Sanoista - osa 1

Näin HS Sanakirja.org määrittelee sanan:¹

Sana on ”kielen pienin mahdollinen verbaalinen tai joskus miiminen ilmausyksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Sana koostuu äänteistä tai ilmeistä ja viittomista. Muistiin merkitty sana muodostuu kirjoitusmerkeistä. Sanan eri merkityksiä ovat
1- sanottu asia tai julistus

2. (tavallisesti monikossa) laulun teksti, sanoitus

3. lupaus

4. tietotekniikassa suorittimen yhdellä kertaa käsittelemä datamäärä.”
          Ykkösmerkitystä vastaa esimerkki ”Sanalla sanoen, tämä on petos” ja ”Pappi julisti Jumalan sanaa”. Kakkosmerkitystä on käytetty lauseessa ”Laulun sanat ovat kauniit” ja kolmosmerkitystä lauseessa ”Annan sanani siitä, että maksan laskuni”. Sana esiintyy usein tietotekniikan yhdyssanoissa, esim. avainsana, hakusana, kuvasalasana ja salasana.

           Edellä sana määritellään toisilla sanoilla. Tarkka lukija huomaa, että merkitystä käytetään eri merkityksissä. Ensiksi sanan merkityksen sanotaan olevan 'sanottu asia', mikä on huono määritelmä, sillä mehän ilmaisemme asioita hyvin monella eri tavalla. Asiaan voi viitata yhdellä sanalla, vaikkapa sanalla sordiini, tai pitemmällä ilmauksella laite jonka avulla soittimen äänenvoimaa heikennetään. Sanan merkitys täsmentyy edellä myös 'julistukseksi', mikä on oikein, sillä lauseen ”Sana kuului kauaksi” voi korvata lauseella ”Julistus kuului kauaksi”. Tässä sanaa käytetään tosin erikoisella tavalla merkitsemään tietyn, uskonnollisen tai muunlaisen sanoman kuuluvaa esittämistä.

           Määritelmässä sanan sanotaan olevan kielen pienin mahdollinen verbaalinen... ilmausyksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Sanakirjan mukaan verbaalinen tarkoittaa mm. 'sanallista, sananmukaista' tai 'verbeille ominaista'. Sana on siis sanallinen ilmausyksikkö. Vaikuttaa siltä, että ajaudumme noidankehään. Kyseinen ilmaus on näin ollen huono sanan määritelmän osaksi.    
          Voimme lisäksi ruotia ilmausta pienin mahdollinen (ilmausyksikkö). Esimerkiksi inessiivin pääte -ssA on yksikkö, jolla ilmaistaan mm. sijaintia (talo-ssa). Inessiivin päätteellä on itsenäinen merkitys, mutta se ei ole itsenäinen ilmausyksikkö vaan sanan taivutusvartaloon liittyvä taivutuspääte. Monissa kielissä inessiiviä vastaa itsenäinen ilmausyksikkö. Näin on esimerkiksi ruotsissa, jossa ilmaus i huset vastaa suomen sananmuotoa talossa.

          Kirjoituksessa sanat erotetaan suomessa toisistaan tyhjällä välillä, mutta puheessa tällaista eroa ei useinkaan tehdä. ”Onko se tullut” muuntuu puheessa tämän takia monesti muotoon ”Onkse tullu”.

          Entä mitkä kelpuutetaan sanoiksi? Voimmeko kutsua kirjainjonoja tai, jolla, ja, siitä ja että sanoiksi? Mikä on näiden sanojen merkitys? Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi tai-sanan merkitys ei ole samanlainen kuin vaikkapa asian merkitys. Tai-sanan kaltaisten sanojen merkitys on niiden käytössä eli niiden kielellisessä tehtävässä. Tehtävän voi korvata sanalla funktio. Tai-sanaa käytetään kahden vaihtoehdon välissä: asia tai julistus. Että-sana puolestaan aloittaa sivulauseen: "On niin, että minä maksan laskuni". Tällaiset sanat ovat funktiosanoja. Toisinaan niitä kutsutaan myös muotosanoiksi, kieliopillisiksi tai tyhjiksi sanoiksi. Huomattakoon, että kielen funktiosanojen määrä pysyy verraten vakioisena. Funktiosanat ovat sanaluokaltaan pronomineja, apuverbejä, konjunktioita ja muita partikkeleita. (Partikkeleista saa lisätietoa ISK:sta (2005:769 - 824.)  

