Valtio, kansa, raittius

Isoisäni Väinö Voionmaa (VV, 1869 - 1947) oli eturivin ihmisiä Suomen raittiusliikkeessä ennen toista maailmansotaa. Käsittelen tässä hänen raittiuteen liittyviä ajatuksiaan, kun satuin löytämään isäni Jouko Voionmaan jäämistöstä VV:n pamfletin "Valtio ja kansa raittiuspoliittiselta kannalta". VV pohtii siinä raittiusliikkeen asemaa ja tehtäviä Suomessa. Kirjoitus on Raittiusjärjestöjen yhteistoimikunnan julkaisema, sen julkaisuvuosi on 1943, ja sen on painanut Raittiuskansan kirjapaino Oy. Tästä jo huomaamme, kuinka laaja ja hyvin organisoitu Suomen raittiusliike oli sota-aikanakin: se sai esille asiansa julkisuudessa. Sen johdossa olivat kansan raittiudesta huolestuneet uranuurtajat, jotka tyypillisesti kuuluivat "sivistyneistöksi" kutsuttuun väestöryhmään.

           VV:n pamfletti on 15-sivuinen. Arvelen, että se oli tarkoitettu raittiusliikkeen opintomateri­aaliksi. Sen tarkoituksena ei ole syventyä valtion ja kansan käsitteisiin vaan "lyhyesti huomauttaa eräistä näiden laitosten ja yhteisöjen... ominaisuuksista, joilla saattaa olla merkitystä niille kysymyksille, joihin raittiusliikkeen kiinnostus... on kohdistunut". VV:n mukaan raittiusliike on osa "kansakunnallista elämää". Sen pyrkimykset kuuluvat kiinteästi kansakunnan yleisiin vaiheisiin. Valtio taas on eri aikoina mm. yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi pyrkinyt hillitsemään juoppoutta, mistä yksi osoitus on kotitarpeen viinanpolton lakkauttaminen 1866.

           VV:n kirjoituksessa on kolme keskeistä tekijää: valtio jonka vallassa on säätää ja toimeenpanna lakeja, kansa jonka jäsenten Suomen kaltaisessa pohjoismaisessa demokratiassa on saatava itse määrätä, mihin kehitys tulisi suunnata, ja raittius joka on ihmisten terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin tae. Huomattakoon, että tuolloin elettiin natsismin, fasismin ja kommunismin aikaa. Noiden ideologioiden vastustajana VV tuo painokkaasti esille Suomen kuulumista pohjoismaisen demokratian piiriin. Tämä seikka on tärkeä myös raittiuden edistämisen kannalta, sillä kuten VV esittää, perinnäisen kansanvapauden turvin raittiusliike on näissä maissa "voinut kehittyä vapaaksi kansanliikkeeksi, joka on saanut äänensä kuuluville yhteiskunnassa ja valtiossa".

           VV piti tärkeänä kieltolain säätämistä. Hän kirjoittaa:"Kieltolaki sai kaivatun vahvistuksen ja kävi voimaan v. 1919." Hän katsoo, että valtio otti näin "siveellisen vastuun kansanraittiudesta". VV katsoo, että kieltolain voimaantulo merkitsi itse teossa sitä, että valtio ryhtyi raittiustyöhön. Tilanne muuttui kuitenkin toiseksi, kun kieltolaki kumottiin uudella väkijuomalailla vuonna 1932. Se oli vakava takaisku VV:n ajamalle täysraittiuden asialle. Sinnikkäästi VV silti huomauttaa pamfletissaan, että valtio edelleen tunnusti vastuunsa kansan raittiudesta. Lain viides pykälä päättyy näet lupaukseen, jonka mukaan "väkijuomain käyttöä supistetaan mahdollisimman vähiin". Lisäksi "kuten tunnettua, on valtion monopolilaitos Alkoholiliike (eli Alko) kaiken aikaansa julistanut työskentelevänsä kansanraittiuden hyväksi".

