Krim, Trump ja sanktiot

Kirjoittanut: Leonid Radzihovskij, venäläinen journalisti ja publisisti. 
Lähde: Новое Время (Novoje Vremja, Uusi Aika) 25.11.2016. Suomentanut: Kaarlo Voionmaa)

Omien sanojensa mukaan Trump tulee Valkoiseen taloon, ei sananjulistajana eikä lähetyssaarnajana vaan liikemiehenä, ja sen vuoksi hänen kaikissa myönnytyksissään Venäjälle on kyse kaupanteosta ja siitä, mitä Kreml voi tarjota vastineeksi. Vaalikampanjan aikana Donald Trump ilmoitti, että hän on valmis tarkastelemaan Krimin tunnustamista Venäjään kuuluvana alueena ja sanktioiden poistamista Venäjän liittovaltion kanssa. Mutta missä määrin tämä on mahdollista? Amerikan presidentti voi tuskin omin päin muuttaa USA:n virallista kantaa niemimaan suhteen. Kongressi on hyväksynyt lain, joka kieltää Krimin Venäjään liittämisen tunnustamisen eli presidentin päätöksellä sitä ei voi muuttaa. Amerikan Kongressi ei ole Venäjän valtakunnan duuma, se ei ole kiltti laitos eikä se muuta päätöksiään, kun kelloa soitetaan Valkoisesta talosta. Toisin sanoen Kongressin kannan muuttumisesta ei voi olla puhettakaan. 
          Toinen asia on se, että itse päätös ei merkitse mitään, se on tyhjän pantti, symbolinen turha paperi. Kuka välittää USA:n kongressin päätöksestä? Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon Kongressi ei tunnustanut 50 vuoteen, mutta tämä ei estänyt amerikkalaisia pitämästä yllä kauppasuhteita Moskovan kanssa. 
          Realistisempi kysymys koskee sitä, kumoaako USA:n presidentti Venäjän vastaiset sanktiot. Sivumennen sanoen, amerikkalaisten sanktiot, jotka kohdistuvat konkreettisiin venäläisiin virkamiehiin ovat todella yhdentekevät. Ei ole kovin tärkeätä, poistetaanko ne vai ei. 2 tai 22 venäläistä virkamiestä eivät lähde Manhattanille – sinne he lähettävät omat lapsensa. Paljon tärkeämpiä sanktioita ovat sektorikohtaiset (se että estetään luottojen antaminen venäläisille yhtiöille ja näihin investoiminen). Luulen, että Trump on valmis muuttamaan tämän. Häntä ei todellakaan kiinnosta Krim eikä Ukraina, mistä hän ei ole kertaakaan edes maininnut. 
          Mutta omien sanojensa mukaan Trump ei tule Valkoiseen taloon sananjulistajana eikä lähetyssaarnaajana vaan liikemiehenä. Toisin sanoen hän kumoaa sanktiot vain tiettyjä Venäjän taholta tulevia toimia vastaan. Jos taas Venäjä ei tarjoa mitään, mitä järkeä uuden presidentin on mennä yksipuolisiin myönnytyksiin? Bisnestä ei tehdä niin. Näin on, koska kyse on kaupanteosta, siitä mitä Venäjä pystyy ehdottamaan USA:lle.
          Toiseksi, mitä Trump voi tehdä? Hän voi lopettaa kaiken sekaantumisen eurooppalaisten päätöksiin, lopettaa Euroopan poliittisen painostamisen, kuten Barak Obama teki. Ilman amerikkalaisten painostamista Eurooppa aivan varmasti kumoaa myös sanktiot. Tai ainakin heikentää niitä siinä määrin, että ne tosiasiallisesti menettävät kaiken merkityksensä. Viralliset tuomitsevat sanat jäävät aivan varmasti elämään, niitä kukaan ei rupea kumoamaan. 
          Putinille on tärkeätä, että muut maat tunnustavat Krimin Venäjään kuuluvaksi alueeksi, mutta hän ymmärtää aivan hyvin, että se ei ole mahdollista. Valtakunnallisena vaikuttajana Putinille on tärkeätä taloudellinen tilanne, sanktioiden purkaminen ja se, mitä hän tästä joutuu maksamaan. Minusta näyttää siltä, että Lännelle ei riitä se, että Venäjä purkaa voimassa olevat vastasanktionsa. Länsi haluaa tiettyjä poliittisia myönnytyksiä – jos ei Ukrainan suunnalla, niin vaikkapa Syyriassa päin. Hyvien suhteiden näkökulmasta tämäkään kysymys ei ole yksinkertainen. 
          Jokin aika sitten Putinin suosio kohosi jälleen ennennäkemättömän korkealle: hänellä on 86%:n kannatus eli yhtä suuri kuin Krimin tapahtumien aikaan. Voi kysyä, mitä on tapahtunut, minkä toisen Krimin Putin on saanut aikaan. Vastaus: venäläiset ovat vakuuttuneita siitä, että Putinin ansiota on Trumpin vaalivoitto.
          Venäjällä yleinen mielipide legitimoi jälleen Putinin, tällä kertaa Euroopan kanssa käydyn sodan moraalisena voittajana. Puuttumatta koko kiistaan, johon kuuluvat hysteerikot ja viha Länttä kohtaan, Venäjän yleinen mielipide ja myös Venäjän eliitti on tuntenut olonsa epämukavaksi tiedotuksellisessa, psykologisessa ja poliittisessa vastakkainasettelussa Lännen kanssa. 
          Mutta nyt venäläiset julkiviestimet kertovat, että Putin on pelannut kaiken uudestaan, hankkinut erittäin tärkeän moraalisen voiton antamatta askeltakaan periksi, ja Amerikassa on valittu presidentti, joka suhtautuu myönteisesti Venäjään. Tämä on Venäjän television mukaan Putinin voitto. Hän pääsi tavoitteeseensa, odotti, ratkaisi tilanteen, mikä sai aikaan uuden innostuksen aallon. 
          Tämän takia Putinille on toisaalta erittäin edullista se, että suhteet Amerikan, Euroopan jne. kanssa saataisiin kuntoon. Ja se on erittäin yksinkertaista: vähennetään keskinäisen kiroilun määrää, siinä kaikki. Todellisuudessa Venäjällä ei ole mitään eripuraa Euroopan kanssa, mikään ei erota niitä. 
          Toisaalta tämä on Putinille tietyssä määrin vaarallista. Jos kiroilu Lännen kanssa lakkaa, laskee psykologisen sodan aste, viholliskuva häviää ja murenee. Ja jos ei ole viholliskuvaa, millä hallita yleistä mielipidettä? Minkä tutin sille syöttäisi? Nämä ovat ne kaksi puolta, joiden välissä Putin joutuu keinumaan.

