Sanasta miestä, sarvesta kunnanjohtajaa

Lähtökohta

Olen kiinnostunut sanonnoista, ja se johtuu osaksi omakohtaisista kokemuksistani. Muutama vuosi sitten rupesin opiskelemaan venäjää Göteborgin yliopistossa ihan vain kokeillakseni, miten toisen kielen oppiminen sujuu vanhalta ihmiseltä ja kaiken lisäksi kielen­opettajalta. Utshitelnitsani eli siis venäjän opettajani halusi ääntämyksen, kieliopin ja sanaston lisäksi opettaa meille välttämättä myös venäjän sanontoja, koska hän piti tärkeänä, että me oppisimme tuntemaan venäläisten ajattelutapoja.

         Sanonnat piristivät opetusta, ne yhdistivät mielestäni sopivalla tavalla kielen ja kulttuurin toisiinsa. Niiden taustat tai synty olivat monesti mielenkiintoisia, ja me innos­tuimme keskustelemaan niiden tulkitsemisesta. Yksi tällainen sanonta on ilmeisesti­kin sodan aikana syntynyt ilmaus ” Первым делом самолет, а потом девушки”, eli ”Ensin lentokone ja vasta sitten tytöt”. Sanonta vastaa kuulemaani suo­men­kielistä sanontatapaa ”Ja nyt tytöt pois mielestä”, jota tuttavani maan­viljelijä käytti, kun sirklasimme polttopuita vuosikymmeniä sitten. Työ vinkuvan sirkkelin ääressä oli minusta, silloisesta murkkunuoresta, liki yhtä vaarallista kuin lentäjien taistelutehtävä. Näin sama sisältö ”ole tarkkana kuin porkkana tai muuten käy köpelösti” ilmaistaan hiukan eri lailla suomessa ja venäjässä. Mutta kummassakin raaka työ asetetaan teerenpelin edelle. Ikävä kyllä raaka työ on raa’assa maailmassa usein tärkeämpää kuin lemmenleikki.

     Jos joku luulee, että vain kielen ammattilaiset ovat kiinnos­tuneita semmoisista ilmiöistä kuin sanonnoista, hän on aivan väärässä. Kurkistin sanaristikkoja käsittelevälle keskustelu­pals­talle (ks. tästä) ja minulta meni ihmetyksen sormi ihailun suuhun: sanaristikoiden ystävät käyvät siellä erittäin vilkasta keskustelua sanonnoista ja niiden synnystä, sanojen alku­perästä ja niiden eri merkityksistä. Kyse on aidosta valistuneen maallikkoyleisön kieliharrastuksesta. Näihin innokkaisiin ihmisiin kuuluvat myös vieraiden kielten oppijat. He odottavat saavansa oppia muutakin kuin sana­listoja ja kieliopin taivutuskaavoja. Ja siihen muuhun kuuluu mm. sanonnoissa ilmenevä kielen kuvallinen eli figura­tiivinen käyttö.

Sanonnat ja niiden aihepiirit

Käytän termiä ”sanonta” yläkäsitteenä. Tila ei salli eri tyyppisten sanontojen erottelua. Sisällytän niihin sekakoosteisen joukon ilmauksia, jotka muodoltaan ovat melko vakiintuneita eli joita käytetään samanmuotoisina tai lähes samanmuotoisina eri yhteyksissä. Tällaisia ovat sanan­laskut, sanontatavat, lauseparret, vertaukset ja metaforat.

     Erikseen on huomautettava kollokaatioista eli semmoisista sanakimpuista, jotka esiintyvät taajaan yhdessä. Esimerkiksi suomeksi sanotaan useammin ”aurinko paistaa” kuin ”aurinko loistaa”. ”Aurinko paistaa” on kollokaatio. Todettakoon, että vastaavasti ruotsissa ”solen skiner” on tavallisempi yhdis­telmä kuin ”solen lyser”. Tällaiset kollokaatiot eivät ole tarkoittamiani sanontoja. 

     Sanonnat ovat asenteiden ja us­ko­musten va­ras­to. Esimer­kiksi mieheys on ollut naiseutta keskeisempi asia perinteisissä yhteisöissä. Naisten roolia on väheksytty tai se on häivytetty. Emme sano: Sanasta naista, utareesta lehmää, vaikka lypsäminen on ollut hyvin tärkeä ja etupäässä naisten suorittama toimi, vaan käytämme sanontaa Sanasta miestä, sarvesta härkää huolimatta siitä, että matadorin omi­nai­suuksilla Suomen miehet eivät ole tulleet tunnetuiksi.

     Sanonnat ohjaavat meitä sisälle kulttuuriin myös sikäli, että opimme, mitkä asiat ovat olleet ja ovat keskeisiä tai kiinnostavia kyseisen kielen eli tässä tapauksessa suomen käyttäjille. Suo­malaiset ovat olleet mukana monissa sodissa, ja vas­taa­vasti kuole­man läheisyys ilmenee kielemme sanon­noissa kuten Päästää ilmat pihalle, Potkaista tyhjää, Liittyä suora­jalkaisten pa­tal­joo­naan jne.

     Yksi sanontoja yhdistävä piirre on se, että niillä on duaali eli kaksinainen viittaussuhde tarkoitteeseensa. Tällainen sanonta on esimerkiksi “saada kylmä suihku niskaansa”, jota käyte­tään yleensä metaforan omai­sesti. Tässä kaksi netistä poimimaani esimerkkiä: “Saimme kylmän suihkun niskaamme sää­tiedotuksen muodossa” ja ”Kylmän suihkun jälkeen menimme ulkoilma-altaaseen istuskelemaan ja juttelemaan”. Edellinen on sanonta, jälkimmäinen taas raportoiva ilmaus 

     Tuo lakimies on kettu tarkoittaa metaforana, että ky­seis­tä lakimiestä ja kettua yhdistävät tietyt jälkimmäisen luonteenpiirteiksi ajatellut ominaisuudet kuten viekkaus. Mutta firman pikku­jou­luissa esitetään ehkä näytelmää, jossa miehellemme lankeaa ketun rooli. Lakimies on kettu tulkitaan silloin toisin kuin edellä. Kettua voidaan tietenkin ajatella myös esimerkiksi turkis­eläi­menä, mihin lakimiehisyys ei hevin yhdisty.

    Monesti ajatellaan että metaforan tyyppisten sanontojen lähtökohtana on vastaavan ilmauksen perusmerkitys: kylmä suihku yleensä kirpaisee, mikä on ilmauksen ensisijainen merkitys. Sanonnassa se saa johdetun merkityksen: se muuntuu vertauksenomaiseksi kylmäksi suihkuksi. Useiden sanon­tojen kohdalla on kuitenkin niin, että ns. johdettu merkitys on päämerkitys. Tuskin monikaan meistä ajattelee ensin konkreettia käpälautaa kuullessaan sanonnan Joutua käpälälautaan. Monille sanonnoille vain kielen historiaa tuntevat pystyvät antamaan etymologisen selityksen; näin on esimerkiksi semmoisen ilmauksen laita kuin päästä pälkäästä.  (Lisää "pälkäästä" voit lukea tästä.)

