Löysin tiedostoistani käännöksen, jonka olin tehnyt Argumenty i
Fakty-lehden numerossa 12, maaliskuussa 2005 julkaistusta haastattelusta. Siinä lehden toimittaja haastattelee Arnold Rüüteliä, joka oli Viron presidentti vuosina 2001 - 2006. Haastattelun aihe on, miksi Viro ei lähettänyt arvovaltaista edustajaa Moskovassa 9.5.2005 pidettyyn voiton päivän juhlaan. Mielestäni haastattelu on edelleen ajankohtainen, koska se kuvaa hyvin sitä vaikeata suhdetta, joka Venäjällä on Baltian maihin, jotka se alisti Neuvostoliiton hahmossa alleen toisen maailmansodan jälkeen ja joita se nyt uhkaa eri tavoin.
(Tekstinauha sivun yläosassa) Viron presidentti Arnold Rüütel: "En voi sanoa, että meidän vapaaehtoisia ei olisi ollut SS:ssä."
(Otsikko) Mekö muka ihailemme natsismia?
(Ingressi:)
Virolaiset odottavat venäläisiltä hyvää naapuruutta, mutta
väheksyvät toukokuun 9:ttä ja kunnioittavat natsien
hännystelijöitä.
Nykyinen Viron presidentti (ja kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri Neuvosto-Viron aikana) Arnold Rüütel on kieltäytynyt saapumasta Moskovaan toukokuun 9:ntenä. Argumenty i fakty-lehden toimittaja tapasi Rüütelin Tallinnassa selvittääkseen, miksi 9.5. on Virossa kielletty (juhlapäivä). Keskustelu tapahtui tulkin välityksellä, mutta kun presidentti huolestui, hän siirtyi käyttämään venäjää.
Haastattelija (H): Herra presidentti, ensimmäinen kysymys on kaikkein vaikein. Ymmärrättekö te, että kun jäätte pois Moskovan juhlista 9.5., joissa on mukana Euroopan unionin muiden maiden johtajia, sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset?
Rüütel (R): En
ole koskaan lakannut enkä lakkaa toistamasta: neuvostokansa antoi
suuren panoksen fasismin murskaamisessa ja se teki valtavia uhrauksia
tässä sodassa. Mutta kiitollisuus puna-armeijaa kohtaan, joka
vapautti virolaiset Hitlerin miehityksestä, pyyhittiin pois
Neuvostoliiton toimesta, kun se ei sallinut Viron palauttaa
riippumattomuuttaan ja kun se veti Viron lipun alas Pitkän Hermannin
tornista. Saksasta saadun voiton jälkeen meidän oli kestettävä
kymmenien tuhansien ihmisten häviäminen, keskitysleirit ja
pakkosiirto. En halua pakottaa virolaisia avaamaan näitä heidän
mielessään olevia haavoja, mutta ikävä kyllä, ne ovat yhä
vereksiä. Ja nimenomaan tästä syystä tein sen päätöksen, että
jään Viroon 9.5. oman kansani pariin. Nykyinen Viron presidentti (ja kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri Neuvosto-Viron aikana) Arnold Rüütel on kieltäytynyt saapumasta Moskovaan toukokuun 9:ntenä. Argumenty i fakty-lehden toimittaja tapasi Rüütelin Tallinnassa selvittääkseen, miksi 9.5. on Virossa kielletty (juhlapäivä). Keskustelu tapahtui tulkin välityksellä, mutta kun presidentti huolestui, hän siirtyi käyttämään venäjää.
Haastattelija (H): Herra presidentti, ensimmäinen kysymys on kaikkein vaikein. Ymmärrättekö te, että kun jäätte pois Moskovan juhlista 9.5., joissa on mukana Euroopan unionin muiden maiden johtajia, sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset?
H: Tuosta huolimatta sen jälkeen kun Viron parlamentti mielenosoituksellisesti kieltäytyi julistamasta 9.5. juhlapäiväksi, on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan Viro kuuluu yhdessä Natsi-Saksan kanssa hävinneen osapuolen joukkoon tässä sodassa.