           Funktiosanan vastakohta on sisältösana, ja kuten siitä jo kuultaa läpi, se on kielellinen yksikkö, jolla on viittauksellinen eli referentiaalinen merkitys: sillä voidaan viitata tiettyyn ilmiöön tai tarkoitteeseen. Edellisessä virkkeessä tällaisia sanoja olivat mm. funktiosanan, vastakohta ja sisältösana. Sisältösanoista käytetään myös nimitystä leksikaalinen sana. Toisin kuin oli laita funktiosanojen kohdalla, sisältösanojen määrä kasvaa kielessä jatkuvasti; sanaluokaltaan ne ovat substantiiveja, adjektiiveja, verbejä sekä osittain myös adverbeja. Substantiiveja ja adjektiiveja kutsutaan yhteisnimellä nomineiksi. Sanojen jakamista sisältö- ja funktiosanoihin käsitellään seikkaperäisesti esimerkiksi Isossa suomen kieliopissa (2004:426 - 428, § 438).
           Entä onko sana funktiosana todella yksi sana, sillä sehän koostuu kahdesta sanasta? Funktio viittaa toiseen asiaan kuin sana. Kyse on yhdestä sanasta: funktiosana presisoi eli täsmentää sana-sanan merkityksen. Funktio on sana-sanan määrite kuten esimerkiksi ilo on ilotalon määrite. Kyse on sananmuodostuksesta, joka tarkoittaa sitä, miten sanat rakentuvat ja miten niistä voidaan muodostaa uusia sanoja.Todettakoon, että kielet poikkeavat toisistaan melko paljon siinä, miten helposti niissä voi muodostaa tällaisia yhdyssanoiksi kutsuttuja sanoja. Suomessa ja ruotsissa ne ovat erittäin tavallisia, suomen kirjakielessä tavallisempia kuin suomen murteissa.² Sanojen yhdistämisen lisäksi uusia sanoja voi muodostaa johtamalla, esimerkiksi talosta voi johtaa talollisen, ilosta puolestaan ilottoman. Suomen kielen sanakirjojen hakusanoista yhdyssanoja on yleensä n. 60 - 70 % , johdoksia n. 20 - 30 % ja perussanoja n. 10 - 15 %. (ISK 2005:170.) 
          Olen edellä käyttänyt sellaisia sananmuotoja kuin funktiosanan ja funktiosanojen, kun olen viitannut funktiosanaan. Ne kaikki ovat tietenkin sanoja, mutta kun sanoista laaditaan sanastoja tai muita listoja, yleensä vain yksi muoto, sanan perusmuoto edustaa hakusanana kyseistä sanaa, ja tässä tapauksessa se on funktiosana. 
          Kielissä, joissa sanat taipuvat, puhutaan niiden taivutusparadigmoista eli sanan taivutusmuodot käsittävästä kaavasta. Sanat eroavat toisistaan sen mukaan, mitä taivutustyyppiä ne ovat. Kun tarkastelemme sanojen vartaloita, huomaamme, että nuoli-sanan paradigmassa taivutusvartalo muuttuu, kun sitä taivutetaan yksikössä (nuoli : nuolta : nuolena) mutta tuoli-sanan kohdalla näin ei käy: (tuoli : tuolia : tuolina). Verbit eroavat myös toisistaan. Esimerkiksi huomata-verbin /t/ kuuluu vartaloon (huomat-a) ja muuttuu /s/:ksi preteritissä (huomas-in), kun taas nousta-verbissä /t/ ei kuulu vartaloon vaan on osa infinitiivimuodon päätettä (nous-ta) ja häviää preteritissä (nous-in). Kattavan selvityksen suomen sanojen taivutuksesta saa ISK:sta (2005:83–152). 
           Kielet poikkeavat toisistaan suuresti siinä, miten niiden sanat rakentuvat. Esimerkiksi taloissanikin on yksi sana suomessa mutta sitä vastaava ilmaus ruotsin kielessä också i mina hus koostuu neljästä sanasta. Fred Karlssonin mukaan nomineista voidaan tehdä varovaisen arvion mukaan 2 200 ja verbeistä 12 000 sananmuotoa. Viimeksi mainitussa luvussa ovat mukana sekä finiittiset muodot kuten kirjoitan, kirjoittaisin, kirjoita jne. että infiniittiset muodot kuten kirjoittaa, kirjoittamassa, kirjoittava jne. (Karlsson 1982:357.) ISK:n mukaan substantiivilla (eikä siis yleensä nomineilla) on n. 140 eri sananmuotoa, kun liitepartikkelillisia ei lasketa mukaan, ja verbillä n. 260, kun liitepartikkelilliset ja liittomuodot jätetään huomiotta. (ISK 2005:85.) En käy tässä selvittämään kyseisiä arviointieroja; keskeistä on todeta yleisluontoisesti, että suomen kielessä on runsaasti eri muotoja.

           Kielet eroavat suuresti toisistaan sen suhteen, miten paljon eri muotoja niiden sanoilla on. Kyse on kielten typologisista eroista. Muotorakenteen eli morfologisen rakenteen osalta kieliä on kaksi päätyyppiä, vaikka on syytä muistaa, että käytännössä monet kielet ovat sekamuotoja.³ Analyyttisissä eli isoloivissa kielissä jokainen morfeemi on itsenäinen sana, ikään kuin suomeksi sanoisimme ”He teke hyvä ruoka keittiö sisä” emmekä ”He tekevät hyvää ruokaa keittiössä”. Kiina ja vietnam ovat esimerkkejä tällaisista kielistä, jos kohta nekään eivät ole puhtaita tapauksia vaan niissä on tiettyjä sidonnaisia morfeemeja. Vietnaminkielinen lause ”Người đó là anh nó” on morfeemittain suomeksi ”Henkilö tuo on veli hän” eli ”Tuo henkilö on hänen veljensä”. Lauseen suomennoksessa hän on genetiivissä ja veli-sanan lopussa on omistusliite -nsä. Vastaavanlaiset muodot puuttuvat siis vietnamista.
           Toinen pääryhmä on synteettisten kielten ryhmä, joka jakautuu kolmia agglutinatiivisiin, flekteeraaviin ja polysynteettisiin eli inkorporoiviin kieliin. Agglutinatiivisissa kielissä epäitsenäiset morfeemit kiinnittyvät sanavartaloihin, esim. kirj-oitta-isi-n-ko.  Agglutinoivien kielten synteettisyyttä on kahta tyyppiä. Ensimmäinen tyyppi on sellainen, jossa ilmauksen suhteita tarkoittavat morfeemit muodostavat sanan leksikaalisen morfeemin kanssa. Esimerkiksi Alaskassa puhutussa tanainan kielessä on näin. Suomen lauseet ”Minua he potkivat” ja ”Sinua he potkivat” ilmaistaan tällä kielellä sanoilla shqizteɫ ja nqizteɫ. Ne voi purkaa osiinsa näin: sh-q-izteɫ ”minua-he-potkivat” ja n-q-izteɫ ”sinua-he-potkivat”.(Tanainan kielestä enemmän https://en.wikipedia.org/wiki/Dena'ina_language.)