     Sanonnoille on tyypillistä, että ne yleistävät eli abstrahoivat ilmauksen tietyn osan. Esimerkiksi Lakimies on kettu -sanonnassa ketulla on tietty abstrakti merkitys, jonka se siirtää lakimieheen. Kettu on tässä se sanonnan osa, jota englanniksi kutsutaan termillä vehicle, suomeksi ehkä merkityksen siirrin. Lakimies taas on siirron kohde, topic. Esiintyipä hän lakituvassa tai firman pikkujoulussa, lakimies ei ole kaikissa suh­teissa kettu, hän ei esimerkiksi hiivi ketun­koloon vaan kömpii todennäköisesti iki­omaan omistusasuntoonsa. 

       Se että abstrahointi on ominaista sanonnoille, tulee esille, kun muutam­me niitä esimerkiksi näin: Lakimies on ruskea ja nopea kettu. Voimme kuvitella. että hän muuttui semmoiseksi lasten sadussa. Siinä kettu viittaa kon­kreettiseen olentoon. Samalla tavoin vähennämme abstraktisuutta, kun lisäämme sanontaan määritteitä. Tällä keinoin semmoinen abstraktinen sanonta kuin Pää tulee vetävän käteen muuntuu konkreettisemmaksi, kun sitä hiukan rukataan: Köyden pää tulee lujasti vetävän käteen. 

      Sanontojen kirjo on laaja, ja niitä on sen vuoksi hankala käsitellä lingvistisesti kovin tarkasti. Monitulkintaisen viittaussuhteen lisäksi sanontojen toinen keskeinen piirre on niiden kiinteys eli sanonnan osien rajallinen yhdisteltävyys, kompositionaalisuus. 

      Tässä kohdin meidän on varottava yleistämästä liikaa. Semmoisia ilmauksia kuin vaikkapa niukin naukin, katin kontit, tillin tallin ei ole mahdollista komponoida muulla tavoin. Mutta esi­mer­kiksi ilmauksen Sisu menee kaulaan predikaattia voidaan muutella: Sisu meni kau­laan, Sisu taitaa mennä kaulaan jne.

       Sanonnan Menee pieleen voi niinikään muuttaa muotoon Meni pahasti pieleen tai aivan tai kerta kaikkiaan täysin päin pieltä mutta Meni päin ovenpieltä on jo liian konkreettinen ilmaus. Se karistaa sanonnasta kaiken korkealentoisuuden. Sanontojen kompositio ei ole siis täysin kiinteä vaan tapauksesta riip­puen yhdistelyvaraa on olemassa.

      Edellä sanotun voi tiivistää sanomalla, että sanonnat edustavat kielen yhtä, omin­takeista käyttötapaa, genrea. Ja hyvään kielitaitoon kuuluu, että kielen puhuja osaa käyttää kieltä tuossa genressa. Semmoiset ilmaukset kuin Pää tuli vetävän käteen, Olla ulkona kuin lumiukko, Rohkea rokan syö, Peukalo keskellä kämmentä jne. kuuluvat kielitaitoon. Ne opitaan vähitellen: sanonnat ja tilanteet saadaan sopimaan toi­siinsa vähä vähältä kielenoppimisen myötä. Kielenoppija kokeilee niitä kuten yksi pikkupoika, joka oli kylvyssä ja harmistui, kun saippuapullo ei pysynyt ammeen laidalla. Sanoa puuskahti: Johan on markkinat.  

       Koetan nyt kartoittaa, minkälaisia sanontoja meillä on eri aihepiireissä ja mihin erityisiin aloihin ne liittyvät. Pohdin myös, mitä sanonnat kertovat niiden käyttäjistä. Tilan puutteen vuoksi kohdistan huomioni vain kahdek­saan aihepiiriin. Huomattakoon, että tätä tarkastelutapaa voi helposti laajentaa ottamalla mukaan useampia aihepiirejä.

      Käsittelemäni aihepiirit liittyvät Suomeen, koska kyseessä on suomen kieli, ja ne ovat nämä:

1. Maantiede: pitkät etäisyydet, harva asutus; ”harvoin yhtehen yhymme”

2. Ulkoiset elin­olot: karu luonto, leivän hankkiminen kovan työn takana

3. Ilmasto: lyhyt lämmin vuodenaika; kylmät ulkotilat ja lämpimät sisätilat, sauna

4. Demografia: alhainen keski-ikä; kuoleman arkinen läsnäolo

5. Geopolitiikka: sijainti idän ja lännen välillä, paljon sotia;

6. Elinkeinot: vähäinen ammatillinen eriytyneisyys;

7. Asuminen: vähäinen kaupungistuneisuus; kaupungin ja maaseudun vastakohta

8. Sosiaaliset olot: suhteellisen vähäinen sosiaalinen eriytyneisyys

9. Sukupuolten väliset suhteet: miesten dominoivuus, patriarkaalisuus;

10. Uskonto: pakanuuden hidas väistyminen erämaissa (ks. runsas suomalais-karjalainen kansanrunous), mutta luterilaisuus voimakas suuressa osassa maata (1800-luvun herännäis­liikkeet.

Aihepiiri	Aiheita	Ilmauksia	Opetusta ajatellen
1. Maantiede: pitkät etäisyydet, harva asutus; “harvoin yhtehen yhymme”: sosiaalisia suhteita säätelevät ilmaukset poikkeavat “manner­maisista” (esim. liite­­partikkelien käyttö).	Kohteliaisuus-ilmaukset: “anteeksi mutta” Puhuttelu: teitittely yleistä. Puhuttelua tai toisen häiritsemistä välte­tään, puhekumppa­niin ei vedota tur­haan. Suhde kumppa­niin saatetaan säätää hyvinkin hienojakoi­sesti. Kielteisten ilmaus­ten käyttö Kasvojen säilyt-täminen tärkeätä, ja siinä tarkoi­tuksessa viljel­lään melko moni­mutkaisia il­mauk­sia	Anteeks mutta missä täällä olikaan taas vessa Ja mitä teille saisi olla? Oho, anteeks, sori (vaan) Sano ( milloin tulet!) – Sano­han … - Sanopa… - Sanopahan… - Sanoisit­ko… - Sanoisitkos… - + teitittely ja persoonatto­mat ilmaukset: Olisi hyvä jos tietäisi… Sä et satu tietä(mä)än, mitä kello on? Sä et ha­luu kahvii? Voisitteko te mahdolli­sesti sanoa/kertoa, paljonko kello on?	-Ruotsalai­sille on ker­rot­tava, että kaikki eivät sinuttele -Humalaiset ovat oma lukunsa: heillä ei ole estoja -Kasvojen säilyttä­misen tärkeys suo­malaisessa vies­tin­nässä -Ilmausten erikoi­nen muotorakenne (paljon päät­teitä) -Kielteiset ilmauk­set eivät ole välttä­mättä kielteisiä

