VV:n pamfletti on 15-sivuinen. Arvelen, että se oli tarkoitettu raittiusliikkeen opintomateriaaliksi. Sen tarkoituksena ei ole syventyä valtion ja kansan käsitteisiin vaan "lyhyesti huomauttaa eräistä näiden laitosten ja yhteisöjen... ominaisuuksista, joilla saattaa olla merkitystä niille kysymyksille, joihin raittiusliikkeen kiinnostus... on kohdistunut". VV:n mukaan raittiusliike on osa "kansakunnallista elämää". Sen pyrkimykset kuuluvat kiinteästi kansakunnan yleisiin vaiheisiin. Valtio taas on eri aikoina mm. yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi pyrkinyt hillitsemään juoppoutta, mistä yksi osoitus on kotitarpeen viinanpolton lakkauttaminen 1866.
VV:n kirjoituksessa
on kolme keskeistä tekijää: valtio jonka vallassa on säätää ja
toimeenpanna lakeja, kansa jonka jäsenten Suomen kaltaisessa
pohjoismaisessa demokratiassa on saatava itse määrätä, mihin
kehitys tulisi suunnata, ja raittius joka on ihmisten terveyden ja
sosiaalisen hyvinvoinnin tae. Huomattakoon, että tuolloin elettiin
natsismin, fasismin ja kommunismin aikaa. Noiden
ideologioiden vastustajana VV tuo painokkaasti esille Suomen
kuulumista pohjoismaisen demokratian piiriin. Tämä seikka on tärkeä
myös raittiuden edistämisen kannalta, sillä kuten VV esittää,
perinnäisen kansanvapauden turvin raittiusliike on näissä maissa
"voinut kehittyä vapaaksi kansanliikkeeksi, joka on saanut
äänensä kuuluville yhteiskunnassa ja valtiossa".
VV piti tärkeänä
kieltolain säätämistä. Hän kirjoittaa:"Kieltolaki sai
kaivatun vahvistuksen ja kävi voimaan v. 1919." Hän katsoo,
että valtio otti näin "siveellisen vastuun
kansanraittiudesta". VV katsoo, että kieltolain voimaantulo
merkitsi itse teossa sitä, että valtio ryhtyi raittiustyöhön.
Tilanne muuttui kuitenkin toiseksi, kun kieltolaki kumottiin uudella
väkijuomalailla vuonna 1932. Se oli vakava takaisku VV:n ajamalle
täysraittiuden asialle. Sinnikkäästi VV silti huomauttaa
pamfletissaan, että valtio edelleen tunnusti vastuunsa kansan
raittiudesta. Lain viides pykälä päättyy näet lupaukseen, jonka
mukaan "väkijuomain käyttöä supistetaan mahdollisimman
vähiin". Lisäksi "kuten tunnettua, on valtion
monopolilaitos Alkoholiliike (eli Alko) kaiken aikaansa julistanut
työskentelevänsä kansanraittiuden hyväksi".
VV myöntää, että
valtion toimilla alkoholin kulutusta voidaan supistaa ja siten
edistää kansanraittiutta. Kulutuksen silloista vähenemistä
tukivat tilastotkin, ja Alkoholiliike riensi esittämään, että
juopumistapausten määrä riippuu vähittäismyynnin järjestelystä.
VV huomauttaa kuitenkin, että "kulutuksen määrän ja
juopumistapausten alenevat tilastoluvut ovat verraten pintapuolisia
todistuksia raittiusoloista". Niiden ohessa pitäisi pystyä
näyttämään "yhtä edullisia tilastoja niistä
yhteiskunnallisista epäkohdista, joita voidaan pitää alkoholin
aiheuttamina". VV:n harmiksi valtio ei pyri edistämään
raittiutta omintakeisen toimeliaasti, vaan "valtio on rakentanut alkoholijärjestelmänsä siihen
edellytykseen, että alkoholia nautitaan yleisesti."
VV on täysraittiuden kannalla. Hän uskoo, että "...
yhä voi raittiusliike iloita kasvavan nuorison keräytymisestä sen
lippujen ympärille ja varttuneen nuorison valiojoukkojen
uskollisesta raittiusasian kannattamisesta. Ja tiedon kiistakentällä
asiamme oikeus ja totuus ovat voittamattomat". Nuorisoa tulee
kasvattaa ehdottoman raittiuden tiedossa ja hengessä, ja alkoholin
kiusausten vähentäminen niin paljon kuin suinkin on
raittiusliikkeen "luovuttamattomia ehtoja yhteisessä suuressa
työssä kansanraittiuden luomiseksi maahamme".
