Sticka huvudet i busken

Sticka huvudet i busken

Jens Allwood, Kaarlo Voionmaa, Nataliya Berbyuk, Li Dianyu and Thomas Ndame

(Artikeln har publicerats i Vetenskapsrådets temabok 2002 Ett växande vetande)

Denna uppsats presenterar språkliga metaforer baserade på växter från fem språk: svenska, finska, ryska, kinesiska och mbo som talas i Kamerun.¹ Vi undersöker först exempel på växtmetaforer och presenterar ett försök till klassificering av dem. Därefter gör vi en analys av vilka växter som utnyttjas metaforiskt, och för vilka metaforiska innebörder de utnyttjas. Detta leder vidare till frågan om något samband finns mellan typ av växt och typ av metaforisk innebörd. Igenom hela uppsatsen går dessutom frågan om vad som är gemensamt för de fem språken och vad som skiljer dem åt.

         Vi försöker förklara de gemensamma dragen antingen som resultatet av att de fem språken influerat varandra eller att de alla har influerats av ytterligare språk och kulturer, eller som resultatet av allmänmänskliga drag. Skillnaderna mellan språ­ken förklaras av skillnader i kulturell eller geografiska miljö.

Språken i studien tillhör fyra språkfamiljer:

I. indoeuropeiska språk: svenska och ryska

II. finskugriska språk: finska

III. sino-tibetanska språk: kinesiska

IV. bantuspråk: mbo.

Svenska, ryska och finska har under historiens gång haft mycket växelverkan sinsemellan, medan det har funnits mycket lite samröre mellan dessa språk och kinesiskan. Kolonialspråken engelska och franska haft ett visst inflytande på mbo.

         Ryskan och finskan torde stå närmast svenskan, medan gemen­samma drag mellan svenskan och kinesiskan eller mbo borde vara mycket färre. Observera dock att ur ett allmänmänskligt perspektiv kan det finnas gemensamma drag mellan alla språken oavsett historiska beröringspunkter.

Metaforer och liknelser

Vi behandlar både liknelser och metaforer. Jämför till exempel liknelsen hans näsa är som en potatis (liknar en potatis) med metaforen han har en potatisnäsa. Både liknelser och metaforer bygger på vår förmåga till likhetsabstraktion. Liknelsen uttrycker detta explicit medan metaforen gör liknelsen implicit och mer absolut.² Liknelser och metaforer är grundläggande språkliga mekanismer som vi kontinuer­ligt behöver för att tala om sådant som är nytt eller kanske bara delvis förstått. Att studera liknelser och metaforer är därför att studera aspekter av mänsklig kreativi­

tet och gestaltningsförmåga – i det här fallet hur växter har inspirerat kreativitet och gestaltning.

        Växtmetaforer finns av många typer. Några utgår från växtsamlingar som skog, till exempel inte se skogen för alla träden, en metafor som intressant nog kommer igen på finska, ryska och mbo. Andra metaforer utgår på ett allmänt sätt från någon typ av växt, till exempel sticka huvudet i busken som kommer igen i finska (pistää päänsä pensaaseen); i ryska heter det spratat'sja v kustah ’gömma sig i busken’. En tredje typ utgår från en del av en växt, till exempel han är frisk som en nötkärna som har en mot­svarighet i det ryska talspråket. En fjärde typ är relaterad till enskilda växter och frukter, till exempel vara äppel­kindad som även finns på finska, ryska och kinesiska.

Djungelns lag

Nedan presenterar vi ett förslag till klassificering av metaforer som bygger på de fyra typerna av metaforer vi gett exempel på ovan.

I tabell 1 har vi samlat svenska metaforer som innehåller ord för samlingar av växter. Tabellen visar också om metaforen förekommer i de fyra andra språken. Tolkningen anger i vilken betydelse det berörda växtordet används i metaforen.

Tabell 1. Metaforer med ord för växtsamlingar

Huvudordet	Metafor	Motsvarighet i	Tolkning av växtmetaforen
Skog	Skog av händer	ryska	Stor mängd av händer
Skog	Dra åt skogen	finska, ryska	Skogen: plats bortom människogemenskap
Skog	Inte se skogen för alla träd	finska, ryska, mbo, kinesiska	Skogen: hela saken, helheten
Djungel	Storstadsdjungel	finska, ryska	Djungeln: plats där man lätt går vilse
Djungel	Paragrafdjungel	finska	Djungeln: lagstiftning där man lätt går vilse
Djungel	Djungelns lag	finska, ryska	Laglöshet, ”survival of the fittest”
Vegetation	Undervegetationen	finska, mbo	Samling betydelselösa, ibland även mora­liskt sämre ting i skuggan av viktigare ting
Stack	Dra sitt strå till stacken	finska	Stack: gemensamt företag

I metaforerna syftar skog på ’stora mängder’, ’plats bortom människogemenskap’ och ’helhet’. I skog av händer liknas träd med hand, vilket målar upp en scen av fram­räckta händer. Uttrycket har en direkt motsvarighet i ryskans les ruk, ’händer­nas skog’. Att sko­gen förknippas med helhet, till exempel inte se skogen för alla träd, innebär att man tittar på den på av­stånd, kanske från en åker. En tolkning är att den som går i skogen bland träd förstår sig sämre på sakernas väsen än den som befinner sig utanför den. Utöver finskan och ryskan före­kommer meta­foren också i mbo där det heter jen ebume mam njwom, ’träd döljer sak (av) skog’. Att kunna se de stora linjerna och inte fastna i detaljer är således viktigt tvärs över olika kulturer.

         Djungeln förknippas med ’plats eller domän där man lätt går vilse’ och ’laglöshet’, dvs. ’plats där civilsamhällets lagar inte gäller’. Metaforer som har ordet djungel finns i svenska, finska och ryska som talas i länder där det inte finns djungel. Kanske avspeglar bruket av djungeln här språkanvändarnas benägenhet att förena för dem okända företeelser och platser med negativa förtecken som ’laglöshet’.

Växa som gräs

Allmänna ord som träd, snår, ris, gräs, ogräs och buske används i olika metaforer. Tabell 2, och de följande tabellerna, utgår från svenskan.

Tabell 2. Metaforer med allmänna ord för växter

Huvudordet	Metafor	Motsvarighet i	Tolkning av växtemetaforen
Träd	Släktträd	finska, ryska	Släkt som historisk-biologisk enhet
Träd, se Skog	Inte se skogen för alla träd	finska, ryska, mbo	Småsak, detalj
Träd	Träddiagram med grenar och löv	finska, ryska, kinesiska	Satsanalys i form av träd
Snår	Det är ett snårigt problem		Svårlöst problem
Ris, kvist	Det är ett risigt problem	kinesiska	Svårlöst problem
Ris	Ge någon ris och ros		Kritik
Gräs	Han måste bita i gräset		Ge upp
Gräs	Växa som gräs	ryska, mbo	Någon/Något växer snabbt och utan kon­troll
Ogräs	De är ogräs	ryska	Onyttighet; mindrevärdiga människor
Buske	Sticka huvudet i busken	finska, ryska, mbo	Att vara rädd och inte ta ansvar, inte se sanningen
Buske	Han är buskablyg		Stor blyghet
Buske	Han har buskiga ögonbryn	ryska	Tjocka ögonbryn

Träd kan syfta på ett stort antal olika saker. Om trädet ses som ett stort objekt som står ensamt, används det i metaforen släktträd för att beskriva släkten som en his­torisk-biologisk enhet. Vi ser att denna metafor har sin motsvarighet såväl i finska som ryska. Om trädet ställs mot skog får ordet en överförd betydelse ’småsak’, och denna metafor finns inte bara i finska och ryska utan även i mbo. Trädet används också som vetenskaplig metafor inom den moderna språk­veten­skapen, där satsana­lysen inom en viss grammatisk teori beskrivs i form av träd. Träd­dia­gram heter tree diagram på engelska, puukuvain, ’träd-beskrivare’, på finska, derevo vyvoda, ’derivationsträd’, på ryska och shu xing tu, ’träd form diagram’ på kinesiska.

      Om någonting växer som gräs, menar man i svenska att det växer snabbt och likformigt. Metaforen i ryska är rosti kak trava, ’att växa som gräs’, och i mbo ekwóme ne osum, ’att växa som gräs’. I dessa språk syftar man mer på växandet som sker vilt, utan kontroll.

        Snårig och risig förknippas med ’svår’ i samband med problem. I kinesiska finns ett uttryck zhi jie wenti som består av zhi, ’kvist’, jie, ’sektion av bambu’, och wenti ’problem’. Uttrycket har en överförd betydelse ’svårlöst problem’.

