Lähde: Novoje Vremja (Uusi Aika), 2.11.2016
Kirjoittaja: Leonid Radzihovskij
Suomennos: Kaarlo Voionmaa
Kirjoittaja: Leonid Radzihovskij
Suomennos: Kaarlo Voionmaa
Syyrian jälleenrakentaminen
rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun
asti on utopistinen tehtävä. Eikä tätä tehtävää kukaan otakaan
itselleen. Syyrian
tilanteen selvittäminen ei ole mahdollista, koska maassa ei ole,
sikäli kuin ymmärrän, yhtenäistä rintamalinjaa, ei ole yhtä
Stalingradia, johon Aleppoa vertaisi. Alepon valtaaminen ei
ole Stalingrad. Julkisten suhteiden näkökulmasta valtaaminen olisi
erittäin tehokas asia; se tekisi suuren vaikutuksen, Putin
osoittautuisi jälleen sankariksi, Hannibaliksi, Caesariksi ja
Napoleoniksi yhtenä persoonana.
USA:n vaaleihin Aleppo ei vaikuta mitenkään. Ei miltään kannalta. Amerikkalainen valitsijakunta kerta kaikkiaan vähät välittää, parlamentaarisesti ilmaisten, Alepon kaupungista. Vaalit ovat yksinkertaisesti sirkus. Niin, gladiaattoreiden sirkus, kaunis, vaikuttava, mutta todellisuudessa mikä?
USA:n vaalien tulos on, kaikista esitetyistä kysymyksistä päätellen, ratkaistu etukäteen. Jotta sen muuttaisi, lähimpien kahden - kolmen päivän kuluessa on esitettävä vakuuttavan kompromettoivaa aineistoa siitä, että hän (Hilary Clinton, suomentajan huomautus) raiskasi kolmivuotiaan pojan, tappoi sitten omin käsin tämän, leikkeli ja hautasi hänet Valkoisen talon edessä olevaan nurmeen (siihen aikaan, kun presidenttinä oli Bill); tuo hauta on kaivettava auki ja ruumis näytettävä yleisölle. Silloin vaalien tuloksen voi muuttaa. Vähemmällä sitä ei voi muuttaa. Ja Aleppo ei muuta tässä yhtään mitään. Se mihin Putin sitten ryhtyy, siitä ei ole tietoa.Tapahtuuko se ennen vaaleja vai niiden jälkeen, sitä en tiedä. Mahdollisimman pian ja ennen vaaleja. USA:n sisäisen tilanteen näkökulmasta tämä ei muuta mitään.
USA:n vaaleihin Aleppo ei vaikuta mitenkään. Ei miltään kannalta. Amerikkalainen valitsijakunta kerta kaikkiaan vähät välittää, parlamentaarisesti ilmaisten, Alepon kaupungista. Vaalit ovat yksinkertaisesti sirkus. Niin, gladiaattoreiden sirkus, kaunis, vaikuttava, mutta todellisuudessa mikä?
USA:n vaalien tulos on, kaikista esitetyistä kysymyksistä päätellen, ratkaistu etukäteen. Jotta sen muuttaisi, lähimpien kahden - kolmen päivän kuluessa on esitettävä vakuuttavan kompromettoivaa aineistoa siitä, että hän (Hilary Clinton, suomentajan huomautus) raiskasi kolmivuotiaan pojan, tappoi sitten omin käsin tämän, leikkeli ja hautasi hänet Valkoisen talon edessä olevaan nurmeen (siihen aikaan, kun presidenttinä oli Bill); tuo hauta on kaivettava auki ja ruumis näytettävä yleisölle. Silloin vaalien tuloksen voi muuttaa. Vähemmällä sitä ei voi muuttaa. Ja Aleppo ei muuta tässä yhtään mitään. Se mihin Putin sitten ryhtyy, siitä ei ole tietoa.Tapahtuuko se ennen vaaleja vai niiden jälkeen, sitä en tiedä. Mahdollisimman pian ja ennen vaaleja. USA:n sisäisen tilanteen näkökulmasta tämä ei muuta mitään.
Alepon
valtaus ei ole Staliningrad
Päälle
päätteeksi Amerikan seuraava hallinto astuu valtaan ensi vuoden
alussa: Amerikassa on 100 päivän ylimenokausi. Tämän vuoksi aikaa
on kylliksi.
Sinänsä kukaan ei tarvitse Alepon kaupunkia. Samoin on Syyrian laita. Tämä on raakaa suhdetoimintaa. Gladiaattoreiden taistelua. Vaikuttavaa. Maailman kaikki joukkoviestimet juoksevat tämän virran mukana. Sotimisen suhteen en ole mikään sen asiantuntija, mutta päätellen siitä, mitä näen, Alepon valtaus ei lopeta sotaa Syyriassa. Sota tulee jatkumaan siellä viimeiseen syyrialaiseen saakka.
Sisällissota, johon osallistuvat mitä aktiivisimmin kymmenet eri maat, ei yksinkertaisesti voi tästä syystä päättyä. Siellä sotivat Saudi-Arabia, Qatar, Punaisenmeren valtiot, mitä rikkaimmat maat, joilta ei puutu rahaa. Ne tukevat Bašar al-Assadin vastaista oppositiota ja tulevat tukemaan sitä, kuka Alepon sitten saakin.