Edellä sanotun
pohjalta voimme kysyä ensiksikin: Tehoaako tuommoinen julistus
kansaan? Toiseksi: Vaikuttaako raittiusaate enää valtion nykyiseen
alkoholipolitiikkaan? Vielä kolmanneksi on syytä pohtia, kun kyse
kerran on yhdestä Suomen raittiusliikkeen nestorista: Onko VV aivan
epäajanmukainen raittiuspolitiikassaan?
Ensimmäisen
kysymyksen suhteen lienee selvää, että kaikkea kansaa on
toivotonta koota raittiusliikkeen lippujen alle. Toiset suhtautuvat
alkoholiin myönteisesti, toiset eivät. Joitakuita kysymys ei
kiinnosta tipan vertaa.
Myönteinen asenne alkoholiin ja sen kulutukseen tulee ilmi vaikkapa siinä, että heinäkuun 15:ntenä 2015 panimoilla oli vuotuinen suuri juhla Rautatientorilla Helsingissä. Kas näin ne julistivat asiaansa:
Myönteinen asenne alkoholiin ja sen kulutukseen tulee ilmi vaikkapa siinä, että heinäkuun 15:ntenä 2015 panimoilla oli vuotuinen suuri juhla Rautatientorilla Helsingissä. Kas näin ne julistivat asiaansa:
"Käsityöoluiden
juhla tuo pienpanimot jälleen Helsinkiin. Jo kahdettatoista kertaa
Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot
-festivaali tarjoaa maistettaviksi reilusti yli 200 kotimaista
pienpanimotuotetta ja yli 50 ulkolaista olutta neljän päivän
aikana." Edellisvuotena vastaava tapahtuma oli kerännyt yli
15 000 hengen yleisön. Pienten panimoiden valmistamia juomia kului
tuhansia litroja.
Kielteinen
asennoituminen taas ilmenee Suomessa mm. näin (ks. koko teksti tästä):
Raittius
kasvava nuorisotrendi – alkoholi ei kiinnosta
"Nuorten keskuudessa on yhä enemmän ryhmiä, jotka suosivat alkoholitonta elämää. Päihteettömyydestä on tullut heille tietoinen elämäntapa. Tilastojen mukaan kahden viime vuoden aikana nuorten raittius on yleistynyt merkittävästi. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusten mukaan vuonna 2013 raittiiden nuorten osuus 12–16-vuotiaista tytöistä ja pojista oli suurimmillaan koko 2000-luvun aikana. Vuosituhannen alussa esimerkiksi 14-vuotiaita raittiita tyttöjä oli alle 40 prosenttia, kun viimeisten tulosten mukaan heitä on lähes 70 prosenttia."
Voimme
pohtia, mistä tällainen muutos nuorisossa kielii. Luulen, että
yksi selitys on se, että nuoret pyrkivät sopeutumaan mahdollisimman
ajanmukaisesti kohtaamaansa todellisuuteen. Tästä todellisuudesta
Niko Lankinen kertoo terävästi tutkimuksessaan Stressi
ja terveys väestöllisissä ryhmissä
(2003): "Voidaankin perustellusti väittää, että tämän
päivän kouluttautumista karakterisoivat
sellaiset sanat kuin hektisyys ja kilpailu. Postmoderni
kilpailuyhteiskunta onkin omiaan lisäämään koettua kroonisen
stressin määrää. Loputon kouluttautuminen sekä epävarma
tulevaisuus asettavat monet seinää vasten. Lopulta työelämään
siirryttäessä kroonisen stressin aiheuttama väsymys ja uupumus
näkyvät mitä todennäköisimmin suoraan työtehossa sekä
sairauspoissaolojen määrässä ja tätä kautta yhteiskunnan
”kukkarossa”."
(Mts 21.)
Alkoholin käyttö, etenkin sen liikakulutus, sopii huonosti uuteen uljaaseen kilpailuyhteiskuntaan. Raittius ja tupakoimattomus ovat meriittejä monella alalla kuten asuntoa hakiessa ja kireillä työmarkkinoilla.
Alkoholin käyttö, etenkin sen liikakulutus, sopii huonosti uuteen uljaaseen kilpailuyhteiskuntaan. Raittius ja tupakoimattomus ovat meriittejä monella alalla kuten asuntoa hakiessa ja kireillä työmarkkinoilla.
Toiseksi
kysyin, vaikuttaako raittiusaate enää valtion
alkoholipolitiikkaan. Siihen sopii ottaa vastaukseksi hallituksen
esitys 352/2014, joka käytännössä
koskee ns. pienpanimoiden ulosmyyntioikeuden helpottamista.