        Om man är rädd och inte vill ta sitt ansvar eller inte vill se sanningen, kan man sticka huvudet i busken. Metaforen förekommer också med samma betydelse i finska och ryska samt även i mbo. Således rör det sig inte enbart av en europeisk metafor.

Blomma, kvist och andra delar av växter

Växtmetaforer utgår också från ord som anger delar av växter som blomma, gren, kvist, löv, rot, kärna, frö, korn, frukt, stock och stam (tabell 3).

Tabell 3. Metaforer med ord för delar av växter

Huvudordet	Metafor	Motsvarighet i	Tolkning av växtmetaforen
Kvist	Komma på grön kvist	finska, mbo	Bra ställning, framgång
Gren, skott	Gren och skott på socia­lismens träd	finska	Gren: en utveckling av en abstrakt helhet
Blomma	Blomman av sin ungdom	finska, ryska	Bästa tiden av livet
Rot	De är gräsrotsfolk	finska	Gräsrot: nedersta nivån i hierarkin
Rot	Det är roten till det onda	finska, ryska	Rot: ursprung
Rot	Ha sina rötter i något Ha roten i något	finska, ryska, mbo kinesiska	Utgångspunkt eller bakgrund Att känna sig hemmastadd med någonting
Rot	Han är rotlös	finska, ryska	Att vara utan hemvist
Kärna	Han är kärnfrisk/-sund/ frisk som en nötkärna	ryska (talspråk)	Grundläggande frisk, ett bra exempel på en frisk person
Kärna	Pudelns / Sakens kärna	finska	Huvudsak
Kärna	Atomens kärna	finska, ryska, kinesiska	Term i atomfysiken
Kärna	Kärnfysik	finska, ryska, kinesiska	Atomfysiken
Kärna	Datorns kärnminne		Huvuddelen av datorns operativa system
Frö	Han är ett busfrö		Ung buse
Frö	Det sår frön av tvivel	finska, ryska	Början till förlust av tro
Frö	Vara ett frö till missnöje	finska, ryska, mbo	Början till förlust av sämja
Korn	Korn av sanning	finska, ryska	Sak vars sanning man medger
Bark	Råbarkad sälle	finska, ryska	Rå bark: hård yta / hy, okänslighet
Skal	Ett problem i ett nötskal	finska	Nötskal: hård yta, hårdhet i fråga om problem
Frukt	Bära frukt	finska, ryska, mbo, kinesiska	Ge resultat
Frukt	Fruktbart samarbete	finska, ryska	Fruktbar: resultatgivande
Blad	Bokens blad	finska, ryska	Papper inom bokens pärm
Blad	Hufvudstadsbladet	finska	Tidning
Löv	Det är lövtunt	ryska	Mått på tjocklek
Stam	Folkstam Stamfolk	ryska finska	Huvudgrupp av människor Urfolk
Stock	Trafikstockning	finska	Hinder i trafiken
Virke	Groggvirke		Icke alkoholisk del av grogg

Metaforerna ovan uppvisar samma allmänna drag som tidigare: somliga före­kommer bara i svenska, till exempel han är ett busfrö, medan vissa finns i en snävare grupp av svenska och finska, till exempel socialismens gren. Efter den svensk-finska gruppen har vi den europeiska där ryskan ingår. Roten till det onda heter på finska kaiken pahan alku ja juuri, ’all ondskans början och rot’, och på ryska koren’ zla, ’rot (av) ondska’.

        Inom den mer allmänna gruppen har vi en motsvarighet till svenskans bära frukt, ’ge resultat’, med dess motsvarighet i finska (kantaa hedelmää), ryska (prinosit'/ davat’ plody) och kinesiska (jie guo). Även ha (sina) rötter i någonting före­kommer inom en bredare krets av svenska, finska, ryska och mbo i betydelsen ’ha sin utgångspunkt eller bakgrund någonstans’. I kinesiskan betyder motsvarigheten till denna metafor ’att känna sig hemmastadd med någonting (till exempel uppdrag)’.

       Om man tittar på skeenden och processer som är anknutna till blomma, till exempel blomma upp och blomstra, märker man att grundkonceptet finns även utanför den europeiska kretsen. Blomma upp har sin direkta motsvarighet i finska, ryska och kinesiska, där det heter sheng kai, ’blomma upp’. Utöver detta finns blomstra av hälsa, blomstringstid och blomstrande ekonomi, vilka har sin motsvarighet i finska och ryska. Blomstringstiden går som bekant över förr eller senare. Denna fas kan uttryckas med hjälp av metaforer som vissna och känna sig vissen. Den senare förekommer i finska (olla nuutunut) och ryska (byt’ vjalym).

Äppelkindad och liljevit

I alla kulturer har man använt växter i omgivningen i sina metaforer. Det handlar om grönsaker som morot, potatis och blomkål eller frukter som äpple, nöt och per­sika, blommor som ros, lilja och viol och så vidare (tabell 4).

Tabell 4. Metaforer med ord för enskilda växter och frukter

Huvudordet	Metafor	Motsvarighet i	Tolkning av växtemetaforen
Blomkål	Blomkålsöron		Formlikhet mellan blomkål och öron
Blomkål	Blomkålsfingrar		Formlikhet mellan blomkål och fingrar
Potatis	Potatisnäsa	finska, ryska, mbo	Formlikhet mellan potatis och näsa
Morot	Morotsfärgade hår	ryska	Likhet baserad på färg
Ärt	Vara ärtig		Snygg, pikant
Äpple	Äppelkindad	finska, ryska, kinesiska	Likhet baserad på form och färg
Äpple	Adamsäpple	finska, ryska	Likhet baserad på form
Äpple	Bita i det sura äpplet		Likhet baserad på surhet, tråkig och oundviklig sanning
Persika	Persikohy	finska, ryska	Likhet baserad på utseende och känsel
Citron	Sur som citron	ryska	Likhet baserad på surhet, negativ attityd
Vildhavre	Så sin vildhavre		Säd man ger omdömeslöst
Nöt	Vara ett nöt		Likhet: nöt och en dumbom har inte hjärna
Nöt	Problemet i ett nötskal	finska	Den viktigaste biten av en sak
Nöt	En svår nöt att knäcka	finska, ryska	Hårdhet, problem
Blåklocka	En blåklocka i huden		Blått märke, hudintern blodsutgjutelse
Lilja	Liljekullar	mbo, ryska	Kvinnans bröst
Lilja	Liljevit	ryska	Likhet baserad på färg
Ros	Vacker, skön som en ros	finska, ryska	Estetisk likhet mellan en blomma och människa
Nyponros	Fräsch som nyponros		Mått på fräschhet
Pion	Bli pionröd	ryska	Likhet baserad på färg
Viol	Blyg som en viol	ryska	Skörhet hos blomman, blyghet hos människan
Svamp	Växa som svampar ur marken efter regnet	finska, ryska	Snabb utveckling
Mossa	Vara mossig	ryska	Stillastående utan dynamik
Blåbär	Vara ett blåbär		Nybörjare, "gröngöling"
Asp	Darra som ett asplöv	finska, ryska	Likhet med asplövets rörelse
Fura	Hög som en fura	finska, ryska, kinesiska	Likhet med furans höjd
Fura	Rak som en fura	ryska	Likhet mellan furans och människans rakhet
Vidja	Smal som en vidja ’Böjlig som en vidja’	kinesiska finska, ryska	Likhet mellan vidjans och människans tjocklek Likhet mellan vidjans och bl.a. män­nis­kans böjlighet
Rö	Vaja som ett rö	ryska, mbo	Likhet i fråga om böjlighet

Samma geografiska och kulturella fördelning går igen som i de övriga samman­ställningarna. Det finns svenska, svensk-finska, europeiska och mer allmänna, kan­ske till och med universella metaforer. Sådana som utgår från bland annat blomkål, ärt och vild­havre förefaller höra hemma enbart i svenska, medan liknelser med potatis, morot, äpple, per­sika och citron har motsvarigheter i de andra språken.

        Ett exempel på hur olika växtförhållanden sätter sin prägel på metaforer är använ­dandet av potatis. Potatisnäsa heter perunanenä eller pottunenä på finska och nos kartoshkoj på ryska; dessa metaforer är varandras exakta motsvarigheter. Däremot heter det i mbo otuo ne epan dimbie, vilket består av ’öron’ (otuo) ’lika’ (ne) ’potatis’ (dimbie) och ’blad’ (epan). Vi kan vidare konstatera att potatisbladen i norra Europa inte är mycket att orda om i form av metaforer.