          Toinen agglutinoivan kielen tyyppi on sellainen, jossa  merkityksen omaavaan perussanaan liitetään epäitsenäisiä morfeemeja. Suomi on tällainen kieli: voimme helposti johtaa uusia sanoja erilaisin johtimin ja saada aikaan semmoisia johdoksia kuin esimerkiksi sanavartaloon puhu- : puh- liittyviä muotoja puhe – puhella – puhelin – puhuja – puhua – puhuttaa – puhutella. Substantiiveja ja adjektiiveja muodostavia johtimia on kielessämme 106, verbejä muodostavia taas 74. (Hakulinen 1979:306.)
          Flekteeraavissa morfeemit sulautuvat yhteen mm. niin, että usea eri morfeemi ilmaisee samaa seikkaa. Suomessa on jälkiä tällaisesta: esimerkiksi sanassa niitä on kaksi monikon tunnusta, nimittäin monikollisuutta osoittava /n/ vrt. s-e : n-e ja /i/ sananmuodossa ni-i-tä, vrt. kone : kone-i-ta. 

           Inkorporoivissa kielissä sanan ja lauseen eroa ei tehdä. Ilmaukset ovat yhtenäisiä lauseentapaisia jaksoja. Näin on esimerkiksi Siperiassa ja Alaskassa puhutuissa yupik-kielissä. (Lisätietoa näistä kielistä saa osoitteesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Yupik_languages). Yupikinkielinen jakso kaipiallrulliniuk kääntyy suomeksi lauseella ”Kaksi heistä olivat ilmeisesti todella nälkäisiä”. Syntyperäinen puhuja luo tämän näistä osista: kaig–piar–llru–llini–u–k / olla nälkäinen–todella–PRETERITI–ilmeisesti–INDIKATIIVI–he.kaksi. 
          Huomattakoon, että yupikin esimerkissä käännöksen adverbeja -piar- (= todella) ja -llini- (= ilmeisesti) vastaavat morfeemit sisältyvät verbiin ikään kuin sanoisimme suomeksi: hiukoa-todella-TAPAHTUI-ilmeisesti-heitä-kahta. (Indikatiivisuutta ei tässä oteta huomioon.) Suomessa on jälkiä inkorporaatiosta vaikkapa verbien potentiaalimuodoissa, sillä ovathan ilmaukset puhunen ja minä ehkä puhun samamerkityksisiä. Kyseinen sananmuoto jakaantuu yupikin esimerkkiä muistuttavalla tavalla osiinsa näin: puhu-ne-n. Muutakin inkorporoivuutta suomen sanoissa on. Esimerkiksi sana kirjoitellessamme kääntyy ruotsiksi lauseella ”Medan vi höll på och skrev...”.  Suomen sananmuodossa on ilmaistu 'kirjoittamisen' lisäksi tekemisen jatkuva luonne ja ketkä tekemistä suorittavat.  
LEVÄHDÄ HETKI RALLATUKSEN PARISSA: https://www.youtube.com/watch?v=-yRGM-XuUYo
        Sanat ovat monella tapaa erittäin mielenkiintoisia ilmaisuvälineitä. Ehkä kiehtovinta on se, että aivoissamme on niin valtavasti niihin liittyvää tietoa. Olemme tästä tiedosta tietoisia vain vähäiseltä osin. Sanat eivät ole vain tietämisen kohteita, vaan ne herättävät tietenkin myös tunteita. Suomalainen runoilija Unno Kailas (1901- 1933) kiteytti suhteensa sanoihin näin Runossaan: 

On olemassa hyvin paljon sanoja. / Sanat elävät / ja minä voin ne nähdä...

Italialainen runoilija Umberto Saba (1883 - 1957) puolestaan ilmaisi tuntemuksensa sanoja kohtaan näillä sanoin runossaan Parole (Sanat)

Parole, /  dove il cuore dell'uomo si specchiava / - nudo e sorpreso - alle origini... (Sanat, joihin ihmissydän peilautui / alastonna ja hämmentyneenä ytimiään myöten...)

           Sanaillessamme sanoista olemme siis tekemisissä ihmisille ja ihmisyydelle tärkeiden asioiden kanssa. Sanoista puhuminen ei kyllästytä vaan synnyttää aina vain uusia kysymyksiä. Niitä pohditaan blogin seuraavassa osassa.  

Kirjallisuutta: 

- Jean Aitchison. 2003. Words in the mind: an introduction to the mental lexicon. 3. painos. Oxford:Blackwell.