Hallituksen
esityksessä todetaan, että alkoholin
kokonaiskulutus on laskenut maltillisesti viiden viime vuoden aikana
Suomessa. Vuonna 2012 kokonaiskulutus oli noin 9,6 litraa
sataprosenttista alkoholia asukasta kohden, kun se korkeimmillaan on
ollut 10,5 litraa vuosina 2005 ja 2007. Muutos on osittain seurausta
alkoholijuomien hintojen noususta. Muita kulutuksen laskuun
vaikuttaneita tekijöitä ovat ostovoiman väheneminen taloudellisen
taantuman seurauksena sekä muutokset suomalaisten juomatavoissa.
Hallitus
esittää, että pienten riippumattomien panimoiden alkoholiveron
alennusta lisättäisiin. Lisäksi se ehdottaa, että verotukeen
oikeutettujen panimoiden vuosituotannon ylärajaa nostettaisiin.
Esitys
sai sekä päihdeongelmaisia auttavat järjestöt kuten Ehkäisevä
päihdetyö ry:n että oluen ystävät kuten Olutliiton
takajaloilleen, jos kohta eri syistä. Edelliset olivat huolissaan
siitä, että
hallitus ehdotettaa "muutoksia, jotka saattavat entisestään
lisätä alkoholinkulutusta, siitä aiheutuvia haittoja ja sosiaali-
ja terveyspolitiikan kustannuksia sekä vähentää verotuloja."
Lisäksi nämä järjestöt painottavat, että "alkoholipolitiikasta
puhutaan usein elinkeino- ja työllisyysnäkökulmista.
Alkoholilainsäädännön tulee kuitenkin perustua
kansanterveydellisiin lähtökohtiin. Vaikka suomalaisten
alkoholinkulutus onkin hienoisessa laskussa, niin kulutuksen taso on
korkea ja haitat mittavat." Allekirjoittaneet
järjestöt korostavat, että valtion alkoholipolitiikkaa koskevissa
päätöksissä tulee "painottua kansanterveys, yhteiskunnan
hyvinvointi ja kansantalous enemmän kuin yhden toimialan menestys".
Tämä muistuttaa vahvasti VV:n ajamaa raittiusaatetta.
Edellisiä
vastassa olivat alkoholin ja eritoten oluen nauttimiseen
myönteisesti suhtautuvat tahot. Ne katsovat että viranomaiset
ovat yksisilmäisiä alkoholipolitiikassaan. Kuluttajajärjestö
Olutliito kiinnittää tiedotteessaan (ks. tästä) huomiota näiden tahojen "liturgiaan" ajattelussa ja
asenteissa. Suomalaisten oluen- ja alkoholin kokonaiskulutus ei ole
muuta Eurooppaa korkeammalla tasolla. Väkijuomien käyttöön
liittyvät ilmiöt kuten alkoholisairastavuus eivät ole sidoksissa
vain alkoholin kulutukseen, vaan myös alkoholikulttuuriin. Suomessa
suhtautuminen alkoholiin on vinoutunut, ja sitä ruokkii
valtaapitävien ylläpitämä kuva alkoholista kiellettynä hedelmänä
ja heidän kieltolakimentaliteettinsa. Lisäksi virallisten tahojen
ehdottamat
alkoholipoliittiset toimenpiteet ovat vanhentuneita ja toimimattomia.
Yhtä
voimallisesti kuin VV aikanaan kutsui nuorisoa täysraittiuden
tielle, vetoaa rivien kokoamiseen "panimohiisi", panimoalan
pienyrittäjä:"Vaikka poliittinen ilmapiiri on nyt kireä, ei
kannata heittää kirvestä kaivoon. Kun kyseessä on lainmuutos,
mitään ei tapahdu ilman eduskuntakäsittelyä. Ei siis lannistuta,
vaan pidetään keskustelua yllä ja viedään viestiä päättäjien
suuntaan. Asiansa osaavia ja mielenkiintoisia pienpanimoita ei
Suomessa ole koskaan ollut enempää ja hyvää kotimaista olutta ei
koskaan ole ollut saatavilla enempää. Pidetään siis
kollektiivisesti suunta samana!"
Kolmas
kysymykseni oli "Onko VV aivan epäajanmukainen
raittiuspolitiikassaan?" Tietenkin hän esitti asiansa
historiallisessa tilanteessa, joka toivottavasti ei koskaan enää
toistu: Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Mutta kun nämä
historiaan ja yleispoliittiseen tilanteeseen liittyvät seikat
jätetään sivuun ja katsotaan, mitä raittiusaatteelle nyt kuuluu,
VV:n ja muiden raittiusliikkeen
uranuurtajien esittämät asiat eivät ole menettäneet merkitystään.
Nyt ne vain ovat toisenlaisessa demokraattisessa valinkauhassa kuin VV:n elinaikana mm.
sen takia, että Suomi on mukana Euroopan unionissa, jolla on oma
alkoholipoliittinen linjansa.