         I svenska använder man vidja för att beskriva smalhet. Något liknande kommer igen i kinesiskan där man säger yang liu xi yao eller ’midja lika smal (som) vide’. I finskan betecknar ’vidja’ böjlighet (notkea kuin pajunvitsa, ’böjlig som en vidja’). Liknande metaforer finns också i ryska där de heter gibkaja kak iva, ’böjlig som en vide’.³ Förklaringen till kopplingen mellan vide/vidja och böjlighet grundar sig på att man förr i tiden brukade vide som bindematerial. I finskan finns en metafor syöttää pajunköyttä, ’mata viderep’, med den överförda be­ty­delsen ’att ljuga’. Man kan alltså inte lita på vide som repmaterial.

         Metaforer tar fasta på det man sysslar med. Man iakttar att morötter är orange­aktiga, vilket ger namn på en viss färg; svampar växer snabbt efter regnet, vilket ger en metafor för snabb ut­veckling; furor står höga och raka och man bildar en metafor av rakhet på dem.⁴ Människornas var­dagliga omgivning avspeglas sålunda i metaforerna.

Metaforer är också importvara, som persikohy och sur som citron vittnar om. Detta antyder att metaforerna kan röra sig fritt över kultur- och språkgränser. Man anam­mar inte bara nya pro­dukter och matvanor utan också nya talesätt som knyter an till de nya produkterna.

         Kanske har svenska metaforer också varit exportvara, för det är iögonenfallande ofta som man möter dem även i finska. I båda språken kan man till exempel dra sitt strå till stacken så att arbetet bär frukt. Förklaringen är den långa tid som länderna utgjorde ett rike med svenska som dominerande språk.

Vilka växter och innebörder?

Utgående från den klassificering vi presenterat ovan kan man nu göra en beräkning av vilka växtord som förekommer i de olika språken. I tabell 5 presenterar vi en översikt utgående från de svenska växtmetaforerna. Varje ord förekommer alltså minst i en svensk växtmetafor. Tabellen markerar för olika språkkombinationer vilka växter som förekommer.

Tabell 5. Växtord som används i växtmetaforer i svenska, finska, ryska, mbo och kinesiska

1. Enbart svenska                   Blomkål, blåbär, blåklocka, nyponros, snår, vildhavre, virke, ärt

2. Svenska och finska            Gren, skott, skal, stack, stock

3. Svenska och ryska             Citron, löv, morot, mossa, ogräs, pion, viol

4. Svenska och kinesiska       Ris

5. Svenska, finska, ryska       Asp, bark, blad, blomma, djungel, korn, nöt, persika, ros, stam, svamp

6. Svenska, finska, mbo         Kvist, vegetation

7. Svenska, ryska, mbo          Gräs, lilja, rö

8. Svenska, finska, ryska, mbo                      Buske, frö, potatis

9. Svenska, finska, ryska, kinesiska              Fura, kärna, vidja, äpple

10. Svenska, finska, ryska, mbo, kinesiska   Frukt, rot, skog, träd 

 

Eftersom tabellen utgår från svenska finns flest svenska växtord. Därefter kommer finska och ryska med ungefär lika många ord. Detta återspeglar troligen både att de tre språken influerat varandra eller att alla har influerats av något annat språk, till exempel tyska, latin, grekiska, franska eller engelska, och att alla tre talas i om­råden med likartad växtlighet. Att kinesiska och mbo har betydligt färre ord beror troligen av samma två faktorer som här leder till mindre likheter mellan språken. Svenskan har haft ganska lite kulturkontakt med båda språken, och de naturliga förutsättningarna i Kina och Kamerun skiljer sig från Nordeuropa.

       Ord som används metaforiskt i alla fem språken är frukt, rot, skog och träd. Det är inte så förvånande, eftersom det rör sig om allmänna ord för växter och växt­samlingar. Om vi betraktar de växtord som utnyttjas i fyra av språken, ser vi att några är allmänna och borde kunna förekomma i de flesta språk runt jorden (buske, frö och kärna). Detta gäller många ord som bara förekommer i två eller tre språk, till exempel gräs, ogräs, gren, kvist, skott, blad, löv, bark, blomma, skal, stock, stam, och vegetation.

        Däremot är det i enlighet med våra förväntningar att växtmetaforer byggande på arter som har en geografiskt begränsad förekomst utnyttjas i ett färre antal språk (till exempel asp, blomkål, blåbär, blåklocka, morot, pion, viol). Att nyare importerade produkter kommit med kunde vi observera i metaforer som sur som en citron (även i ryska) och persikohy (även i finska). Metaforerna kan alltså förmod­ligen röra sig fritt över kultur- och språkgränser.

     Innebörderna i växtmetaforerna är ofta relaterade till människan. Det kan gälla människans utseende (blomkålsöron), hennes beteende (darra som ett asplöv), psykiska tillstånd (känna sig vissen) eller sociala tillstånd (komma på grön kvist). Dessutom finns mer allmänna innebörder, till exempel egenskaper som lövtunn eller processer som missnöjet gror. Alla dessa typer av innebörd förekommer i samtliga fem undersökta språk. I samtliga fem språk gäller dessutom att de männi­skans utseende, beteende och psykiska tillstånd är vanligast, och som i första hand får oss att se likheter med växter och att utifrån detta skapa metaforer.

Med människan som mått

Vi har alltså funnit att växtmetaforer förekommer i alla de studerade språken. Vi har också sett att växtmetaforiken i svenska, på grund av gemensamma kulturinflu­enser och liknande växtlighet, återfinns i finska och ryska mer än i mbo och kinesiska. Av samma anledning finns en tendens att växtmetaforer som finns i flera av språken snarare bygger på allmänna ord för växter, växtsamlingar eller växt­delar än på ord för enskilda växtarter som har en begränsad geografisk förekomst.

        Människan själv, hennes utseende, beteende och psykiska tillstånd, utgör den vikti­gaste grunden för att skapa metaforer utgående från växter, visar vår studie. Ett resultat som kanske inte är så överraskande.

Litteratur

Ahlsén, Elisabeth—Allwood, Jens (red.) 1995: Språk i fokus. Studentlitteratur, Lund.

Allwood, Jens 1983: Naturen som metaforfält. Allwood—Frängsmyr—Svedin (red.) Naturen som symbol. Liber, Lund.

Dahl, Östen 2000: Språkets enhet och mångfald. Studentlitteratur, Lund.

Hedinger, Robert 1980: Swadesh 200 word list of 27 Varieties from Mbo Clusteror the Mane guba Languages. SIL, Yaounde.

HDC 1990-1994: Hanyu Da Cidian. (A Comprehensive Dictionary of Chinese.) Hanyu Da Cidian Publisher. Shanghai.

HYC 1995: Han Ying Cidian. (A Chinese-English Dictionary.) The English Department of Beijing Foreign Studies University. Waiyu Jiaoxue Yu Yanjiu Press, Beijing.

Irvine, Richardson 1957: Linguistic Survey of the Northern Bantu Borderland. Oxford University Press, London.

Lakoff, George—Johnson, Mark 1999: Philosophy in the Flesh. The Embodied Mind and Its Chaallenge to Western Thought. Basic Books, New York.

Milanova, D. 1962: Svensk-rysk ordbok. Statsförlaget för ordböker på utländska språk och nationalspråk, Moskva.

Nahkola, Kari 1992: Kasvimetaforat nykyslangissa. Heikki Paunonen — Suojanen, Matti K. — Nahkola, Kari (toim.) Variaatioita Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitoksen juhlakirja. Opera Fennistica & Linguistica 4. Paino-S Ky, Tampere. S. 95 –105.

Scheffler, Israel 1979: Beyond the Letter. Routledge & Kegan Paul, London.

Svanlund, Jan 2001: Metaforen som konvention. Graden av bildlighet i svenskans vikt- och tyngdmetaforer. Acta Universitatis Stockholmiensis. Stockholm Studies in Scandinavian Philology. New Series 23. Almqvist & Wiksell International, Stockholm.

Vojnova, Lidija A.—Molotkov, Aleksandr I. 1967: Frazeologiçeskij slovar' russkogo jazyka. 4000 slovarnych statej. Sovetskaja enciklopedija. Moskva.

XHC 1995: Xiandai Hanyu Cidian. (A Dictionary of Modern Chinese). Language Institute of China Academy of Social Sciences. Commercial Press. Beijing.

