Kielet ja bonuskielet

Mikä hankkimamme kielitaidon laajuus oikein on? Olen miettinyt tuota kysymystä paljon sen takia, että olen vuosien varrella tavannut useita monikielisiä ihmisiä kuten saamelaisia kalastajia Tenojoen varrella, Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia Göteborgin lähiöissä sekä tietenkin akateemisen koulutuksen hankkinutta väkeä, jos kohta arvelenkin, että viimeksi mainittujen kielitaito käsittää usein vain ensikielen ja englannin taidon.

Tietyn kielen oppiminen on merkinnyt siis sitä, että olen hankkinut kuin varkain "vajaakielisen" taidon niissä kielissä, jotka ovat lähellä kulloistakin kohdekieltä. Läheisyys tarkoittaa tässä yleensä sanastollista likeisyyttä, vaikka ei välttämättä vain sitä. Unkaria opiskellessani sen kielioppi tuntui kovin kotoisalta monine sijoineen ja verbimuotoineen. Unkari ja suomi ovat sanastoltaan kuitenkin aika etäällä toisistaan kielisukulaisuudesta huolimatta. En ole tietenkään ainutlaatuinen tapaus, vaan "vajaakieli-syydestä" voivat nauttia kaikki, sillä jokainenhan meistä osaa ainakin yhtä kieltä. Olemme täyskielisiä vähintään yhdessä ja vajaakielisiä muutamassa tai jopa monessa kielessä. Modernimmin ilmaistuna voisi puhua "bonuskielistä": esimerkiksi norja ja tanska ovat ruotsin bonuskieliä. Niistä pääsee jyvälle "kaupan päälle", jos osaa ruotsia.

Mutta miksi kieliin pitäisi panostaa? Eikö kielten opiskeleminen vie aikaa tärkeämmiltä aineilta kuten luonnontieteiltä? Olen väittänyt niin yhdessä blogissani parisen vuotta sitten (http://urbanfinne.blogspot.se/2012/04/vahemmistopolitiikkaa-kenen.html). Asetun siinä kannattamaan kielten opettamisen vähentämistä, koska muka emme pysty oppimaan paria kolmea kieltä enempää kunnolla. 

Entä mitä sitten tarkoitetaan kielen "kunnollisella osaamisella"? Toki kielitaitoa voi testata eri tavoin, mutta eikö kielen osaaminen ole yhteydessä siihen, mihin sitä tarvitsee? Minä puhun melko sujuvasti viroa, mutta en osaa ilmaista itseäni kirjallisesti viroksi. Pystyn lukemaan yleisluontoisia tekstejä italiaksi, mutta en kykene keskustelemaan italiaksi. Ja niin edelleen.   

Ja miksi luonnontieteiden osuutta pitäisi lisätä koulujen opetusohjel-massa? Tietysti on tyhmää puhua niitä vastaan, mutta kuinka paljon me tarvitsemme niiden tuntemusta? Kuinka monet meistä rupeavat ammatteihin, joissa sitä vaaditaan? Toisaalta on kosolti ammatteja, jotka edellyttävät usean kielen osaamista joko pääasiallisesti tai muun taidon lisäksi. Sitä paitsi, jos kaikki taitavat englantia (ja ensikieltään), markkinoilla syntyy varmaan kilpailua siitä, mitä kieltä hallitsee noiden peruskielten lisäksi. Tuoteselosteita lukiessani huomaan, että voin niiden avulla opetella sen seitsemää eri kieltä. Aivan ilmeisesti tavaroiden tuottajat käyttävät monikielisyyttä hyväkseen: he haluavat osoittaa kuluttajalle, että haluavat palvella tätä tämän omalla kielellä, mikä saattaa lisätä tuotteen menekkiä. Kielillä on siis tärkeä sija maailman markkinoilla ja tietenkin kansainvälisissä järjestöissä kuten EU:ssa.

Vaikka kansainvälisillä areenoilla käytetyn englannin tosiasiallista taitoa voi hyvin perustein epäillä, on aivan selvää, että se on saanut vankan symbolisen sijan Sinisen planeettamme yleiskielenä. Näin ainakin toistaiseksi.