           VV myöntää, että valtion toimilla alkoholin kulutusta voidaan supistaa ja siten edistää kansanraittiutta. Kulutuksen silloista vähenemistä tukivat tilastotkin, ja Alkoholiliike riensi esittämään, että juopumistapausten määrä riippuu vähittäismyynnin järjestelystä. VV huomauttaa kuitenkin, että "kulutuksen määrän ja juopumistapausten alenevat tilastoluvut ovat verraten pintapuolisia todistuksia raittiusoloista". Niiden ohessa pitäisi pystyä näyttämään "yhtä edullisia tilastoja niistä yhteiskunnallisista epäkohdista, joita voidaan pitää alkoholin aiheuttamina". VV:n harmiksi valtio ei pyri edistämään raittiutta omintakeisen toimeliaasti, vaan "valtio on rakentanut alkoholijärjestelmänsä siihen edellytykseen, että alkoholia nautitaan yleisesti."

           VV on täysraittiuden kannalla. Hän uskoo, että "... yhä voi raittiusliike iloita kasvavan nuorison keräytymisestä sen lippujen ympärille ja varttuneen nuorison valiojoukkojen uskollisesta raittiusasian kannattamisesta. Ja tiedon kiistakentällä asiamme oikeus ja totuus ovat voittamattomat". Nuorisoa tulee kasvattaa ehdottoman raittiuden tiedossa ja hengessä, ja alkoholin kiusausten vähentäminen niin paljon kuin suinkin on raittiusliikkeen "luovuttamattomia ehtoja yhteisessä suuressa työssä kansanraittiuden luomiseksi maahamme".

           Edellä sanotun pohjalta voimme kysyä ensiksikin: Tehoaako tuommoinen julistus kansaan? Toiseksi: Vaikuttaako raittiusaate enää valtion nykyiseen alkoholipolitiikkaan? Vielä kolmanneksi on syytä pohtia, kun kyse kerran on yhdestä Suomen raittiusliikkeen nestorista: Onko VV aivan epäajanmukainen raittiuspolitiikassaan?

           Ensimmäisen kysymyksen suhteen lienee selvää, että kaikkea kansaa on toivotonta koota raittiusliikkeen lippujen alle. Toiset suhtautuvat alkoholiin myönteisesti, toiset eivät. Joitakuita kysymys ei kiinnosta tipan vertaa. 
          Myönteinen asenne alkoholiin ja sen kulutukseen tulee ilmi vaikkapa siinä, että heinäkuun 15:ntenä 2015 panimoilla oli vuotuinen suuri juhla Rautatientorilla Helsingissä. Kas näin ne julistivat asiaansa:

"Käsityöoluiden juhla tuo pienpanimot jälleen Helsinkiin. Jo kahdettatoista kertaa Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot -festivaali tarjoaa maistettaviksi reilusti yli 200 kotimaista pienpanimotuotetta ja yli 50 ulkolaista olutta neljän päivän aikana." Edellisvuotena vastaava tapahtuma oli kerännyt yli 15 000 hengen yleisön. Pienten panimoiden valmistamia juomia kului tuhansia litroja.

           Kielteinen asennoituminen taas ilmenee Suomessa mm. näin (ks. koko teksti tästä):

Raittius kasvava nuorisotrendi – alkoholi ei kiinnosta

"Nuorten keskuudessa on yhä enemmän ryhmiä, jotka suosivat alkoholitonta elämää. Päihteettömyydestä on tullut heille tietoinen elämäntapa. Tilastojen mukaan kahden viime vuoden aikana nuorten raittius on yleistynyt merkittävästi. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusten mukaan vuonna 2013 raittiiden nuorten osuus 12–16-vuotiaista tytöistä ja pojista oli suurimmillaan koko 2000-luvun aikana. Vuosituhannen alussa esimerkiksi 14-vuotiaita raittiita tyttöjä oli alle 40 prosenttia, kun viimeisten tulosten mukaan heitä on lähes 70 prosenttia."