- Lars-Gunnar Andersson. Språktypologi och språksläktskap. Stockholm: Liber.

- Jaakko Anhava. 1998. Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus kirja. Tampere: Tammerpaino.

- Bernard Comrie. 1981. Language Universals and Linguistic Typology. Oxford: Basil Blackwell. 

- Lauri Hakulinen. 1979. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Keuruu: Otava. 

- ISK = Auli Hakulinen – Maria Vilkuna – Riitta Korhonen – Vesa Koivisto – Tarja Riitta Heinonen – Irja Alho. 2005. Iso suomen kielioppi. SKS:n Toimituksia 950. 3. painos. Hämeenlinna: Karisto.

- Esa Itkonen. 2010. Maailman kielten erilaisuus ja samuus. Turun yliopisto. Yleisen kielitieteen julkaisuja 14. 3. uudistettu ja laajennettu painos.Turku,

- Fred Karlsson. 1982. Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY.

- Sarah Kell. 2014. Polysynthetic Language Structures and their Role in Pedagogy and Curriculum for BC Indigenous Languages. Final Report. Aboriginal Education Team, BC Ministry of Education. Canada.

- Roger Källström. 2012. Svenska i kontrast. Tvärspråkliga perspektiv på svensk grammatik. Lund: Studentlitteratur.

- Edith A. Moravcsik. 2013. Language Typology. Cambridge:

Cambridge University Press.

Internet-lähteitä:

http://www.sanakirja.org/search.php?id=5870679&l2=17.

http://www.spanishwithjudith.com/compound-words.html

1http://www.sanakirja.org/search.php?id=5870679&l2=17. Tekstissä esimerkkisanat ja -lausekkeet on kursivoitu ja esimerkkilauseet laitettu lainausmerkkeihin. Sanan tai ilmauksen merkitys on puolilainausmerkkien sisässä.

2 Espanjan, englannin ja ranskan yhdyssanojen vertailun löydät tästä: http://www.spanishwithjudith.com/compound-words.html

3Typologiaa koskeva osa tätä blogia on saanut vaikutteita eritoten Sarah Kellin (2014) artikkelista. Ks. alla ”Kirjallisuutta”.

Pacifist (före detta) och pacifist (fortfarande)

Till Carl Erland Andersson

Replik till hans krönika "Plötsligt inser man att det inte är så enkelt" i Göteborgs Posten den 2 februari 2016

Hej!

Tack för en intressant krönika. Jag är pensionär, en fd. vapenvägrare som har grubblat över samma saker som du. Jag håller med dig: det är tillrådligt att ibland vädra sina ståndpunkter i olika ärenden. Din krönika fick mig att fundera pacifismens status i denna värld som upp till brädden är fyllda av konflikter och hot av konflikter.

          Trots att vi båda är/har varit pacifister är våra utgångspunkter väldigt olika. Du behövde "inte slösa bort ett år" i lumpen. Som en manlig finsk medborgare hade jag som pacifist fyra alternativ 1973: en vanlig värnplikt (min. 8 mån.), vapenfri tjänst inom armén (11 mån.), civiltjänstgöring (12 mån.) eller totalförvägran (197 dygn ovillkorlig fängelse). Jag valde civiltjänstgöringen för jag ansåg det omoraliskt att låta de andra sköta dödandet medan jag som vapenfri soldat sitter i skydd. Jag är inte någon som kan mycket om krigsföring men som pacifist ansåg jag att i stället för armén skulle Finland sköta sitt försvar genom civilmotstånd, icke-våld.

           Nämnden på arméns huvudstab i Helsingfors kallade mig till förhör. Inför nämnden klargjorde jag hur jag tänker ifråga om armé och värnplikt. Nämnden kom fram till att min övertygelse var äkta och skickade mig till civiltjänsten på en avsides sluten anstalt för alkoholister för ett år. Blev det slöseri med tid som du inte ville unna dig? Det tänkte jag inte på. Jag tänkte att i namn av pacifism skulle jag inte slinka undan utan genomföra tjänstgöringen som lagen påbjuder. Jag jobbade sedan bl.a. som anstaltens nattvakt och städare.

           Armén är ett maskineri där värnpliktiga lär sig att döda andra människor. Det är moraliskt fel. Du hade en liknande syn på saken för du tyckte att "all militär verksamhet var av ondo". Nu säger du att du tänker annorlunda, dvs. på samma sätt som de flesta andra äldre och yngre människor. De menar att vi behöver ett (väpnat) försvar. Detta är, ursäkta uttrycket, "härsket" militaristisk skåpmat. Det är faktum att det råder en smula utav krigsstämning i Sverige. Arméchefen säger på tv-rutan att Sverige kan vara i krig redan inom de närmaste åren! Det vi ser är att alla parter rustar upp. Sverige och dess mindre grannländer kan bli slagfält mellan de västliga och östliga supermakterna. Vad som kommer att hända med kärnreaktorerna vet ingen.

           Har någon framstående politiker sagt något positivt om motståndet som bygger på icke-våld, oväpnat civilförsvar? "En korkad idé, naïv idealism!!" Men hur är det egentligen? Detta är vad jag fått veta: CIA har experter som är väldigt kunniga i ett sådant motstånd. De rörde sig i Jugoslavien där de hjälpte Otpor-rörelsen i dess oväpnade kamp mot Milosevic. Otpor (med hjälp av CIA) lyckades! Varför går USA inte ut och berättar för folk att civilmotståndet inte är så dumt som det låter. Tänk vad ett sånt utspel kunde få för konsekvenser! Mindre dödliga konflikter. Inte bra för business! USA är ju världens största vapentillverkare och vapenhandlare innan Ryssland.

