Kuten tiedämme, ”perkele” on lainasana, joka tulee balttilaiselta taholta. Balttikieliin, joista hengissä meidän päiviimme saakka on säilynyt liettua ja latvia, ”perkunas” tuli indoeurooppalaisesta emokielestä. Nykyliettuan ”perkunas” ja nykylatvian ”perkons” tarkoittavat 'ukkosta'.
Perkunasin tärkeä tehtävä oli balttien mytologiassa taistella paholaista vastaan (latviaksi ”jods”, liettuaksi ”velnias”). Perkunas koetti käydä velniasin/jodsin kimppuun, koska tämä varasti karjaa ja heikensi eläinten ja ihmisten hedelmällisyyttä. Velnias/jods piiloutui piruuttaan puihin, kivien alle tai muuntautui mustaksi kissaksi, koiraksi, vuoheksi, haueksi tai henkilöksi eikä perkunas (perkele) sitä tavoittanut.
Suomen perkele juontuu siis hyvyyttä ja onnea tahtovan jumalan nimestä. Miksi se matkalla on kääntynyt vastakohdakseen, sitä voi pohtia. Mieleeni juolahtaa, että niinhän jumalakin (devus) muuntautui pikkujumalaksi (devil) eli siis piruksi. Esimerkiksi taolainen tulkitsisi tämän ehkä niin, että hyvässä on pahan siemen ja päinvastoin. Taistelu niiden välillä ei pääty koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.