egen bakom, för egen del', olan takaa (ordagrant) 'från-bakom skuldran, med kraft', ovi on selällään 'dörren är på-sin-rygg, vidöppen' (även sepposen selällään). 

Nyare uttryck omfattar sådana som nyrkit savessa 'med knytnävarna i lera, i berusat tillstånd', osua kuin nyrkki silmään 'träffa som näve i ögat, fullträff', olla perse auki 'vara arslet öppet, vara utan pengar' och det vackra talesättet asua Jumalan selän takana Herran kukkarossa 'bo bakom Guds rygg i Herrens pung'. (Obs "kukkaro" har inte den anatomiska betydelse 'scrotum' som "pung" har i svenska.)

Lisäys

Nuori ystäväni, kaksikielinen henkilö kuten niin monet ruotsinsuomalaiset nuoret, luki edellä olevan pilkkeeni ja huomautti, että olin unohtanut kertoa jalka-sanan käytöstä ilmauksessa "vuoren jalassa". Mielenkiintoinen huomautus juuri sen takia, että se ei kuulu suomen sanontatapoihin. "Vuoren jalan" sijasta puhumme "vuoren juuresta". Esimerkiksi Pompeijin ja Herculaneumin asukkaat asuivat Vesuvius-tulivuoren juurella. Ystäväni ajatteli aivan ilmeisesti ruotsin ilmausta "bergets fot", joka esiintyy lauseessa "Mäter man från bergets fot till dess topp är Mauna Kea på Hawaii högst...". 

Mauna Kea

Ystäväni huomautus todistaa, että kaksikielisen ihmisen tajunnassa kielten sanonnat limittyvät toisiinsa eivätkä aina pysy erillään. Tämä on mielenkiintoista monesta syystä. Rupean ajattelemaan sitä, miten juuri nämä ihmiset ovat vaikuttaneet kieltensä sanastoon ja sanontatapoihin. Lauri Hakulinen sanoo Suomen kielen rakenne ja kehitys -kirjassaan, että ruotsin kielen sanastollinen vaikutus suomeen on ollut vuosisatojen ajan erittäin suuri. Tätä vaikutusta ei olisi ollut ilman kaksikielisiä ihmisiä.  

Toisinaan sanonnat saattavat levitä pitkiäkin matkoja kielestä toiseen. Esimerkiksi suomen sanonnalle "vetää jotakuta nenästä" löytyy vastineita paitsi lähikielistä kuten ruotsista ja saksasta jopa Syyriassa 1400 eKr puhutusta alalah-akkadin kielestä (Lauri Hakulisen esitelmä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa 9.9.1955).

Mutta toki tiettyä ruumiinosaakin käytetään vuoresta puhuttaessa, ja se on "kiire" merkityksessä 'päälaki'. Aleksis Kiven (1834 - 1879) Onnelliset-runossa on kohta Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules... Sana esiintyy myös ilmauksessa "Kiireestä kantapäähän", ruotsiksi Från topp till tå". 

Mikä sitten on saanut suomalaiset puhumaan vuoren juuresta eikä sen jalasta. Ilmaus on tuttu mm. virosta - puheena oleva sana on kursivoitu: "Ma käisin aasta tagasi tema juures", suomeksi: "Kävin vuosi sitten hänen luonaan." On kiintoisaa huomata, että virossa käytetään sisä- ja suomessa ulkopaikallissijaa. Tästä voimme ottaa esimerkiksi puheenparren "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".

Näkymätön matkalaukku

Kun muuttaa maasta toiseen, mitä siinä muuttaa muuta kuin elämän välttämättömyydet: vaaatteet joita pitää yllään ja tavarat joita tarvitsee? Fyysinen, sosiaalinen, työ- ja kulutus­ympäristö vaihtuvat toisenlaisiksi, mutta mitä muuta muuttokuormaan mahtuu kuin vaatteita ja tavaroita?

Kun asetuin vaimoni ja lapsemme kanssa asumaan Ruotsin Örebrohon, meidän oli tavarat purettuamme opittava suunnistamaan siellä eri paikkoihin. Missä oli lähin ruoka­kauppa? Mistä hankittiin "person- nummer" eli henkilötunnus eli miten tähän yhteiskuntaan kirjoit- tauduttiin? Miten pääsisin työpaikkaani polkupyörällä, jonka olin tuonut Suomesta mukanani? Meidän lapsemme oli vielä vauva, ja meidän täytyi saada selville, missä oli lähin lastenneuvola. Hakeuduimme toki myös paikalliseen Suomi-seuraan. Löysimme tien sinne­kin. Vapaa-aikoina kävelimme kaupungilla ja muodostimme mieleemme kartan Örebrosta. 

