Kirjavarkaus

On asioita, joita julkisuudessa ei pitäisi mennä toitottamaan, ja näihin kuuluu varastaminen. Mutta jos rikkeestä on kulunut jo pitkä aika tai jos sen todellinen tekijä on hämärän peitossa, ehkä silloin voi tuommoisestakin halveksittavasta tekosesta puhua.

Pöydälläni on runoteos Leaves of grass. A Gathering from Walt Whitman (= Ruohonlehtiä. Runokokoelma Walt Whitmanilta). Teoksen ensisivulla on suorakaiteen muotoinen leima, jonka sisällä lukee "Property of the Information Library of the United States of America Helsinki". Ilmeisestikin kirja on tarttunut ei tietenkään minun vaan jonkun lähisukulaiseni hihaan kauan sitten, sillä kirja on kiikkunut matkassani ainakin 28 vuotta. Jos kirjaston joku virkailija nyt sattumalta näkee tämän pilkkeen eli blogin, hän voi lähettää minulle palautusvaatimuksen. Toivon, että en joudu maksamaan tyhjästä pussistani sakkoja.

Miksi poimin Whitmanin runoteoksen esiin? Olin Göteborgin kaupunginkirjastossa pari päivää sitten ja siellä tuon teoksen ruotsinnos osui kuin sattumalta silmiini. Avasin sen ja lämpimät muistot hulvahtivat mieleeni. Whitman oli nuoruuteni Runoilija. Hänen sanansa ja säkeensä säväyttivät minua, opettelin hänen runojaan ulkoakin, koska rakastin niiden sisältöä ja nautin niiden poljennosta. "Poljento", mikä mainio sana! "Ruohonlehtiä" lukiessani tuntuu ihan siltä kuin Walt olisi pulputtanut tekstiä kävellessään. Tältä tuntui siis myös, kun luin hänen runojaan suomeksi, jonka poljento on minulle läheisin ja mieluisin.

Teos on suomennettu niin hyvin - luin alkuteosta ja Turtiaisen tekemää versiota rinnan -, että se on melkein parempi kuin lähtöteksti. Ikävä kyllä minulla ei ole Turtiaisen käännöstä, sitä en ole onnistunut saamaan kirjastosta enkä kirjavarkaalta. Siispä vaivaan teitä tällä englanninkielisellä tekstillä. Tuntekaa sen rytmi, kuunnelkaa sen sanomaa... Narsististako, oman itsen ympärillä pyörimistäkö? Kiltit ihmiset, koettakaa päästä ensireaktioittenne yli! Siirrän runon tiellä olevan kuivan vaahteranlehden sivuun. Ratsu Reima, eteenpäin, Forward ho!

Song of Myself

I celebrate myself, and sing myself; And what I assume you shall assume;
For every atom belonging to me, as good belongs to you.

I loafe and invite my Soul;
I lean and loafe at my ease, observing a spear of summer grass.
...

Luulenpa että toppuuttelen. Hankkikaa tai lainatkaa tuo teos, sillä se virkistää sielua. Sen ruotsinnokseen en ole perehtynyt, mutta eiköhän sekin menettele. Jos saatte käsiinne Stadin Arskan suomennoksen, tuntekaa itsenne onnenkantamoisen hellimiksi.

Kiitos Helsingissä sijainnut Yhdysvaltain tiedustelu-, tai siis tietokirjasto!
Teillä oli hienoja runoteoksia!