Sijsy, Nockia... suomi Ruotsissa

-->
-->

Toukokuun kahdestoista on J.V.Snellmanin syntymäpäivä ja suomalaisuuden päivä. Alla oleva teksti on laadittu tuona päivänä kummankin asian kunniaksi.

Niihin muutamiin ruotsin sanoihin, jotka jokainen vähänkin iäkkäämpi suomalainen osaa, kuuluu finnjävel. Toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina ja etenkin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Ruotsiin tuli suomalaisia kymmenintuhansin. Suomalaiset rakensivat hyvinvointia Ruotsissa, kun se ei ollut mahdollista työttömyyden ja talousongelmien piinaamassa Suomessa. Isoon joukkoon mahtui monenlaista väkeä – myös niitä, joiden tekemisillä Ruotsin lehdet säikyttivät lukijoitaan: ”En finne igen.” 

Ruotsalaiset ja suomalaiset ovat muuttuneet: me emme ole enää heidän silmissään suomalaispiruja, kännipäisiä puukkojunkkareita tai muuten vain moukkia. Ruotsissa on hyvä asua suomalaisena, Muumin kotimaasta tulleena ihmisenä. Suomalaisuus on nokiaa ("nockia"), kunnon koulutusta, työn laatua, linuxia, marimekkoa ja tietenkin sisua eli "sijsyä".

Yhdessä kohdin ruotsalaisten hyväksyvä ja myönteinen suhtautuminen suomalaisiin ei kuitenkaan ole ollut ehdotonta, ja se koskee suomen kieltä.

Göteborgin yliopistossa ei voi opiskella suomea, mutta kylläkin esimerkiksi hepreaa ja islantia, vaikka suomella on maassamme vähemmistökielen asema ja vaikka Göteborg on Ruotsin taajimpia ruotsinsuomalaisalueita.

Välinpitämätöntä tai väheksyvää asennoitumista ilmentää mm. se, että Suomen sodan päättymisen eli "merkkivuoden" kunniaksi painetuissa postimerkeissä teksti oli ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsissa järjestetyssä Suomen ja Ruotsin jalkapallo-ottelussa seremonioiden kielinä olivat ruotsi ja englanti.

Ruotsalaiset eivät ole kiinnostuneita suomesta. He sanovat harrastavansa mieluummin kieliä, joista on enemmän hyötyä kuten espanjaa, ranskaa, venäjää, japania ja kiinaa. Minä luulen kuitenkin, että järkiperäisten perusteiden ohella ruotsalaisilla on myös tunteenomaisia syitä, jotka vaikuttavat suomen kielen vieroksumiseen tai vähättelyyn. Yksi niistä on se, että suomi on lähikieli, jota he eivät ymmärrä. Suomen, Ruotsin entisen itäosan, pääkieli ei tue heidän Ruotsin rajat ylittävää ruotsalaisuuttaan kuten Mumin-dalenin suomenruotsi. Suomen kielen pitämiseen udda språket-kielenä on näin ollen ruotsalaiseen kansallismielisyyteen liittyviä syitä.

Vaikka ruotsalaiset ovatkin syrjineet suomea, on myös niin, että suomenkieliset itse ovat osoittaneet väheksyntää kieltään kohtaan. Heidän asennoitumisensa ilmenee mm. siitä, että monet heistä eivät puhu suomea lapsilleen. Kun suomalaislapset aiemmin olivat ehdottomasti suurin ei-ruotsinkielinen ryhmä Ruotsin peruskoulussa, he ovat tätä nykyä vasta neljäntenä. Sulautumishalu on ilmennyt mm. siten, että ruotsinsuomalaiset ovat varoneet antamasta liian suomalaisia nimiä lapsilleen. Siis mieluummin Patrik Virtanen kuin Paavo Virtanen. Maassa ei ole myöskään onnistuttu pitämään hengissä edes yhtä suomenkielistä päivälehteä, vaikka erään Gallup-tutkimuksen mukaan suomea ja meänkieltä ymmärtäviä on Ruotsissa noin 469 000.

Ruotsissa asuvat suomalaiset kuuluvat monikulttuuriseen ja -kieliseen yhteiskuntaan, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Sitä ajatellessani mielessäni herää monta kysymystä kuten se, mihin suuntaan kehitys tulee kulkemaan? Säilyvätkö kansallisvaltiot, ja minkälaisiksi niiden keskinäiset suhteet muodostuvat? Ehkä kansallisvaltioiden maailma jatkaa olemassaoloaan paineista huolimatta.

Vähemmistökielten kuten Ruotsissa puhutun suomen tulevaisuus on erilainen riippuen siitä, korostetaanko kansallismielisyyttä vai kansainvälisyyttä. Internationalismi nostaa esiin tarpeen osata kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tärkeitä kieliä, nationalismi taas liittyy oman kielen tai omien kielten etusijaistamiseen.

EU:n piirissä tavoitteeksi on asetettu se, että osaisimme kolmea kieltä eli äidinkielen lisäksi kahta muutakin. Suomen kieltä kannattavien ruotsinsuomalaisten kohdalla tämä merkitsisi suomen taitamisen ohella ainakin ruotsin ja englannin osaamista. Ks. blogiani Yhden EU-esitelmän tarina (14.4.2012).

Onko koko väestöä koskeva kolmekielisyys saavutettavissa? Ja saako suomi sijan seuraavien ruosu-polvien kielirepertuaarissa? Se joka elää, näkee. Mutta jos suomea ei käytetä julkisuuden kielenä kotimaassamme Ruotsissa, se kuihtuu ja muuttuu kyökkifinskaksi - termi joka juontuu ruotsinkielen dominoimalta Suomen suuriruhtinaskunnan ajalta.

Toki suomen kielen asemaan vaikuttavat monet muutkin seikat kuin sen julkinen näkyvyys kuten yhteisörakenteen kattavuus ja eritoten suomenkieliset esikoululuokat ja suomenkielinen vanhustenhoito. Ratkaisevinta on mielestäni kuitenkin se, että suomea käytetään julkisuuden kielenä ja varsinkin se, että suomi on mahdollisimman monen ruotsinsuomalaisen perheen arkinen käyttökieli.

PS.

- Sille, joka haluaa herkutella kyökkisuomen sanoilla, voi suosittaa sivustoa http://koti.mbnet.fi/joyhan/keitti.htm  Kyökkisuomi on tärkeä osa suomen kielen urbaania historiaa. Urbaanina finnenä ja Stadin skundina minun tulee suhtautua siihen tai siis sen eri muotoihin suvaitsevaisesti. 

 - Tekstissä mainittu "linuxin" salaisuus selviää osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_Linux

- Puhdaskielisyys yhdistetään toisinaan kansallismielisyyteen ja oman kulttuurin puolustamiseen. Erikoinen ja vaikuttava elämäntarina, jossa suomen kielen puhtaus liittyi kulttuurimme puolustamiseen, on luettavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Heino_Rautio