1I fråga om ryska, kinesiska och mbo ord har vi använt grov translitteration, vilket för ryskans del betyder att palatalisering inte markerats systematiskt och för kinesiskans del att tecken för tonematiska distinktioner inte har använts

2Observera att vi inte kommer att behandla metonymer som t.ex. Sverige sörjer Astrid Lindgren där Sverige står för ‘svenskarna’ eller ‘Sveriges befolkning’.

3I ryska finns också en metafor gibkaja kak loza ’böjlig som en ranka’ som betyder samma som gibkaja kak iva. ’Böjning’ i betydelsen ’böja sig för någonting’ beskrivs med metaforen gnut'sja kak trostinka ot vetra 'böja sig som ett rö för vinden'.

4I tabell 4 står det att finskan har en metafor som motsvarar svenskans hög som en fura. Det gäller ordet hongankolistaja som ordagrannt betyder ’furans skakare’, alltså en person som når upp att skaka på trädet.

Eesti mälestusi... Viron muisteloita

Olen käynyt aika monta kertaa Virossa, ensimmäisen matkan sinne tein 70-luvun alussa. Minulla on näiltä retkiltä virolaisia ystäviä. Kun elettiin neuvostoaikaa, pohdin, oli­vatko virolaiset tyytyväisiä neuvostojärjestelmään? Riistettiinkö heitä taloudellisesti vai oltiinko maassa luomassa sosialistista kansankotia? Saivatko he vapaasti käyttää oma kieltään ja harrastaa omaa kulttuuriaan? Köyhemmältä siellä ainakin näytti 70-luvulla kuin koti-Suomessa. Venäjää kuuli kaikkialla, ja venäläiset tullimiehet päästi­vät minut myös maahan. 

     Virolaisten kanssa tulin hyvin toimeen osaksi sen takia, että puhuin ainakin auttavasti viroa - olin oppinut sitä isältäni, joka kertoi oppineensa sitä sodan aikana toimiessaan Suomen armeijan yhdysupseerina Tallinnassa. Pidin viron kielestä ja eritoten vironkielisistä lauluista, eikä minua ihmetyttänyt, kun kuulin heidän laulujuhlistaan, niiden pitkästä perinteestä ja niiden suuresta merkityksestä virolaisten kansallistunteelle.

      Rupesin kirjeenvaihtoon Tallinnassa tapaamani Einar Krautin kanssa, joka toimi oppaana sille suomenopiskelijoiden ryhmälle, johon kuuluin. Olimme tulleet Helsingistä Tallinaan harjoittelemaan viroa, joka kuului suomen kielen opinto-ohjelmaan. Einar ja minä olemme säilyttäneet yhteyden ihan viimevuosiin saakka eli yli 40 vuoden ajan. Hän kirjoittaa minulle viroksi minä vastaan suomeksi. Kieleen ja kulttuuriin liittyvät asiat kiinnostavat meitä molempia. 

     Nyt vuosikymmenten mentyä, kun kirjeily on harventunut ja kiinnos­tuksen kohteetkin osaksi muuttuneet, katson kotini kirjahyllyä. Olen aika ällikällä. Huomaan, että Einar on vuosien kuluessa lähettänyt minulle vironkielistä kirjallisuutta lähes roppakaupalla. Minä taas, vähissä varoissa elänyt opiskelija, en saanut lähete­tyksi juuri mitään. Hän on tainnut saada minulta vain kaksi kirjaa: väitöskirjani ja esseekokoelmani "Kielenpilkkeitä".

        Suhteeni Einarilta saamiini kirjoihin vaihtelee: toiset eivät ole sytyttäneet, toiset taas ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Jälkimmäisiin kuuluu Friedebert Tuglasin (1886 - 1971) Väike Illimar. 
"Ühe lapsepõlve lugu
Väike Illimar, kirjeldan sind nõnda, nagu mäletan minevikust ja nagu näen nüüd... Palju sinust on minus kadunud ja palju uut juurde tulnud... Kuid meil polnudki valida, tuli aga vananeda, tahtsime seda või mitte... "

Ei liene kumma, että annoimme pojallemme nimen Illimar. 

Mietin, miksi Einar lähetteli minulle kirjoja niin anteliaasti, ja päädyin siihen, että kirjat olivat halpoja Neuvosto-Virossa, kun taas Suomessa kustannusyhtiöt vetivät kirjoistaan kunnon, lukutoukkia harmittavan hinnan. 

    Toinen ja ehkä pääsyy oli se, että kirjat loivat pohjaa yhteydenpidolle. Olemme olleet kaikkina vuosina kiinnostuneita samoista aiheista kuten kielen oppimisesta, fonetiikasta ja ääntämyksestä sekä tietenkin viron ja suomen suhteista.
       Ja kun syiden keksiminen on minun, lingvistin, ammattitauteja, kolmas syy, joka juolahti mieleeni, oli se, että Einar halusi saada minut koukkuun, kiinnostumaan virolaisuudesta, olemaan sen lähettiläs. 
   Olivatko virolaiset kielellisesti ja kulttuurisesti ahtaalla neuvostoaikana? Ainakin minusta näytti siltä. Vaikutti siltä, että venäjän kieli oli työntämässä viroa pääkielen paikal­ta Virossa, mikä ei luultavasti surettanut internatsionaaleihin ideoihin uskovia kommunisteja. Mutta tilanteeseen vaikuttivat muutkin kuin vain suoranaiset poliittiset syyt: venäjän­kielisten osuus maan väestöstä oli huikeasti kasvanut sen jälkeen, kun maasta oli tullut Neuvosto-Viro.

 
En voi kehua olleeni mikään toimelias virolaisuuden lähettiläs, mutta koukussa olen pysynyt: Viron kirjallisuus on vahva sekä tekijöiltään, aiheistoltaan, syvyydeltään että laajudeltaan. Joskus sydämessäni todella värähtää, kun luen vironkielistä kirjalli­suutta. Mielikirjailijoistani Friedebert Tuglas kuuluu etummaisiin. Sielussani soi, kun luen Tuglasin "Muuttuvaa sateenkarta", viroksi "Muutlik vikerkaar". Mikä viattoman rakastumisen väkevä tunnelma onkaan tässä unen katkelmassa "Toden ja mielikuvi­tuksen päiväkirjasta":

"Tõe ja kujutluse päevik.

Uni, kui olin väga noor:

Nurm oli täis tulipunaseid lillesid. Kuni palgeni ulatusid need mulle. Ma läksin, väikeste kätega läbi lillemetsa enesele teed tehes, kõrgeid varsi paremale ja vasakule painutades.

         Äkki seisis mu ees noor naine mustas looris. Mu silmad jäid kinni ta silmadesse. Ma peatusin ja unustasin painutada kõrgeid varsi paremale ning vasakule.
        Oi, kui kaunid olid ta silmad: siidised, meelitavad, magusad! Nagu õrna tuld valasid nad minusse, hääletut igatsust, sõnatut kutset. Otsekui oleks ta paitanud mu pead ja võtnud kinni lapsekäest.
          Ma tundsin, nagu oleks mind hetkeks maa pealt üles tõstetud, ja mu süda täitus kirjeldamatust joovastusest, pääsmine, õhunemise, hääbumise üliõnnest. Ma ärkasin ja nägin kuu hõbedast valgust toas. Siis tõusin ma põlvili ning sosistasin: "Tule, kaunite silmadega naine, tule, tule!" 
       
       Kun kävin Neuvosto-Virossa, tutustuin sattumalta myös Andres Ehin -nimiseen kirjailijaan, runoilijaan ja kielenkääntäjään. En muista, mistä puhuimme Tallinnan katuja kävellessämme. Ehkä kielen kääntämisestä, ehkä viron ja suomen kielen eroista. Hän piti viroa suomea rikkaampana kielenä. Totta kai. Saattaa olla, että puhuimme hänen juuri ilmestyneestä runoteoksestaan "Uks lagendikul". Muistan että hän kerran huomautti, että meitä varjostettiin kadulla kulkiessamme. Se tuntui hyvin epämiellyttävältä; eikö "saballa" eli "hännällämme" ollut parempaa tekemistä? Mur­heekseni huomasin äskettäin, että aika on jättänyt Andresista; hän kuoli 71 vuoden ikäisenä vuonna 2011. Hänen elämäntyönsä oli monella saralla merkittävä, etenkin kun ajattelee aikaa, jota silloin elettiin.