Aihepiiri	Aiheita		Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
2. Ulkoiset elin­olot: karu luonto, leipä on kiskottava maasta; työ on keskeinen elämän­arvo, sosiaali­nen yh­des­säolo toisinaan hyvin jäykkää	Itsekurin / työ-tahdin / vallan ylläpitä­minen : kiroilu Pelkäämisen paheksuminen Epäonnistumisen paheksuminen Yrittämisen arvostaminen; yrittää voi kuka tahansa, loppu­tulos ratkaisee Työn ja tsempin arvostaminen Työstä ei pääse eroon Hyvän loppu-tuloksen arvos­taminen Saamattomuuden ja huo­non työn­teon paheksunta Kiitoksen anta­misen ja vastaan­ottamisen vai­keus Semanttinen ‘tahto’-kenttä	Helkkari, sam­pe­ri, helvetti, hitto, vittu, saatana, perkele Sisu meni kaulaan. Siitä tuli (ihan) susi. Yrittänyttä ei laiteta! Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä Luja tahto vie miehen vaik­ka läpi harmaan kiven! Tsemppiä! Ja periksi ei anneta! Ei auta itku markkinoilla! Ei työ tekemällä lopu eikä järvi soutamalla kulu Tuo on kyllä ihan viimesen päälle! ­ Mitä sä nynnit? Sä vaan sähläät! Älä tunaroi! Tässä tää nyt olis! Ei tää nyt on niin hääppönen!  Kiinnostus, mielty­mys, halu, tahto, tarmo, puhti, sisu, uho. mania		-Suomessa kirosanoja ei ole mitenkään hirveän paljon, mutta perkele on kyllä syytä opettaa. -Ilmaukset susi, laittaa, olla viimesen päälle, nynniä, sählätä, tunaroida ovat sumeahkoja ja ne pitäisi selittäää omassa käyttö­yhteydessään.

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
3. Ilmasto: lyhyt lämmin vuodenaika. Vuoden keskilämpö-tila on Suomessa -2◦C - +5◦C, 6 – 10 astetta korkeampi kuin muualla samoilla leveysasteilla	Suurehko lämpö-tilojen vaihtelu Sää, ilma, ”ilmanolennot” Tuuli, myrsky Ulkona kylmä Sauna Löyly Lämmitys Lumi, lumentulo	Kuuma, helle, paahde Viileä, vilpoinen, kylmä, jäätävän kylmä Helisevä pakkanen Huh hellettä! Pitää helteitä Tehdä jotain kesäkuumalla Tehdä jotain hyvän sään aikana. Siitä on monenlaista ilmaa. Mistä päin nyt tuulee? Pakkanen paukkuu Saunoen sappi sammuu, vihtoen viha viilenee. Löylyä lisää kiukaalle! Olla löylynlyömä. Sisäänlämpiävä (ryhmä) Aivoriihi Lumi, sohjo, nuoska, suoja + kymmeniä muita lumi-sanoja Lunta tulee tupaan	Sanonnat eivät tässä aihepiirissä muo­dosta mitään se­manttisesti yhte­näistä ryhmää, mut­ta ne ovat kes­kei­siä niiden seikko­jen kannalta, joihin suo­malaiset samas­tuvat (saunominen, melko ankara ilmasto, lumi).

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
4. Demografia: alhainen keski-ikä.	Elämän lyhyys, elämisen vaikeus Kuoleman läsnäolo, sen arjestaminen Väkivalta, sota Terveyden ihannointi Vanhuuden ihannointi  Elämä on elet­tävä säädyllisesti	Vanhuus tuloo kun varas Elämä olis ko silkki mut tyä on kon terva Potkaista tyhjää Heittää lusikka nurkkaan Kuoliit pois niiko hyvät lapset pahast maailmast Päästää ilmat pihalle Nappi kalloon (vaan) (X on oikea) tervaskanto Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus Elää ku pellossa, veräjät auki	Miten erilaisia kult­tuurit ovat suhtees­saan elä­män ehtoihin, eri ikäkausiin, kuole­maan ja työhön? Koska aihe on yleis­inhi­millinen, siitä saa helposti aikaan keskustelua.

Suomen väestö v. 1900: 2,7 milj., v. 2003: 5,2 milj.

Ikä: 0-14, 1900: 35%, 2003: 18%,

15–64, 1900: 60%, 2003: 67%

65– 1900: 5%, 2003: 15%

Vanhuksia (yli 65-vuotiaita) oli vähän, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että heitä arvostettiin.

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
5. Geopolitiikka: sijainti idän ja lännen välillä	Suomalaisuus ja suomenmielisyys Ruotsalaisuus ja itseään hakeva suomalaisuus Suomen kielen saamat vaikut­teet ruotsista, kyökki­suomi Venäläisyys ja itseään hakeva suoma­laisuus Suomen kielen slaavilaiset lainat	Yksi kieli, yksi mieli. Puhua silkkaa suomea / supisuomea Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia Rakas vihollinen Kaffe, fröökynä, räknätä, telehvuuni, härskaappi, fiini, tyyris Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Venäläiset molottaa. Ryssäntyö, ryssänkanto Soromnoo sano ryssä Raamattu, risti, pappi, viesti; kapakka, porukka	-Suomalaisuuden sisältö: kansallis­mie­lisyys ja sen puute -Miten naapuri­kansoihin suhtau­dutaan yleensä? -Miten muita kieliä ja kanssakäymis­tapoja kuvataan suomessa? -Miten Suomessa olevaan venä­läi­syyteen ja ruot­salai­suuteen suhtaudu­taan?

Suomen sanaston koostumus - ensimmäinen luku on prosenttiosuus sanastossa, jälkimmäinen luku taas vastaava osuus tekstissä:

Omaperäisiä sanoja (olla) 58,0 72,0

Yl. eurooppalaisia (baari) 4,6 2,2

Indoeurooppalaisia (moni) 3,8 3,4

Balttilaisia (perkele) 4,0 3,5

Germaanisia ja ruotsalaisia 25,8 17,0

Slaavilaisia ja venäläisiä (risti) 3,8 1,9

Lainsanoja yhteensä 42,0 28,0

Vain venäjästä lainattuja sanoja: Voro laati tyrmässä siistin tarinan kapakan toveriporukalle

Vain ruotsista saatuja sanoja: Kirkkoherra vihki parin sunnuntaina Uunikadun kirkossa.

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
6. Elinkeinot: vähäi­nen ammatillinen eriytyneisyys	Toimeentulo edellytti moni­taitoisuutta, oli selviydyttävä Oppimisen arvostus Taitamattomuuden väheksyntä	Selviytyä, pärjätä, kunnostautua, menestyä, niittää mainetta Kaikki muut olen ite tehnyt paitti hevosen, sano isäntä kun ajo hevosrattailla kakralaumansa kanssa kylänraitilla Kukaan ei ole seppä syntyessään Oppia ikä kaikki Opinsauna autuas aina Peukalo keskellä kämmentä Seistä tumput suorina	Tähän osaan kuuluvat sanonnat (Oppia ikä kaikki, peukalo keskellä kämmentä jne.) ovat suomen kes­keistä fraasistoa