           Estländare använde sig också av civilmotstånd och gjorde sig fria från Sovjetunionen mig veterligt utan CIA:s hjälp. Det hette "sjungande revolution" (laulev revolutsioon)! (Estgländarna har en lång och stark sångtradition med sångfester (laulupeod) där hela Estland samlas.) Och hur gick det till egentligen när muren i Berlin föll? Återigen: civilmotståndets och icke-våldets triumf!

           "Realister" anser, har jag en känsla av, att icke-våld är oerhört opraktiskt. Men hur praktiskt är det att använda vapen? Hur länge har inbördeskrig och andra väpnade konflikter fortsatt på olika håll i världen (Burma, Colombia, Somalia, Syrien)? Somliga, decennier. Ganska opraktiskt slöseri med människoliv och materiella egendomar. Ungern och Tjeckoslovakien är ett talande exempel: ungrare gjorde väpnat motstånd 1956 men det krossades. Tjeckerna gjorde civilmotstånd 1968 och ganska många menar att de misslyckades. Men hur var det? 

           Enligt min källa lyckades tjeckerna att bryta Warszawa-paktens / Sovjetunionens truppers moral: Pga. detta var Sovjetunionen tvungen att byta ut de trupper som först kom till Prag i deras tankar och pansarvagnar. Omringade av mestadels fridfulla tjecker insåg sovjetsoldaterna att det de höll på med var fel. Men Sovjet drev igenom ockupationens mål ändå: den krossade "socialismen med mänskligt ansikte". Hur lyckades de att göra det? Vad jag förstått bjöd Sovjetunionens makthavare in Tjeckoslovakiens ledare till förhandlingarna i Moskva där de anhölls. Dubcek och de andra ledare pallade inte. Det oväpnade motståndet mot sovjeterna blev om intet då ledarna inte hade stadga nog. Tänk om de hade förberet det hela! (1)

           Men människoliv gick inte till spillo i Tjeckoslovakien så som det gjorde i Ungern, materiell ödeläggelse var också oerhört mycket mindre omfattande i Tjeckoslovakien än i Ungern. Folket brutaliserades heller inte i Tjeckoslovakien, något som är oundvikligt i alla väpnade konflikter. Nu är de alla, Ungern, Tjeckien och Slovakien, med i EU och NATO. Har detta gjort Europa en tryggare plats att leva i? Det vi vet med säkerhet är att nic ntrvá věčně - Ingenting fortsätter i evighet.

           Vi måste ge freden en chans, undersöka de möjligheter som civilmotstånd erbjuder och framför allt vända upprustningshetsen till nedrustningsprocess. Det är viktigt att människorna är med, att de känner att det är detta de vill ha. För att omformulera romarnas ordstäv: Vill du ha fred, bered människornas sinne (Si vis pacem para mentes).

(1)  Jag vill rätta denna uppgift. Det var Tjeckoslovakiens åttonde president Ludvíg Svoboda (1895 - 1979) som var i nyckelrollen. Så här skrivs om Svobodas agerande i landet under "Pragvåren" 1968 i Wikipedia:
Efter slutet av Antonín Novotný-regimen under perioden kallad Pragvåren valdes Svoboda till president i Tjeckoslovakien den 30 mars 1968 på rekommendation av Alexander Dubček. Han var en acceptabel kandidat för både tjecker och slovaker plus att han, som en krigshjälte och ett offer för utrensningarna i början av 1950-talet, åtnjöt en hög aktning bland befolkningen. Svoboda gav sedan ett vagt samtycke till reformeringen av den nya partiledningen fram till Warszawapaktens intervention i augusti 1968. Förfärad över sina erfarenheter i två världskrig, undertecknade han ett beslut som hindrar den tjeckoslovakiska armén från att gå i strid med den invaderande Warszawapaktens trupper.
        Svoboda överlevde avlägsnandet av de reformistiska kommunisterna i Tjeckoslovakien i efterdyningarna av Pragvåren, och bevittnade passivt utrensningarna och kvävningen av de medborgerliga friheter som kortvarigt hade återställts. Han hjälpte även till att sätta munkavle på pressen och medverkade till att Dubček ersattes med Gustáv Husák i april 1969. Han trodde och hävdade dock, till den dag han dog, att hans undergivna beteende gentemot Brezjnev bidragit till att rädda tusentals liv från "enorma konsekvenser", och han försvarade denna politik genom att åberopa sina egna minnen av krigets fasor.
        Människorna svarar olika om jag frågar, huruvida Svoboda gjorde rätt eller inte. Jag anser att han gjorde rätt. Men detta ställningstagande förändrar ingenting. Just nu våren 2016 rustas det upp överallt. Så här låter det i Finland (eftersom finskunder-visningen i praktiken ligger på is i Sverige kan inte rikssvenskar förstå detta. Beklagar!).

