Säätykiertoa

Lähituttavani, joka taustaltaan on ns. tavallinen maalaispoika, kertoi, miten häntä karvasteli aikanaan, kun hän pyrki yhteen matematiikan tietoja edellyttävään oppilaitokseen niillä heikoilla eväillä, jotka hän oli saanut kotikauppalansa oppikoulun matikan opettajalta. "Mutta paremmin minä selvisin kuin moni pääsykokeisiin osallistunut kaupunkilainen," hän totesi syystäkin hyvin tyytyväisenä. Aivovoima ei ole asuinpaikasta kiinni, lahjakkuutta on muuallakin kuin yhteiskunnan varallisuus- ja julkkuportaiden yläpäässä - ehkä sitä juuri onkin niiden alapäässä, sillä mistäpä semmoinen köyhä ja syrjäinen maa kuin Suomi olisi muualta kyennyt ammentamaan menestymisensä eväät. Yhteiskunnan kaikkien tasojen ja ryhmien tietoa, taitoa ja tarmoa siihen on tarvittu, muuten olisi jääty mäkeen.

Se että kansan ns. syvien rivien lahjakkuusreservit ovat päässeet käyttöön, on vaikuttanut moneen seikkaan lukemattomilla elämänaloilla. Ehkä suomalaisten kuuluisa johtamistapa "management by perkele" on yhteydessä tähän. Kun säätykierto on käynnissä, tapahtuu paljon myös tapakulttuurissa,julkisessa keskustelutyylissä jne.

Tietenkään Suomi ei ole ainoa maa, jossa koulutustason nopea nousu, tuotantoelämän kiivas teknologisoituminen ja yhteiskunnan kaikkinainen modernisoituminen on johtanut siihen, että aiemmat vallasluokat eivät ole kyenneet pitämään entisiä asemiaan. Anand Giridharadas kirjoittaa aiheesta otsikolla "Meritokratia sysää sivuun vanhan eliitin" (Herald Tribune, 30. tammikuu 2009), ja "meritokratia" tarkoittaa tässä arvojärjestystä, joka perustuu ihmisten henkilökohtaisiin meriitteihin kuten koulutukseen ja työelämässä saavutettuun kompetenssiin. Modernit yritykset eivät palkkaa työntekijöitä sen mukaan, mikä heidän sukutaustansa on, vaan sen perusteella, mikä heidän tietotaitonsa taso on ja miten se hyödyttää yritystä.

Intiassa vanha eliitti on väistymässä; AG kuvaa, miten sen jäsenet tunsivat toisensa niin hyvin, että neuvoessaan tietä he käyttivät kiintopisteinä tuttaviensa taloja eivätkä katujen nimiä. "Tunnethan Anjun talon? Käänny siitä vasempaan. Rohanin paikka on siitä oikealla..."

"Quietly but unmistakably, a whole country is changing hands." Valkoisten tai vaaleiden käsien lisäksi ja enenevässä määrin niiden sijaan tietokoneiden näppäimistöjä suuryrityksissä naputtelevat ruskeat kädet, jotka kuuluvat usein erittäin köyhistä oloista tulleille henkilöille. Tietenkin tämä valtaisa sosiaalinen muutos, intialainen säätykierto, kuuluu ja näkyy myös kielessä, ei tosin "perkeleen" viljelynä, vaan hindin sekoittamisena intialaiselta kuulostavaan englannin kieleen. Oxford-aksentti tai sen mukaelma kuuluu menneisyyteen.

Säätykierto on hyvä asia. Enää poika (tai harvoissa tapauksissa tyttö) ei päädy tiettyy ammattiin suvun painostuksesta, vaan nyt ihmiset saavat työpaikan osoittamansa tietotaidon ansiosta ja näyttämänsä tarmon ja aloitekyvyn (lue: kunnianhimon) mukaan. Näin ainakin periaatteessa.

Koulutuksen takaaminen mahdollisimman monelle taustasta ja vanhempien tulotasosta riippumatta on tärkeää. Ilman sitä ei ole taloudellista eikä henkistä kehitystä. Johtaako tässä hahmoteltu muutos uuteen luokkayhteiskuntaan, jossa jako ei tapahdu varallisuuden vaan tietotaitotason mukaan, jää nähtäväksi. Toivon, että yhteiskunta ei koskaan sementoituisi tiettyyn tilaan vaan säilyttäisi aina taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen dynaamisuutensa, puhtinsa.

Toivon myös - ja jos tämä toive pistetään humanistisen haihattelun piikkiin niin siitä vain - että vähitellen valtaisi alaa yleismaailmallinen solidaarisuus, ei vain Ihmisoikeuksien julistuksen hengessä vaan myös ekologian hengessä. Olemme Maa-nimisen avaruusaluksen matkustajia, ja kun sen oikein oivallamme, ehkä herkeämme tekemästä kaikenlaista tyhmää ja typerää luonnon pilaamisesta naapureittemme pilkkaamiseen saakka.