     Tässä ei ole tarkoitukseni ruveta esittelemään Viron kirjallisuutta, vaan vain kuvata riemuani siitä, että olen päässyt tutustumaan siihen edes jonkin verran ja paljolti ystä­väni Einarin avulla. Intellektuaaliselta kannalta minua ovat kiehtoneet Jaan Kaplinskin kirjoitukset. Einar lähetti Kaplinskin esseekokoelman "Poliitika ja antipoliitikka" 90-luvun alussa, mikä tuntui hyvältä: virolaisten hengenviljely ei ollut rusentunut neuvostovallan alle, vaan se on kukoistanut sekä neuvostoaikana että sen jälkeen. Mieltäni piristi myös Kaplinskin ja Johannes Salmisen kirjeen­vaihdon "Vita nätter och svarta" julkaiseminen 2002.

            Runoilija Jaan Tätten (1964-) minimalistiset runot, jotka Einar lähetti minulle sekä cd:nä että kirjana, puhuttelevat minua. Hänen ja Marko Matveren yhteiset laulu­esitykset viihdyttävät letkeydellään. Jotkin Tätten runoista ovat tarkkoja ja leikkisiä:

Ojalaul

Vesi ojakeses vaikselt vuliseb / Ojapahasessa vesi hiljaa pulisee

Ta endal laulu laulab, laulab uniselt / Se laulahtelee itsekseen,
laulaa unisesti

Ta vahtu tekitab, on külm / Se vaahtoa saa aikaan, on kylmä

Ta päikest peegeldab, on külm / Se päivykäistä peilaa, on kylmä

Opiskelin suomen kieltä Helsingin yliopistossa 60-luvun lopussa, ja opinnointiin kuului viron alkeiskurssi. Opettajamme Eeva Niinivaara (1901 - 2000) kertoi meille kevään korvalla 1968, että Viron huomattavimpiin runoilijoihin kuuluva Marie Under täyttää 85 vuotta maaliskuun 27:ntenä. Hän ehdotti, että onnittelisimme Underia kirjoittamalle tälle tervehdyksen. Ryhdyin tuumasta toimeen. Tässä ainoa viron kielellä kirjoittamani runo - kykyni eivät ole riittäneet viron kielen laajempaan taiteelliseen viljelyyn:

Marie Under (1883 - 1980) 
Marie Underile, Eesti suurele luuletajale tema 85-sünnipäeva auks:
Vanake on kõige targem
luuletaja näeb sügavaimalt
elu voolul sõuab
võitleja inimene

Hmmm. No juu, tuskin minulla on pääsyä Eesti Parnassole, mutta toivon, että Marie Under ilahtui. Hänen runonsa ovat ilahduttaneet minua.
            Kun viimeksi tapasin Einarin Tallinnassa, oli vuosi 2010 ja kesäkuun 30. päivä. Olin lähtenyt sinne Helsingistä kahden tyttäreni kanssa. He halusivat nähdä, millaista on Viron "pealinnassa" ja kuka se ystävä oikein on, jonka kanssa isä kirjoittelee. Einar lupasi toimia oppaanamme tyttärensä Kadi-Annin kanssa, joka oli saman ikäinen kuin minun vanhempi tyttäreni. Kadi-Ann puhuu isänsä tavoin erittäin hyvää suomea.
            Kiersimme Einarin ja Kadi-Annin johdolla Tallinnan vanhassa kaupungissa Toompealla ja Raatihuoneentorilla. Tyttäreni näkivät niitä paikkoja, joissa minä olin liikkunut nuoruudessani tutustuessani tähän vanhaan hansa­kaupunkiin. Kadi-Ann antoi lapsilleni lahjaksi viron kielen oppikirjan "Saame tutavaks!". Ja se oikeastaan on asian ydin: virolaisten ja suomalaisten keskinäinen ystävyys sen kautta, että "saamme tuttaviksi", tutustumme siihen, mitä meillä on tarjota toisillemme. Kanssakäymistä on nykyään toki paljon, mutta sitä ei ole koskaan liikaa. Meillä suomalaisilla on paljon opittavaa Virosta ja virolaisilta, sen olen kokenut, kun olen tutustunut heihin ja heidän kulttuuriinsa. 


Kuinka Virosta tuli oikea Viro eli Kuidas Eestist sai õige Eesti. 
Kas tällaista tarinaa liikkuu, mene tiedä sen todenperäisyyttä 
(lähde: http://miksike.ee/documents/main/)
Räägitakse, et vanal hallil ajal olnud Eesti lame ja tasane nagu pannkook. Ei mäekünkakest, ei järvesilmakest. Ja mine tea, mis sellest maast niiviisi saanud olekski, kui mitte Kalev poleks valitsejaks hakanud. Õnnelikult elas ta siin oma naise Lindaga. Nende peres sirgus ka kolm poega. Pole midagi imestada, et lesk Kalevi surma järel nõnda palju leinas, et pisaratest terve Ülemiste järve tekitas.

Kadunukese hauakääbas pole aga miski muu kui Tallinna Toompea. Selle kivihunniku tassis Linda suurest kurvastusest kalmule kokku. Viimane kivi, mis sülest pisaratejärve veeres, on seal samuti tänini näha.

Olen kirjoittanut myös nämä Viro-aiheiset blogit:
30.01.2015  Ote Viron vaikeasta historiasta 
http://urbanfinne.blogspot.se/2015/01/ote-viron-vaikeasta-historiasta.html
27.03.2009  Sirje syntyi junassa
http://urbanfinne.blogspot.se/2009/03/sirje-syntyi-junassa.html   
07.07.2009  Arkaadia teel
http://urbanfinne.blogspot.se/2009_03_07_archive.html  

Shell ja USA uhkaavat Arktista - kääntyykö se koneen avulla?

Saan aina silloin tällöin pyyntöjä ottaa kantaa luontoa uhkaa­viin tekoihin, joihin tietyt valtiot ja yhtiöt syyllistyvät. Viimeksi postia tuli Avaaz-järjestöltä (avaaz@avaaz.org). Kyse on öljy-yhtiö Shellin yrityksestä aloittaa öljynporaus pohjoisella napa-alueella. En tässä käsittele itse ympäristörikoksen valmistelua, josta nähdäkseni on kysymys, vaan tarkastelen Avaazin lähettämän englanninkielisen viestin suomennosta, jonka tein Googlen avulla. 

Mikään syvällinen tutkimus tämä ei ole, vaan yritän selvittää, mitkä seikat minua kiinnostavat konekäännöksissä.

Englanninkielinen alkuteksti:

"Dear friends, 
The US government just gave oil giant Shell the go-ahead to drill in the pristine Arctic, putting our climate and the ocean’s majestic wildlife under grave risk. But there’s a way we can stop this."

Konesuomennos:
"Hyvät ystävät,
Yhdysvaltain hallitus vain antoi öljyn jättiläinen Shell valoa porata koskematon arktisen, laskemisesta ilmastomme ja meren majesteettinen villieläinten alle vakavaan vaaraan. Mutta on tapa, jolla voimme lopettaa tämän."
Minun suomennokseni:

"USA:n hallitus antoi aivan äskettäin luvan öljyjätti Shellille jatkaa öljynporausta pohjoisella napa-alueella, mikä on suuri uhka ilmastol­lemme ja valtameren arvokkaalle eläimistölle. Mutta meillä on keinot pysäyttää tuo hanke." 
     Mikä on tyypillistä konekäännökselle? Siinä sanat ovat suomea, mutta lauseet on rakennettu väärin. Alkutekstin ilmaus "gave... the go-ahead" on suomennettu sanonnalla "antoi... valoa", joka tässä kohdin on huono käännös (ks. alla). Heikosta kieliasusta huolimatta suomennok­sen kuitenkin ymmärtää, vallankin jos käyttää hyväkseen yleistietoa ja koettaa arvata, mitä tekstissä halutaan sanoa. Konekäännös muistuttaa entisaikojen sähkö­sanomaa, josta sisällön kannalta tarpeettomat sanat karsittiin ja jossa kielen kielioppi­säännöistäkin saatettiin poiketa. Sisältö oli muotoa tärkeämpi - vanha latteus, jonka monet tekstinikkarit helposti unohtavat. 
       Koneen suorittamassa suomennoksessa keskeisiä ovat sisältösanat, eritoten substantiivit ja tietyt verbit. Adjektiiveja käytetään, jotta lukija saataisiin tukemaan asiaa ja jopa innostumaan siitä. Vaikuttamisen halu ilmenee esimerkiksi epäkieliopillisesta sanaparista "majesteettinen villieläinten" ja lausekkeesta "vakavaan vaaraan". Epäilemättä arktisen alueen eläimistössä on majesteettisuutta, ja öljyn poraaminen siellä on sille vakava uhka.
       Koetan nyt tulkita koneen tekemän suomennoksen muuttamatta liikaa sen rakenteita.Teen sen kahdessa vaiheessa. Ensiksi poimin avainsanat, joihin tulkintani perustuu, ja toiseksi muokkaan sanoista yhtenäisen tekstin. Tässä avainsanat:
       "Yhdysvaltain hallitus, öljyn, Shell, porata, arktisen, ilmasto(mme), meren, villieläinten, vakavaan vaaraan, voimme lopettaa (tämän)."
        Yhdistän avainsanat nyt tekstiksi. Lisään siihen päätteitä ja sanoja ymmärtämisen hel­pottamiseksi:
        "Yhdysvaltain hallitus on antanut öljy(jätti) Shell(ille) valon (= luvan) porata koskema(ttomalla) arkti(sella) (alueella), mikä laske(e) (= saattaa) ilmastomme ja meren majesteetti(set) villieläim(et) vakavaan vaaraan." 
        Tekstiä voi muokata edelleen esimerkiksi näin:

