Vastuunotto ja demokratia

Tarmo Ahonen kohdistaa Martti Koivistoiselle nuhtelevan kysymyksen äskeisessä Ruotsinsuomalaisessa: "Missä helvetissä sinä olet piileskellyt kaikki nämä vuodet, sillä sinua olisi tarvittu yhteisellä rintamalla?" Rintama? Kielikuva on militaristinen, ja pyrin välttämään sellaisia vertauksia. Puhuisin mieluummin saroista, ja ruosuvähemmistön aktiiveina toimijoina meillä on työsarkaa hyvin monella suunnalla, Martilla eri taholla kuin Tarmolla, Tarmolla eri taholla kuin minulla jne. Mutta asiaan.

Keskeinen kysymys ei mielestäni ole se, jonka Tarmo esittää vastauksessaan Martille: "Millä oikeudella RSKL kutsuu itseään ruotsinsuomalaisten keskusliitoksi?" Juttuhan on niin, että yhdistykset voivat ottaa itselleen minkä nimen tahansa, kunhan eivät loukkaa tiettyjä selviä sääntöjä.

Keskeinen kysymys ruotsinsuomalaisen yhteisön kannalta koskee puheenaolleiden ruotsinsuomalaisten valtuuskuntien demokraattista legitimiteettiä. Kummastelen Ruosulistalla ja nyt tässä, millä tai keiden antamalla valtuutuksella kyseiset valtuuskunnat toimivat.

Tarmo Ahosen näkemys on tässä kohdin selvä: hän ei ole huolestunut demokraattisuudesta eli ruotsinsuomalaisen yhteisömme rakentamisesta demokraattiselle pohjalle. Hän pitää tärkeänä sitä, että hommat saadaan hoidetuiksi. Hän palaa tavantakaa siihen ajatukseen, että vastuu on otettava ja toimeen ryhdyttävä. Ja paljonhan on saatu aikaan. Tarmon ansiot ruotsinsuomalaisten asialla ovat kiistattomat mm. mitä tulee ruotsinsuomalaisiin kouluihin tai vaikkapa hallintoalueen laajentamiseen. Pian saamme suomenkielisen hallinnon tänne Pikku Lontooseenkin. Mutta nuo saavutukset eivät ole vastaus äskeiseen kysymykseen, joka liittyy ko. elinten legitimiteettiin ja siis siihen millä mandaatilla ne oikein toimivat.

Kysymystä sivuten Tarmo Ahonen kirjoittaa tässä lehdessä Göteborgin valtuuskunnasta: "Koska ruotsinsuomalaisten keskusliitto ei kata koko suomalaiskenttää, päätettin perustaa laajempipohjainen valtuuskunta. Ruotsin hallitus rahoittaa valtuuskunnan toiminnan ja on hyväksynyt valtuuskunnan neuvotteluosapuoleksi koskien vähemmistöasioita. Paikallinen valtuuskunta on perustettu vuonna 2000 Göteborgin piirin aloitteesta ja noudattaa samoja toimintaperiaatteita kuin valtakunnallinen valtuuskunta."

Hyvä niin, homma pyörii. Mutta kuten Ruosulistalla ihmettelen viittaamalla Tarmon tekstin kohtaan "... päätettiin perustaa...": "Ketkä päättivät ja missä? Se että Ruotsin hallitus on saatu mukaan, ei ainakaan minun mielestäni anna valtuuskunnille oikeutusta koko ruotsinsuomalaisen kentän suhteen. Keskustelu demokraattisesti valitusta edustajistosta nousee aivan vääjäämättä esiin. Nyt olisi todella aika polkaista käyntiin omat ruosukäräjät Svenska folketingetin ja/tai Sámediggin antaman mallin mukaan."

Kyseiset ruotsinsuomalaiset valtuuskunnat eivät siis ole demokraattisesti valittuja kattojärjestöjä, kuten toinen keskeinen ja erittäin ansiokas toimijamme, Esko Melakari, on tietääkseni esittänyt.

Ja miksi pauhaan demokratiasta tässä yhteydessä? Syy on selvä: olemme vähemmistömme kehityksessä päässeet nähdäkseni siihen vaiheeseen, jossa voimme muuttaa kansalaistoimintaan perustuvia järjestöjämme osaksi yhtenäistä demokraattista organisaatiota. Kutsun tuota organisaatiota "yhteisörakenteeksi", se vastaa useammin käytettyä termiä "infrastruktuuri". Jos tässä hahmottelemani asian ilmaisisi oikein kouraantuntuvasti, tähtään siihen, että toivottavasti jo melko läheisessä tulevaisuudessa pidetään ruotsinsuomalaisten vaalit. Niissä valitaan jäsenet Ruotsinsuomalaisiin kansankäräjiin, joka vastaa nykyistä Ruotsinsuomalaista valtuuskuntaa.

Kehitys kansalaisjärjestöistä, jollaisia puheenaolevat valtuuskunnat ovat, demokraattisiksi elimiksi on tuttu entuudestaan. Se on tapahtunut valtioiden tasolla esimerkiksi Suomessa, jossa lukemattomat kansalaisjärjestöt loivat 1800-luvulla pohjan sille, että Suomesta tuli maa, jossa on demokraattinen yhteisörakenne. Itse asiassa Suomi on se Euroopan maa, jossa demokratia yleisine, kaikkia koskevine äänioikeuksineen on jatkunut pisimpään sodista ym. kriiseistä huolimatta. Ja juuri tätä suomalaista demokratiaperinnettä seuraten voisimme myös luoda ruotsinsuomalaisen demokratian vaikkapa omien kansankäräjiemme muodossa.