Lukijoiden reaktioita: 

Saksalainen kirjoittaja (5 tykkää tästä, 6 ei)

Kaikki Amerikan sanktiot Venäjää vastaan olivat Kongressin päättämiä, niin yksittäisiä virkamiehiä koskevat kuin konkreettisia venäläisiä yrityksiä koskevat. Sen takia Trump ei pysty mitään niistä kumoamaan. Vain se pystyy purkamaan ne, joka niistä päätti, ja se (Kongressi) ei tule purkamaan niitä. Sen takia venäläisten muka-isänmaallisten ilahtunut reaktio Trumpin valinnasta näyttää hyvin typerältä.. 

Ukrainalainen kirjoittaja (15 tykkää, 5 ei) 

Radzihovskij siirtyy enimmäkseen analyysista fantasian puolelle. Yksi asia vain puuttuu – tuoreet ideat. ”Ukrainan vaihtaminen Syyriaan” ei todellakaan ole, anteeksi vain, edes eilispäivän tuote, se ei ole tuote ylimalkaan. Kuten väite siitä, että Venäjää ei huolestuta sanktiot alempana olevalla lisäyksellä: ”Putinille on tärkeätä sanktioiden purkaminen.” No, kirsikka tässä pahentuneessa tuotteessa on ehdottomasti: ”Putin liittyi Trumpiin”. Tähän on tapana kirjoittaa ”aplodeja”. 

         Vielä amerikkalaiset eivät tiedä, minkälainen hän on, presidentti Trump. Hänen tiimiään ei ole vielä muodostettu. Vielä Trump itsekään ei ole päässyt perille kaikista uuteen työhönsä liittyvistä viisauksista. Vaan ”Putin liittyi Trumpiin”. Jos Kremlin väki näyttää idiooteilta, puhuu kuin idiootit ja tekee idioottimaisia juttuja, se on venäläisten asia. Mutta Radzihovskij ei yritä asettua ”riippumattomaksi analyytikoksi” ja toistaa Kremlin idioottmaisia fraaseja, jotka on ennalta tarkoitettu sisäiseen käyttöön yksinomaan Venäjällä. Tämä kaikki on naurettavaa.