Äitini Liisa Voionmaan jalanjäljillä

 Äitini Liisa Voionmaa (1914 - 1984) eli rikkaan ja toimeliaan elämän. Hän sai isäni kanssa seitsemän lasta, kouluttautui historian ja etenkin antiikin Kreikan asiantuntijaksi, toimi teatterikriitikkona, oppikoulun historianopettajana, kielenkääntäjänä ja niin, suuren perheemme primus motorina.

          Muistaakseni 70-luvun alkupuolella WSOY pyysi äitiäni kääntämään Nicholas V. Riasanovskyn Venäjän historiaa käsittelevän teoksen "A History of Russia", jonka toinen, vuonna 1969 julkaistu painos on työpöydälläni. Kirjassa on hakemistoineen 748 sivua täynnä faktatietoa suuren maan historiasta. Nopeasti sen suomentaminen ei ole sujunut. Kääntäminen edellytti sekä hyvää kielitaitoa että historian asiantuntemusta. Äitini täytti työn asettamat vaatimukset loistavasti. Keskustelin aina silloin tällöin äitini kanssa kääntämisestä ja Riasanovskyn esittämistä monista aiheista. Joskus äiti pyysi minua suomentamaan ihan vain kokeeksi jonkin lyhyen kappaleen, mutta ei se oikein sujunut, vaikka englantia jo osasinkin. Kääntäminen on taitolaji, johon tarvitaan tarkkaa kielivaistoa.

Nicholas V. Riasanovsky (1923 - 2010)

Keskustelujen ansiosta Venäjä alkoi hahmottua minulle: se ei ollut mikään epämääräinen, monoliittinen kommunistivaltio idässä, vaan maa joka oli hyvin laaja, shirokaja. Sillä oli pitkä ja erittäin vaiherikas menneisyys. Slaavilaisuuden korostamisen rinnalla oli läntiseen Eurooppaan suuntautuneita ihmisiä, zapadnikkeja.

Teoksen lopussa Riasanovsky siirtyy historian erittelevästä käsittelemisestä pohtimaan neuvostojärjestelmän tulevaisuutta. Suomennan tähän kirjan päätöskappaleen ennustuksen, koska se on mielenkiintoinen.
          Riasanovsky toteaa, että perusteellisen muutoksen edellytykset pelkän kehityksen kautta ovat rajalliset Neuvostoliitossa. Hän jatkaa: "Sen vaihtoehtoa, vallankumousta, ei voi sulkea pois, mutta todistusaineiston puuttuessa se jää pelkäksi arvailuksi. Loppupäätelmäni on, että neuvostojärjestelmä ei luultavasti tule säilymään, todennäköisesti se ei muutu perusteellisesti myöskään kehityksen kautta eikä sitä tulla syrjäyttämään vallankumouksen kautta. Historialla on, aivan varmasti, oma tiensä edetä silloinkin, kun se merkitsee historiantutkijoiden jättämistä taakse."
          Tuo ennustus toteutui, kuten tiedämme. Sitä emme tosin päässeet lukemaan Riasanovskyn teoksen suomennoksesta, sillä sen sanoma oli liikaa Kekkosen hallitsemalle maalle. Suomalaiset sensuroivat itseään Moskovan pillin mukaan.

          En tiedä, missä kätkössä äitini suomennos makaa. Ehkä se on hävitetty. Työ ei ollut kuitenkaan turhaa: äitini sai siitä korvauksen, joka oli tavallista korkeampi. WSOY:lla oli sentään sen verran häpyä. Kävin hakemassa läheisestä Hopea-leipomosta sen maittavia korvapuusteja käännösurakan kunniaksi. Niistä me tykkäsimme, Eemuu-äitini ja minä. 

Addenda

Riasanovskyn teoksessa on lainaus Boris Pasternakilta, runo, joka kosketti minua aikanaan kovasti ja koskettaa yhä. Se kertoo niistä suunnattomista uhrauksista, joihin miljoonat venäläiset pakotettiin Stalinin valtakautena, kun heidät lähetettiin työleireille. "Stalnin kanava" kuului Neuvstoliiton "vankileirien saariston" pahimpiin paikkoihin. Tässä runo, suomennos on minun. 

Человеческие жертвы,

Окупает ли канал?

Он безбожник, инженер твой,

И какую силу взял!

Стали нузны дозарезу

Дом ему и наша высь.

Он без сердца, из железа,

Скажет, и хоть в гроб ложись

Inhimilliset uhraukset,

korvaako kanava ne?

Hän on ateisti, insinöörisi,

mutta minkä vallan hän on ottanutkaan!

Talon ja mannun välttämättä

hän tarvitsi, korkeutemme.

Sydämetön, pelkkää rautaa.

Sana vain, niin jo menetit henkesi.