Tukiverbirakenteista

För min artikel på svenska om stödverbkonstruktioner i detta språk, se  "Stödverbskonstruktioner och deras användning i frasnätsannoteringar" i "Svenskans beskrivning 33". Helsingfors den 15–17 maj 2013. Redigerade av Jan Lindström och andra. S. 521 - 531. https://helda.helsinki.fi/

 
Tarkastelen tässä pilkkeessä ns. tukiverbirakenteita (TVR). Tarkoitan niillä sellaisia predikaattiverbin ja sen substantiivitäydennyksen muodostamia lausekkeita kuin (Hän) pitää luennon / suorittaa maksun / tekee työtä. Nämä lausekkeet eroavat semanttisesti sellaisista lausekkeista kuin (Hän) keittää perunoita / kirjoittaa kirjettä / ihailee paavia siinä, että edelliset muodostavat kiinteän merkityksen, mitä jälkimmäiset eivät tee. Pitää luento voidaan ilmaista verbillä luennoida, suorittaa maksu verbillä maksaa ja tekee työtä verbillä työskentelee, mutta niin ei voi parafrasoida esimerkiksi lauseketta keittää perunoita.
           Kielentutkijat ovat kiinnostuneet TVR:ista mm. sen takia, että syntaktisesti niiden edussana on verbi mutta niiden semanttinen pääsana on substantiivi. Esimerkiksi kun sanon, että Pidän luennon, minä en ensi sijassa kerro jotain pitämisestä, vaan ilmaisen, että kommunikoin tietyllä tavalla. Kieliteknologian tutkijoita TVR:t kiinnostavat sen vuoksi, että ne edustavat monisanailmauksia (multiword expression, oma käännökseni), eikä niiden käsittely laajoissa kielikorpuksissa ole aivan mutkatonta. 
     Kielitypologian harrastajat taas ovat kiinnittäneet huomionsa TVR:isiin, koska niitä on hyvin monissa maailman kielissä. Toisissa niitä käytetään enemmän, toisissa vähemmän. Lukemistani tutkimuksista olen saanut sen käsityksen, että esimerkiksi persian kielessä niillä on hyvin keskeinen asema. Kiintoisaa on niin ikään se, että TVR:ita käytetään varmaan myös aikuisten kielenoppijoiden kielessä, koska ne rakentuvat kielen taajimmin käytettyjen verbien varaan, mutta tästä ei tietääkseni ole tehty tarkkaa tutkimusta. (Verbien omaksumisesta aikuisilla ruotsinoppijoilla, ks. Voionmaa, 1993.) 
     Isossa suomen kieliopissa (ISK, 2005) ei käsitellä TVR:ita, mutta siinä osassa, jossa puheena ovat verbi-idiomit todetaan näin:"Yleisimmät verbit muodostavat myös paljon idiomeja. Erityisen idiomihakuisia ovat verbit olla, ottaa, mennä, saada sekä pitää, tulla, tehdä, käydä, lähteä, antaa, päästä, vetää, panna, pistää ja heittää." (op.cit.:447). Useimmat näistä verbeistä ovat ISK:n mukaan sellaisia, joilla on isoissa tekstikorpuksissa vähintään 1 000 esiintymää miljoonaa sanetta kohti. Kyse on siis tavallisista ja monessa eri yhteydessä esiintyvistä verbeistä. Tämä luonnehdinta sopii myös niihin verbeihin, joita käytetään TVR:issa. 
     Huomattakoon kuitenkin, että idiomit ja TVR:t ovat eri asioita. Idiomit ovat ilmauksia, joiden merkitystä ei voi päätellä niiden sanojen merkityksen perusteella. Esimerkiksi idiomissa ottaa onkeen ei ole kyse onkimisesta. TVR:t ovat puolestaan ymmärrettävissä niiden osien ja eritoten niiden substantiivien merkitysten perusteella.
           TVR:ita on pyritty määrittelemään eri tavoin.Tässä neljä määrittelevää kriteeriä: 1- TVR:n substantiivi ja verbi muodostavat verbilausekkeen, jonka semanttinen pääsana on substantiivi; 2- TVR:iden verbit ovat monimerkityksisiä ja usein semanttisesti heikkoja; 3- TVR:n verbin ykkösargumentti on lauseen subjekti ja TVR:ssa esiintyvä substantiivi on kyseisen verbin täydennys. Esimerkiksi verbilauseke tehdä työtä on TVR, jota käytetään vaikkapa lauseessa Pekka (subjekti) tekee (predikaatti) työtä (objektitäydennys); 4- TVR on parafrasoitavissa eli ilmaistavissa toisin sanoin yhdellä verbillä, kuten edellä osoitin.
           Keskityn nyt neljänteen kriteeriin eli siihen, että TVR:t ovat parafrasoitavissa. Tavallisesti parafraaseilla tarkoitetaan sanaa tai lauseketta pitempien tekstijaksojen muuntamisesta toiseksi ilmaukseksi, mutta tässä parafraasi tarkoittaa TVR:n ilmaisemista yhdellä ja semanttisesti samaa tai lähes samaa tarkoittavalla verbillä. Alla on esimerkkejä, jotka löysin   Kielipankin suuresta korpuksesta, ks. www.kielipankki.fi:
Taulukko 1. Esimerkkejä tukiverbirakenteista ja niiden parafraaseista 
Tekstiote -> TVR -> Parafraasi