Noin aloimme sopeutua uuteen maahan. Junamatkalla olimme saaneet apua yhdeltä matkustajalta lastenvaunujen nostamisessa. Hän puhui suomea. Älysin, että me olimme Ruotsiin muuttaessamme lisänneet siellä jo asuvien kymmenien tuhansien suomalaisten määrää kolmella hengellä. Mikään suuri harppaus muutto ei ollut: olimme perillä lähdön jälkeisenä päivänä ja osasimme lukea Tukholman sataman kilvet ja kertoa taksimiehelle, että halusimme päästä rautatieasemalle, til jäärnveeks stashuunen. 

Asia, jota en ollut ajatellut kovinkaan paljon ennen muuttoa, koski sitä, mistä käytän ilmausta "näkymätön matkalaukku". Vasta vähitellen minulle nimittäin valkeni, mikä merkitys on sillä, että olen syntynyt tietyssä paikassa, kasvanut siellä ja saanut oman sijani sen sosiaalisesta verkostosta. Kyse ei itse asiassa ollut edes yhdestä paikasta, vaan monista paikoista, jotka muodostivat kokonaisuuden samaan tapaan kuin sisäkkäin asetettavat venäläiset babushkanuket.

Kävin kansakoulun Helsingin Töölössä, joka oli siis lähiympäristöni. Laajempi ympäristöni oli koko Suomi: minulle opetettiin kansakoulussa suurin piirtein samoja asioita kuin muille ikäisilleni lapsille muualla Suomessa. Kannoin mukanani Suomessa saamaani kansalaiskasvatusta, joka koski valtavaa määrää asioita alkaen siitä, miten ajorata piti ylittää, siihen, mitä virsiä koulun aamuhartaudessa laulettiin. Kun muutin Ruotsiin, otin mukaani kaiken tuon. Se oli näkymätön matkalaukkuni täynnä kaikenlaisia mieleeni painu­neita ja mieleeni iskostettuja asioita. Osaan yhä kansakoulussa oppimani liikennelaulun: "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä..."

On aivan luonnollista, että kun tapaan muita ihmisiä, paljastan siinä yhteydessä, mikä olen ihmisiäni. Niin käy, vaikka en sitä aina haluaisi- kaan. Paljastumiseen ei välttämättä tarvita muuta kuin se, että avaan suuni ja sanon muutaman sanan ruotsia. Puhekaimani huomaavat, että en kuulu ruotsinruotsalaisten joukkoon, mikä melko usein johtaa siihen, että he katsovat toisiinsa, juttelevat keskenään kiinnittämättä sen enempää huomiota minuun, läsnäolevaan ei-ruotsalaiseen.(*) En siis kanna mukanani vain sitä, minkä tiedän omakseni kuten suomen kieltä ja suomalaisia kertomuksia sodista, Nokian ihmeestä, mäkihyppääjistä, for- mulaykkösvoitoista yms. vaan myös sitä, josta en välttämättä ole kovin tietoinen, nimittäin ei-ruotsalaisuuden leimaa.

Ruotsin radion suomenkielinen toimitus Sisuradio käynnisti syksyllä 2013 hankkeen "Våga finska". Hanke sai alkunsa siitä, että yksi toimittaja, Ramin Farzi, halusi tietää, miten muut suomentaitoiset käyttävät suomea vai käyttävätkö he sitä. Jos eivät käytä, mistä se johtuu? (Lisää tietoa vågafinska-hankkeesta saat tästä.)

Minä jäin ihmettelemään ilmausta "våga (prata) finska". Miksi pitäisi uskaltaa puhua tätä kieltä? Eikö ilmaus sinänsä kieli alemmuudentuntoisuudesta, jossa suomenkielisyys koetaan stigmana, poltin- tai häpeänmerkkinä, kuten ruotsinsuomalainen tutkija Maija Savolainen kutsui ilmiötä jo 80-luvulla? Nyt kootaan rohkeutta ja ponnistetaan eroon siitä suomalaisuudesta, joka oli poltinmerkki.

