Ajatelmia aikomisesta

Tarkastelen tässä aikomista ja aietta. Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan aikoa tulee aika-sanasta ja tarkoitti alkujaan 'aikaansaamista, synnyttämistä'. Huomattakoon, että piskuisen ja sammumaisillaan olevan sukukielemme liivin vastine aigö (epätarkasti kirjainnettuna) liittyy mittaamiseen. Tämä merkitys tulee esille suomessakin semmoisissa ilmauksissa kuin aika lailla, aikamies eli 'täysikasvuinen mies' ja aikuinen. Merkitys on luultavasti muuttunut vähin erin: aluksi 'aikomisella' on tarkoitettu konkreettista mittaamista, sitten on aiottu ottamalla mittaa mielessä ja siirrytty siitä 'suunnittelemiseen'. 'Aikominen' ja 'suunnitteleminenhan' ovat lähellä toisiaan. Vakiintuessaan osaksi kielemme sanavarastoa aikoa ja aie ovat näin ollen muuttuneet kouraantuntuvista ilmauksista yhä käsitteellisemmiksi.

Aikoa-verbillä on puhekielessä tavallisempi, lähes samaa tarkoittava kumppani, meinata-sana. "Mä meinaan ostaa auton" merkitsee suurin piirtein samaa kuin "Mä aion ostaa auton". On syytä kuitenkin muistaa, että näitä kahta verbiä käytetään myös eri tavoin. Esimerkiksi ärtymystä puhkuvaa kysymystä "Mitä sä meinaat?" ei voi ilmaista aikoa-verbillä, koska 'meinaaminen' tarkoittaa tässä 'Mitä sinä tarkoitat sillä mitä sanoit/teit'. 

Huomaamme että aikoa ja meinata ovat hiukan hankalia vekkuleita, kun niiden merkitystä ei niin vain voi naulata kiinni. Kiintoisana lisänä voin tässä viitata siihen, miten suomea ensikielenään oppivat ruotsinsuomalaiset lapset käyttävät aikoa-verbiä. Joillakuilla heistä se vastaa ruotsin skall-verbiä, mistä esimerkkinä on lausahdus: "Sano mulle koska mä aion tulla sisään!". Aihetta käsittelevä artikkelini Verbet aikoa i sverigefinska barns finska löytyy tästä.  

Aikoa ja aie viittaavat seikkoihin, joita ei näe samalla tavalla kuin näemme vaikkapa jonkun syövän ruokaa. Olen toisessa blogissani käsitellyt "yhteistä" ja "yksityistä" kieltä (ks. tästä).  Aikominen tapahtuu mielessä ja kuuluu siten sekä yhteiseen että yksityiseen kieleemme. Me emme voi tietää toistemme aikeita etukäteen, vaikka pystymme toki päättelemään mm. puheesta ja ilmeistä, mitä muut ihmiset aikovat. 

Ihmiset ovat varmaan aikoneet aina, mutta on mielenkiintoista, että sen ilmaisemiseksi he ovat vasta verraten äsken, ehkä vain joitakin tuhansia vuosia sitten, kehittäneet ilmaisun. Miksi siis rupesimme puhumaan aikomisesta ja aikeistamme?

Kysymys vaikuttaa retoriselta, siihen on mahdotonta antaa varmaa vastausta. Voimme kuitenkin spekuloida: ehkä aikeiden käsitteleminen tuli tärkeäksi, kun alettiin elää yhä tiiviimmin ryhmässä, kun asetuttiin aloilleen ja kun sosiaalinen elämä alkoi saada yhä kiinteämpiä muotoja. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lähimmäistemme käyttäytymisen ennakoitavuus lisää turvallisuuden tunnetta. On hyvä olla edes jollain lailla perillä siitä, mitä "he oikein aikovat".

Siinä kulttuurissa, jossa minä elän, on tärkeätä, että aikeet ja teot kytkeytyvät toisiinsa. Jos sanon, että "Aion lukea raamatun kannesta kanteen", kuulijani saattavat palata aiheeseen: "Mikäs luku sulla on nyt menossa?" "Joko Ilmestyskirjan peto on ilmestynyt eteesi?". Sanasta miestä, sarvesta härkää. Poliitikot ovat varpaisillaan aikeistaan, koska aikeet ovat politiikassa usein lupauksia, ja nehän tietenkin velvoittavat. Aikominen muuttuu heidän puheissaan usein vähemmän rasittavaksi asiaksi. Aikeiden ja aikomisen sijasta puhutaan "tavoitteiden asettamisesta" ja "tavoitteisiin pyrkimisestä" erilaisten, enemmän ja vähemmän vahingossa annettujen lupausten lunastamiseksi.

Lauri Pohjanpää (1889 - 1962) oivalsi hienosti edellä sanotun ja kiteytti sen herkulliseen Harakanpesä-runoonsa, johon on hyvä päättää tämä ajatelma:

HARAKANPESÄ

Piti harakka puhetta vierailleen:

”Tilapäinen ihan on pesä,

- älä putoa, varis! – tein kiireiseen…

mut annas, kun on kesä,

niin, vannon, kartano korskehin,

hyvät herrat, tässä löytään,

ei metsässä mointa, sen näättekin!

Hoi muori, pötyä pöytään!”

Mut ennenkuin harakka huomaskaan,

jo putos syksyn lehti,

ja kesken hurskaita aikeitaan

se itse kuolla ehti.

Älä hymyile! Tarina totta on!

Pian ohi on päivät kesän.

Moni aikoi ja aikoi kartanon -

sai valmiiksi harakanpesän.