1. ...joita voidaan pitää kaupan -> pitää kaupan -> kaupata
2. ...aion pitää huolen siitä -> pitää huolen/huolta -> huolehtia
3. ...voisimme antaa tukea -> antaa tukea -> tukea
4. ...voisitte antaa vastauksia -> antaa vastauksia -> vastata (1)
5. ...täytyy pitää etusijalla -> pitää etusijalla -> etusijaistaa, preferoida
6. ...pitää ottaa vastuu siitä -> ottaa vastuu -> vastata (2)
           Kuten huomataan, jotkin TVR:t ovat selkeitä tapauksia (antaa vastaus - vastata), toiset taas kyseenalaisia (pitää kaupan - kaupata). Tällainen huojuvuus hankaloittaa isoissa korpuksissa olevien TVR:iden nimikoimista eli annotoimista. Lisäksi taulukossa olevista esimerkeistä puuttuu laaja lauseyhteys, jota ilman kunnon analyysia on mahdoton tehdä. Mutta ehkä taulukon poiminnot kuitenkin havainnollistavat, minkälaisista lauserakenteista on kyse.  
     Saadakseni edes jonkinlaisen käsityksen TVR:iden taajuudesta suomenkielisissä teksteissä jatkoin Kielipankin korpusten käyttöä. Noissa korpuksissa on yli 5,3 miljardia sanetta, ja sanaryhmien esiintymistä voi helposti tutkia eri konteksteissä. Hakuehdot ovat asetettavissa hyvin monella lailla. 
      Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään mittavaa analyysia, joka olisi edellyttänyt rakenteiden annotoimista, vaan vain lyhyesti tarkastella TVR:iden esiintymistä. Sitä varten muodostin haun [(sanaluokka pronomini) OTTAA (sanaluokka substantiivi)] ja sain tulokseksi, että ehdottomasti yleisin sanajono on joka ottaa huomioon. Kaikkiaan 49 917 esiintymästä tätä jonoa oli 16 256 tapausta (32,6%). Kyse on idiomista, jollaisia esiintymistä oli paljon muitakin kuten esim. ottaa osaa (suruun), o. puheeksi, ja o. vaivakseen. Tavallisina verbilausekkeina pitämiäni esiintymiä oli tietysti myös, esim. ottaa tilauksia, o. hiiliä ja o. ohjeita jne. Kiintoisaa oli se, että TVR:iksi luettavia esiintymiä oli vain joitakin, esim. ottaa ero = erota ja o. ryyppy = ryypätä. Tämän pintapuolisen tarkastelun perusteella oletan, että TVR:t eivät ole järin keskeisiä suomen kielessä, mutta kuitenkin ne ovat osa kielemme ilmaisujärjestelmää.
           TVR:ita muistuttavia rakenteita on erilaisia. Osmo Ikola käsittelee yhtä niistä Nykysuomen käsikirjassa (1979) puhuessaan päätteettömästä akkusatiivista yksikön totaaliobjektin sijana (op.cit.:140). Aluksi Ikola esittää, että päätteettömyys määräytyy ensisijaisesti selvien sääntöjen mukaan. Niinpä esimerkiksi ydinvoimala on lauseessa Suomeen rakennetaan ydinvoimala päätteetön, koska se on passiivissa olevan rakennetaan-verbin objekti. 
     Visaisempi tapaus on tämä: Kerroin tutkimuksesta saada ongelma ratkaistuksi. Miksi ongelma eikä ongelman? Tähän on sääntö. Sen mukaan päätteettömyys johtuu siitä, että infinitiivi saada on substantiivin tutkimuksesta attribuutti. Mutta miksi objekti on päätteellinen sellaisessa lauseessa kuin Hän sai luvan rakentaa mökin, jossa infinitiivi rakentaa on substantiivin luvan attribuutti?
