Katsomisen tarkastelua

Hiljattain radiota kuunnellessani yksi iskelmä jäi soimaan mielessäni. Syynä oli se, että siinä käytettiin kiivas-sanaa kummallisesti. Kyse oli tietenkin rakkaudesta, ja mieslaulaja purki tuntojaan kertomalla laulussaan ihanan naisen "kiivaasta katseesta". Jäin miettimään, voiko rakastava katse olla kiivas, sillä minun mielestäni kiivauteen sisältyy kielteistä kiihkoa eli aggressiivisuutta.

Katseet ovat erilaisia, ja toisinaan erotamme ne eri sanoilla, joita ovat esimerkiksi "tuijotus", "vilkaisu", "kurkistaminen", "pällistely" ja "möllöttäminen". Huomaamme, että "katsetta" on hanka­la erottaa siitä, mitä samalla tapahtuu. "Kurkistaminen"´on kyllä katsomista, mutta sillä on oma sivumerkitys. Se kestää lyhyen aikaa ja se liittyy usein yllätykselliseen selville ottamiseen. Toki voimme kurkistella eli katsahtaa kohteeseen lyhyesti monta kertaa peräkkäin. Jokai­sen 'katsomista' tarkoittavan sanan kohdalla voisimme tehdä samanlaisen erittelyn.

Katsomisen monia lajeja voimme erottaa myös mm. määritteiden avulla. "Kiinteä katse", jota em. laulaja ehkä tarkoitti, poikkeaa "kiivaasta katseesta", sillä siihen ei sisälly kiivauden ag­gressiivisuutta. Katse voi määritteiden avulla ilmaisten olla ystävällinen, tutkiva, harhaileva, pelo­kas, välttelevä jne. On ilmeisen vaikeaa erottaa katseita toisistaan. Mikä on esimerkiksi "pelok­kaan katseen" ja "pälyilyn" ero? Määritteisiä katse-ilmauksia ei aina voi ilmaista yhdellä sanalla. Tällainen on esimerkiksi "harhaileva katse", joka tosin on hyvin lähellä "pälyilyä".

Miten sitten emme voi kuvata katsetta? Sillä ei ole väriä, ei kokoa vaikka sillä tietenkin on kesto, ei karheuden tai muun vastaavanlaisen piirteen tuntoa jos kohta katsetta voi toki luonnehtia kylmäksi, lämpimäksi jne.

Katseella on suhde sekä siihen, joka katsoo - englannissa katse "otetaan" (take a look) - että siihen, jota katsotaan. Esimerkiksi ilkeää, pistävää, ystävällistä ja hyväilevää katsetta ei ole, ellei ole katseen kokijaa sen luojan lisäksi. (Me todella "luomme katseen", mikä sinänsä on mielenkiintoinen verbivalinta.) Jos kokijaa ei oteta huomioon, katse voi olla pitkä, mutta jos keston lisäksi halutaan kertoa jotain kohteesta, silloin puhutaan vaikkapa "tuijottamisesta" tai "möllöttämisestä".

Sosiaalisille suhteille katse on hyvin tärkeä asia. Katseen voi kiinnittää, kohdistaa, siirtää tai jopa peittää. Toisinaan katse halutaan "vetää" tiettyyn kohteeseen, niin että katseen luoja huomaa sen - tämä on keskeistä mm. mainostamisessa. Mutta toki tapahtuu myös päinvastaista: katseen kohdistaminen halutaan estää tai sen suuntaamista halutaan ohjata. Sen takia verhoamme kehon, peitämme hiukset, verhoamme patsaan ennen sen paljastamista jne.

Edellä sanotun voi koota niin, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, silmät ovat erittäin keskeinen elin. Niiden liikkuvaisuus esimerkiksi korviin verrattuna lisää niiden merkitystä. Ehkä juuri tästä syystä me sekä pelkäämme että etsimme pimeää. Pimeän tullen silmät laser- ynnä muuta optista tekniikkaa lukuun ottamatta ovat melko avuttomia. Tämä heijastuu kielen ilmaisuissa: meillä on paljon enemmän ilmaisuja, jotka liittyvät silmien kuin minkään muun aistimen käyttämiseen.