Siellä sotivat Iran ja Hizbollahin joukot, ja ne tulevat jatkamaan sotimista, koska ne eivät sodi Assadin puolesta, joka on niille yhdentekevä, vaan Saudi-Arabiaa vastaan. Siinä kaksi osallistujaa, jotka ovat taistelleet, taistelevat ja tulevat taistelemaan.
Siellä taistelevat kurdit, joille oman valtion, Kurdistanin, luominen on elämän ja kuoleman kysymys. Siellä taistelevat turkkilaiset, joita ei kiinnosta Syyria eikä al-Assad, vaan se, että Kurdistania ei syntyisi. Sinne ovat tyhmyyttään tunkeutuneet myös eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Kuten Putinkin vetääkseen amerikkalaisia ja eurooppalaisia nenästä. Ja niin kauan kuin tämä sekamelska höyryää Syyriassa, kuinka sota voisi loppua?
Syyria on yksinkertaisesti sotatoimialue, jossa pelaajat tekevät selviksi omat suhteensa. Mitä tulee IS:ään, sen loppu on arveluni mukaan ennakoitavissa. Se ajetaan siihen luolaan, josta se nousi. Mutta IS:n tilalle tulee uusia fanaatikkoja. Fanatismihan on aate, ja aatetta on vaikea tappaa kuulalla.
Syyrian kohtalo ei muutu: tulen keskus siirtyy vain toiseen paikkaan. Intensiteetti saattaa vähetä, ehdottomasti, mutta Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti, on utopistinen tehtävä. Sen lisäksi arvelen, että siihen tehtävään ei kukaan ryhdy. Tehtävä on toisaalla: kuka ketäkin näpäyttää nenälle. Putin todella haluaa näpäyttää amerikkalaisia nenälle Alepossa. On täysin mahdollista, että hän onnistuu siinä lähiaikoina, tosin Syyriaa kohtaan se on vain erittäin huono asenne.
Sinänsä kukaan ei tarvitse Alepon kaupunkia. Samoin on Syyrian laita. Tämä on raakaa suhdetoimintaa. Gladiaattoreiden taistelua. Vaikuttavaa. Maailman kaikki joukkoviestimet juoksevat tämän virran mukana. Sotimisen suhteen en ole mikään sen asiantuntija, mutta päätellen siitä, mitä näen, Alepon valtaus ei lopeta sotaa Syyriassa. Sota tulee jatkumaan siellä viimeiseen syyrialaiseen saakka.
Sisällissota, johon osallistuvat mitä aktiivisimmin kymmenet eri maat, ei yksinkertaisesti voi tästä syystä päättyä. Siellä sotivat Saudi-Arabia, Qatar, Punaisenmeren valtiot, mitä rikkaimmat maat, joilta ei puutu rahaa. Ne tukevat Bašar al-Assadin vastaista oppositiota ja tulevat tukemaan sitä, kuka Alepon sitten saakin.
Siellä sotivat Iran ja Hizbollahin joukot, ja ne tulevat jatkamaan sotimista, koska ne eivät sodi Assadin puolesta, joka on niille yhdentekevä, vaan Saudi-Arabiaa vastaan. Siinä kaksi osallistujaa, jotka ovat taistelleet, taistelevat ja tulevat taistelemaan.
Siellä taistelevat kurdit, joille oman valtion, Kurdistanin, luominen on elämän ja kuoleman kysymys. Siellä taistelevat turkkilaiset, joita ei kiinnosta Syyria eikä al-Assad, vaan se, että Kurdistania ei syntyisi. Sinne ovat tyhmyyttään tunkeutuneet myös eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Kuten Putinkin vetääkseen amerikkalaisia ja eurooppalaisia nenästä. Ja niin kauan kuin tämä sekamelska höyryää Syyriassa, kuinka sota voisi loppua?
Syyria on yksinkertaisesti sotatoimialue, jossa pelaajat tekevät selviksi omat suhteensa. Mitä tulee IS:ään, sen loppu on arveluni mukaan ennakoitavissa. Se ajetaan siihen luolaan, josta se nousi. Mutta IS:n tilalle tulee uusia fanaatikkoja. Fanatismihan on aate, ja aatetta on vaikea tappaa kuulalla.
Syyrian kohtalo ei muutu: tulen keskus siirtyy vain toiseen paikkaan. Intensiteetti saattaa vähetä, ehdottomasti, mutta Syyrian jälleenrakentaminen rauhanomaiseksi valtioksi siinä muodossa kuin se oli sodan alkuun asti, on utopistinen tehtävä. Sen lisäksi arvelen, että siihen tehtävään ei kukaan ryhdy. Tehtävä on toisaalla: kuka ketäkin näpäyttää nenälle. Putin todella haluaa näpäyttää amerikkalaisia nenälle Alepossa. On täysin mahdollista, että hän onnistuu siinä lähiaikoina, tosin Syyriaa kohtaan se on vain erittäin huono asenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.