Suomalaisuus näkyy ja kuuluu nykyään Ruotsissa, eikä vain sen takia, että maiden asevoimat lisäävät yhteistyötään. Esimerkiksi K-rauta kertoo muhkein mainoksin Göte­borgissa käynnistyvästä suomalaisesta talvialeesta (Finska Vinterrean): Ett byggvaruhus av det rätta virket. Siis Suomesta tulee aitoa tavaraa. Siellä ei pehmoilla (ruotsinsuomeksi: flummata) sen enempää julkiviestimien kohisuttamissa koulujen Pisa- mittelöissä kuin rautakaupoissakaan. Suomalaisuus vahvistaa kauppojen ja koulujen brändiä. 

Kuten K-rauta ja Pisa-koululaiset, me ruotsinsuomalaiset olemme myös Suomesta tai ainakin meidän sukujuuremme ovat siellä. Suurempi tai pienempi osa näkymättömän matkalaukkumme sisällöstä on täyttynyt suomalaisista aineksista. Saamme Suomesta valon, jonka paisteessa voimme koota rohkeutta. 
Ruotsin teeveen päivittäisissä suomenkielisissä uutisissa oli lyhyt uutispala tytöstä, joka kerää urheilutarvikkeita lähetettäväksi Afrikkaan. Hän on saanut tempaukseensa mukaan monta ihmistä. Hänen haastattelunsa tapahtui ruotsiksi, ja minä ihmettelin, miksi häntä haastateltiin juuri näissä uutisissa. Asia selvisi, kun toimittaja kääntyi hänen vaarinsa puoleen. Tämä selitti suomeksi olevansa ylpeä lapsenlapsestaan: italialaiselta isältään hän on perinyt innostuksen jalkapalloiluun ja suomalaiselta äidiltään sisun. Kiintoisaa oli, että vaarin sisu-sanaa teeveen kielenkääntäjä ei kääntänyt.

Miksi tuo sisukas nuori ihminen ei puhunut suomea? Ainakaan kouluopetuksesta se ei voinut johtua, sillä Ruotsin kouluissa annetaan opetusta kymmenissä äidinkielissä. (Lisää tietoa äidinkielten määrästä ja suosiosta saat tästä.) Tosiasia on, että eri syistä johtuen Suomesta tulleet kymmenet tuhannet henkilöt ovat onnistuneet aika huonosti siirtämään suomen taitonsa lapsilleen. Näin suomalaiset ovat ruotsalaistuessaan myös yhä enenevässä määrin ruotsinkielistyneet. Nyt kieltämme elvytetään, ja voimme vain toivoa, että elvytys johtaa vähin erin aktiiviin monikielisyyteen, jossa suomella on oma sijansa. (Elvytyksestä kerrotaan tässä.) 

Toisessa teeveeohjelmassa oli koolla viiden hengen ryhmä. Yksi heistä oli englantilainen ja muut ruotsalaisia tai norjalaisia. Engelsmanni kertoi näille ensikosketuk­sestaan ruotsalaisuuteen: kun hän oli ollut kylässä uuden tuttavansa luona, hänet oli viety illan aluksi "penisnäyttelyyn", kuten hän asian ilmaisi. Hän oli säikähtänyt ruotsalaista tapaa hoitaa henkilökohtaista hygieniaa "soonassa" eli siis saunassa. Engelsmannin puhekaimat hymähtelivät huvittuneina hänen reaktiolleen: ruotsalaisuudella on monta yllättävää puolta.

Muutossa kuljettamani näkymättömän matkalaukun sisältö muuttuu vuosien myötä. Asuinmaani ottaa ehkä vähin erin haltuunsa sen, mitä olen kantanut siinä mukanani sauno­misineen ja sisuineen, ja esittelee sen omanaan jo muutenkin melko vaikuttavassa kulttuuri- ja kielivarantojensa kirjossa. (Tästä saat tietoa Ruotsin monikulttuurisuu­desta.)

Olisinko voinut jättää Suomeen jotain siitä muuttotavarasta, jonka otin mukaani? Näkymätöntä matkalaukkuani en olisi pystynyt jättämään entiseen kotimaahani, koska suuri osa sen sisällöstä alkoi paljastua minulle vasta, kun jouduin kosketuksiin Ruotsin ja ruotsa­laisten kanssa. En siis täysin tiennyt, mitä kannoin mukanani näkymättömässä matkalaukus­sani.