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
7. Asuminen: vähäi­nen kaupungistunei­suus; urbaanisen identiteetin hentous	Maalaisuus ja maalaisuuteen liittyvä tieto on dominoinut pit­kään. Nauriin viljelystä tietämät­tömät, älkää yrit­tä­kö poliitikoiksi. Orastava urbaa­nisuus: pyrittiin eroon maalaisuu­desta 60-luvulla ”Sekakieli­muo­tojen” kehitty­mi­nen Hel­singis­sä: stadin slangi Ensin maaseudun kehit­ty­mättö­myy­destä ja sitten sen aidosta elämästä syntyi iskelmiä	”Hm, kaupungin tyttö, tietäneekö paremmin kuin Kiven Eeva, kasvaako nakriit puussa vai maassa,” ivaili vouti ”Pekka [poliitikko] tietää, että kasvaako se nauris yleensä puussa vai maassa.” Mistä päin kana kusee? Maajussi Landepaukku Jyväjemmari Turvenuija Ts’ on böndelt, ts’ ei snaijaa mitää Mä pamlaan slangii ja dallaan stadin gartsalla. Kliffaa hei! Ryysyranta. Siellä on kirppuja, luteita, täitä Kuusamoon, mua kutsuu jälleen Kuusamo	Keskustelu mur­teista ja ”kau­pun­ki­kielestä” Keskustelu siitä, mikä kuuluu yleis­sivistykseen tai kansalaistietoon Käytetyt kielikuvat: ”nauriit kasvaa puussa”, ”kana kusee”, ”jyväjem­mari”. Miksi myön­teisiä ilmauksia on niin vähän? ”Saarijärven Paavo” Slangi ja jargongit muissa maissa. Marginaalistettujen ryhmien kielet, esimerkiksi roma­nien kaaleen kieli. Murrebuumi johon kuului myös slangi

“Tyypillistä suomalaisten asumiselle on ollut se, että se on ollut yleensä puutteellista, kallista, että se ei ole vastannut ihmisten tarpeita ja että se on aina organisoitu epätyydyttävällä tavalla.”

Väestöliitto / Befolkningsförbund

Kaupunkikulttuuri on Suomessa hyvin nuorta. Urbaani identiteetti on ehkä vain isommissa kaupungeissa.

Suomessa ja Ruotsissa on voimassa jokamiehen oikeus: liikumme luonnossa, kaipaamme maalle, touhuamme tontilla ja kylvemme saunassa jollakin monijärvisen maamme rannalla. 

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
8. Sosiaaliset olot: luokkaerot; sosiaalis­ten vastakohtien muut­tuminen; erojen tasoittamisyritykset hyvinvointipolitiikan keinoin	Maaseutuväestön sosi­aalinen kerrostu­nei­suus Teollisuusproletariaatin synty 1800-luvulla. Sisällissota 1918. Herran pelko ja herraviha Työläisistä luotu kuva ja työväenluokan omakuva Työttömyys Hyvinvointivaltio	Tilalliset ja tilattomat Mäkitupalaiset, loiset, palkolliset ”Lahtari tappaa, punikin tappaa, lahtari tappaa, tappaa se” Jos työ herkkua olis, herrat sen tekis Työntekijä tai duunari pro työläinen Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan se on sellainen työmiehen lauantai Lisää liksaa! Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään… Folkhem, kansankoti Pahoinvointivaltio Elää (yhteiskunnan) siivellä Sosiaalitapaukset Sosiaalipummit	Miten sosiaalisista vastakohdista pu­hu­taan eri puo­lilla? Mitä käsitteitä käytetään eri sosi­aalisista ryhmistä ja niiden jäsenistä? Mitä sosiaalimur­teita on Suomessa ja muualla. ”Kansankoti”, vain ruotsalainen ilmiö?

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
9. Sukupuolten väliset suhteet: miesten dominoivuus	Ammattien mas­ku­liiniset nimi­tykset Pohjalainen uho­-/ macho-kulttuuri Naiset tekevät kotityöt ja muut työt, hoitavat lapset ja vihhdyt­tävät miestään Naisilta odotetaan siveyttä ja avioitu­mista Miesten aviorikok­set ovat syrjä­hyp­pyjä Toisinaan vaimo on niskan päällä Feminismin voimistuminen 1900-luvun jälkipuoliskolla	Puhemies, lautamies, asiamies, sotamies Puukkojunkkarit Häjyt tuloo! Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu! Mies ei itke / ei itke pillitä! Purra hampaat yhteen Akka airoihin, perkele! Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Seuranainen; kevytkenkäi­nen, huora, hutsu, votak­ka, panorasia; ikäneito, vanhapiika Seuramies , hurmuri ; naistenmies, auervaara, pukki; poikamies, pelimies Tohvelisankari Parempi tohvelin alla kuin taivasalla Paras mies hommaan on nainen	Naisten asema koto­na, työs­sä ja julki­suudessa. Mieheys ja naiseus; miehisyys ja naisel­lisuus ; miehuus ja akansisu ”Huonojen naisten ” nimitykset ja niistä heijastuvat asenteet; ”urostelun” nimitykset ja niihin liittyvät asenteet. Historialliset muu­tok­set naisten ase­massa; feministiset ilmauk­set.

Aihepiiri	Aiheita	Ilmaisuja	Opetusta ajatellen
10. Uskonto: paka­nuus, katolilaisuus, luterilaisuus. Katolilaisuus yhdistyi muinais­uskoon , mikä loi suo­tuisan kasvu­poh­jan kansanrunou­delle ja muulle kan­sanperin­teelle. Luterilaisuus pyrki hävittämään kaikki pakanuuden jäänteet	Pakanuuden ajan käsitteet ovat elävää nykysuomea Kalevalaisen kansan­runouden elvyttämä muinaissuomalaisuus Synnintuntoisuus, häpeä ja häpeily Usko kirjoitettuun sanaan Alamaisuus Uskonnollisten il­maus­­ten kielteinen käyttö Perinteisten ilmaus­ten uusiokäyttö	Ukonilma, perkele Pohjan perillä Anna Ahti ahvenia, Pekalle pieniä kaloja Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön Mielikki metsän emäntä, puhas muori, muoto kaunis Pihlaja pyhäpuu (Rauni-jumalatar < ruots. Rönn) Synnintunto, syntisäkki Minä vaivainen maan matonen Istua jalkapuussa Mustaa valkoisella Esivalta, virkavalta Jumal’ auta (vrt. Pirulauta), Sam Peri, Herran Jessus, saatana, helvetti Hamaan viimeiseen tappiin (= kapakan/pubin valomerkki) saakka, myös: ’kuolemaan asti’	Kalevala ja muu kansanrunous ovat keskeisiä suomalai­suuden rakennus­puita. Kalevalainen alku­sointu on leimal­lista suomen sanon­noille. Kalevalaisuus sopii hyvin käsiteltä­väksi muiden seikkojen kuten luonnonolojen ja harvan asutuksen yhteydessä.

Pohdiskelua

Kiinteät ilmaukset kuten vakiintuneet sanonnat, joita edellä on esitelty, muodos­tavat tärkeän osan arkisesta kielestämme. Internetin kautta kuukeloimalla huomaa nopeasti, miten ihastuneita ihmiset ovat näihin kielen ilmaisuvälineisiin. 

     Sanontoihin liittyvää aineistoa siis on ja sitä on kertynyt vuosisatojen saatossa arkistot täyteen. Sanonnoilla on erittäin keskeinen sija kielen luontevassa, aitoperäisessä käytössä.

     Olen tässä esityksessäni melko intuitiivisesti yhdistellyt aihepiirejä, aiheita ja sanontoja toisiinsa. Joissakin kohdin luokittelu jättää toivomisen varaa; ongelmia on esimerkiksi ulkoisten olojen ja ammattien eriytymisen välillä, sillä molemmissa tähdentyy työn merkitys. Olojen kovuuden takia on tarvittu monitaitoisuutta, olojen puutteellisuuden takia taas ammatit eivät ole olleet kovin eri­y­tyneitä. 