Tilanne
on toinen myös sikäli, että VV:n kritisoimaa kohtuujuomista
kannattavat saavat äänensä kuuluville, he pitävät jopa suuria
festivaaleja maan pääkaupungin keskeisillä paikoilla. Ja niin on
hyvä. Oikeassa, toimivassa demokratiassa vaihtoehdot ovat
todellisia, ja niiden valitsemisesta päättävät äänioikeutetut
kansalaiset, ei yhden, totalitaristisen ideologian ympärille
pakotettu kansa. Raittiuskysymys liittyy näin vahvasti siihen, mikä
on tärkeintä: vapaa demokratia. Onneksi keskustelu raittiuden merkityksestä jatkuu.
Lisäys:
Mainitsen edellä, että Suomen nuoret käyttävät aina vain VÄHEMMÄN alkoholia kuin ennen. Kehitys kulkee Ruotsissa samaanne kuten tämä ote Göteborgs Postenista 23.8.2015 kertoo:
"Alkoholkonsumtionen bland unga har minskat stadigt de senaste åren. Varför det är så är vet man inte riktigt, men flera tänkbara orsaker har diskuterats, till exempel tv-spel, större föräldrakontroll och att bland annat muslimer och deras barn inte dricker alkohol i samma utsträckning som övriga befolkningen.
-Nykterhetsrörelsen upplever att de fått in allt fler ungdomar i deras organisationer, och många kommer ifrån länder med muslimsk majoritetsbefolkning, säger Dan-Erik Andersson, lektor på Centrum för Mellanösternstudier vid Lunds universitet"
Tutkijat ovat ymmällään. He esittävät kaikenlaisia syitä käytön vähenemiseen kuten teeveepelien pelaamisen, vanhempien harjoittaman valvonnan lisääntymisen ja musliminuorten määrän kasvun. Vaihtoehtoisia tajunnan tainnuttajia kuten huumeita ei tässä yhteydessä mainita, eikä minun esittämääni ajatusta, että päihteiden ja huumeiden käyttö heikentää nuorten asemia kilpailuyhteiskunnassa. Se joka haluaa saada koulutuksen, jolla pääsee riittävän hyväpalkkaiseen työhön, pilaa mahdollisuutensa rupeamalla unnuttamaan tajuntaansa päihteillä ja huumeilla. Rakoa syntyy nuorten pärjääjien ja nuorten luusereiden väliin. Onko tässä kyse luokkayhteiskunnan voimistumisesta ja vakiintumisesta? Kyllä, mutta tämä trendi ei ole tuttu vain väestön elintavoista puhuttaessa vaan se näkyy monella muullakin yhteiskunnan (tai "eriskunnan") alalla kuten asuntopolitiikassa.
Lisäys:
Mainitsen edellä, että Suomen nuoret käyttävät aina vain VÄHEMMÄN alkoholia kuin ennen. Kehitys kulkee Ruotsissa samaanne kuten tämä ote Göteborgs Postenista 23.8.2015 kertoo:
"Alkoholkonsumtionen bland unga har minskat stadigt de senaste åren. Varför det är så är vet man inte riktigt, men flera tänkbara orsaker har diskuterats, till exempel tv-spel, större föräldrakontroll och att bland annat muslimer och deras barn inte dricker alkohol i samma utsträckning som övriga befolkningen.
-Nykterhetsrörelsen upplever att de fått in allt fler ungdomar i deras organisationer, och många kommer ifrån länder med muslimsk majoritetsbefolkning, säger Dan-Erik Andersson, lektor på Centrum för Mellanösternstudier vid Lunds universitet"
Tutkijat ovat ymmällään. He esittävät kaikenlaisia syitä käytön vähenemiseen kuten teeveepelien pelaamisen, vanhempien harjoittaman valvonnan lisääntymisen ja musliminuorten määrän kasvun. Vaihtoehtoisia tajunnan tainnuttajia kuten huumeita ei tässä yhteydessä mainita, eikä minun esittämääni ajatusta, että päihteiden ja huumeiden käyttö heikentää nuorten asemia kilpailuyhteiskunnassa. Se joka haluaa saada koulutuksen, jolla pääsee riittävän hyväpalkkaiseen työhön, pilaa mahdollisuutensa rupeamalla unnuttamaan tajuntaansa päihteillä ja huumeilla. Rakoa syntyy nuorten pärjääjien ja nuorten luusereiden väliin. Onko tässä kyse luokkayhteiskunnan voimistumisesta ja vakiintumisesta? Kyllä, mutta tämä trendi ei ole tuttu vain väestön elintavoista puhuttaessa vaan se näkyy monella muullakin yhteiskunnan (tai "eriskunnan") alalla kuten asuntopolitiikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.