En pääse siitä eroon. Toisaalta, miksi minun pitäisikään yrittää irti siitä? Olen täyttä­nyt näkymätöntä matkalaukkuani tiedolla ja kokemuksilla koko elämäni ajan ja pitkälti sen varassa olen pysynyt tiellä. Oppi ei ole kaatanut minua ojaan. 

Minun ei pidä kuitenkaan luulla, että hankkimani tieto ja kokemus yksin riittäisivät, kun kohtaan uusia tilanteita. Tieto vanhentuu ja monet kovatkin kokemukset menettävät merkityksensä. On opittava sekä hylkäämään vanhaa että omaksumaan uutta. Suomalainen sananlasku Opin sauna, autuas aina sisältää suuren viisauden. Sen saunan löylyissä näky­mätön matkalaukkuni viihtyy.

Ruotsinsuomalaisten ajatuksia suomalaisuudesta on tietenkin tutkittu koko lailla. Yksi mielenkiintoisimpia tutkimuksia on Lotta Weckströmin väitöskirja, jonka esittelyn löydät tästä.

Blogin aiheisiin liittyviä kuvia:

Maasta muutetaan tavarat mukana

Mitä Venäjä olisi ilman babushkojaan?

Kielellisiä huomautuksia:
(*) "Puhekaima" tarkoittaa tässä samaa kuin "puhekumppani" tai "keskustelukumppani". Yleiskielessähän "kaimalla" on vain merkitys 'henkilö, jolla on sama (etu)nimi'. Suomen murteissa esiintyy sana "suunkaima", joka tarkoittaa 'puhekumppania'. Kehitin sen pohjalta puhekaima-sanani. "Kaima" on vanha balttilainen laina, ks. esim. liettuan kielen "kaimýnas" 'saman kylän asukas, naapuri'. Suomen kielen kansanomainen verbi "kaimata" tarkoittaa 'saattamista' ja 'saattelemista', mikä viittaa siihen, että kaima-sanaa on käytetty aiemmin nykyistä laajemmassa merkityksessä.
Käytän ilmausta "ei-ruotsalainen", joka ei tarkoita samaa kuin 'epäruotsalainen'. Ei-ruotsalainen on henkilö, joka ilman mitään arvolatausta ei ole ruotsalainen. Epäruotsalaisuutta taas voi esiintyä sekä ruotsalaisilla että ei-ruotsalaisilla. Semmoiseksi voi lukea vaikkapa sen, että teitittelee muita ihmisiä. Olen siis sinut sekä marketin kassan että Ruotsin pääministerin kanssa. 

Summing up 2013

I published 49 blogs during the year 2013, that is, almost one blog per week. In January, March, June and September, I wrote 6 or 7 blogs per month. I enjoy blogging, because through these patches of text I reach out to readers. An alternative would be to put the texts into a drawer to wait for the day of salvation. Yet another alternative might be to offer them to a publisher but so far that has not been a real option for me. 

          My blogs are in different languages: Finnish, Swedish, English and Russian, although mostly in Finnish (35 blogs). Below, I will present the main themes of the blogs, mention the respective titles of the blogs, translate them into English if necessary, indicate the language used in the blog and give the date of its publishing. 

1- Topical themes 
The Russian-Finnish-Swedish blog titled as Bопрос о будущем Земли (Question of the Earth's future, Sept. 24) is very topical, because it deals with the brave Greenpeace action against the Russian oil drilling in the Arctic areas.

          WTO ja tulevaisuutemme (WTO and our future; in Finnish, Dec. 8) discusses the WTO Bali agreement on Dec. 7, which was almost universally hailed as a triumph of multilateralism that will liberalize and boost global trade. I contrast this euphoria with the fact that mankind lives beyond its means and that the world economy is out of ecological balance. I have attached a video clip "There's no tomorrow" to the blog. 
          Kvinnliga funderingar dagen till ära (Female thoughts in honour of the day; in Swedish, March 7) is a blog to honour the International Women's Day. I tell about the conditions of living during and after the wars 1939–45. Finland survived as an independent nation and recuperated after the calamities to a very great extent thanks to her women.  
          Such experiences, if not less tragic things, should have made it easier to remove the inequalities between women and men in the labour market, but we are still wrestling with the problems of discrimination based on gender. We also have to keep in mind that the day is called the international women's day. This simply means that the struggle for women's rights is everyone's business. 
          In Hulluvuosi 1968 vielä kerran (Crazy year 1968 once more; in Finnish, Apr. 27), I discuss with a friend of mine, a well-known Finnish author, about the significance of the "rebellious" year 1968. He is of the opinion that what then happened was not of much real importance to the literary culture.  
          I counter by pointing out that Finnish literature prospered in the late 60's and the 70's. Furthermore, because of the general atmosphere in Finland and in the world at large, it was difficult to keep literary or any other kind of cultural and political activities apart. The Soviet Union was still a superpower, and the States was waging the unfortunate war in Vietnam. 