R: Minua ihmetyttää, että sellaisia mielipiteitä voi esiintyä. Viro kärsi natsien miehityksestä, ja suuri joukko viurolaisia kaatui saksalaisia joukkoja vastaan käydyissä taisteluissa. Sellaisia epäoikeudenmukaisia asioita on suorastaan epämiellyttävä kuulla.
H: Kuitenkin tämän mielipiteen puolesta puhuu se, että teidän maassanne on melko äskettäin jo kolmatta kertaa yritetty pystyttää muistomerkki SS:n 20. divisioonan legioonalaisille …
R: Ennen kaikkea haluan tarkentaa - sellaista divisioonaa ei ylimalkaan ollut olemassakaan.
H: Se oli olemassa, ikävä kyllä.
R: Suokaa anteeksi, mutta minulla ei ole hallussani jokaista SS:n divisioonaa tai joukko-osastoa koskevaa tarkkaa tietoa, missä ne taistelivat ja miten ne oli muodostettu. Kuitenkin joka tapauksesssa virolaiset mobilisoitiin näihin yksikköihin vasten tahtoaan, mikä oli rikos kansainvälistä oikeutta vastaan - miehitettyjen alueiden asukkaina heidän ei olisi pitänyt saada palvelukseenastumismääräystä armeijaan. Onko tätä vielä tarpeen selittää lisää?
H: Kyllä, koska SS:n virolaista divisioonaa kutsuttiin "vapaaehtoiseksi". Ja minä luulen, että monet Viron asukkaat ilmoittautuivat siihen täysin vilpittömästi, omasta halustaan, jo senkin takia, että SS:ää pidettiin eliittijoukkona.
R: Ja minä en voi sanoa, että vapaaehtoisia ei olisi ollut. Mutta kaiken kaikkiaan joka puolelta Viroa vietiin ihmisiä väkipakolla SS:ään. Tapahtui jopa niin, että virolaisia asetettiin puna-armeijan virolaista jalkiväkiosastoa vastaan, ja näin veljen oli ammuttava kohti veljeä, mikä, jos sallitte, oli suorastaan hirviömäistä. Ihmisten oli kannettava hakaristiä vasten tahtoaan.
H: Ikävä vain, että tällä hetkellä he tekevät niin hyvin mielellään. Kaikkia järkyttää, kun virolaiset SS-veteraanit lähtevät tapaamiseen hitleriläisten asepuvussa – jos joku tekee niin Saksassa, hän joutuu vankilaan. Virossa se ei ole kenellekään mikään ongelma.
R: Todellakin, Virossa on sellaisia ihmisiä. Tiettyinä vuosipäivinä he kerääntyvät yhteen, ja ehkäpä joku heistä pukeutuu joskus vanhaan univormuunsa. Mutta samalla haluaisin alleviivata, että Viron miehityksen vuosina toimi maanalainen hallitus, joka taisteli saksalaisia vastaan ja monet virolaiset taistelivat vetäytyviä Wehrmachtin joukkoja vastaan syyskuussa 1944. Ja toiselta puolen, jos Venäjällä joku menee kadulle hakaristin kanssa (ja sellaista tapahtuu), emme tee tästä johtopäätöstä, että Venäjä propagoi fasismia.
H: Erona on ehkä se, että Venäjällä ei puolestaan aiota pystyttää SS:n univormuun pukeutuneille ihmisille muistomerkkiä. Mutta Virossa sitä on yritetty jokin aika sitten jo kolmannen kerran – ja, kuten rohkenen olettaa, seuraavaan kertaan ei ole pitkä aika.
R: Tiedätte varsin hyvin, että se muistomerkki purettiin. Sitä paitsi sen ilmaantuminen ei mitenkään merkitse, että kunnioittaisimme SS:ää. Niiden virolaisten haudoilla, jotka saksalaiset värväsivät 60 vuotta sitten, ei pääse käymään, ne on tasoitettu puskutraktorilla. Meidän on kunnioitettava kaikkien niiden muistoa, jotka kaatuivat noina vaikeina vuosina, mutta samalla olen kanssanne yhtä mieltä siitä, että natsihallinnon symboliikkaa ei tule kunnioittaa. Kuitenkin Venäjän ulkoministeriö käyttää tätä Viron vastaisessa tiedotushyökkäyksessä syyttäen sitä muka natsismin ylistämisestä.