     Esitykseni keskeinen ajatus ei ole kuitenkaan tarkka ja taksonomiset normit tyydyttävä luokittelu ja sanontojen ryhmittely. Pääajatukseni on ollut toinen. Edellä kertomani asiat osoittavat nimittäin aika selvästi sen, että kielenkäyttö pitää koossa tiettyä ryhmää, yhteisöä ja yhteiskuntaa. Tämä ajatus perustuu siihen, että viestiminen tapahtuu yleensä tekemisen yhteydessä, osana tiettyä toimintaa. Sen suorittaminen tietyllä taval­la on tärkeätä, koska suhteet ovat silloin ennakoitavissa. Näin sosiaalinen vakaus säilyy. Emme kiinnitä toistemme huomiota miten tahansa, emme myöskään puhuttele toisiamme miten sattuu. Sosiaalisissa tilanteissa syntyy ja vakiintuu aina käytänteitä, joita ruvetaan kutsumaan tavoiksi ja joista me saatamme käyttää ilmausta "sosiaaliset normit" ja jopa tietyn yhteisön tai kulttuurin "elämänmuoto".

     Tuo kaikki on tuttua meille. Ajattelin mennä kuitenkin pidemmälle. Mitä sanonnat kertovat sano­jistaan? Kun joku sanoo, että ”elämä olis kun silkki, mutta työ on kun terva”, voimme ihmetellä, miksi työ on hänestä kuin tervaa. Senkö takia että sitä on pakko tehdä jatkuvasti, vai senkö takia, että se etenee hitaasti. Ehkä on muitakin syitä. 

     Olennaista on, että hän sanoo sen ääneen ja muut nyökyttävät hyväksyvästi päätään. Työ koetaan yhdessä tietynlaiseksi, ja tämä yhteisyys saattaa helpottaa ankean arjen kohtaamista. Sanontaa voi kerrata mielessään, purra hampaansa yhteen. Elämä olis kun silkkiä mutta tätä pirun työtä vain on tehtävä. 

     Tiivistän edellä sanotun toteamalla, että sanontoihin on pakattu tietyn yhteisön tai kulttuurin perinteiset käyttäyty­misohjeet ja siinä käytetyt ajattelumallit. Emme opi kieltä yksin vaan aina sosiaalisessa yhteydessä. Yhteisö sitoo meidät kieleensä ja myös ajattelumalleihinsa. Niistä ei voi vapautua kuten vapaudumme jostakin sairaudesta tai huonosta tavasta kuten tupakoinnista. Mutta niistä voi irtautua, ja tätä irtautumista kutsutaan yksilön kehitykseksi. Siinä maailmamme lukemattomat ihmisyhteisöt ovat hyvin eri tasoilla: toisissa yhteisössä yksilölle annetaan enemmän liikkumatilaa kuin toisissa. Emme missään emmekä milloinkaan kuitenkaan vapaudu kielestä ja sen meihin iskostamasa sosiaalisuudesta.

Bastu på finska

I det höghus där jag bor finns en bastu för alla hyresgäster. När jag upptäckte den för ett antal år sedan, blev jag mycket glad. En något pinsam incident inträffade dock under mitt första besök, för luften i basturumme tyckte jag var förr torr. För att göra någonting åt problemet frågade jag av mina svenska medbadare: "Kan jag kasta vatten på aggregatet?" De tittade på mig undrande. Uppenbarligen hade vi missförstått varandra. Toaletten fanns nära omklädningsrummet, inte här.

Incidenten var en kulturkrock som orsakades av att jag översatte direkt från finskans heittää vettä kiukaalle 'kasta bad på bastuugnen'. En kulturvetare har uttryckt en sådan krock träffande:

"... kulturen tar sin början när du märker att du har fått problem med språket, och problemet handlar om vem du är." I det aktuella fallet uppstod problemet av mitt sätt att använda ett uttryck fel så att två kulturellt viktiga inrättningar, bastu och toalett blandades ihop. Exemplet visar att språk och kultur hänger intimt ihop: för att förstå vad folk säger är det bra om man vet något om deras kultur.

Det är klart att sauna är en kulturellt viktig insitution i Finland. Bastu har varit ett mångaktivitetsrum, vilket avspeglas i ord som motsvarar svenskans linbastu, maltbastu, palvningsbastu (där man rökte kött) och bykbastu. Det har varit det rum där man har koppat, som var en läkemetod inom folkmedicin, förlöst barn (lapsisauna - förlossningsbastu), gett massage åt kroppen som slitits i hårt arbete och tom. ägnat sig åt folkmagi som ordet loitsusauna och noitasauna (besvärjelsebastu och häxabastu) ger vid handen.

Bastu har varit en badinrättning för olika grupper som ord motsvarande varmansbastu, folkbad, bybastu och familjebastu visar. Man har badat i bastu varje vecka, framför allt om lördagar (lauantaisauna) men särskilt högtidliga har varit julbastu och midsommarbastu.

Bastu har värmts på olika sätt. I den tidigare rökbastu hade man inte skorsten (hormi) utan den rök som bildades i bastuugnen (kiuas) släpptes ut genom en lucka (räppänä) i bastuväggen. På bastuugnen la man stenar (kiuaskivet) som kunde vara könnökiviä, stenar av en särskilt lämplig art. Rökbastuns ugn värmde man färdig innan man började bada på laven men i modernare vedbastur och elaggregatbastur har man uppvärmningen på hela tiden. 

När elden hade slocknat i rökbastuns kiuas och det mesta av röken gått ut genom räppänä kastade man på stenarna kisu- eller häkälöylyt. Det är rökosbad på svenska som Bastusällskapets (Saunaseura) bastuordlista ger vid handen, och där förklarar man också vad det handlar om: osbad som kastas för att driva ut rök och os.

Saunaseura (Bastusällskapet) i Helsingfors sammanställde 1958 Saunasanasto / Bastuordlista med översättningar till svenska, tyska och engelska. Listan går att ladda ned från nätet. När det gäller översättningar, märker man att ett ord på finska ofta översätts med ett ord på svenska medan på tyska och engelska förklarar man ordet betydelse med flera ord. T.ex. hikilöyly är svettbad på svenska, Dampfstoss zum Schwitzen på tyska och sauna heat produced at the beginning of bath to induce perspiration på engelska. Ett till exempel: Eräsauna - ödemarksbastu - Jagdsauna im Ödland gelegene Hütte mit Saunaofen - wilderness sauna (for hunters and fishermen).  

Att man använder sig av en omskrivning på tyska och engelska kan naturligtvis bero på flera orsaker. Skillnaden mellan tyska och engelska å ena sidan och svenska och finska å den andra kan bero på att det kulturella avståndet mellan finska och svenska är kortare än avståndet mellan finska och tyska och framför allt mellan finska och engelska.

Ordet sauna hänvisar till huset eller badutrymmet men det betyder också själva badandet. Man säger: "Sauna on kerran viikossa", vilket betyder att bastu, dvs. bastubadande är en gång om veckan. I västra Finland brukar man "gå till bastu" men i öster "går man till badet (kylpy)". I väst har man också verbet saunoa, dvs. 'bada bastu' som man inte lär använda i östra dialekter.