2- Language attrition

The fact is that we face severe changes both in our material environment and in our linguistic environment. Hundreds of languages, among them many small Finno-Ugric languages in Russia, are doomed to die in the course of a few decades. I deal with this issue in B niin kuin Babylon (B like Babylon; in Finnish, Feb. 23).

3- Finnish issues

I am fond of the Finnish language and culture. The relevant blogs where I treat Finnish-related issues include Ruma äidinkieleni (My ugly mother tongue; in Finnish, March 14), Pluses and minuses of being a Finn, Part 1, 2 and 3 (May 5, May 24, and June 7, respectively) and Finska – ett språk i Norden, del 1 och del 2 (Finnish – a language in the Nordic countries; in Swedish, June 16 and 20, respectively).
          The blog A niin kuin arvo (V like Value; in Finnish, Feb. 2) discusses what is called the Finnish national awakening that took place from the end of the 18^th century and onwards. The awakening was a movement or a process, which encompassed not only cultural expressions in literature, Kalevala folklore, fine arts and music but also promotion of the status of the Finnish language, development of popular education and progress in economy and industry for the better of the civil society. 
          The issue was to awaken and build up the Finnish identity instead of being subjects of the Swedish king and part of the Swedish kingdom. The blog takes as its starting point the well-known song by Jaakko Juteini (1781–1855) "Arvon mekin ansaitsemme" (lit. We also deserve dignity). The Finnish word "arvo" has many meanings, in this connection the meanings 'value' and 'dignity' are relevant.
          Finland was a Great Duchy under the Russian czar in 1809–1917. During the 19^th century, a group of Finnish academic persons called "Fennomans" set out to raise the status of Finnish spoken by the majority. (The curious fact is that Fennomans often had Swedish as their first language.) Up till then Finnish had had a fairly low status, while Swedish had been used as the language of administration and higher education.
          The intensive "lobbying" of the Fennomans bore fruit when Alexander II, the Russian czar, ordained the decree in 1863 that raised the status of the Finnish language in Finland. The blog Спасибо за финский язык – Kiitos suomen kielestä (Thanks for the Finnish language; in Finnish and Russian, Aug. 2) is about this decree.
          Finland became independent state from Russia / the Soviet Union in 1917. I deal with this topic in the blog Halifaxin pamaus ja Suomi (The explosion in Halifax and Finland; in Finnish, Dec. 5). But why Halifax? It was a tragic coincidence that the explosion in Halifax, Canada, and the declaration of independence of Finland took place on the very same day, December 6, 1917.  

4. Sweden-Finnish issues

I am a Sweden-Finn (ruotsinsuomalainen or ruosu, in Finnish) by my identity, and therefore I am concerned about the situation of the Finnish minority in Sweden, my homecountry, whose linguistic and cultural pluralism I cherish.There are three blogs where I discuss "ruosus": 24.2. Ruosujen päivä (Feb. 24, The Sweden Finns' Day; in Finnish, March 5), Att prata finska i Sverige – dumdristigt? (To speak Finnish in Sweden, foolhardy?; in Swedish, Sept. 24), and Puhtia ruosupuuhiin (Put some spirit into Sweden-Finnish activities; in Finnish, Nov. 23). 

5. Pluralism of culture and society 
I discuss the cultural pluralism of Sweden in the blog Utan olikheter stannar Sverige (Without differences Sweden will stop; in Swedish, Jan. 21), and the pluralism of Finland in Suomi on ruotsalainen (Finland is Swedish; in Finnish, Jan. 26) and Hurrivihaa (Hatred against Finland-Swedes; in Finnish, Sept. 17). 