"USA:n hallitus antoi äskettäin luvan öljyjätti Shellille jatkaa öljynporausta luonnontilaisella pohjoisella napa-alueella, mikä muodostaa suuren uhkan ilmastollemme ja valtameren arvokkaalle eläimistölle. Mutta meillä on keinot pysäyttää se." 
     Konekäännöksessä huomio kiinnittyy kahteen sanontaan. Toinen on "(hallitus)... antoi (öljyn jättiläinen Shell) valoa" ja toinen "laskemisesta ilmastomme ja meren majesteettinen villieläinten alle vakavaan vaaraan". 
    Ilmaus "antoi valoa" muistuttaa idiomia "näyttää vihreää valoa", joka tarkoittaa luvan antamista jollekin tai jollekulle jonkin asian tekemiseksi. Minusta on valitettavaa, että kone ei suoriudu suomennoksesta paremmin. Kömpelö käännös herättää varmasti joissakin lukijoissa hilpeyttä ja lisää vettä niiden myllyyn, jotka suhtautuvat konekääntämiseen kielteisesti. 
    Toinen ilmaus "laskea vaaraan" ei ole kovin yleinen suomessa. Internetistä löysin yhden esimerkin: "Mikä tekee kissasta niin arvotto­man, että se voidaan laskea vaaraan? No varmaankin se rahallinen arvo." Isosta Korp-tekstikorpuksesta en saanut yhteen osumaa tälle sanonnalle. Kyse on näin ollen oudosta idiomista, joka tuo mieleeni sanontatavan "saattaa vaaraan". Sen sisällön voi ilmaista lyhyesti verbillä "vaarantaa".  
      Konekäännöksen "vaaraan laskemista" on minusta hankalampi tulkita kuin lauseketta "antoi... valoa". Miksi sitten kone valitsi tuon sanonnan? Ehkä syynä oli se, että suomen laskea-verbi on toisaalta erittäin frekventti ja toisaalta hyvin monimerkityksinen. Koneellinen käännös suosii taajoja sa­noja, mutta se ei aina selviä sanoista, jotka tarkoittavat monta asiaa. Toisaalta "laskeminen" ei ole kovin tärkeä käännök­sen tulkinnan kannalta, koska sisältö avautuu aika selkeästi ilmauksesta "vakavaan vaaraan". Kysymys on siitä, että öljyn poraaminen arktisella alueella on ekologisesti mieletöntä.

 

Ellet vielä ole allekirjoittanut puheena olevaa vetoomusta, voit sen tehdä tästä: https://secure.avaaz.org/en/shell_drilling_global_a/

Meidän täytyy pelastaa kiertotähtemme, ennen kuin suuryhtiöt ja terroristit muuttavat sen.

Retki hunzien maahan

(Neuvostoaikainen muistelma) 
Matkustan mielelläni, koska haluan nähdä, miten ihmiset tulevat toimeen eri puolilla maailmaa. En koskaan liiku lentokoneella, vaan kuljen aina jalan tai käytän junaa, linja-autoa ja mopoa.   
          Matkustamistani helpottaa se, että minulla on kirjeenvaihto­ystä­viä vähän joka taholla. Yksi heistä on Igor Loshshat. Nimi tarkoittaa hevosta venä­jäksi, vaikka ei hän hevonen ole vaan iso mies, joka asuu Neuvostoliiton eteläosassa alueella, jota sen asukkaat kutsuvat Jumhurii Tojikistaniksi. He puhuvat omaa kiel­tään, jota minä en osaa. Käytin Igorin kanssa venäjää, jota olen oppinut isoäidiltäni eli babushkalta ja hänen kotiapulaiseltaan Jelenalta. Minä pidän Jelenasta ehkä vielä enemmän kuin babkasta, sillä hän laittaa ihania piirakoita. Kun lähden mat­koilleni, otan niitä tavallisesti mukaani ison pussillisen. Mutta asiaan.

            Saavuin kesän alussa linja-autolla Jumhurii Tojikistanin pääkaupunkiin Dushan­been, ja Igor oli minua siellä vastassa. Emme viivytelleet turhia, vaan ajoimme suoraa päätä Igorin Ladalla hänen vuoristossa sijaitsevaan Alitia-nimiseen kotikyläänsä. Matka sinne oli pitkä ja töyssyinen. Perillä huomasin, että Alitia ei ollutkaan mikään tavallinen kylä vaan valtava maatila, kolhoosi. Igor kehui sitä Jum­hurii Tojikistanin suurimmaksi hevostilaksi. Uskoin häntä. Sen nimi venäjäksi oli Daljokaja Levada eli Kaukainen Hevoshaka. Osuva nimi. 

Näin sitä ajettihin kolhoosis hevoosilla

Kolhoosissa aika kului mukavasti. Päivät hoidimme hevosia ja ratsastimme paljon Levadaa ympäröivillä vuorilla. Illat istuimme suuressa teltassa. Meille tarjoil­tiin pari­loi­tua lammasta ja suuressa paistinpannussa kypsennettyjä vihanneksia, joista tunnistin perunan ja porkkanan, mutta muita en osannut nimetä. Ruoka oli hyvin maittavaa ja tuke­vaa. Aterian jälkeen nautimme yrttiteetä ja piirakoita; ne olivat melkein yhtä hyviä kuin Jelenan tekemät.
            Kolhoosin ihmiset kertoivat minulle maasta korkeiden vuorten takana. Se oli hunzien valtakunta. Igorin ja hänen ystäviensä mukaan lähes kaikki hunzat elävät yli sata vuotiaiksi, ovat erittäin terveitä ja syövät pelkästään raakaruokaa, mm. perunan tapaista juuresta, jota he kutsuvat tuuperiksi. Heidän ei tarvitse nähdä nälkää, sillä vuoriston joet ovat kalaisia, laakson maaperä muhevaa multaa ja vuorten rinteillä vaeltaa laumoittain kauriita ja muita eläimiä, joita he pyydystävät.
            Hunzat eivät ole paljon tekemisissä laaksonsa ulkopuolella asuvien naapurei­den kanssa, koska nämä eivät osaa heidän kieltään ja myös sen vuoksi, että vuoris­tossa on vaivalloista liikkua, kun kulkukelpoiset polut menevät korkealla sijaitsevien solien läpi. Lumivyöryt, irtolohkareet ja rosvojoukkiot ovat siellä ainaisena uhkana.

Hunzien maassa on omat perhosetkin, tässä Parnassius hunza.
Lähde: Robert Nash, Ulsterin museo

Mitä enemmän sain tietää hunzista ja heidän maastaan, sitä kovemmaksi kasvoi haluni päästä käymään heidän luonaan. Tilaisuus siihen tarjoutui, kun Igor Loshshat sai Moskovasta käskyn lähteä viemään hevosia hunzien maahan. Asia vai­kuttaa ehkä mer­killiseltä: miksi Moskovasta käsin määrätään Igor kuljettamaan hevo­sia toiseen maahan, mutta Neuvosto­liitossa on sillä tavoin, että tärkeät päätökset teh­dään Moskovassa, josta ne sitten lähetetään eri puolille suurta valtiota. Mutta miksi hevosten piti olla venäläisiä, joku saattaa ihmetellä.Onhan hevosia muuallakin, kuten Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa.
            Kaikki johtui erään lordi Buttonista. Hän oli ollut Englannin kuningattaren suosikkiministeri, mutta joutunut jättämään paikkansa jonkin poliittisen riidan takia ja muuttanut Intiaan, Englannin entiseen siirtomaahan. Button oli mies, joka harrasteli kaikenlaista. Vaikka hän yleensä epäonnistui hankkeissaan, hän putosi aina jalat tai takamus edellä maahan.
            Kun Button sai jotain päähänsä, hän toteutti aikeensa, meni se sitten syteen tai saveen. Niinpä hän oli kerran lähtenyt ilmapallolla Intiasta Kiinaan, koska halusi kävellä Kiinan muurilla, mutta ilmeisestikin pallo oli tehnyt pakkolaskun. Viimeiset näköhavain­not ilmapallosta olivat hunzien vuoriston suunnasta. 