H: Ja sellaistako ei tapahdu?
R: Ehdottomasti ei, eikä sitä voi tapahtua.
H: Sallikaa minun siinä tapauksessa kysyä, herra presidentti, kuinka itse suhtaudutte standartenführer Alfons Rebasen, 20. virolaisen SS-divisioonan viimeisen komentajan, maallisten jäännösten juhlavaan siirtämiseen Saksasta Viroon. Hänet laskettiin hautaan sotilaallisin kunniamenoin, ja hänen hautakiveensä on hakattu kirjoitus "Ritariristi-järjestön ritarille tammilehvin". Kyseessä oli yksi Kolmannen valtakunnan korkeimmista ansiomerkeistä.
R: Oletan, puhuakseni itse Rebasesta, että hän osallistui vain rintamataisteluihin eikä missään tapauksessa ottanut osaa rauhanomaisen väestön tuhoamiseen.
H: Olikohan niin. On olemassa todisteita siitä, että Rebane poltti kyliä Leningradin alueella osallistuessaan SS:n tekemiin partisaanien vastaisiin rankaisutoimiin.
R: En ole nähnyt sellaisia dokumentteja ja sen takia en pysty keskustelemaan siitä kanssanne niin tarkasti. Kuten jo huomautin, en ole historioitsija enkä harrasta SS:n toimien tutkimista.
H: Natsien rikoksia tutkivan Simon Wiesenthalin keskuksen johtaja Efraim Zuroff vakuutti yhdessä haastattelussaan, että hän on jättänyt Virolle asiakirjakansion sen alueella olevista SS:n jäsenistä. Häneltä evättiin tutkimukset – kuulemma ne ihmiset, jotka aineistossa on mainittu, eivät osallistuneet juutalaisten tuhoamiseen.
R: Palautettuaan riippumattomuutensa Viro suoritti vakavia tutkimuksia natsien sodanaikaisista rikoksista. Yhtään oikeudenkäyntiä ei ole vielä saatettu päätökseen tähän mennessä, ja salassapitosyistä emme ole ryhtyneet toimiin.Tietenkään kaikkea aineistoa ei voi julkaista, mutta me emme ole pitäneet mitään salassa. En katso toteen näytetyksi, että virolaiset olisivat osallistuneet juutalaisten teloittamiseen tai että he ylimalkaan olisivat tehneet sellaisia tekoja Virossa.
H: Wanseessa Saksassa 20.1.1942 pidetyssä konferenssissa Viro oli ensimmäinen maa, jonka julistettiin olevan "judenfrei", siis "vapaa juutalaisista". Koko juutalaisväestö oli tuhottu viimeistä myöten, lapset mukaan lukien, ja Himmler mainitsi "Viron poliisin suuret ansiot alemman rodun" tuhoamisessa.
R: Nähdäkseni ei kannata tukeutua Himmlerin sanoihin ainoana oikeana lähteenä. Mitkään tähänastiset hyvin perusteelliset tutkimukset eivät tue sitä, että Viron poliisit määrätietoisesti olisivat tuhonneet juutalaisia. Epäilemättä jokin virolaisten joukko palveli saksalaisten muodostamissa poliisijoukoissa, mutta voin sanoa täydellä varmuudella – virolaisten osallistuminen juutalaisten teloittamiseen on poissuljettu. On tukeuduttava faktoihin eikä tunteisiin.
H: Haluaisin palata SS-legionaalaisten muistomerkkiä koskevaan kysymykseen …
R: No, minua se ei rehellisesti puhuen haluta.
H: Ymmärrän teitä.
