Asun perheeni kanssa
kahdessa maassa: Ruotsissa enimmät ajat, mutta kesällä pitkään
Suomessa. Perheessäni on neljä aikuista lasta, vaimoni ja minä, ja
me puhumme keskenämme suomea vai... puhummeko?
Joidenkuiden
suomensuomalaisten eli susujen mielestä puheestamme kuulee heti,
mistä tulemme. Tulemme ROåtSIsTA, antaakseni kirjainten avulla
kuvan puhenuotista, jota meidän väitetään käyttävän.
Minua harmittaa
tuommoinen huomauttelu, vaikka sillä ei varmaankaan haluta meille
mitään pahaa siis ei syrjiä meitä, ei olla ilkeitä meille eikä
mobata meitä – "mobba", mainio ruotsin kielen sana!
Ja
kun harmistumiseni kasvaa, rasvaan aivonystyröitäni pohdiskelemalla
ja päätän kuunnella tarkkaan, miten susut itse käyttävät omaa
suomen-suomeaan. "Soso!" joku saattaa varoittaa:"Älä
nyt pistä pahaksesi moisesta herttaisesta huomauttelusta." En,
en ota nokkiini, mutta kuuntelen kuitenkin susuja korvat höröllä,
kun nyt kerran olen Suomessa nauttimassa sen ihanasta kesästä.
Tangomarkkinat, onko
susumpaa ilmiötä? Radio kovemmalle. Korva tarkkana. Kynä ja
paperia käsillä muistiin merkitsemistä varten. Nyt siellä
puhutaan raadista, joka valitsee tangokuninkaan ja -kuningattaren. Ja
kas, joku arvostelee sen toimintaa näin:"He (siis raati)
haluavat pitää päätäntävallan hyppysiä käsissään."
Pitää hyppysiä käsissään. Siinäpä mielenkiintoinen sanonta,
jota en ole Ruotsissa koskaan kuullut. "Hyppyset". Mitähän
se tässä oikein tarkoittaa? Sanakirjan mukaan se tarkoittaa
'sormia'. Päätäntävallalla on siis tämän mukaan sormet. Hankala
tulkita tuommoista susua.
Tangokuningasta
haastatellaan, ja radiotoimittaja saa häneltä tällaisen
lausunnon:"Kaikki on annettu, mutta paljon on vielä antamatta."
Enää kuningas ei siis jaksa, mutta jaksaa kuitenkin. Erinomainen
esimerkki susuille – ja ruosuillekin – tyypillisestä sisususta.
Pullo on juotu loppuun, mutta otetaan vielä huikka siitä.
Tangoista susut ja
varmaan monet ruosutkin pitävät. Tangomarkkinoiden aikana kuulen
radiosta semmoisia laulahduksia kuin "Varjot valkenee kaipuun
syleilyyn". Mielestäni tuo on hyvä esimerkki suomen kielen
kauneudesta, etenkin kun minulta jää varjoon, mitä laulaja haluaa
kertoa tangollaan. Vaikeata asiaa on varmaankin vaikea ilmaista.
Yksi laulaja
kuuluttaa tangossaan:"Mä sinua mietin." Se sana vetoaa
minuun. "Mietin." Laulaja ei siis ajattele rakastettuaan,
vaan ottaa ja pohtii pohtimasta päästyään rakkautensa kohdetta
koko lemmentuskaa purkavan tangonsa ajan.
Melko pintapuolisen
susu-suomen tarkkailun päätuloksen voin tiivistää helposti näin:
Suomessa käytetään
suomea ihan hyvin, vaikka usein ei minunlaiseni kuulija aina pysty
saamaan selvää, mitä susu oikein tahtoo sanoa. Vastaavanlaista
kielen käyttöä tapaa varmaan myös tällä puolen Pohjanlahden,
joten soso, enpäs rupea revittelemään, että olisimme yhtään
kummoisempia suomen kielen käyttäjiä. Hyvä kun saamme sanotuksi
asiamme edes jotenkuten suomeksi.
