• Kielivirheet.
Puhekieli on meidän ensikielemme, äidin- tai isänkielemme. Sen
kielioppi ja rakenne poikkeavat normitetun
kirjakielen rakenteista. Jos rikomme suomen kirjakielen sääntöjä
vastaan, siitä ei voi päätellä, että emme
osaa äidinkieltämme. Suomen kirjakieli ei ole kenenkään
äidinkieli, vaan se on syntyperäisten suomenpuhujien äidinkieltä
tai ensikieltä lähellä oleva normikielen järjestelmä. Se, että
tunnemme epävarmuutta kielen kirjallisessa käytössä, johtuu
huonolla itsetunnolla ryyditetystä suomalaiskansallisesta puhdaskielisyysintoilusta. Kirjallisen ilmaisun oppiminen vie aikansa: siinä voi
tulla aina vain paremmaksi.
• Puolikielisyys.
Termi on huono: se edellyttää, että olisi olemassa
täyskielisyyttä, mikä tietenkin on mahdottomuus. Toinen asia on
se, että joskus lapsi ei ehkä ole omaksunut riittäviä kielellisiä
keinoja selviytyäkseen uusista tilanteista ja tehtävistä.
• Kielten
sekoittaminen. Kun ihmiset käyttävät kahta tai useampaa kieltä jatkuvasti
rinnan tietyssä yhteisössä, heille kehittyy tähän yhteisöön
sopivia kielinormeja. Monikielisissä yhteisöissä tilanteinen
koodinvaihto kielenkäytön eri lajien välillä ja eri kielten välillä kuuluu normaaliin vuorovaikutukseen ja sen normeihin. Kielten vaihtaminen keskustelun kuluessa ja
sanojen "sekoittaminen" osoittavat usein kielellistä
näppäryyttä eivätkä välttämättä suinkaan laiskuutta tai heikkoa
kielitaitoa.
• Suomea
tullaan aina käyttämään Ruotsissa. Suomen
kieli on yksi Ruotsin virallisista vähemmistökielistä, minkä
toivoisi lujittavan suomen kirjakielen asemaa ruotsinsuomalaisten
kielirekisterissä. Suomeksi käydyn julkisen kirjallisen keskustelun
luonnollinen kielimuoto on suomen kirjakieli.
• Meitä ruotsinsuomalaisia on monen sortin ihmisiä. Jotkut meistä ovat
etnisesti valppaita ja innokkaita suomen kielen käyttäjiä, kun taas toisten mielestä suomen kielen vaaliminen on tarpeetonta. "Maassa maan tavalla," nämä sanovat, mitä sillä sitten tarkoittanevatkin. Mutta suvaitsevaisuuden nimissä "eläkäämme ja antakaamme Lassenkin elää" (hurttihumoristinen suomennos saksan sanonnasta "Leben und leben lassen" - Elää ja antaa (toistenkin) elää).
• Ruotsissa
asuvien suomenkielisten parissa kielen vaihtaminen saattaa olla
käynnissä. Tästä on saatava tarkkaa tutkimustietoa, jotta
tilanteelle voisi tehdä jotain suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Tavoitteena on pidettävä sitä, että
kielenvaihtoprosessi saadaan pysähtymään ja suomen kielen käyttö
eri tasoilla ja eri tavoilla kasvamaan kotimaassamme Ruotsissa. Tavoite ei toteudu, jos kielemme vaaliminen perheen parissa ja kotioloissa laiminlyödään.
• Kouluopetuksen merkitys on myös suuri, ja siitähän on käyty keskustelua maailman sivu ruotsinsuomalaisten parissa. En tässä rupea käsittelemään asiaa muuten kuin huomauttamalla, että Ruotsin lainsäädäntö ei tue kunnolla suomenkielisen opetuksen kehittämistä, kun esimerkiksi puolet kouluopetuksesta on hoidettava ruotsiksi ruotsinsuomalaisissa kouluissa. Tärkeisiin asioihin kuuluvat myös julkiviestimet: suomi ei ole julkisen tiedonvälityksen kieli Ruotsissa läheskään samassa mitassa kuin toisen suuren vähemmistön, suomenruotsalaisten ruotsi Suomessa.Tämä vertailu on mielestäni asianmukainen, onhan kyse sosiaalisesti, taloudellisesti, kielellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti läheisten naapurimaiden vähemmistöistä. Ilahduttavaa on se, että ruotsinsuomalaiset ovat aika toimeliaita yhteisöviestimien eli sosiaalisen median (= somen) käytössä. Tämän päivän ruotsinsuomalainen-sivustossa käyty keskustelu on usein vireää ja mielenkiintoista.