          Voimme pohtia, mistä tällainen muutos nuorisossa kielii. Luulen, että yksi selitys on se, että nuoret pyrkivät sopeutumaan mahdollisimman ajanmukaisesti kohtaamaansa todellisuuteen. Tästä todellisuudesta Niko Lankinen kertoo terävästi tutkimuksessaan Stressi ja terveys väestöllisissä ryhmissä (2003): "Voidaankin perustellusti väittää, että tämän päivän kouluttautumista karakterisoivat sellaiset sanat kuin hektisyys ja kilpailu.  Postmoderni kilpailuyhteiskunta onkin omiaan lisäämään koettua kroonisen stressin määrää. Loputon kouluttautuminen sekä epävarma tulevaisuus asettavat monet seinää vasten. Lopulta työelämään siirryttäessä kroonisen stressin aiheuttama väsymys ja uupumus näkyvät mitä todennäköisimmin suoraan työtehossa sekä sairauspoissaolojen määrässä ja tätä kautta yhteiskunnan ”kukkarossa”." (Mts 21.) 
          Alkoholin käyttö, etenkin sen liikakulutus, sopii huonosti uuteen uljaaseen kilpailuyhteiskuntaan. Raittius ja tupakoimattomus ovat meriittejä monella alalla kuten asuntoa hakiessa ja kireillä työmarkkinoilla.

           Toiseksi kysyin, vaikuttaako raittiusaate enää valtion alkoholipolitiikkaan. Siihen sopii ottaa vastaukseksi hallituksen esitys 352/2014, joka käytännössä koskee ns. pienpanimoiden ulosmyyntioikeuden helpottamista.

          Hallituksen esityksessä todetaan, että alkoholin kokonaiskulutus on laskenut maltillisesti viiden viime vuoden aikana Suomessa. Vuonna 2012 kokonaiskulutus oli noin 9,6 litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohden, kun se korkeimmillaan on ollut 10,5 litraa vuosina 2005 ja 2007. Muutos on osittain seurausta alkoholijuomien hintojen noususta. Muita kulutuksen laskuun vaikuttaneita tekijöitä ovat ostovoiman väheneminen taloudellisen taantuman seurauksena sekä muutokset suomalaisten juomatavoissa.

Hallitus esittää, että pienten riippumattomien panimoiden alkoholiveron alennusta lisättäisiin. Lisäksi se ehdottaa, että verotukeen oikeutettujen panimoiden vuosituotannon ylärajaa nostettaisiin.

           Esitys sai sekä päihdeongelmaisia auttavat järjestöt kuten Ehkäisevä päihdetyö ry:n että oluen ystävät kuten Olutliiton takajaloilleen, jos kohta eri syistä. Edelliset olivat huolissaan siitä, että hallitus ehdotettaa "muutoksia, jotka saattavat entisestään lisätä alkoholinkulutusta, siitä aiheutuvia haittoja ja sosiaali- ja terveyspolitiikan kustannuksia sekä vähentää verotuloja." Lisäksi nämä järjestöt painottavat, että "alkoholipolitiikasta puhutaan usein elinkeino- ja työllisyysnäkökulmista. Alkoholilainsäädännön tulee kuitenkin perustua kansanterveydellisiin lähtökohtiin. Vaikka suomalaisten alkoholinkulutus onkin hienoisessa laskussa, niin kulutuksen taso on korkea ja haitat mittavat." Allekirjoittaneet järjestöt korostavat, että valtion alkoholipolitiikkaa koskevissa päätöksissä tulee "painottua kansanterveys, yhteiskunnan hyvinvointi ja kansantalous enemmän kuin yhden toimialan menestys". Tämä muistuttaa vahvasti VV:n ajamaa raittiusaatetta.

           Edellisiä vastassa olivat alkoholin ja eritoten oluen nauttimiseen myönteisesti suhtautuvat tahot. Ne katsovat että viranomaiset ovat yksisilmäisiä  alkoholipolitiikassaan. Kuluttajajärjestö Olutliito kiinnittää tiedotteessaan (ks. tästä) huomiota näiden tahojen "liturgiaan" ajattelussa ja asenteissa. Suomalaisten oluen- ja alkoholin kokonaiskulutus ei ole muuta Eurooppaa korkeammalla tasolla. Väkijuomien käyttöön liittyvät ilmiöt kuten alkoholisairastavuus eivät ole sidoksissa vain alkoholin kulutukseen, vaan myös alkoholikulttuuriin. Suomessa suhtautuminen alkoholiin on vinoutunut, ja sitä ruokkii valtaapitävien ylläpitämä kuva alkoholista kiellettynä hedelmänä ja heidän kieltolakimentaliteettinsa. Lisäksi virallisten tahojen ehdottamat alkoholipoliittiset toimenpiteet ovat vanhentuneita ja toimimattomia.