          Persujen rotupolitiikkaa (On the racial policy of the Real Finns, one of the two right wing parties in Finland; the Finnish nickname of the party is "persut", derived from the party's name "Perussuomalaiset", lit. "Foundation Finns". In Finnish, Dec. 20). In the blog, I deal with the proposal put forward by one of the leading persu-politicians. The proposal contains the idea that different ethnic groups of Finland should be registered. I conclude that the proposal is an interesting outline.
          In order to carry out the registration in a substantial manner, we should first of all enlarge the notion of "ethnic" to encompass all relevant groups such as Esperantists, pacifists, philatelists, HBTQ, and others. (Esperantists have a special term for their cultural and social unity and their borderless community, namely Esperantujo.)
          As the symbol of this pluralistic ethnicity we should choose the Rainbowflag to wave it side by side with the EU flag and the national flags. More specifically, I suggest that Russia should take the Rainbowflag as her own to jubilate the fact that she makes a typical multiethnic state. 

6. Human tragedies

I make my reverence to human tragedies in Auschwitz: Mortuorum oblivisci non decet (The dead shall not be forgotten; in diff. languages, Jan. 30), Tiananmen Square (The Tiananmen Square Protests quelled on June 4, 1989; in Finnish, June 4), Nagasaki-shi (The US terror bombings on Japan on Aug. 6 and 9, 1945; in diff. languages, Aug. 20), Jan Palach. Läsnä. Presente (the Warsaw pact invasion of Czechoslovakia in 1968; in Finnish and English, Aug. 20), Nunca olvidar 11.9.1973 (the US-supported coup d'état of Chile; photos; in Spanish, English and Finnish, Sept. 8), 9/11 USA 11.9.2001 (Al-Qaeda attack on the States; in English and Finnish, Sept. 10), and Finland against Soviet Russia and Nazi Germany (the Soviet Russian attempt to occupy Finland in the Winter War 1939–40; the Russians made the "Molotov-Ribbentrop pact" with Nazi Germany prior to the assault on Finland; photos, in English, Oct. 29). See here for a treatment of the Winter War in Russian with subtitles in Finnish, and here for a treatment in English of the WW2 in the Nordic countries.
          The Pussy Riot phenomenon is a tragedy although of a different kind than the above mentioned tragedies; I have included their manifesto in English (May 5) among my blogs because I wholeheartedly support their struggle for respect of the human rights in Russia. 

7. Linguistic issues 
I am a linguist, and interested in linguistic phenomena. In Hyvä Perkele (Good God damn! March 20), I deal with perkele, perhaps the second best known Finnish word after sauna. Perkele, the swearword, is a loanword from Baltic languages, where it meant 'thunder'. 

          In Formaalisen ja funktionaalisen kieltenopetuksen rajankäyntiä (June 3), I discuss in Finnish the distinction between formal and functional language teaching methods. This blog has been among the most popular ones during the year, see below. 
          Swedish is one of the two official languages of Finland, and the blog Dosa (Box; in Swedish, Aug. 23) deals with the word dosa as it appears in Swedish (meaning 'box'), in spoken Finnish as toosa with the somewhat fuzzy meaning of 'box, gadget, radio', and in Finnish Helsinki-slang as dösa, dösä or (in my youth) dosa where it means 'bus'. 
          In the blog Kielikokeita (Language experiments; in Finnish, Sept. 23), I play with Finnish idioms by blending idiomatic with non-idiomatic use of phrases. An appropriate example in English would be: He kicked the football and the bucket.In this example, the verb kicked takes as its object both the noun phrase the ball and the noun phrase the bucket.  
          The phrase kick the football is not an idiom, whereas kick the bucket is an idiom with the specific meaning of 'to die'. We may conclude that the sentence is syntactically correct but semantically infelicitous.
          In 2011–2013, I was engaged in a lexico-semantic project at the Centre of Language Technology in Göteborg. In the blog Mitä oikein puuhailen? Kurkistus kielityöläisen arkeen (What I am working with, in fact? A peep into a language worker's typical working day; in Finnish, Oct. 13) I describe the coding work I was carrying out in this project. 
          In Kielitietoa marketissa (Language knowledge in a mall; in Finnish, Dec. 18), the main person is Sabah, a polyglot cashier of the mall. I had a short chat with her while I was paying my bill. When standing in the queue I got interested in her name tag Sabah, and she told me that it means 'morning' in Arabic (which is one of the main immigrant languages of Sweden). 