Mahdollinen lordi Buttonin ilmapallo
ehkä jossain päin Himalajan vuoristoa

 Kun lordi Buttonista ei ollut pitkään aikaan kuulunut mitään, Englannin kuninga­tar oli huolestunut siinä määrin, että hän otti yhteyden Intiassa asuviin alamaisiinsa. Näistä koottiin etsintäpartio, johon kuului eläkkeellä olevia englantilai­sia herrasmiehiä, entisiä siirtomaasotilaita. Partio lähti matkaan ratsain oppaanaan pai­kallinen asukas. Sen perässä taivalsi pitkä kulkue sherpoja, jotka kantoivat englanti­laisten varusteita.
            Etsintäpartiolle kävi vuoristossa huonosti, sillä se eksyi sinne. Syy ei ollut heidän, vaan onnettomien olosuhteiden. Yhtenä iltana kuului karjuntaa vuorten onkaloista.
            - Jet, jet, oppaat ja sherpat olivat huutaneet silmät harillaan ja tukka pystyssä. He pelkäsivät lumimiehen hyökkäävän kimppuunsa.
            - Todellako? engelsmannit olivat ihmetelleet, ja ennen kuin he arvasivatkaan, heidän tiennäyttäjänsä ja kantajansa olivat hävinneet sinne, mistä olivat tulleet. Mutta engels­mannit eivät säikähtäneet, vaan jatkoivat matkaansa. Jetiä eli Lumimiestä he eivät nähneet eivätkä he sen koomin kuulleet sen karjuntaakaan.
            Lopulta he nälkiintyneinä ja tietämättä oikein, mihin päin olivat menossa, saapui­vat hunzien laaksoon. Nämä ottivat englantilaiset ystävällisesti vastaan ja pitiv­ät heistä hyvää huolta. Hunzien viestinviejän välityksellä Englannin kuningatta­relle lähetettiin sana, että Buttonia ei ole löytynyt mutta kylläkin hunzien valtakunta. Tie­don saavuttua Englantiin parlamentin ylähuone piti kokouksen, jossa se totesi tilan­teen toivottomaksi. Se kunnioitti Buttonin muistoa kolmen minuutin hiljaisuu­della, ja kello viiden teen yhteydessä se järjesti hänen kunniakseen krikettiottelun.
            Englantilaisten pieni joukko asettui taloksi hunzien maahan; he todella mieltyivät tuohon maahan ja sen ihmisiin eivätkä halunneet lähteä sieltä pois. Se sopi hunzille, sillä nämä kiinnostuivat heidän hevosistaan, ja he antoivat hunzien ratsastaa niillä mielin määrin. 

Hunzien maa on kaunis ja kaukainen

Hunzien valtakuntaan levisi hevosinnostus, voisi jopa sanoa, että hunziin iski hevoskuume. He päättivät, että heidän oli ehdottomasti saatava lisää hevosia. Joku englanti­laisista sattui mainitsemaan heille, että parhaat hevoset kasvatetaan Venäjällä, ja sen takia hunzien kannattaisi hankkia niitä sieltä. Hunzille ei tarvinnut ehdottaa asiaa kahta kertaa, vaan tuota pikaa he lähettivät viestinviejän vuorten yli Neuvostoliittoon tekemään hevoskauppoja. Tämä saapui eräänä myöhäissyksyn iltana Daljokaja Levadan kolhoosiin.
            Hevostenostajalle kerrottiin, että kyllä Levadassa hevosia myydään, mutta ihan heti niitä ei pystytä toimittamaan hunzille. Pitäisi odottaa seuraavaan kesään, koska muina vuodenaikoina on vaarallista liikkua hevosten kanssa vuoristossa. Mies suostui tähän ja palasi kotiinsa kauppakirja mukanaan. Hän oli onnellinen siitä, että pollejen hankkiminen oli sujunut niin mutkattomasti.

            Nyt me olimme siis viemässä noita hevosia hunzille. Ratsastimme karavaanina: edessä seudun tuntevat oppaat, heidän jäljessään Igor ja minä. Olimme valinneet Levadan hevosista hyviä yksilöitä, sekä tammoja että oriita, ja ne kulkivat pitkänä jonona peräs­sämme.
            Yövyimme teltassa; ne teltat olivat keilamaisia, vähän samanlaisia kuin saame­laisten kodat. Niiden keskellä oli aukko, josta savu pääsi ulos. Puuta ei ollut, vaan sen sijasta poltimme kuivaa lantaa, ja minun täytyy sanoa, että sen hajuun oli vaikea tottua. Tunnen yhä vieläkin sen lemun vaatteissani, vaikka Suomeen tultuani pesinkin ne mo­neen kertaan kotimme Hooverissa.
            Emme nukkuneet paljaalla maalla, vaan laitoimme teltan pohjalle paksuja, itämai­sia mattoja. Niiden päällä oli todella mukava kelliä. Ikävä vain, että nukkumi­nen jäi vähiin, sillä meillä oli kiire. Meidän oli ehdittävä vuorten poikki ennen kesän lopulla alka­via myrskyjä, ja nyt oli jo heinäkuun puoliväli. Lisäksi minun täytyi päästä palaa­maan Suomeen ennen elokuun loppua, koska kouluni siellä alkaa syys­kuun ensimmäi­senä päivänä. Niinpä taivalsimme lähes pimeän tuloon saakka ja heräsimme jo auringon noustessa.

Igor oli tyylikäs hevoskolhoosin johtaja ja mainio matkatoveri

Igor oli pystyssä aina ennen minua. Hän oli keittänyt valmiiksi teen, jossa kellui voita ja yrtinlehtiä. Voin pahoin, kun haistoin sitä, mutta vähitellen totuin tuohon juo­maan. Oikeastaan minä jopa rupesin kaipaamaan sitä, sillä vaikka se maistuikin kama­lalta, se virkisti. Pääsin sen avulla nopeasti käyntiin.
            Viidennen päivän iltana aloimme lähestyä hunzien vuoristoa. Se oli henkeä­salpaava näky, ja mielessäni häivähti pelko, miten meille oikein käy sen ylittämisessä. Miten onnistuisimme viemään hevoslaumamme vuoriston solien läpi? Entä jos eksymme, kuten ne englantilaiset, tai entä jos joudumme lumimyrskyyn? Minua pelotti.
            Huomasin, että Igorin äänessäkin oli vapinaa, hän ei puhunut enää yhtä kumi­sevalla äänellä kuin ennen, välillä hän vaihtoi venäjästä omaan kieleensä, ilman että huomasi sitä. Katsoin häntä hölmistyneenä, ja äkättyään erehdyksensä hän naurahti lyhyesti.
            Oppaamme alkoi pian innostuneena selostaa jotain. En oikein ymmärtänyt häntä, mutta Igor selvitti, että menemme hunzien maahan oikotietä, jonka vain hyvin harvat tuntevat. Osoittautui, että oikotie sukelsi tunnelina vuoren uumeniin, josta se sitten kie­murteli ylöspäin pitkänä ja kapeana luolana. Oppaamme oli varautunut vuoren sisässä kulkemiseen, sillä hänellä oli mukanaan soihtuja.
            Valaisimme niillä tietämme, joten pilkkopimeässä emme sentään taivaltaneet. Hirveän kosteata siellä oli ja välillä tuntui, että ilma loppuu. Meitähän oli sentään melkoinen kulkue.   
            Luolakäytävän seinistä tippui vettä ja toisinaan lepakot viistivät ilkeästi aivan läheltä. Pysähtyessämme kuulimme äänen kaikuvan kauas, mistä tiesimme, että käytävä jatkuisi yhä vain eteenpäin.
            Tulimme perille hunzien maahan hyvin yllättäen, me ikään kuin tupsahdimme sinne vuoren uumenista. Auringon valo häikäisi meitä, ja me siristelimme silmiämme pitkään nähdäksemme, mihin olimme oikein päätyneet. Hevoset jotka uskollisesti olivat kulkeneet perässämme, hirnahtelivat levottomasti. Kun vähitellen totuimme päivän­valoon, huomasimme joutuneemme ison ja leveän laskettelurinteen huipulle. Se sijaitsi hurjan korkealla. Niin lähelle taivasta ei Suomessa pääse missään.
            Parinsadan metrin päässä liikkui tummahiuksisia ihmisiä ryhmissä. Näimme miten he ottivat jonkin suuren alustan alleen, asettuivat sille ja antoivat mennä. He kiiti­vät huimaa vauhtia rinnettä alas ja äänistä päätellen nauttivat laskettelustaan.  