Lakiluonnos: 25 000 reserviläistä voidaan kutsua kertaa-maan välittömästi 

(Utkast till lagen: 25 000 reservister kan kallas till reservövningar omedelbart)

(Iltasanomat 9.2.2016)

Kutsu kertausharjoituksiin voi tulla jatkossa erittäin nopealla varoi-tusajalla. Puolustusvoimien komentaja voisi jatkossa päättää 25 000 reserviläisen kutsumisesta välittömästi ”sotilaallisen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen.” Asia ilmenee hallituksen hiljattain lausuntokierrokselle lähteneestä laki-luonnoksesta. Myös kertausharjoituksista vapauttamista aiotaan tiukentaa huomattavasti.

          Jatkossa asevelvollinen ei voisi hakea vapautusta kertausharjoituksesta, kun kyse on valmiuden joustavaan kohotta-miseen liittyvästä harjoituksesta. Kyseisissä tilanteissa myös ker-tausharjoitusvuorokausien enimmäisajat aiotaan poistaa.
          Normaaliolojen kertausharjoitusten nykyiset enimmäismäärät on tarkoitus kaksinkertaistaa. Miehistön osalta kertausten enimmäismäärä nousisi 80 päivään. Miehistön erityistaitoa vaati-viin ja miehistön vaativimpiin erityistehtäviin koulutetuilla määrä kohoaisi 150 päivään. Aliupseereilla, opistoupseereilla ja upsee-reilla kertausten uusi enimmäismäärä olisi 200 päivää.

Summing up 2015

I wrote 21 blogs in 2015; I was most diligent in January, as then I put four blogs on my blog site. March, September and October saw 3 blogs each.

I had 592 page views to the blogs of the year 2015 (*). In the list below, you can see how many views there were per each blog. There, I also comment on the blogs. 
          I used Finnish in 13 blogs, Swedish in five blogs, and English and Spanish in one blog respectively. On the blog on Auschwitz, I resorted to Esperanto, because I think that it comes closest to the language of humanity that does not forget its past, but will create a future that is peaceful, and economically, socially, politically, linguistically and culturally fair. 

          If we count the page views or visits to my blog site from May 2010 until December 31, 2015, there were 17 374 of them. The major groups that visited the blog site were Swedes (5591 page views or 32,2%), Finns (4090 views, 23,5%), U.S.-people (2370, 13,6%), Russians (1816, 10,5%), Ukrainians (1258, 7,2%), Frenchmen (619, 3,6%), Germans (607, 3,5%), Malaysians (576, 3,3%), Dutchmen (275, 1,6%) and Poles (172, 1,0%).

          So, approximately one third of the page views are Swedish and one fourth are Finnish. This reflects the fact that there are fairly few blogs in other languages than Swedish and Finnish. However, since there are texts in the previous year blogs that I wrote in English and Russian, we have also page views that come from countries outside Sweden and Finland, mostly from the U.S.A., Russia, and Ukraine. With the exception of Malaysia, there are no page views coming from Asia. Nor are there any page views by persons from Africa or South America. I may conclude that the blogs have been visited mainly by Europeans (Ukrainians and Russians included) and U.S. people.

List of the blogs I wrote in 2015

The digit in the middle column tells the number of page views/visits to the respective blog. The date of the blog is given in the right column in the order of day.month.year. The blogs start from the latest one on Dec. 27, 2015, and go backwards to the first blog of the year 2015 on Jan. 4. The titles in Finnish and Swedish have been translated into English. 

  