8. Personal issues

I ventilate amorous feelings in the blog Valentine, oh Valentine! (in English, Feb. 14). The blog Laurin-kisat (The Lauri-games; in Finnish, Aug. 10) is a recollection of the sports events that my five siblings and I organized in the '60's in the memory of my eldest brother Lauri, who died in an accident at the age of 14.
          In Timon tarina (Timo's story; in Finnish, March 3) and in Pojat ovat poikia - Sunt pueri pueri (in Finnish, Oct. 20) I deal with the time when I went to school in Finland. "Timo" was one of my classmates. After we had finished the school and many years had gone, I happened to meet him late one evening on the street in Helsinki. It was a very unpleasent meeting, because he tried to rob me. He stopped when I recognized him as my classmate. Several years later I happened to learn that he had died. What made him a criminal? Life is full of riddles. 
          The other blog from the school milieu deals with bullying in the classroom, in this case during a Latin lesson. I thought I had something to say, I raised my hand and stood up. But suddenly, I forgot what I had intended to say. My classmates burst into laughter, and that I will never forget. Bullying is a very important topic that we have to talk openly about. It means psychological violence, which occasionally can be worse than physical one.
          Jiddu Krishnamurti, one of the gurus – yksi guruista (in English and Finnish, May 9) discusses the message of Krishnamurti (1895 - 1986). In my youth, I was very interested in what he says in his writings. "Truth is a pathless land. Man cannot come to it through any organization, through any creed, through any dogma, priest or ritual, nor through any philosophical knowledge or psychological technique." Note that Jiddu Krishnamurti expressly said that he is not a guru. However, given his long lifework as a very well-known lecturer in ethical issues, that title describes what he actually meant to many people.
          Laitoselämää – siviilipalvelumies muistelee (Life in an institution – a conscientious objector reminisces; in Finnish, May 30) tells a story from the period of time when I served as a c.o. in an institution for the cure of alcoholics. I served as a night watch of the institution ("huoltola"). 
          One night a patient comes from his cell to the duty room where I am sitting, and asks why I am a c.o., and when I tell him that I do not take up to arms and kill people, he replies: "I have killed a lot of people." Then he tells about his time as a soldier in the French foreign legion. It is a horrifying story of the battle of Dien Bien Phu. 
          Before I do my last round that night in the "huoltola" area, we go out, smoke cigarettes and watch the sun as it is rising behind the edge of the forest. "It is beautiful when it rises," my friend, the legionary, says. I agree with him, the world is beautiful early in the morning when the sky is clear. 
          In Julkaisujani – Mina publikationer (My publications; in diff. Languages. Oct. 31), I have collected the list of my scientific publications, non-fictional and fictional texts. The blog Punon runon jos toisenkin (I twine a poem and even another one; in Finnish, Nov. 6) says something about my innermost ambitions, as does the first blog of the year 2014 All these years and a butterfly (in diff. languages, Jan. 2).

9. A few words of the readership of these blogs

My readers have had some favourite blogs. One of them has been the blog on formal vs. functional language teaching methods (see above, 57 views), and another the blog which concerns the word dosa (see above, 29 views). But the most popular blog since the opening of this blog site has been Äidit vain nuo toivossa väkevät (Only mothers in hope so strong; in total 403 views, Finnish, May 6, 2009. The title is a quote from a poem by Lauri Viita, a renown Finnish poet). The blog is my reaction to what we could read in the report State of the World's Mothers in 2009. It is a heart-rending report. 
          On a monthly basis, there have been a little over 1 000 visits to this blog site in the year 2013. From the beginning in 2007 until now, there have been 11 230 visits. One may recall that in 2010, I only wrote two blogs, and in 2011 I took a time-out. After some pruning of less popular blogs, the number of blogs is at the moment 168. 
          With respect to the visitors' nationality the main groups are the following (number of visits in brackets): Sweden 3451, Finland 2743, USA 1434, Russia 862, Malaysia 570, The Netherlands 256, Germany 218, Ukraine 216, France 82 and South Korea 62. Regrettably, I have had no visitors from African or Latin American countries.

10. Forward! We shall not cease from reading and writing!

I will continue blogging, because it is great fun. I cannot give any promises with respect to themes I will deal with or even what languages I will use. Preferably, I will use Finnish and to an extent Swedish, two of the languages that are spoken in the corner of our Blue Planet where I love to live with my family and friends. 
          I wish all the best to all of my readers during the year 2014. Oikein hyvää alkanutta vuotta teille kaikille! Ha ett riktigt bra år 2014! Mi esperas bonan jaron al ĉiuj vi, kiuj ŝatas legi miajn blogojn!