Muuallakin osataan laskea peffamäkeä kuin vain hunzien maassa

Mietimme kuumeisesti, mitä tekisimme, miten pääsisimme pois rinteen harjalta? Miten ottaisimme hevoset mukaamme?
Asia ratkesi yllättävän helposti. Hunzat ovat takamus- eli peffalaskettelun mesta­reita, ja he ovat kehittäneet monenlaisia laitteita ja konsteja sitä varten. Heillä on hiihto­hissejä, jotka rakenteeltaan poikkeavat esimerkiksi Sveitsin ja Itävallan alpeilla käyte­tyistä hisseistä. Hunzien hiihtohissi on pitkä, jakin karvasta punottu köysi, joka on pingo­tettu rinteen ala- ja yläpään väliin. Se pyörii suurten kelojen ympäri, ja siinä on lenkkejä, joihin laskettelijat kiinnittävät itsensä. Ihmeekseni huomasin myöhem­min, että tuo hissi pysyi käynnissä jonkinlaisen tuulimoottorin avulla.
Ainakin se oli liitetty tuulimyllyltä näyttävään rakennelmaan, jonka siivet pyörivät tasaisesti vuorilta puhaltavassa tuulessa.
            Havaittuaan tukalan tilanteemme hunzat lähettivät alhaalta laaksosta suuria ahkiontapaisia kaukaloita hiihtohissin mukana, ja niihin me sijoitimme sekä hevoset että itsemme. Hunzat laittoivat mukaan myös pitkän apuköyden, ja sen Igor kiinnitti kallio­piikin ympäri, joka työntyi esiin mäen päällä. Tällä keinoin pystyimme säätelemään vauhtiamme, sillä ilman jarrutusta meille olisi käynyt huonosti siinä mäessä. Me taisim­me olla aikamoinen näky: pitkä kulkue suurissa ahkioissa hevosineen kaikkineen viilettä­mässä alas hunzien suurta peffamäkeä. 

Muutkin ovat huomanneet tuon mainion kansan, hunzat

 Meidät otettiin ruhtinaallisesti vastaan, ja aikani hunzien maassa sujui rattoisasti. Hunzien riemu ei tietenkään tuntenut rajoja, kun he saivat venäläiset hevosensa. Olen aivan varma, että hunzat tulevat vielä saavuttamaan kuuluisuutta hevosten kasvattajina ja hevosurheilun harrastajina. Lyhyen oleskeluni aikana he ehtivät jo kouluttaa muutaman tamman laskemaan mäkeä, ja voin vakuuttaa, että se oli vinhan näköistä menoa.
            Oleskeluni lopulla sattui mielenkiintoinen ja yllättävä tapaus. Kun yhtenä aamuna olin taas peseytymässä vuoripurossa ja ihastelin maisemaa, erotan parrakkaan hahmon laskeutuvan yhdestä majasta.
            Ai niin, olen unohtanut kertoa, että hunzien majat on raken­nettu noin neljä tai viisi metriä korkeiden pylväiden varaan tulvien varalta. Oli todella hassua nähdä, miten tuo vanha ukko liukuu ensin varovasti ja sitten aikamoista vauhtia pylvästä alas tömähtäen takamukselleen kiviseen maahan. 

Hunzien pylvästalot eivät ole aivan näin korkealla

  Kun hän nousi jalkeille, huomasin, että hänellä oli yllään musta frakki ja päässään silinteri. Lisäksi hän oli, kuten sanottu, päästänyt partansa kasvamaan melko pitkäksi. Puhuttelin häntä ensin venäjäksi, jota hän ei ymmärtänyt, sen jälkeen espe­rantoksi, josta hän ei myöskään saanut tolkkua, ja lopulta englanniksi. Olin jo arvan­nut, kuka hän oli, ja senpä vuoksi sanoinkin hänen kielellään:
            - Lord Button, I suppose. Lordi Button, otaksun.
Hän riemastui ja vastasi, niin kuin kuuluukin, puhtaalla kuningattaren kielellä, Queen's Englishillä, että aivan oikein, hän on lordi Button. Aloin innokkaana kysellä, miten hän tänne oli päässyt. 

Lordi Button oli kuuluisa seikkailija, tässä Afrikassa ennen Himalaja-matkaansa

 Ilmeni, että hän oli todellakin tehnyt pakkolaskun läheiseen vuoristoon, selviyty­nyt alastulosta jälleen nipinnapin ehjin nahoin ja harhailtuaan pitkään osunut hunzien laaksoon. Nämä olivat tapansa mukaan olleet hyvin vieraanvaraisia, jopa niin että lordi
Button oli rakastunut hunzien päällikön Mir Muhammed Jamal Khanin sisarentyttäreen, Shangri Laliaan.
            Kun edellä mainittu etsintäpartio saapui hunzien valtakuntaan, Button oli huoles­tunut pahan kerran. Hän ei mistään hinnasta halunnut enää palata Englantiin ja jättää Shangri Laliaansa, jonka kanssa hän oli ehtinyt mennä naimisiin. Engelsmannit olivat herrasmiehinä ymmärtäneet asian ja salanneet kuningattarelta, mitä Buttonille oli todella tapahtunut. Button onnistui siis jäämään hunzien valtakuntaan.
            Mutta minä en voinut tehdä niin: minun oli palattava Suomeen, jossa koulu al­kaisi vain muutaman päivän kuluttua. Mieli raskaana jätin jäähyväiset hunzille ja eritoten Shangri Lalian pikkusiskolle Cintahille ja Igorille. Niin. Igor ei seurannut mukanani, koska hän tuntui pitävän hunzien maata mukavampana paikkana kuin Daljokaja Levadaa. Hyvästelin tietenkin myös engelsmannit ja lordi Buttonin. Lupa­sin, että en paljasta hänen olinpaikkaansa Englannin kuningattarelle. Toivon, että tekään ette tee sitä, rakkaat lukijani.
            Lähdin matkaan hunzien maasta haikein mielin reppu täynnä hunzien tuuperi-piirakoita ja Cintahin kutomia huiveja, villamyssyjä ja lapasia. Tulin Suomeen syys­kuun toisella viikolla, siis kun koulut olivat jo alkaneet. Rehtori ei pitänyt siitä, ja sain myöhästymisestäni kaksi tuntia jälki-istuntoa.
            Vanhempani olivat tietenkin hyvillään, kun olin ehjänä ja terveenä palannut "ihmisten ilmoille", kuten he asian ilmaisivat. He halusivat tietää, missä olin oikein ollut ja varsinkin sen, pitikö tosiaan paikkansa, että olin käynyt Neuvostoliiton suurimmassa hevoskolhoosissa.
            - Juu, totta se on. kyllä minä kävin siellä, sielläkin. Sen nimi on muuten Daljokaja Levada
            - Kaukainen Hevoshaka, isäni mutisi. Hän hallitsi yhä babushkalta oppi­maansa venäjää.
            - Tutustuin kolhoosissa moniin mukaviin ihmisiin kuten Igor Loshshatiin, hevos­ten kasvattajaan.
            - Vai niin. Onpa osuva nimi hevosenkasvattajalle.
            - Niin on, sanoin hajamielisesti. Mieleeni juolahti keittää kaakaota, ja kysyin, halusivatko hekin.
            - No mikäs siinä, laita meillekin pari kuppia ja tule sitten
kertomaan lisää ret­kestäsi.
            - Juu, kyllä minä kerron.
Hetken kuluttua kaadoin lämmintä kaakaota kolmeen kuppiin. ?idin kuppiin laitoin hieman kermaa, sillä hän pitää siitä niin kovasti. 
 

Äidin, isän ja minun kaakaokupilliset. Onnellisesti kotona!