I finska finns uttrycket opinsauna som inte har en bra översättning i något språk. Ordagrant betyder det 'lärdomens bastu'. En opinsauna är inte en konkret anläggning utan ett uttryck för begreppet 'hård skola', en krävande läroinstalt. I en viss allmänt tagen betydelse är livet en skola, och de finnar som under århundradens gång har gått i bastu resp. bad har livet ofta varit en hård skola. Det är det jag tänker på när jag sitter på bastulaven och låter bastuångan (löyly) sprida sig från bastuns hjärta, bastuugnens (kiuas) heta stenar. Opinsauna - autuas aina - Lärdomens bastu - alltid salig

Yhden EU-esitelmän tarina

-->

Kommentteja Johan Häggmanin esitelmään Ruotsin ja Euroopan unionin vähemmistöpolitiikka ruotsinsuomalaisten näkökulmasta ruotsinsuomalaisten valtuuskunnan kokouksessa 26.-27.3.2012.

Aluksi

Kommentoin tässä kirjoituksessani Häggmanin esitelmän power point-kalvoja, jotka on laitettu tänne. Huomattakoon, että en ollut tilaisuudessa läsnä enkä siis tiedä, miten Häggman käsitteli kalvotekstejään ja mitä hän vastasi mahdollisiin yleisökysymyksiin. 

Halusin tutustua hänen esitelmäänsä ensinnäkin siksi, että hän on Euroopan unionin vähemmistökysymysten käsittelijä ja minua kiinnostaa unionin vähemmistöpolitiikka.Toiseksi, esitelmän otsikossa luvataan, että Häggman tarkastelee Ruotsin ja EU:n vähemmistöpolitiikkaa ruotsinsuomalaisten näkökulmasta, mikä on minulle tärkeätä, koska kuulun ruotsinsuomalaisten ryhmään. Kolmas syy kiinnostumiseeni oli se, että kyseessä oli ilmeisen tärkeä esitelmä, koska se pidettiin ruotsinsuomalaisten valtuuskunnan täysistunnossa.

Valitettavasti tila ei anna myöten kalvoissa esitettyjen ajatusten seikkaperäiseen käsittelyyn. Keskityn tässä sen vuoksi vain muutamaan, mielestäni keskeiseen asiaan.

Esitelmän ainekset

Häggmanin esitelmän kalvoja on 24, joista 22:ssa on varsinaista asiasisältöä. Monikielisyyteen keskitytään viidessä ensimmäisessä kalvossa ja alue- ja vähemmistökieliin viidessä seuraavassa. Tämän jälkeen kuudessa käsitellään monikielisyyden merkitystä vauraudelle ja työnsaannille. Jäljellä olevien kuuden kalvon aiheet vaihtelevat: niissä puhutaan monikielisyyden liittymisestä luovuuteen ja innovointiin, kielen imagosta sekä kielten opettamisesta ja niistä ongelmista, joita kielitaidon puute aiheuttaa.

Voimme todeta, että Häggmanin esitelmä on aiheiltaan vaihteleva. Hän keskittyy monikielisyyteen ja sen merkitykseen vaurautta lisäävänä tekijänä. Koska en ollut kuuntelemassa esitelmää, en tiedä, tarkasteliko hän EU:n vähemmistöpolitiikkaa ruotsinsuomalaisten näkökulmasta, kuten hän lupaa esitelmänsä otsikossa. Yhdessäkään kalvossa siitä ei ole mainintaa, ruotsinsuomalaisiin Häggman viittaa mainitsemalla kielemme huonon imagon Ruotsissa sekä Sisuradion, jääkiekon ja Markoolion. Palaan näihin tuonnempana.

Monikielisyys ja siitä koituva hyöty

EU:ssa on sovittu, että tavoitteena on kansalaisten yleinen kolmekielisyys eli kuten Häggman sen ilmaisee "äidinkieli plus kaksi-tavoite". Kieliä ei hänen mukaansa tulisi pitää esteenä vaan voimavarana. Ihmettelen tätä: Eivät kai kielet ole esteitä ihmisten vuorovaikutukselle, vaan kanssakäymisen esteenä on toisinaan yhteisen kielen puute. Kielten sijasta tässä olisi siis puhuttava kielitaidottomuuden luomista vaikeuksista. 

 

Englannin valta-asemaa Häggman näkyy valittelevan. EU:n jäsenvaltioiden koulujen tärkein vieras kieli on englanti, ja Häggman pitää kielteisenä asiana sitä, että rajoitutaan vain siihen. Yleensäkin kieltenopetus on Häggmanista aivan liian rajallista: monissa EU:n jäsenvaltioissa oppilaat saavat oppia vain yhtä vierasta kieltä.

Voidaan toisaalta kysyä, miten suuri osa koulujen opetusajasta tulisi omistaa kieltenopetukseen, kun nyky-yhteiskunta edellyttää niin monen muunkin asian oppimista. Suurten kielten kuten ranskan puhujien ei ole pakko opiskella koulussa kahta vierasta kieltä kuten esimerkiksi suomenmaalaisten. Suurten kielten puhujille jää näin enemmän aikaa muihin oppiaineisiin kuin kieliin, ja sen lisäksi he kieltensä syntyperäisinä puhujina hankkivat muutenkin etumatkaa pienten kielten puhujiin. 

 

Häggman yhdistää monikielisyyden ja vaurauden kasvun. Ajatukset menevät samaan suuntaan muuallakin. Johtavien eurooppalaisten yritysten johtajille tehdyssä kyselyssä ilmeni, että heistä vain 31 % käyttää työssään englantia. Kyseessä on eräänlainen vastarinta englantia kohtaan, ja se pakottaa USA:n kansainväliset yhtiöt ottamaan huomioon muutkin kielet kuin englannin, kun ne toimivat Euroopan markkinoilla. Pysyäkseen maailman voimakkaimpana ja kilpailukykyisimpänä taloutena USA:n olisi siis ehkä syytä panostaa vieraiden kielten opetukseen (ks. sama lähde). Mutta mihin vieraisiin kieliin USA:n suuryhtiöiden kannattaisi keskittyä kilpailuasemiensa turvaamiseksi? Suomeenko vai italiaan?

Monikielisyyden sisällön täsmentäminen on tärkeää myös EU:lle, sillä EU:n eri kielten merkitys kilpailukyvylle vaihtelee. Esimerkiksi Ranskalle ja ranskan kielelle on etua siitä, että monissa Afrikan maissa ranska on virallinen kieli. Monikielisyys on tärkeää talouskasvulle, kun se koostuu talouskasvulle hyödyllisistä kielistä. Monikielisyyden siunauksista puhuminen liian abstraktisesti johtaa hakoteille. Asiaa on syytä konkretisoida. Useat maailman köyhistä maista ovat monikielisiä. Ääriesimerkki on Papua-Uusi-Guinea, joka on köyhä ja erittäin monikielinen maa. Sensijaan Singapore nousi köyhyydestä vaurauteen osittain sen ansiosta, että se panosti englannin kieleen. Englanti on sen talouselämän, hallinnon, oikeuslaitoksen ja opetusalan ehdoton pääkieli.