           Ikolan antama vastaus on tämä:"Jos... se substantiivi, josta infinitiivi riippuu, muodostaa lauseen predikaatin kanssa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden (joka yleensä voitaisiin korvata yhdellä sanallakin), niin infinitiivin objektin muodon määräävät näiden sääntöjen muut kohdat." Ilmaus "muut kohdat" viittaa objektin merkitsemiseen em. yleisten objektisääntöjen avulla. Ikola korostaa, että "käytäntö on horjuva" eikä säännönvastaisen objektimuodon valintaa pidetä pahana virheenä. Ks. Ikola, 1979:140, ja edelleen ISK, 2005:897.
           Ikolan vastauksen mukaan siis lauseessa Hän sai luvan rakentaa mökin esiintyvä verbilauseke sai luvan muodostaa kokonaisuuden, jonka voimme korvata yhdellä verbillä: Hän sai rakentaa mökin. Vastaava vaihto ei käy päinsä ilmauksen kerroin tutkimuksesta kohdalla. 
      Kiintoisaa aiheemme kannalta on se, onko verbilauseke saada lupa TVR vai ei. Sen merkityksen voi TVR:n tavoin ilmaista yhdellä verbillä (ks. ed.). Ilmauksessa saada lupa on myös ensi sijassa kyse luvasta eli saada-verbiä käytetään siinä toisessa merkityksessä kuin tavallisesti.Tämä käy ilmi testilauseesta Hän sai rakentaa mökin ja jäätelöä. Se on semanttisesti huono lause, koska siinä on puhe kahdesta erilaisesta 'saamisesta'.  
      Saada-verbi on siis monimerkityksinen, mikä sopii TVR:tta määritteleviin kriteereihin.Mutta entä miten tässä tapauksessa toteutuu TVR:n ensimmäinen kriteeri "TVR:n substantiivi ja verbi muodostavat verbilausekkeen, jonka semanttinen pääsana on substantiivi". Saada lupa-lauseketta ei parafrasoida korvaamalla se substantiivia lähellä olevalla verbillä kuten esimerkissä antaa vastaus -> vastata vaan laajentamalla predikaattiverbin merkitystä: saada lupa -> saada.Tämä verbi on taajasti käytetty ja semanttisesti heikko (vrt. TVR:n kriteeri 2). 
            Tila ei tässä salli syvempää selvitystä siitä, ovatko lausekkeen saada lupa-kaltaiset ilmaukset TVR:ita vai eivät. Nähdäkseni sen tyyppiset lausekkeet haastavat tarkentamaan TVR:n kriteerejä. On myös niin, että TVR:seen liittyvät kysymykset eivät koske vain sen tarkkaa määrittelemistä ja sitä edustavien esimerkkien nimikointia kielikorpuksissa, vaan jännittäviä kysymyksiä on tietysti paljon muitakin. Olisi esimerkiksi kiintoisaa selvittää, mitä semanttisia eroja TVR:illa ja niiden parafraaseilla tarkasti puhuen on ja mitä viestinnällisiä tarkoitusperiä varten TVR:ita käytetään. Tämä ja paljon muuta jää jatkotutkimuksen tehtäväksi. Sarkaa sille riittää.

Lähteet:

Hakulinen, Auli ja muut (2004): Iso suomen kielioppi. SKS:n toimituksia (SKST) 950. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Ikola, Osmo (toim.) (1979): Nykysuomen käsikirja. Weilin+Göös. Uudistettu laitos. 2. painos. Espoo.

Voionmaa, Kaarlo (1993): On the Semantics of Adult Verb Acquisition. Väitöskirja. Göteborgin yliopiston kielitieteen laitoksen monografiasarjan 12. teos.

Voionmaa, Kaarlo (2014): Stödverbkonstruktioner och deras användning i frasnätsannoteringar. Teoksessa: Svenskans beskrivning 33 : Förhandlingar vid Trettiotredje sammankomsten för svenskans beskrivning. Helsingfors den 15–17 maj 2013. Toim. Jan Lindström ja muut.