Häviävätkö vähänpuhutut kielet, kun paljonpuhutut kielet jylläävät maailman markkinoilla? Yes. Maailmassa on käynnissä laajamittainen kielikuolema, vaikka sen nopeudesta liikkuu erilaisia arvioita. Samaan aikaan tapahtuu myös kielten hajoamista. Esimerkiksi bosnia, kroatia ja serbia ovat olleet yksi kieli, mutta ne ovat nykyään poliittisista syistä erkaantumassa toisistaan. Meänkieli oli suomen murre, mutta vuosikymmenten myötä siitä on kehittynyt erillinen kieli, ja nyt se on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä. Jotkin kielet ovat jakaantuneet murteisiin, jotka saattavat erota toisistaan jopa niin, että murreyhteisöt eivät ymmärrä toisiaan. Yhteisen kirjakielen tai kirjoitusjärjestelmän ansiosta ne pysyvät kuitenkin saman kielen suojissa. Kiinan kieli on tästä esimerkki. Toinen esimerkki on arabia: sitä käyttävä kieliyhteisö on säilynyt yhtenäisenä klassisen arabian ja sen ympärille kehittyneen kulttuurin ansiosta. 

نحن بحاجة الى لغات مختلفة  
(= Tarvitsemme eri kieliä)

Usein ajattelen, että olisi kiva ilmaista itseään yhtä vivahteikkaasti esimerkiksi venäjäksi kuin suomeksi. Miten pääsisin siihen tavoitteeseen? Ehkä käännöskoneet ja -ohjelmat voisivat auttaa. Olen käyttänyt niitä meilaillessani venäläisen ystäväni kanssa. Tekstiä punoessani käännätän suomenkielisen version tieturillani, joka antaa siitä raakileen po russki. Koska osaan kieltä jonkin verran, pystyn korjaamaan pahimmat koneen tekemät virheet. Ystäväni oikaisee loput kömmähdykset kuten monet epäidiomaattisuudet. 

Onko tuo tulevaisuutemme: puhun murrettani stadin slangia uiguurin kanssa, jos reissuni on johtanut minut Kiinan Xinjiangiin, ja puheeni muuntuu Quick Fix -käännöslaitteen avulla saman tien uiguuriksi? Samainen laite auttaa tietenkin uiguurituttavaani. Hän voi ilmaista itsensä uiguuriksi, joka Quick Fixin kautta pamlautuu ihan kliffasti slangiksi. Sika fiksua! Eikö!

Uiguurien nuorta polvea

En ole maininnut esperantoa, josta piti tulla meidän kaikkien toinen kieli, nia dua lingvo. Lupaavan alun jälkeen 1900-luvun ensi puoliskolla esperanton kannatus alkoi heiketä toisen maailmansodan jälkeen. Syynä tähän oli lähinnä se, että USA sai ylivallan lähes kaikilla elämänaloilla, myös kielellisellä. Ja niin me olemme enemmän ja vähemmän usa-laistuneet kaikki. Kotitelkassani on 16 kanavaa, joista ainakin puolella tulee jatkuvasti englanninkielisiä ohjelmia. Englanti murteisiinsa revenneenäkin isännöi kansainvälistä viestintää. Enää eivät britit voi ylvästellä "Rule Britannia, Britannia rule the waves...". Sen sijaan he voivat nauttia siitä, että he eivät joudu vaihtamaan kieltä maailmalla liikkuessaan yhtä usein kuin vaikkapa me suomalaiset.

Maailman kielitilanne muuttuu koko ajan. Viimeistään muutaman vuosikymmenen kuluttua kaikki on jo toisin.Vain muutos on ikuista.

Tässä konekäännösten tuloksia:

Englanti (lähtökieli): He was an old man who fished in a skiff.

Suomi: Hän oli vanha mies, joka kalastaa skiff. HUONO TULOS. VERBIN TAIVUTUS! SANASTO!

Ruotsi: Han var en gammal man som fiskade i en jolle. HYVÄ TULOS

Englanti: He was an old man who lived in a little village.

Suomi: Hän oli vanha mies, joka asui pienessä kylässä. HYVÄ TULOS

Ruotsi: Han var en gamling som levde i en liten landsbygd. HUONO TULOS. SANASTO!

Saksa: Er war ein alter Mann, der lebte in einem kleinen Dorf. AIKA HYVÄ TULOS. SANAJÄRJESTYS!

Kokeile sinäkin: http://www.stars21.com/translator

Katso myös tästä: http://www.molto-project.eu/user/3 ja tästä http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2709&artikel=4818466