           Yhtä voimallisesti kuin VV aikanaan kutsui nuorisoa täysraittiuden tielle, vetoaa rivien kokoamiseen "panimohiisi", panimoalan pienyrittäjä:"Vaikka poliittinen ilmapiiri on nyt kireä, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kun kyseessä on lainmuutos, mitään ei tapahdu ilman eduskuntakäsittelyä. Ei siis lannistuta, vaan pidetään keskustelua yllä ja viedään viestiä päättäjien suuntaan. Asiansa osaavia ja mielenkiintoisia pienpanimoita ei Suomessa ole koskaan ollut enempää ja hyvää kotimaista olutta ei koskaan ole ollut saatavilla enempää. Pidetään siis kollektiivisesti suunta samana!"

          Kolmas kysymykseni oli "Onko VV aivan epäajanmukainen raittiuspolitiikassaan?" Tietenkin hän esitti asiansa historiallisessa tilanteessa, joka toivottavasti ei koskaan enää toistu: Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Mutta kun nämä historiaan ja yleispoliittiseen tilanteeseen liittyvät seikat jätetään sivuun ja katsotaan, mitä raittiusaatteelle nyt kuuluu, VV:n ja muiden raittiusliikkeen uranuurtajien esittämät asiat eivät ole menettäneet merkitystään. Nyt ne vain ovat toisenlaisessa demokraattisessa valinkauhassa kuin VV:n elinaikana mm. sen takia, että Suomi on mukana Euroopan unionissa, jolla on oma alkoholipoliittinen linjansa.

          Tilanne on toinen myös sikäli, että VV:n kritisoimaa kohtuujuomista kannattavat saavat äänensä kuuluville, he pitävät jopa suuria festivaaleja maan pääkaupungin keskeisillä paikoilla. Ja niin on hyvä. Oikeassa, toimivassa demokratiassa vaihtoehdot ovat todellisia, ja niiden valitsemisesta päättävät äänioikeutetut kansalaiset, ei yhden, totalitaristisen ideologian ympärille pakotettu kansa. Raittiuskysymys liittyy näin vahvasti siihen, mikä on tärkeintä: vapaa demokratia. Onneksi keskustelu raittiuden merkityksestä jatkuu. 

Lisäys:
Mainitsen edellä, että Suomen nuoret käyttävät aina vain VÄHEMMÄN alkoholia kuin ennen. Kehitys kulkee Ruotsissa samaanne kuten tämä ote Göteborgs Postenista 23.8.2015 kertoo:

"Alkoholkonsumtionen bland unga har minskat stadigt de senaste åren. Varför det är så är vet man inte riktigt, men flera tänkbara orsaker har diskuterats, till exempel tv-spel, större föräldrakontroll och att bland annat muslimer och deras barn inte dricker alkohol i samma utsträckning som övriga befolkningen.
-Nykterhetsrörelsen upplever att de fått in allt fler ungdomar i deras organisationer, och många kommer ifrån länder med muslimsk majoritetsbefolkning, säger Dan-Erik Andersson, lektor på Centrum för Mellanösternstudier vid Lunds universitet"

Tutkijat ovat ymmällään. He esittävät kaikenlaisia syitä käytön vähenemiseen kuten teeveepelien pelaamisen, vanhempien harjoittaman valvonnan lisääntymisen ja musliminuorten määrän kasvun. Vaihtoehtoisia tajunnan tainnuttajia kuten huumeita ei tässä yhteydessä mainita, eikä minun esittämääni ajatusta, että päihteiden ja huumeiden käyttö heikentää nuorten asemia kilpailuyhteiskunnassa. Se joka haluaa saada koulutuksen, jolla pääsee riittävän hyväpalkkaiseen työhön, pilaa mahdollisuutensa rupeamalla unnuttamaan tajuntaansa päihteillä ja huumeilla. Rakoa syntyy nuorten pärjääjien ja nuorten luusereiden väliin. Onko tässä kyse luokkayhteiskunnan voimistumisesta ja vakiintumisesta? Kyllä, mutta tämä trendi ei ole tuttu vain väestön elintavoista puhuttaessa vaan se näkyy monella muullakin yhteiskunnan (tai "eriskunnan") alalla kuten asuntopolitiikassa.