R: Ette, kyse ei ole siitä. Minusta näyttää, että keskustelumme on saamassa hiukan kummallisen käänteen. Mutta haluan vielä kerran vakuuttaa, että annan tunnustuksen neuvostokansan uhrauksille toisessa maailmansodassa. Haluaisin, että tekin ja muut venäläiset ymmärtäisivät: virolaiset eivät taistelleet periaatteessa fasistien hallinnon puolesta, he toivoivat voivansa palauttaa Viron riippumattomuuden. Meidän pieni maamme menetti 200 000 ihmistä, ja puolet heistä kuoli natsien ja Neuvostoliiton keskitysleireissä. Kun meidät ymmärretään Venäjällä, avautuu heti tie hyvien naapuruussuhteiden kehittymiseen.
H: Sallikaa viimeinen kysymys, herra presidentti. Voiko ehdottomasti mitkä tahansa teot oikeuttaa sillä, että ne on suoritettu maan riippumattomuuden aikaansaamiseksi, niiden joukossa myös osallistuminen sotaan Adolf Hitlerin kannibalistisen hallinnon puolella?
R: Ei tietenkään. Sen takia en minä eikä kukaan muukaan virolainen ole ollut eikä tule koskaan olemaan fasismin puolella. Olemme aina erinomaisesti ymmärtäneet, että Hitlerin Saksa ei olisi mistään hinnasta palauttanut Viron riippumattomuutta, minkä vuoksi virolaiset eivät myöskään luottaneet natseihin näiden pyrinnöissä ja yrityksissä. Haluan sanoa teille – meidän on etsittävä, ei niitä asioita, jotka meitä erottavat, vaan niitä, jotka yhdistävät meitä. Ja ilmaistessamme kunnioitusta sodan uhreille emme saa unohtaa, että meiltä vietiin mahdollisuus luoda oma hallitus. Venäjän ja Viron asemien tulee lähetä toisiaan, jotta voisimme vähentää keskinäistä ymmärtämisen puutetta.
H: Nuo ovat huomionarvoisia sanoja. Mutta sen jälkeen kun te olette kieltäytyneet tulemasta viettämään vuosipäivää, joka on Venäjälle erityisen tärkeä, lähentyminen on vaikeata.
R: Minä tarkastelen asiaa toiveikkaammin – Venäjällä ja Virolla on suuri määrä yhteisiä intressejä monella alalla, ja vakuutuin tästä tavatessani hiljattain Vladimir Putinin. Venäjälle on erityisen edullista tehdä yhteistyötä Viron kanssa, koska nyt on mahdollista aktiivisesti hyödyntää maamme EU-jäsenyyden luomia mahdollisuuksia. Kaikkea ei tule heti käsittää niin vihamielisesti. Koettakaa vain yksinkertaisesti ymmärtää meitä.
H: Me yritämme. Mutta se on vaikeaa.
R: Myös meille se on vaikeaa. Mutta yrittäkäämme siitä huolimatta.
Aiheeseen liittyen
"SS:ää
käytettiin sellaisiin tarkoituksiin, jotka lain mukaan ovat
rikollisia ja jotka sisältävät juutalaisten vainoamisen ja
tuhoamisen, julmuuksia ja tappoja keskitysleireissä, hirmutöitä,
joita suoritettiin miehitettyjen alueiden hallinnon aikana,
orjatyövoiman käytön toimeenpano-ohjelmia, sotavankien julmaa
kohtelua ja heidän tappamistaan … Tarkastellessaan SS:ää
koskevaa kysymystä tribunaali sisällyttää siihen kaikki ne
henkilöt, jotka oli virallisesti otettu jäseniksi SS:ään …
Päätös SS:n rikollisen luonteen määrittämisestä on lopullinen
eikä sitä voi asettaa kyseenalaiseksi missään tulevassa
oikeusprosessissa, joka koskee järjestön yksittäisiä jäseniä."
Nürnbergin oikeudenkäynti. Kahdeksanosainen asiakirjakokoelma, osa 8. Moskova. Lakitieteellinen kirjallisuus, 1997.
Nürnbergin oikeudenkäynti. Kahdeksanosainen asiakirjakokoelma, osa 8. Moskova. Lakitieteellinen kirjallisuus, 1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.