Kielen ja ihmissuvun suhteista: kaukaa haettuja rinnastuksia (On relations between language and the human race: far-fetched comparisons) The blog treats Finnish word stems, some of which are fairly intricate in use and some quite simple. I connect their use with the evolutionary relations between our species and Neanderthals. I find this kind of speculations an enjoyable linguistic pastime. Occasionally, they open up new perspectives to old problems.	2	27.12.15
Kysely ruosuasioista - Frågor kring sverigefinska ärenden (A questionnaire on Sweden-Finnish errands)	11	08.10.15
In this blog, I give an account of the questionnaire that I sent to the political parties of Sweden to inquire, what their stand was in regard to the Finnish speaking minority. Representatives of four right-wing parties and the Social Democratic party answered to the questionnaire. One question concerned the registration of people's mother tongue/first language. The registration should only take place on condition that the persons themselves determine what their first language is. Collecting this kind information would help the state to pursue a better informed policy with respect to the many language groups that we have in the country. In Finland, such a registration has been in place for decades. Only the liberal Folkpartiet was pro the idea. The other four parties had no clear stand on this issue.
Miten ruotsinsuomalaiset järjestäytyisivät? (How should Sweden-Finns organize themselves?)	7	07.10.15
The Swedish right-wing government made it clear in its proposal to the law of the national minorities and minority languages that the time has come to move from acknowledgment of the minorities to their autonomy ("egenmakt"). (See Regeringens proposition (Proposal of the Swedish government) 2008/ 09:158.) The term "egenmakt" was not defined in the proposal, let alone in the law text. In this blog, I argue that a democratically elected political organization should be founded for the Sweden Finnish minority.
Tukiverbirakenteista (Support verb constructions)	30	17.09.15
The blog discusses ordinary Finnish verbs that are also used as the so-called support verbs. For example, the ordinary verb pitää 'hold' occurs as a support verb in constructions like pitää luento 'hold a lecture'. This construction is more or less equivalent to a simple verb luennoida '(to) lecture'. Support verb constructions are frequent in many languages, that is, they are not particularly Finnish or Swedish syntactic constructions. See my study on the Swedish support verbs published in the conference volume "Svenskans beskrivning 33". Helsingfors. 2013, p. 521 - 531. https://helda.helsinki.fi/
Ajatuksia ihmiskielen evoluutiosta (Thoughts on the human language evolution)	26	15.09.15
This blog treats the question of proto language, a hypothetical form of language that preceded the full-blown human languages. Provided that there once was such a proto language, one may wonder, how it became a modern language. Did the transition take place during a short period of time or was it more gradual? Was there only one proto language or more? Questions like these make a linguist's mouth water. For a relevant and interesting study, see William H. Calvin and Derek Bickerton. 2000. Lingua ex machina: reconcil-ing Darwin and Chomsky with the human brain. Cambridge, Mass. : MIT Press.
Hjärtat slår, härligt! (How wonderful, the heart is pumping!)	10	10.09.15
This is a story of the medical treatment on my heart that I went through at the Sahlgrenska hospital in Göteborg. The treatment gave comforting and soothing results. My heart functions well. I am very grateful to the personnel at the hospital ward of Hjärtmottagning / Heart surgery in Sahlgrenska for a very good care. Kiitos! Tack! Thanks!
Vad har Finland att tacka Sverige för? (What has Finland to thank Sweden for?) Finland and Sweden are countries where civilized way of life and general social and economic welfare prevail. Historically speaking, these societies lie on the foundation that Finns and Swedes built together in the course of the over 600 years when what we now call Finland was the Eastern part of the Swedish kingdom. I conclude that Finland has not anything to thank Sweden for, but as Finns we must not forget the historical and cultural foundation we share with the Swedes.	50	25.08.15
Valtio, kansa, raittius (State, people, sobriety) This blog deals with a booklet written by my grandfather Väinö Voionmaa (1869 – 1947). He was a professor, and as a member of the Social Democratic party one of the most influential politicians during the early times of independent Republic of Finland.      In the booklet, he discusses one of his most cherished ideas, namely, to get the Finnish people accept the policy of general sobriety. To achieve this goal he advocated the prohibition law, and together with other members of the Finnish sobriety movement he was very pleased when the law came into force in 1919. He writes in the booklet that the state had now taken "the moral responsibility for the people's sobriety".            Of course, he was utterly disappointed when the law was abrogated in 1932. But he contended that irrespective of the defeat, the state nevertheless acknowledged its responsibility to hold down the alcohol consumption of the population. We must also keep in mind that in Finland, Norway and Sweden, there is state monopoly that directs people's purchase of alcohol. Thus, the sobriety policy my grandfather advocated is still in place to a certain degree. Naturally, this means a sort of control of people, and it irritate quite a few.          The gist of the matter is, insofar as I understand it, whether the state monopoly really serves its purpose as a way of promoting good physical and mental health among the population. Of course the state monopoly is economically a good affair for the state provided that the folks do not purchase their alcohol cheaper elsewhere such as in Estonia, for example.	14	22.08.15
Sticka huvudet i busken (To stick the head into the bush) This is an article I wrote together with four of my colleagues at the Department of Linguistics at the University of Gothenburg. The article deals with metaphors where names of plants and their parts are used. The languages whose metaphors are compared in the study, include Chinese, Mbo (the variety spoken in Cameroon), Russian, Swedish and Finnish. The original article was published in Vetenskapsrådets temabok Ett växande vetande (The Swedish Research Council's book on the theme A growing knowledge). 2002.	16	14.06.15
Eesti mälestusi... Viron muisteloita (Memories from Estonia) I visited Estonia in 1969 for the first time, and ever since have I been a warm friend of the small nation. The blog reflects these feelings telling among other about my over 40 year long correspondence with an Estonian pen friend and my favourite Estonian writers such as Friedebert Tuglas and Maria Under. As a pacifist I do cherish the "Laulev revolutsioon" (Singing revolution) that made the Estonia a free country again. As a non-violent campaign, it witnessed Estonians' effective skills of organization and it also showed their great civic and civilized bravery.	32	04.06.15