 

Häggman mainitsee yhteistyön naapurimaiden ja lähialueen kesken. Hän toteaa, että Ruotsin vienti Suomeen on suurempi kuin Ranskaan ja espanjankielisiin maihin yhteensä. Tästä ei liene kuitenkaan tehtävä sitä johtopäätöstä, että suomi olisi ranskaa ja espanjaa tärkeämpi kieli ruotsalaisille. Ehkä olisi hyvä muistaa, että kaikki ruotsalaiset eivät toimi vientiteollisuuden palveluksessa.

Häggman ei puhu vain monikielisyyden taloudellisesta merkityksestä vaan myös sen panoksesta "yhteiskuntarauhan hyväksi". Hän haluaa sanoa, että jos vähemmistökieliä kunnioitetaan ja jos niiden käyttöä edistetään, siitä hyötyy koko yhteiskunta. Ehkä niin on, mutta pidettäköön mielessä, että monikielisissä maissa kieliriidat ovat tavallisia. Niiden takia yhteiskuntarauha on järkkynyt mm. Belgiassa. Voi olla, että tämä on johtunut keskinäisen kunnioituksen puutteesta ja haluttomuudesta opetella toisen kieliryhmän kieltä.

Vähemmistökielten merkitys ruotsinsuomalaisesta näkökulmasta

Häggman ottaa esille vähemmistökielten merkityksen työmarkkinoilla puhumalla yleistävästi siitä, miten niiden "hallitseminen auttaa työpaikan saannissa". Mutta vähemmistökielten asemaa työmarkkinoilla voi käsitellä hiukan tarkemminkin tutkimalla esimerkiksi Ruotsin julkisen työnvälityksen työpaikkailmoituksia (www.arbetsformedlingen.se/platsbanken).

Työpaikkoja voi etsiä työnvälityksen sivustosta hakusanoilla, ja kun sellaiseksi valitsee kielen nimen, saa esiin ilmoituksia, joissa kielen taitoa edellytetään tai joissa se luetaan ansioksi. Valitsin hakusanoiksi Ruotsin kansalliset vähemmistökielet, arabian joka on toiseksi eniten opiskeltu äidinkieli maamme kouluissa, sekä englannin. "Finska" tuotti 261 osumaa, "samiska" 38, "meänkieli" 16, "jiddisch" 11 ja "romani" (myös: "romani chib") 5 osumaa. "Arabiska" esiintyi vaatimuksena tai ansiona 68 ilmoituksessa, englanti taas 4611 ilmoituksessa. (Suoritin haun 3.4.2012.) 

Nuo tulokset antanevat paremman kuvan vähemmistökielten tarpeesta Ruotsin työmarkkinoilla kuin tieto Ruotsin Suomeen suuntautuvasta viennistä. Voimme tehdä sen johtopäätöksen, että etenkin suomesta ja maahanmuuttajakielten osalta arabiasta on hyötyä Ruotsin työmarkkinoilla, mutta vielä tärkeämpää on osata englantia.

Häggman puhuu vähemmistökieliä käsitellessään "lisäarvosta". Hän antaa sille taloudellisen tulkinnan. Mutta lisäarvo voidaan tulkita myös sosiaalisesti ja psykologisesti. On täysin kiistämätöntä, että kun ihmiset saavat kommunikoida sillä kielellä, jota he osaavat parhaiten, se lisää heidän sosiaalista ja henkistä hyvinvointiaan eli antaa heidän elämäänsä lisäarvoa. Rohkenen väittää, että tämä lisäarvon tulkinta on vähemmistökielten suhteen paljon relevantimpi kuin Häggmanin esittämä tulkinta.  

Häggman puuttuu esitelmänsä loppupuolella parilla lauseella Ruotsissa puhuttuun suomen kieleen. Hän toteaa, että sen imago on "erityisen huono". Hän osoittaa tuntevansa ruotsinsuomalaisuutta ainakin jonkin verran, koska hän mainitsee "Sisuradion, jääkiekon ja Markoolion". Pidän aiheellisena hiukan täydentää tätä ruotsinsuomalaisuudesta annettua kuvaa.

Meillä ruotsinsuomalaisilla on laaja järjestöelämä, ruotsinsuomalaisia kouluja, virallinen kielenhuolto, tutkimuskeskus Mälardalenin yliopistossa, lehdistöä ja kirjallisuutta sekä suomen kielen halllintoalue, johon kuuluu 40 Ruotsin kuntaa. Ks. esim. tästä.

Mutta aivan hakoteillä Häggman ei sentään ole väittäessään imagoamme huonoksi. Ruotsinruotsalaisten syrjivään suhtautumiseen suomea kohtaan viittaa mm. se, että kun Ruotsin postilaitos julkaisi vuonna 2009 merkkivuoden postimerkin sen teksti oli kahdella kielellä: ruotsiksi ja englanniksi, ei suomeksi.

Monikielisyys ja bisnes

Monikielisyyden yhdistäminen taloudellisiin intresseihin antaa etusijan niille kielille, joista on hyötyä kaupankäynnissä. Näitä ovat ennen muuta suurten teollisuusmaiden pääkielet, EU:ssa englanti, saksa, ranska ja italia. Englannilla on näistä kielistä vahvin asema, ja kuten tiedämme, nimenomaan englannin kielen opetusmarkkinat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisinä vuosikymmeninä kaikkialla maailmassa. Muiden suurten kielten edustajat haluavat tietenkin saada osansa tuottoisasta kielibisneksestä ja ne tekevät mainosta kielestään ja kulttuuristaan hyvin monella taholla.

Mihin vähemmistökieliä näin ollen tarvitaan? Kukaan Kiinan markkinoille pyrkivä tuskin opettelee uiguuria ennen mandariinikiinaa. Jos uiguuria tarvitaan esimerkiksi tavaraselosteen laatimisessa, kääntäjäksi palkataan uiguurin ja englannin taitoinen henkilö. Pienten kielten asettama haaste voidaan hoitaa muutenkin kuten esimerkiksi niin, että yhdysvaltalainen yritys kouluttaa pienten kielten puhujia toimimaan yrityksen työntekijöinä asianomaisissa maissa.

Bisneksessä pieniä vähemmistökieliä tarvitaan antamaan liiketoiminnalle eräänlainen sokerikuorrutus. Yritysten tuotteiden menekkiin ei näet vaikuta vain tuotteiden laatu vaan myös yritysten imago. Kielellisen ja muun monimuotoisuuden korostaminen synnyttää myönteisiä mielikuvia asiakkaissa. 

Kun eurooppalaiset liikeyritykset liittävät kielellisen ja ehkä muunlaisenkin monimuotoisuuden imagoonsa, ne saattavat voittaa sillä asiakkaita puolelleen. Näin vähemmistökielistä on hyötyä EU:n talousyhteisön pyrkimykselle kehittyä maailman "kilpailukykyisimmäksi talousalueeksi": vähemmistökielet toimivat yritysten imagon kuorruttajina.

Onko kieltenopetukseen panostaminen järkevää nimenomaan talouselämän kannalta? Häggmanin esittämät perusteet monikielisyyden eduista eivät vakuuta. Toisinkin voidaan toimia. Monikielisyyden lisäämisen sijasta kielten osuutta voisi vähentää EU:n kouluissa, mutta vain jos ensin on sovittu, että EU:n jäsenmaiden koulujen vieraista kielistä ainakin yksi on sama. 

