15.2.09

Stora Enso - historian raiskaaja

Olin Svärdsjössä muutama päivä sitten. Kylä sijaitsee parin peninkulman päässä Falunista. Osallistuin siellä illanviettoon, jonka aiheena olivat metsäsuomalaiset. Illan pääesiintyjä oli kansanheimon historiaan tarkoin perehtynyt tohtori Maud Wedin. Kuulijakunta oli minua lukuun ottamatta asianharrastajia, mikä ilmeni mm. heidän tekemistään kysymyksistä. Viihdyin tuossa seurassa: ihmiset olivat niin innostuneita aiheestaan, että innostus tarttui minuunkin.

Savolaiset ovat historiansa aikana kunnostautuneet monessa asiassa, kuten kaskiviljelijöinä. Heidän kaskeamalla tapahtunut rukiinviljelynsä oli aikanaan niin tuottoisaa, että se löi moninkertaisesti laudalta naapureiden peltoviljelyn. Kaskeamisen asiantuntijoina savolaiset levittäytyivät Ruotsin Itämaassa eli nykyisessä Suomessa erämaiden poikki aina Pohjanlahdelle saakka, mistä muistona on Pohjanmaan ns. savolaismurteiden kiila, joka työntyy Evijärvelle eli melkein Pohjanlahteen saakka.

Ruotsin kruunu halusi saattaa riikin laajat erämaat asutuksen piiriin, ja niinpä Kustaa Vaasa, joka toimi Ruotsin kuninkaana 1523-1560, yritti houkutella talonpoikia raivaamaan valtakunnan läntisen puolen erämaita. He olisivat päässeet maksamasta veroja kuudesta viiteentoista vuoden ajan, jos olisivat ryhtyneet uudisraivaajiksi. Peltoviljelyyn tottuneet talonpojat eivät napanneet houkutinta, mutta monet savolaiset perheet tarttuivat tilaisuuteen ja siirtyivät sankoin joukoin Savosta, Rautalammen suurpitäjästä ja Ruovedeltä valtakunnan läntiseen osaan, nykyiseen Ruotsiin.

Savolaisten asutus alkoi levitä 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla vaihe vaiheelta rannikon tuntumasta Gästriklannista yhä lännemmäksi Taalainmaahan ja Värmlantiin. Maud Wedin kuvasi tarkoin, miten tehokas ja tuottoisa savolaisten huuhta-viljely oli. Suuret sadot olivat menetelmän etuja, haittapuolia taas se, että kaskeamiseen tarvittiin aina vain laajempia aloja.

Metsäsuomalaiset ovat osa Ruotsin historiaa, ja luulisi, että Ruotsi kulttuuria arvostavana maana vaalisi tätäkin osaa menneisyydestään. Tuntuu kuitenkin siltä, että virallisen Ruotsin suhtautuminen metsäsuomalaisiin on ynseä. Maud Wedin kertoi minulle, että tutkimukseen ei ole herunut rahoitusta, vaan toiminta on edellä mainitsemieni innokkaiden asianharrastajien ilmaisten työpanosten varassa. Onneksi sentään metsäsuomalaisten historian harrastajat ovat organisoituneet FINNSAM-yhteisön ympärille: tutkimusta tehdään koordinoidusti, tapaamisia ja konferensseja on säännöllisesti; FINNSAM:lla on myös julkaisutoimintaa. Ensi syksynä Maud Wedin pitää Mälarinlaakson korkeakoulussa metsäsuomalaisia käsittelevän etäopetuskurssin, mikä tietenkin on hyvin ilahduttavaa.

Palattuani kotiin Göteborgiin metsäsuomalaishuumassa - Taalainmaan ihmiset tekivät minuun voimakkaan vaikutuksen - avasin tieturin ja luin Ruotsin Sisu-radion nettisivuilta tämän Finnstigen-ulkoilmamuseota koskevan uutisen:

"Finnstigenin metsät kohta hakattu
13.2.2009

Finnstigenin ulkoilmamuseota Hälleforsin Bergsjössä piirittää kohta suojaavien kuusten sijaan avohakkuu. Stora Enso kaataa monista vetoomuksista huolimatta kuuset metsäsuomalaisuudelle omistetun ulkoilmamuseon alueelta.

Bergvik Skog omistaa 1,9 miljoonaa hehtaaria entisiä Korsnäsin ja Stora Enson metsiä. Stora Ensolla on hakkuuoikeus muun muassa Finnstigenin viiden hehtaarin alueeseen. Monet vetoomukset eivät auttaneet metsän säilyttämiseksi ja kun rahaa metsän ostamiseksi ei löytynyt, metsäkoneet päästettiin myllertämään alueelle."

Lue lisää siitä, miten Stora Enso raiskaa historiaa

Sydäntä raastaa. Tekisipä mieleni... en sano mitä, etteivät nosta syytettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.