Shell ja USA uhkaavat Arktista - kääntyykö se koneen avulla? (Shell and the U.S. threaten the Arctic – how well does a translating program translate it?) The organization Avaaz (avaaz@avaaz.org) sent me an email, where I was requested to sign the petition against the ecological damage Shell, the oil company, and the U.S.A. were about to cause on the Arctic. Avaaz had attached the Finnish translation of the petition to the mail.            In the blog, I analyze grammatical errors of the text, which obviously was done with the help of a translating machine. This makes a refreshing hobby for a linguist. Apart from the proof reading exercise, it stood to reason that I signed the petition, https:// secure.avaaz.org/en/shell_drilling_ global_a/	24	15.05.15
Retki hunzien maahan (An expedition to the Hunza country) This is a short story about my trip to the south of the Soviet Union and further on to the land of the Hunzas. There I met with the Hunza people living in their huts high up on the poles. In the Hunza village, I also got acquainted with several British gentlemen who had tried to cross the Himalayas in a balloon. They had miserably failed being forced to make an emergency landing in the Hunza country. The Hunzas had welcome them with open arms, and the Britons had decided to stay with this amiable people. As a matter of fact, they had took to the Hunzas so much that any entreaties to come back to the misty England would be in vain. I, on the other hand, had to go back to Finland, because my senior high school was about to start in two weeks' time.          I enjoyed writing the story. While writing it, I came to think of the stories my comrades and I had been telling when we as young scouts were spending nights by the fire. The memories made me feel warm, even though it quite often was quite cold in the forest.	24	19.04.15
Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä (Mikael Agricola and the Finnish language day) The Finnish language is one of the two official languages of Finland, the other one being Swedish. Compared with the major languages of Europe, literary Finnish is not a very old language. It was founded by Mikael Agricola (c. 1510 – Apr. 9, 1557) in the 1540' and 1550's. He was a clergyman and a prominent proponent of the Protestantism in the Eastern part of the Swedish kingdom, that is, what we now call Finland. The date of the Finnish Language Day is Agricola's day of death, the 9th of April; this is because we do not know the date of his birthday.	59	09.04.15
Kaikki virtaa, ilokin (Everything flows, even joy) Πάντα ʽρει - Panta hrei! / Everything flows / Kaikki virtaa / Allting flyter / Ĉio fluas	34	04.04.15
Carl Haglundin kielipolitiikkaa (Language policies of C.H.) The blog deals with the negative stand of Mr. Carl Haglund, the former minister of defence of Finland, on the Russian language, and especially, on the instruction of Russian at Finnish schools. He is critical of its teaching as an alternative to the Swedish language. For my part, I am pro the idea of having Russian as one of the main languages included in the Finnish schools' curricula.            Mr. Haglund's contention seems to be that raising the status of the Russian language the way I and some other persons suggest, would send a signal of appeasement to Moscow. I feel uneasy when politics and languages are being muddled up in this way. The Russian language is not Putin and his henchmen. Knowledge of Russia, of the roughly 111 million Russians that now live in the "rodina", of the Russian culture and the Russian language is vital to us for the simple reason that Russia will be our neighbour for the decades if not the centuries to come.	54	23.03.15
Delar av CV och publikationer (Parts of my CV and publications) The list of my merits and publications are included in these blogs because I find it relevant to tell to my readers what I have done over the years.	29	21.03.15
Näin olen ja ajattelen (This is the way I am and think) This is a lengthy presentation of who I am and what I think and stand for. Originally, this was a summer talk program on the Finnish "Sisuradio" of the Swedish Radio.	50	11.03.15
Un poema en español Preámbulo: Me acuerdo de Juho Pöyhönen y su familia que fueron evacuados de Karelia al pueblo Ollila en el sur de Finlandia durante la guerra entre la Unión Soviética y Finlandia (1941-1944). Se dice que más tarde compró otra granja. Pero yo sólo recuerdo la granja donde llegaron por primera vez y donde pasaron 30 años. Escribí este texto inicialmente en finlandés y una amiga lo tradujo al español. La tierra nos recuerda El pasto a la altura de un hombre, el boscecillo de alisos, el junco – en el campo sembrado de mis memorias crecen bosques de abetos susurrando. La gente desapareció, la casa, el establo, el galpón, la sauna junto al arroyo desaparecieron Desaparecieron los puños aferrados al mango del arado, las manos diligentes en las ubres de las vacas y este antiguo movimiento balanceado al segar la paja desaparecieron. .... Yo miro y vos veo. Y aunque el viento nos golpee duro, no desapareceremos, porque la tierra se acuerda de nosotros. La tierra nos recuerda. La tierra nos recuerda.	17	17.02.15
Ote Viron vaikeasta historiasta (An excerpt of the difficult history of Estonia) This is my translation into Finnish of the interview I found in the Russian newspaper Argumenty i fakty (edition March 12, 2005). The journalist interviews Arnold Rüütel, president of Estonia in 2001–2006, on account of the Estonian government's announcement that no Estonian political dignitaries will take part in the festivities of Victory in Europe Day / Jour V / День Победы (Den' Pobedy) to be held in Moscow on the May 9, 2005. The journalist maintains that Estonia in this manner shows that it still stands on the fascists' side. Rüütel uncompromisingly disputes this by making it clear that Estonians' only concern was to restore the independence of Estonia after the German and Soviet occupation of the country during the war. Instead the Soviet occupation of Estonia continued after the war.          The journalist comments on Rüütel's statement by asking, whether Estonia's participation in the war on the side of Hitler's cannibalistic government can be justified by Estonians' yearning for independence. Rüütel says pithily that Estonians have never been and will never be on the side of fascism. They understood that Hitler's Germany would not return independence to Estonia, which is why Estonians did not trust the Nazis.           Rüütel concludes the interview by stating that Russians and Estonians should search for things that unite them instead of things that set them apart. Estonians will venerate the victims of the war, but they will also remember that they were deprived of the chance to have a government of their own. This is an allusion to the Soviet occupation of Estonia.	14	30.01.15
Auschwitz in memoriam  La ekstermejo Auschwitz liberiĝis la 27-an de januaro 1945.	12	26.01.15
Berättelse om en kiosk (A story of a kiosk)This is a sociolinguistic study that I carried out when I was engaged in the European Intercultural Workplace (EIW) project. The report can be found on the Internet address immi.se/eiw/reports_se.html. There you will also find other reports done in the project. They are in the following languages: Bulgarian, Finnish, German, Greek, Italian, Norwegian, Polish, Swedish and English.	37	25.01.15
Summing up 2014 I hope the summaries such as these make you feel well informed. I wish you all a very good year 2016.	24	04.01.15