Nuoruusvuosinani olin paljon meidän maapaikassamme Vihdissä. Yksi vuosittainen urakka oli metsästä tuomiemme rankojen sirklaaminen polttopuiksi. Sirklaamisen hoiti ystävämme maanviljelijä Topi Olin (olkoon maa hänelle kevyt!).
Kun sirkkeli oli saatu pystyyn, leveä hihna yhdistetty traktorin vetopyörään ja kun homman piti alkaa, Topi lausahti minulle ja mahdollisille muille miehisille apureilleen: "Ja nyt tytöt mielestä pois!"
Myöhemmin aloin miettiä tuota sanomusta, joka silloin tuntui hiukan hölmöltä: likkojako tässä ajattelisi, kun sirkkeli vinkuu ja terä pyörii! Myöhemmin suhtauduin siihen toisin, kypsemmin: se oli itse asiassa erittäin tärkeä kehotus, sillä sirkkeli "ei anna anteeksi". Kas, siinä toinen sanontatapa: tietty vaarallinen työväline "ei anna anteeksi", mikä tarkoittaa, että jos ei ole varppeillaan, vahinko voi sattua hyvin helposti vakavin seurauksin.
Kun alan muistella, mitä meillä on tapana sanoa eri tilanteissa, mieleeni ryöppyää valtaisa määrä ilmaisutapoja. Arkisia kuten "Joo joo, niinhän X:llä (naisilla, miehillä, suomalaisilla...) on tapana sanoa/tehdä", "Mitä sä pistät nokkasi joka asiaan!", "Anna mennä, ei sillä väliä!", "Onks tässä/tossa/siinä mitään järkeä?!", "Ja aina sä jaksat jankuttaa!", "Hyvä siitä/tosta/tästä tulee!". Vähän omaperäisempiä tai omalaatuisempia sanomuksia: "Hyvä siitä tulee ku mummon silmästä!", "Pysy pahvilla!" (= Voi hyvin!), "Tää on ku linnun maitoa!" (siis erittäin hyvää).
Olemme moraalisia sanontatapojen turvin: "Sanasta miestä, sarvesta härkää!" Velvoitamme itseämme ja muita sodista peräisin olevalla sanonnalla: "Toveria ei jätetä!" Vahvistamme sukupuolirooleja: "Ei mies itke!" Reagoimme toisen herkkyyteen: "Mitä sä pillität!" Pistämme pillit pussiin sanomalla: "Sillä sipuli" tai "Näin on näppylät, täten ovt tähkät!" En tiedä, onko suomen kielessä poikkeuksellisen paljon sanomuksia, mutta niitä on taatusti riittämiin.
Mikä sitten on kielen tehtävä esimerkiksi edellä käsitellyissä tapauksissa? Nuo sanomukset kai osoittavat, miten me kielen avulla ohjaamme omaa ja muiden tekemisiä. On ehkä hiukan hölmöä puhua kielestä toimijana, mutta haluan silti tiivistää ajatukseni niin, että kieli on arkisen todellisuutemme rakentaja. Kielen tarjoamien sanomusten avulla me toimimme niin kuin toimimme. Sanontatapoihin ja sananlaskuihin tiivistyy myös paljon siitä, mitä pidämme kansanperinteenä ja traditiona, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Siihen tulee tietenkin lisää aineksia koko ajan ja siitä karsiutuu tai unohtuu myös paljon pois. Toimintamme ohjaajina sanomukset ovat siis eräänlaisia viestejä kaukaisesta menneisyydestä.
Sainpahan sanotuksi! Menikö jakeluun vai oletko yhä ulkona kuin lumiukko? Älä sure! Ilmat lämpiävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.