• Kouluopetuksen merkitys on myös suuri, ja siitähän on käyty keskustelua maailman sivu ruotsinsuomalaisten parissa. En tässä rupea käsittelemään asiaa muuten kuin huomauttamalla, että Ruotsin lainsäädäntö ei tue kunnolla suomenkielisen opetuksen kehittämistä, kun esimerkiksi puolet kouluopetuksesta on hoidettava ruotsiksi ruotsinsuomalaisissa kouluissa. Tärkeisiin asioihin kuuluvat myös julkiviestimet: suomi ei ole julkisen tiedonvälityksen kieli Ruotsissa läheskään samassa mitassa kuin toisen suuren vähemmistön, suomenruotsalaisten ruotsi Suomessa.Tämä vertailu on mielestäni asianmukainen, onhan kyse sosiaalisesti, taloudellisesti, kielellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti läheisten naapurimaiden vähemmistöistä. Ilahduttavaa on se, että ruotsinsuomalaiset ovat aika toimeliaita yhteisöviestimien eli sosiaalisen median (= somen) käytössä. Tämän päivän ruotsinsuomalainen-sivustossa käyty keskustelu on usein vireää ja mielenkiintoista.
• Oma
ruotsinsuomalainen kielimuoto saattaa olla kehittymässä, mutta
laaja tutkimustieto sen sanastollisista, kieliopillisista, foneettisista ja sosiolingvistisistä piirteistä puuttuu.
• Ruotsinsuomalaisuuden
ja ruotsinsuomen vaaliminen tukee Ruotsin monikielisyyttä ja
monikulttuurisuutta. Ruotsinsuomalaisten olisi mielestäni hyvä toimia myös muiden
vähemmistökulttuurien puolesta.
• "Bevara
Sverige blandat!" on kehotus, jota kannatan. Ruotsi säilyköön monen kulttuurin ja kielen maana. Moninaisuuden säilyminen ja kehittyminen edellyttää sitä, että olemme suvaitsevaisia toisiamme kohtaan, mitä etnistä, uskonnollista tai kielellistä ryhmää sitten edustammekin. Erityisen tärkeätä on muistaa, että kielen käyttöön liittyvät oikeudet ovat osa
ihmisoikeuksia.
• Olemme
ensi sijassa ihmisiä. Me edustamme eri kansallisuuksia ja samastumme eri
ryhmiin, mutta jokainen meistä on osa ihmiskunnan moninaisuutta. Meillä
on suuri vastuu siitä, että nationalistinen hulluus ei tartu meihin
ja että me emme puolestamme sitä tue tai levitä.
Alaviite 1: Sana "fryysifinska" on pilkallinen ilmaus, joka viittaa siihen käsitykseen, että me ruotsinsuomalaiset puhuisimme ruotsin sotkemaa sekakieltä. Fryysi-sana tulee tietenkin ruotsin 'pakastinta' tarkoittavasta frys-sanasta.
Myönnän, että itse olen puhunut ja puhun joskus edelleen sekakieltä, kielimuotoa jota kutsutaan "Stadin slangiksi". Olen Helsingistä, ja slangi oli kieli jota mä pamlasin aika usein mun kafrujen kaa. Nakki juttu on se et Stadin slangi on monen lingvistin mielestä sika kliffa juttu. Miksi sekakieli toisaalla herättää myönteistä kiinnostusta ja toisaalla saa kielestä huolta pitävät nyrpistämään nokkaansa? Oisko kielellinen suvaitsevaisuus jotain, hei? Olisi. Sitä tarvitaan.
Alaviite 1: Sana "fryysifinska" on pilkallinen ilmaus, joka viittaa siihen käsitykseen, että me ruotsinsuomalaiset puhuisimme ruotsin sotkemaa sekakieltä. Fryysi-sana tulee tietenkin ruotsin 'pakastinta' tarkoittavasta frys-sanasta.
Myönnän, että itse olen puhunut ja puhun joskus edelleen sekakieltä, kielimuotoa jota kutsutaan "Stadin slangiksi". Olen Helsingistä, ja slangi oli kieli jota mä pamlasin aika usein mun kafrujen kaa. Nakki juttu on se et Stadin slangi on monen lingvistin mielestä sika kliffa juttu. Miksi sekakieli toisaalla herättää myönteistä kiinnostusta ja toisaalla saa kielestä huolta pitävät nyrpistämään nokkaansa? Oisko kielellinen suvaitsevaisuus jotain, hei? Olisi. Sitä tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit mielihyvin kommentoida blogejani. Du kan gärna lämna kommentarer på mina bloggar. You are welcome to comment on my blogs. Bonvolu, skribu notojn pri miaj blogoj.