Ikävä kyllä helposti opittavalla esperantolla ei ole mahdollisuuksia tulla valituksi täksi kieleksi vaan se olisi luultavasti englanti. Kieltenopetuksen supistamisesta niissä maissa, joissa se on laajaa kuten Suomessa ja Ruotsissa, hyötyisivät koulujen muut oppiaineet. Monen kielen taitaminen ei ole välttämätöntä, jotta oppilaat saisivat kunnon perustan myöhemmille ammattiopinnoilleen. Huipputeknologisessa maailmassa tämä perusta muodostuu etenkin luonnontieteiden ja matematiikan tiedoista ja taidoista. Näiden alojen ehdoton pääkieli on englanti, ei suomi eikä uiguuri.

Lopuksi

Kiitän Johan Häggmania esitelmänsä kalvojen julkaisemisesta Internetissä. Ne antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos!

Kiitän Illimar Voionmaata tämän artikkelin tiimoilta käymistämme keskusteluista.

Vasta-argumentteja edellä sanotulle löytyy näistä osoitteista. Kiitän Sirkku Latomaata näistä linkeistä:

http://archive.ecml.at/mtp2/VALEUR/html/A1Valeur_reportE.pdf

https://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/tutkimus/projektit/kiepo/projektin_loppuraportti/KIEPOn_loppuraportti.pdf

http://speakingintonguesfilm.info/

Taalainmaan korkeakoulun opettaja Konstantin Andrejev käsittelee maailman kieliongelmia ansiokkaasti näissä kahdessa luennossa:

Prelego 1: http://www.youtube.com/watch?v=8FD-z3JCCzM

Prelego 2: http://www.youtube.com/watch?v=eFQlNNgZc8o

 

Vastuunotto ja demokratia

Tarmo Ahonen kohdistaa Martti Koivistoiselle nuhtelevan kysymyksen äskeisessä Ruotsinsuomalaisessa: "Missä helvetissä sinä olet piileskellyt kaikki nämä vuodet, sillä sinua olisi tarvittu yhteisellä rintamalla?" Rintama? Kielikuva on militaristinen, ja pyrin välttämään sellaisia vertauksia. Puhuisin mieluummin saroista, ja ruosuvähemmistön aktiiveina toimijoina meillä on työsarkaa hyvin monella suunnalla, Martilla eri taholla kuin Tarmolla, Tarmolla eri taholla kuin minulla jne. Mutta asiaan.

Keskeinen kysymys ei mielestäni ole se, jonka Tarmo esittää vastauksessaan Martille: "Millä oikeudella RSKL kutsuu itseään ruotsinsuomalaisten keskusliitoksi?" Juttuhan on niin, että yhdistykset voivat ottaa itselleen minkä nimen tahansa, kunhan eivät loukkaa tiettyjä selviä sääntöjä.

Keskeinen kysymys ruotsinsuomalaisen yhteisön kannalta koskee puheenaolleiden ruotsinsuomalaisten valtuuskuntien demokraattista legitimiteettiä. Kummastelen Ruosulistalla ja nyt tässä, millä tai keiden antamalla valtuutuksella kyseiset valtuuskunnat toimivat.

Tarmo Ahosen näkemys on tässä kohdin selvä: hän ei ole huolestunut demokraattisuudesta eli ruotsinsuomalaisen yhteisömme rakentamisesta demokraattiselle pohjalle. Hän pitää tärkeänä sitä, että hommat saadaan hoidetuiksi. Hän palaa tavantakaa siihen ajatukseen, että vastuu on otettava ja toimeen ryhdyttävä. Ja paljonhan on saatu aikaan. Tarmon ansiot ruotsinsuomalaisten asialla ovat kiistattomat mm. mitä tulee ruotsinsuomalaisiin kouluihin tai vaikkapa hallintoalueen laajentamiseen. Pian saamme suomenkielisen hallinnon tänne Pikku Lontooseenkin. Mutta nuo saavutukset eivät ole vastaus äskeiseen kysymykseen, joka liittyy ko. elinten legitimiteettiin ja siis siihen millä mandaatilla ne oikein toimivat.

Kysymystä sivuten Tarmo Ahonen kirjoittaa tässä lehdessä Göteborgin valtuuskunnasta: "Koska ruotsinsuomalaisten keskusliitto ei kata koko suomalaiskenttää, päätettin perustaa laajempipohjainen valtuuskunta. Ruotsin hallitus rahoittaa valtuuskunnan toiminnan ja on hyväksynyt valtuuskunnan neuvotteluosapuoleksi koskien vähemmistöasioita. Paikallinen valtuuskunta on perustettu vuonna 2000 Göteborgin piirin aloitteesta ja noudattaa samoja toimintaperiaatteita kuin valtakunnallinen valtuuskunta."

Hyvä niin, homma pyörii. Mutta kuten Ruosulistalla ihmettelen viittaamalla Tarmon tekstin kohtaan "... päätettiin perustaa...": "Ketkä päättivät ja missä? Se että Ruotsin hallitus on saatu mukaan, ei ainakaan minun mielestäni anna valtuuskunnille oikeutusta koko ruotsinsuomalaisen kentän suhteen. Keskustelu demokraattisesti valitusta edustajistosta nousee aivan vääjäämättä esiin. Nyt olisi todella aika polkaista käyntiin omat ruosukäräjät Svenska folketingetin ja/tai Sámediggin antaman mallin mukaan."

Kyseiset ruotsinsuomalaiset valtuuskunnat eivät siis ole demokraattisesti valittuja kattojärjestöjä, kuten toinen keskeinen ja erittäin ansiokas toimijamme, Esko Melakari, on tietääkseni esittänyt.

Ja miksi pauhaan demokratiasta tässä yhteydessä? Syy on selvä: olemme vähemmistömme kehityksessä päässeet nähdäkseni siihen vaiheeseen, jossa voimme muuttaa kansalaistoimintaan perustuvia järjestöjämme osaksi yhtenäistä demokraattista organisaatiota. Kutsun tuota organisaatiota "yhteisörakenteeksi", se vastaa useammin käytettyä termiä "infrastruktuuri". Jos tässä hahmottelemani asian ilmaisisi oikein kouraantuntuvasti, tähtään siihen, että toivottavasti jo melko läheisessä tulevaisuudessa pidetään ruotsinsuomalaisten vaalit. Niissä valitaan jäsenet Ruotsinsuomalaisiin kansankäräjiin, joka vastaa nykyistä Ruotsinsuomalaista valtuuskuntaa.

Kehitys kansalaisjärjestöistä, jollaisia puheenaolevat valtuuskunnat ovat, demokraattisiksi elimiksi on tuttu entuudestaan. Se on tapahtunut valtioiden tasolla esimerkiksi Suomessa, jossa lukemattomat kansalaisjärjestöt loivat 1800-luvulla pohjan sille, että Suomesta tuli maa, jossa on demokraattinen yhteisörakenne. Itse asiassa Suomi on se Euroopan maa, jossa demokratia yleisine, kaikkia koskevine äänioikeuksineen on jatkunut pisimpään sodista ym. kriiseistä huolimatta. Ja juuri tätä suomalaista demokratiaperinnettä seuraten voisimme myös luoda ruotsinsuomalaisen demokratian vaikkapa omien kansankäräjiemme muodossa.